Olet täällä

Katkaisuun

Me Lopettajat on keskustelupalsta niille, jotka jo seilaavat selvillä vesillä tai horisontissa siintää elämä ilman alkoholia. Kirjoittaminen vaatii rekisteröitymisen.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Katkaisuun

ViestiKirjoittaja Wesole » 6.6.2013 18:00:13

Hei, haluaisin kertoa tarinani ja etsiä kaltaisiani. Juomiseni on ollut ongelmallista noin puolitoista vuotta. Yli vuoden olen juonut joka päivä 3-7 siideriä (en edes pidä siideristä, sitä on vain niin helppo juoda nopeasti). Tänään on torstai ja maanantaina olen menossa elämäni ensimmäistä kertaa katkaisuhoitoon päihdeklinikalle. Minua pelottaa, arveluttaa, jännittää, ja ennen muuta surettaa sinne meno. Suru nousee siitä, että pian korkkaan pullon viimeistä kertaa. Juominen on ollut niin lohdullista, se on täyttänyt päiväni ja ajatukseni. Rakastan sitä helpotuksen tunnetta, joka tulee kolmen nopean siiderin jälkeen. Olen pystynyt olemaan juomatta viime aikoina enimmillään kaksi päivää peräkkäin, sen voimalla, että suunnittelen seuraavaa juontikertaa. Minulla on myös mies, joka ei ymmärrä tilannettani lainkaan, kysyy vain joka päivä että montakos tänään joit ja jos vastaan rehellisesti, hän halveksuu avoimesti. Vuoden hän katsoi juomistani, luulin sen pysyneen salassa (mikä idiootti olenkaan!) ja nyt kun kerroin ongelmasta, on hän ollut siis niin kovin paheksuva. Eli kokonaiseen vuoteen ei sanonut mitään, vaikka siis nyt kertoo tietäneensä koko ajan. Ehkä häntä ei vain kiinnosta, ei kertaakaan ole sanonut esim. että olisi huolissaan. Olen siis kotona kovin yksin tämän ongelmani kanssa. Meillä on 17-vuotias poika, joka on kertonut, että koittaa kovasti olla miettimättä, kun äidin tilanne on niin kurja. Siinä onkin suurin motivaationi. Eli löytyykö kaltaisiani pikkujuoppoja? Entäpä kokemuksia katkaisusta? Olen myös suunnitellut meneväni heinäkuussa kahden viikon päihdeklinikan kuntoutusjaksolle ja sekin minua niin kovin mietityttää.
Wesole
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 359
Liittynyt: 6.6.2013 17:46:23

Re: Katkaisuun

ViestiKirjoittaja Kaaleppinen » 6.6.2013 19:04:08

Tervetuloa mukaan. Jos suoraan sanon, niin en kyllä enää kohdallasi puhuisi "pikkujuoposta", jos kerran joka päivä nuo määrät sidukkaa olet vuoden ajan juonut. Viikkotasolla noista kuitenkin kertyy 21-49 pulloa, joten ihan kunnioitettava alkoholisti sikäli kun sen itsellesi olet halukas myöntämään.

Katkaisusta on kokemusta. Samoin kuntoutuksesta. Molemmat palvelevat tarkoitustaan vallan hyvin, mutta noiden jälkeen on hyvä miettiä sairautensa hoidon jatkamista, esimerkiksi vertaisryhmissä. Valinta on sinun.

Tärkeimmän olet jo tehnyt, eli myöntänyt ongelmasi. Siitä on hyvä aloittaa matka raittiiseen elämään.
Taivaasta on nykyään muodostunut minulle mielikuvissani suunta jota kohden pyrin.
Kaaleppinen
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1601
Liittynyt: 10.8.2008 07:49:02

Re: Katkaisuun

ViestiKirjoittaja Wesole » 6.6.2013 21:12:55

Kiitos kannustuksesta! Taidan olla kovin varhaisessa vaiheessa vielä tässä ongelman tunnistamisessa ja tunnustamisessa. On niin tuskaisen vaikeaa uskoa joutuneensa näin vaikeaan tilanteeseen. Olen kuitenkin sitoutunut hoitoon ja täysraittius on tavoite. Suunnitelmana on, että aloitan antabuksen osastolla ja sen jälkeen käyn päihdeklinikalla sekä keskustelemassa, että ottamassa valvotusti antabuksen kaksi kertaa viikossa. Lisäksihän minä käyn psykoterapiassa kaksi kertaa viikossa, mielialahäiriö on diagnosoitu. Toivon että voimani riittävät tähän. Hankalinta on se, etten kotoa saa tukea. Vielä kangertelee mielessä ottaa ne viimeiset kännit, lauantaina. Tiedän että se on typerää, eikä johda mihinkään, mutta jonkinmoiset jäähyväiset haluan lohtuliemelle jättää.
Wesole
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 359
Liittynyt: 6.6.2013 17:46:23

Re: Katkaisuun

ViestiKirjoittaja syystuulet » 9.6.2013 21:08:53

Hei Wesole!

Tervetuloa mukaan meidän Lopettajien porukkaan ja tsemppiä huomiselle katkaisuun menollesi!

Kirjoitat ettet millään haluaisi luopua lohtuliemestäsi, vaikka selvästikään et saa siitä enää mitään iloa. Vain pelkän pikarentoutuksen ja jatkuvan morkkiksen... Tiedät että pitäisi lopettaa, mutta itse et pysty, etkä edes täysin halua. Niinpä olenkin varma, että olet tehnyt yhden elämäsi parhaimmista päätöksistä, kun olet hakenut apua alkoholiongelmaasi.

On surullista ettet saa tukea mieheltäsi, mutta onneksi 17v. lapsesi huoli motivoi sinua. Haluat olla hänelle parempi äiti. Meitä on täällä mukana monia alkoholisoituneita lasten ja nuorten vanhempia, joista monet ovat myös onnistuneet pysymään kuivilla ei vain itsensä vaan myös lastensa ja perheensä vuoksi. Et siis ole mitenkään poikkeustapaus, vaan yksi monista, joka on havahtunut etsimään perheelleen parempaa elämää.

Toivon sydämestäni, että onnistut yrityksessäsi ja palaat tänne kertomaan kuulumisiasi! Rohkeasti eteenpäin!

t.Syystuuli
A boat is safe in the harbour. But this is not the purpose of a boat. (Paulo Coelho)
syystuulet
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 340
Liittynyt: 21.10.2012 09:52:48
Ollut juomatta

Re: Katkaisuun

ViestiKirjoittaja Niles » 10.6.2013 09:57:11

Hei ja tervetuloa mukaan!

Olet tehnyt hyvän päätöksen katkaisuun menossa. Avun hakeminen on ensimmäinen askel kohti sitä, että saat elämäsi takaisin. Kuulostaako ehkä kovin juhlavalta ja runolliselta? No, ainakin omalla kohdallani oli täyttä totta. Aiemmin ajattelin, että elämässäni on vain ylipäänsä ongelmia, joihin käytin alkoholia ns. lohtuna. Jonkin raittiusajan kuluttua kuitenkin tajusin, että sehän on se yksi ja sama litku, joka myös aiheuttaa ne kaikki ongelmat. Se esim. muuttaa ajattelua niin, että asiat näkee negatiivisempana. Se myös passivoi ihmistä siinä määrin, ettei saa perusjuttujakaan tehtyä. En jatka listaa, koska se lienee kaikille meille jo tuttu. Raittiudessa ei ole kerrassaan mitään pelättävää, päin vastoin.

Ajatuksesi ja tuntemuksesi kuulostavat hyvin tutuilta. Olin itsekin samankaltaisessa tilanteessa vajaa vuosi sitten, vaikka katkaisuhoidosta ei olekaan kokoemusta. Sanoisin sellaiset neuvot, että älä anna häpeän ohjata itseäsi juomaan vaan pyydä ja vastaanota rohkeasti apua.

Ongelman myöntäminen on iso, iso juttu. Hyvin toimittu, Wesole!

P.S. Kannattaa myös muistaa se, että jos raittiit jaksot ovat sinulla olleet enimmillään noin parin päivän pituisia, koko se aika on vielä krapulaa, vaikka silloin ehkä tuntuisikin siltä, että krapula olisi jo lusittu. Ei siis kannata miettiä noita jaksoja ja ajella: "tuollaista se raittius sitten tulee aina olemaan". Meininki helpottaa paljon, kun krapula on oikeasti ohi.
Niles
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 98
Liittynyt: 30.7.2012 16:05:36

Re: Katkaisuun

ViestiKirjoittaja Wesole » 14.6.2013 22:40:44

Kiitos viesteistä Niles ja Syystuuli, sain paljon lisää rohkeutta pysyä tällä tielläni. Pääsin tänään katkaisusta. Tällä hetkellä olen iloinen, että menin sinne. Toivon hartaasti, että pysyn raittiina ja että myöhemmin näen tämän elämäni yhtenä tärkeimpänä päätöksenä. Olen lodullisella mielellä siitä, että osastolle on aina mahdollisuus soittaa ja myös ennaltaehkäisevät jaksot on mahdollisia.

Juomahimot ovat kyllä edelleen aika ajoin aika mielen täyttäviä. Ennen sain oltua päivän juomatta lohduttautumalla sillä että suunnittelin seuraavan päivän juomista. Suunnitelmanani on kuitenkin nyt, että menen heinäkuussa osaston auettua sulun jälkeen kuntoutukseen ja sen jälkeen intervallijaksoille. Olen myös aloittanut antabuksen ja käyn sen jatkossa valvotusti ottamassa päihdeklinikalla.

Haluaisin avata keskustelua surusta. Siitä musertavasta surusta, joka hiipii mieleen, kun on luovuttava alkoholista. Minulle se ainakin on juuri niin suurta surua tuottava asia. Kaipuu päihtymyksen autuuteen on valtava. Lisäksi se juominen oli jotenkin "mun juttu". Minähän pidin sitä salassa perheeltäni, vaikka tiesiväthän he tietenkin, tuudittauduin vain siihen kuvitelmaan. Kävin koiran kanssa lenkillä ja nappasin puiston penkillä muutaman. Lähdin illalla ylimääräiselle kävelylle, ja aika usein oli myös tupakat loppu, oli pakko päästä ulos ja juomaan. Join autossa parkkipaikalla kaupasta kotiin tultuani. On niin vaikea löytää tästä kaupungista tai kotoa paikkaa, joka ei muistuttaisi juomisesta ja sen tuomasta lohdusta. On kuin jalka olisi amputoitu. Onko siellä ketään, joka jakaisi tämän tunteen? Niinkuin Syystuuli kirjoittaa, en täysin halua lopettaa. Sanoin terapeutilleni että toivon, että tämä ensimmäinen katkaisujaksoni olisi myös viimeinen ja hän kysyi, luulenko sen olevan viimeinen. Mietin pitkään ja suustani putkahti: "en". Ikään kuin lupailisin itselleni jonnekin hamaan tulevaisuuteen vielä kerran. Mitä tästä pitäisi ajatella, ja mikä saisi mieleni muuttumaan, luottamaan onnistumiseen ja haluamaan sitä?

Olen iloinen, että tulin mukaan tänne Lopettajiin, mainostin kaikille katkaisussakin tätä. Saan isosti apua lukiessani iltakaudet kirjoituksia. Kiitos siis kaikille teille.

Wesole
Wesole
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 359
Liittynyt: 6.6.2013 17:46:23

Re: Katkaisuun

ViestiKirjoittaja trombone » 15.6.2013 02:09:23

Tuo juomatapasi kuulostaa niin kovin tutulta. Olen tehnyt täysin vastaavaa aikanani. Katkaisusta en omaa kokemuksia, mutta voin vakuuttaa että kun omaksut selvänä olemisen rytmin ja keksit muuta rentouttavaa puuhaa juomisen sijaan, joku päivä vielä ihmettelet itseksesi ellet jopa ääneen sitä mikset lopettanut jo aiemmin.

Kolmen siiderin päivähinnalla voi jo harrastaakin vaikka mitä.
trombone
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 65
Liittynyt: 27.5.2013 22:46:59

Re: Katkaisuun

ViestiKirjoittaja Die Fee » 15.6.2013 07:21:23

Hei ja tervetuloa lopettajiin.
Mielestäni on oikein hyvä että tunnistat itsessäsi halun jättää jonnekin mielen pohjalle mahdollisuuden vielä joskus päihtyä, ja olet sen kertonut klinikalla, ja haet siihen myös vastauksia täällä. Se kertoo siitä että olet heräämässä tämän sairauden monimutkaisuuteen ja vaikeuteen, ja uskon että tulet onnistumaan.
Nyt tarvitaan uskoa siihen että asiat tulevat muuttumaan parempaan. Muista, älä ajattele loppuelämääsi ilman alkoholia, vaan elä vain ja ainostaan yksi päivä kerrallaan, selvänä.
Kun selätät himon juoda, yksi hetki ja päivä kerrallaan, alat huomaamaan että alkoholi EI ole (ainakaan enää) lohtuliemesi, "oma juttusi" tai mikään muukaan elämääsi positiivisia asioita tuova asia. Sairaus nimeltä riippuvuus saa vain sinut ajattelemaan niin. Haikailemaan alkoholista juttuja, joita se ei enää sinulle pysty tuomaan. Se juna meni jo, nyt kun olet havahtunut ongelmaan kunnolla, et voi enää koskaan juoda, ja saada siitä nautintoa... ainostaan murhetta ja pahoinvointia. Tämä on pelkästään hyvä asia! Nyt sinulle jää mahdollisuus saada elämääsi asioita jotka oikeasti lohduttavat sinua tai rentouttavat, eivät tuhoa!

Hurjasti voimia!
Die Fee
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 156
Liittynyt: 2.3.2013 19:03:23

Re: Katkaisuun

ViestiKirjoittaja lomamuisto » 15.6.2013 07:42:01

Wesole!

Katkaisun jälkeen on mahdollista alkaa uusi elämä, raitis ja ihan tavallinen iloineen ja suruineen. Kaaleppinen jo kertoikin vertaistuen mahdollisuudesta. Minulle on onnistunut pysyä raittiina aa-ryhmien antamalla tuella. Onko asuinpaikkakunnallasi aa-toimintaa? Jos on, mukaan liittymällä sinunkin on mahdollista saada kestävä tuki ja uusi ystäväpiiri.
lomamuisto
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 970
Liittynyt: 17.11.2009 22:54:51

Re: Katkaisuun

ViestiKirjoittaja Wesole » 15.6.2013 10:00:59

Hei, ja kiitos kaikille viesteistä! Ihan tulee tippa linssiin kaikesta kannustuksesta!
On täällä AA, mutta minulla on viikot jo kovin täynnä kaikenlaista hoitoa: käyn kaksi kertaa viikossa psykoterapiassa ja kahdesti viikossa myös päihdeklinikalla, toisen kerran keskustelemassa ja toisen kerran ottamassa antabuksen, lisäksi tapaan hoitavaa lääkäriäni noin kerran kuussa. Joten tuntuu, että on niin paljon tätä ohjelmaa. Sairauslomalla tosin olen, joten aikaa olisi kyllä. Pitänee ottaa kuitenkin pohdintaan tuo AA:nkin mahdollisuus.

Kävin juuri lenkillä koiran kanssa. Välttelen niitä seutuja, joissa olen juonut. Niitä ei tosin kovin monta paikkaa täällä ole. Vedin ennen katkaisua vielä viimeiset kännit, kuten olin sunnitellutkin. Ja pahus vieköön, kaksi siideriä aamulla ennen sinne menoa. Kaikille katkaisua miettiville haluan sanoa, että ehdottomasti kannattaa mennä. Täytyy tunnustaa, että minulla oli pinttynyt käsitys, että katkaisu on täynnään heikkokuntoisia, pahoinvoivia, ahdistuneita ihmisiä. Ja kaikkea muuta, ihan tavallista porukkaa, kannustavaa, avointa väkeä.

Riippuvuus on tuima sairaus. Tupakoin. Ennen harrastin kestävyysjuoksua ja toteutin orjallisesti intensiivistä viikko-ohjelmaa. Minulla oli myös vuosikausia kestänyt nukahtamislääkeriippuvuus, monta vuotta nukuin vain pillerin avulla ja kaksi ja puoli vuotta sitten sairastuttuani mielialahäiriöön vedin niitä pari illalla ja pari päivällä. Kaipaan nyt itselleni jotain uutta ja terveellisempää. Miten osaisi esimerkiksi harrastaa urheilua kohtuullisesti? Ilman huimia maratontavoitteita?
Wesole
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 359
Liittynyt: 6.6.2013 17:46:23

Re: Katkaisuun

ViestiKirjoittaja lomamuisto » 15.6.2013 14:01:56

Hei Wesole!

Katkaisussa tapasit vastoin odotuksiasi ihan tavallista porukkaa, ja sellaista porukka on myös AA-palavereissa. Kuitenkin se on eroa, että aa-laisista useimmilla on pysyvä raittius, joka on saattanut kestää vuosia, jopa vuosikymmeniä.
lomamuisto
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 970
Liittynyt: 17.11.2009 22:54:51

Re: Katkaisuun

ViestiKirjoittaja Ketostix » 16.6.2013 09:54:45

Katkolla on kivaa. :D

Ihan vakavasti sanoen jopa; minustakin oli kivaa olla katkolla. Tapasi hauskaa porukkaa, hoito oli hyvää, oli kivaa ohjelmaa ja lääkkeiden avulla sai levättyä.
Tavallaan ei ihme, että monille katkolla käymisestä tulee suorastaan tapa. Mutta pyritään me siihen, että ei ihan tavaksi tule, eiks je? :)

Wesole, sulla on hyviä avohoitokontakteja, joten toivottavasti ne riittää. Tarjosivatko katkolla laitoskuntoutusmahdollisuutta? Yleensä sellaseen pyritään, mutta jos ihminen on työelämässä ja hänellä paljon voimavaroja, avohoito voi hyvin riittää. Plus ne vertaisryhmät.

Tietenkin jos tuntuu että tarvitsee myös omaa rauhaa, ei kannata tunkea kalenteria liian täyteen ja yrittää revetä kaikkialle.
Relaaminenkin selvinpäin on tärkeä asia.

PS. Ai niin urheilusta. Sitä voit kyllä harrastaa melko surutta ja asettaa tavoitteeksi vaikka maratonin jos niin haluat. Pienemmätkin tavotteet toki ihan jees. Urheilu-addiktio on aika yleinen päihdeadditkion korvaaja, mutta siinä on se hyvä puoli että ajan mittaan urheilussa löytyy kyllä se kohtuullisuus, "kohtuukäyttö".
Yhden rasitusmurtuman ja yhden ylikunnon sairastaneena tiedän että se voi viedä aikaa, mutta liikunta-addiktiossa kohtuukäyttö löytyy ajan mittaan, toisin kuin päihdeaddiktioissa. : )
Mun ÄO ei oo kymmenen, vaan kaksonen! : )
Avatar
Ketostix
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 5678
Liittynyt: 5.3.2011 07:48:51

Re: Katkaisuun

ViestiKirjoittaja Wesole » 16.6.2013 11:15:34

Olen menossa laitoskuntoutusjaksolle heinäkuussa ja sen jälkeen on vielä intervallijaksot.

Siitä urheilusta. Olin kaksi ja puoli vuotta sitten siis intohimoinen juoksija, kohtuullisen kovassa kunnossakin. Juoksin tarkan ohjelman mukaan kuutena päivänä viikossa. Juoksin muutaman puolimaratonin ja yhden kokomaratonin. Selässä todettiin välilevyn repeytymä sen jälkeen, kun pidin maratonin ja puolikkaan välillä vain kaksi viikkoa taukoa. Ja kun ei päässyt juoksemaan, oli olo kaamea. Mutta ei mitään verrattuna tähän juomahimoon, joka aaltoilee, kuohuu, täyttää mieltä.

Mietin AAhan menoa siten, että ehkä se on paikallaan myöhemmin. Otin kyllä selvää paikkakunnan tapaamisista ja ilahduin, että tapaamisia on päivittäin, juhlapyhinäkin. Toisaalta kaipaan saman kokeneita ystäviä, toisaalta en haluaisi täyttää kalenteriani liian täyteen. Pitää miettiä.

Tänään on kuudes raitis päivä.
Wesole
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 359
Liittynyt: 6.6.2013 17:46:23

Re: Katkaisuun

ViestiKirjoittaja Wesole » 17.6.2013 21:23:01

Nytpä tunnustan tänne linkkiin rohkeasti jotakin. Vasta tänään sain kerrottua nämä hävettävimmät asiat psykoterapeutilleni. Ehkä minua helpottaa itseinho ja nolous, kun julkaisen nämä täällä.

Pahimmat paikat, joissa olen juonut: jumalanpalveluksen aikana kirkon vessassa. Tarkoitus oli silloin juoda ne pari sidukkaa puistossa messun jälkeen, mutta kesken saarnan iski niin kova himo, että menin toilettiin ja kiskaisin muutamalla hörpyllä ne kaksi.

Paikka numero kaksi on se paha. Olin työkokeilussa omalla silloisella työpaikallani (minut on irtisanottu, ei tosin alkoholin vuoksi, vaan siksi, että vuoden mittainen samalla diagnoosilla ollut sairausloma antaa työsopimuslain mukaan oikeuden irtisanoa). En enää muista (!), miten usein tätä tapahtui, päivittäinkö vai miten. Lähdin ennen lounastaukoa kauppaan ostamaan eväitä ja samalla ostin kaksi tai kolme siideriä ja join ne parkkipaikalla autossa. Joskus kaksikin kertaa päivässä. Työssäni tein hallinnollisia tehtäviä silloin, eli istuin tietokoneella lähinnä. Kukaan ei sanonut mitään, vaikka luulisi jo tuoksun paljastavan, olin yhteisessä toimistossa kahden muun kanssa ja työryhmään kuului toistakymmentä jäsentä.

Kolmas tunnustus: olen ajanut autoa viisi kertaa päihtyneenä. Kerran niistä ihan kunnon hiprakassa. Olin juonut ensin pari kotona ja sitten uimahallin vessassa muutaman ja sitten tuli tekstiviesti, että korjattavana ollut autoni on valmis. Köpöttelin autokorjaamoon ja ajaa hurautin kotiin. Siellä korjaamossakaan ei sanottu mitään. Kerran täräytin päihtyneenä autoni kyljen parkkipaikan seinäkulmaukseen. Kerran ajoin parkkeeratun auton sivupeilin ruttuun.
Että semmosia tunnustuksia. En tiedä helpottiko vai tuliko vielä ahdistuneempi olotila tästä.
Tänään on seitsemäs raitis päivä.
Wesole
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 359
Liittynyt: 6.6.2013 17:46:23

Re: Katkaisuun

ViestiKirjoittaja Jilla- » 17.6.2013 21:53:25

Hei wesole ja lämpimästi tervetuloa minunkin puolestani! Oletpa lähtenyt mukavan tiiviisti hoitamaan itseäsi, hieno juttu. Varmaan hyvä fiilis juomattomuudesta siinä mielessä, että on jo seitsemäs päivä. Se on hienosti, kun olet ennen juonut aikalailla päivittäin. Paljon tsemppiä, jään seuraamaan ketjuasi. Vaikutat rehelliseltä kirjoituksissani, pidä siitä kiinni! :)
"Pysähdy juuri silloin kun tuntuu, että siihen on vähiten aikaa"
Jilla-
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1436
Liittynyt: 9.12.2007 13:16:57

Seuraava

Paluu Me Lopettajat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 6 vierailijaa