Olen seuraillut kauan tätä foorumia ja hyviä juttuja ja kommentteja lukenut paljon. Nyt ajattelin kirjoittaa omista murheistani liittyen juomiseen&vähentämiseen:
Yksinäisyys.
Oon 44-vee jamppa Helsingistä ja juopotellut n. 25 vuotta. Aika lailla normikaavan mukaan eli vuosien kuluessa ongelma vaan on pahentunut, (melkein) kaikki mokat ja kärsimykset on tullu koettua lukuisia kertoja. Mut olen ollut aika hidas oppimaan koskapa sama kaava on ollut käytössä eri muodoissaan aina. Vuoristorata johon kuuluu terveys, kammokrapulat, pelot ja ahdistukset, rahat, työ, parisuhde, asunto, harrastukset, virkavalta jne jne.
Muutaman viime kuukauden ajan olen lopulta pystynyt pitämään jopa 2 viikon kuivia pätkiä, joka on siis mulle paljon. Normaalisti olen juopotellut ainakin lähes joka ikinen päivä. Määrät luokkaa 10-30 keppanatölkkiä päivässä.
Okei mutta asiaan. Nyt kun olen taas aloittanu (2pv takana) nollaamisen, olen alkanu tajuta voimakkaammin kuin koskaan aiemmin kuinka yksinäinen olenkaan. Kaikki, siis kirjaimellisesti kaikki ns. kaverit, on baarituttuja ja/tai muuten vaan ryyppykavereita. Kun en käy kuppiloissa enkä kavereiden luona tms. dokaamassa, ei ole ketään kaverina. Pitkäaikainen työttömyys päällä, muijat on lähteneet yksi toisensa jälkeen menemään, en harrasta oikeastaan mitään jne. Kirjastossa lehtien selailu ja yksinäiset pitkät kävelylenkit ei jaksa aina kiinnostaa. Telkkariakaan en jaksa koko ajan tuijottaa saati surffata netissä. Olen huomannut passivoituneeni ja ihan kuin menettämässä elämänhalun jota aiemmin on ollut. Nyt vielä ainoa läheinen ystävä, jonka kanssa olen viettänyt aikaa muutenkin kuin juomisen merkeissä, on ex-vaimo jonka kanssa olemme hyvissä väleissä. Ja nyt hän elää viimeisiä hetkiä sairaalassa syövän takia. Kun siitä aika jättää niin yksinäisyys iskee täydellä voimallaan turpaan ja saattaa olla pirun vaikeeta pysyä raittiina.
Mistäköhän ns. tavalliset ihmiset jotka ei dokaa, löytää uusia ystäviä. Ei varmaan kliseisesti että "lenkkipolulta tai kassajonosta" tms? No mistäs sitten. Ajattelin tuossa viime yönä valvoessani että onko esim. AA-kerho ainoa paikka mistä voisin kenties löytää kohtalotoverin/kaverin ja sitä kautta saada uusia ulottuvuuksia ja motivaatiota raittiuteen? Auttakaa nyt joku... Mä olen ihan pulassa ja tulen varmaan seinähulluksi tässä raittiissa yksinäisyydessä vielä.