[Gabby]

Saanen esitellä itseni: olen Gabby, 40-ja-risat naisihminen, ja asustelen isossa kaupungissa jossain päin eteläisehköä Suomenmaata. Ja minun päihteeni ja paheeni on alkoholi.

En ryyppää enkä edes tissuttele päivittäin, useimmiten nautin lempijuomaani 1-2 päivänä viikossa. Välillä voi mennä pari viikkoakin kokonaan ilman. Ja kun juon, voin vallan hyvin pitäytyä annoksessa-parissa, jos ei ole tarkoitus ns. juhlia. Mutta sitten, kun on tarkoitus, niin kyllä maistuu... vähän turhankin hyvin. Eli kun useimmilla varmasti tulee jossain vaiheessa humaltumista tunne, että nyt olen juonut tarpeeksi ja ei enää kiitos, niin minulle sitä ei aina tule, vaan voin kiskoa itseni ns. nelivetokuntoon asti. Onneksi kuitenkin alan voida pahoin siinä vaiheessa, kun olen oikeasti tosikännissä, eli mitään sairaalakeikkoja ei ole koskaan tapahtunut. Toisin sanoen alkoholi ei ohjaa arkielämääni eikä viina vie muuta kuin silloin, kun juon itseni selkeästi humalaan. Ikäänkuin tietyn humalan tason saavutettuani kaikenlainen kontrolli naksahtaisi täysin off-tilaan tai jotain. Toki ns. työtapaturmia nyt voi sattua itse kellekin, mutta kun minulle niitä sattuu/on sattunut vähän turhan usein... Osittain tämä varmasti johtuu siitäkin, että olen melko pienikokoinen ihminen.

En ole huolissani alkoholinkäyttöni lisääntymisestä, sillä samanlaiset tavat minulla on ollut oikeastaan koko aikuisikäni, vaan siitä, että joku kerta satutan itseni/joudun vaaratilanteeseen/teen jotain todella tyhmää. Hulluinta tässä on se, että jopa tiedän, miten pystyn nuo nelivetokunnot välttämään, nimittäin pitäytymällä vain miedoissa juomissa (siideri ja lonkero, olutta en juo koskaan hyi yäk) ja muistamalla sen vedenjuonnin joka mahdollisessa välissä, mutta jotenkin en sitten kuitenkaan osaa tuota läheskään aina toteuttaa

Miksikö sitten ylipäätään juon alkoholia? No, koska se on KIVAA! Voin suoraan myöntää, että sopivasti kännissä on usein todella hauskaa - ja sitten taas pienempinä määrinä nautiskellen tykkään kyllä kovasti punaviinin ja hyvän siiderin mausta. Mikään muu päihde ei ole koskaan kiinnostanut enkä edes tupakkia polta, syön terveellisesti ja harrastan urheilua - ja silti välillä lipittelen, koska, no, pidän siitä.

Haluaisin oppia nauttimaan lempijuomastani niin, että nuo överit jäisivät unholaan (ja niiden myötä kaameat krapulat). Lieneekö moinen mahdollista?

[Korkinkadottaja]

Päihdelinkin kovin juoppo toivottaa Gabbyn tervetulleeksi forumille.

Miksikö sitten ylipäätään juon alkoholia? No, koska se on KIVAA!

Hienoa, että olet päässyt perille ryyppäämisen ihanuudesta.

Minä tätä toistuvasti toitotan, mutta sinäkin olet vaan harjoittelun puutteessa.

Ja turha tulla nipottamaan, etteikö täältä vähättelijöistä vertaistukea heruisi.

[SoiKannel]

Toisin sanoen alkoholi ei ohjaa arkielämääni eikä viina vie muuta kuin silloin, kun juon itseni selkeästi humalaan. Ikäänkuin tietyn humalan tason saavutettuani kaikenlainen kontrolli naksahtaisi täysin off-tilaan tai jotain.

En ole huolissani alkoholinkäyttöni lisääntymisestä, sillä samanlaiset tavat minulla on ollut oikeastaan koko aikuisikäni, vaan siitä, että joku kerta satutan itseni/joudun vaaratilanteeseen/teen jotain todella tyhmää. Hulluinta tässä on se, että jopa tiedän, miten pystyn nuo nelivetokunnot välttämään, nimittäin pitäytymällä vain miedoissa juomissa (siideri ja lonkero, olutta en juo koskaan hyi yäk) ja muistamalla sen vedenjuonnin joka mahdollisessa välissä, mutta jotenkin en sitten kuitenkaan osaa tuota läheskään aina toteuttaa

Miksikö sitten ylipäätään juon alkoholia? No, koska se on KIVAA! Voin suoraan myöntää, että sopivasti kännissä on usein todella hauskaa - ja sitten taas pienempinä määrinä nautiskellen tykkään kyllä kovasti punaviinin ja hyvän siiderin mausta. Mikään muu päihde ei ole koskaan kiinnostanut enkä edes tupakkia polta, syön terveellisesti ja harrastan urheilua - ja silti välillä lipittelen, koska, no, pidän siitä.



Haluaisin oppia nauttimaan lempijuomastani niin, että nuo överit jäisivät unholaan (ja niiden myötä kaameat krapulat). Lieneekö moinen mahdollista?

Tervetuloa palstalle Gabby!

Helpoiten tilanne ratkeaa varmasti niin, että alat itsekkin ymmärtää etanolin olevan tämän todellisuuden kovin huumausaine (vaikka kaikki laittomat myrkyt mitä on olemassa laitettaisiin vierelle) ja jos itsensä juo pienenä nais-ihmisenä ajoittain tolkuttomaan kuntoon on selkeästi akuutissa hengenvaarassa ja on olemassa ainakin jonkunasteinen ongelma.

"Normaali" ihminen tajuaa tilanteensa ja tekee kaikkensa ettei mene nelivetokuntoon ja täten juo vain niitä mietoja/vettä välillä tai jättää alkoholin käytön täysin pois koska ei-alkoholistilla menetys on samaa tasoa kuin ei enään koskaan voisi syödä esim. jätskiä. Kertomuksesi mukaan viina vie sinua kun juot itsesi selkeästi humalaan mutta eihän selkeästi humalaan tule jos viina ei oikeasti vie ja on itse ohjaksissa?

Olet mielestäni keskellä tuurijuopon paradoksia. Eli miten käyttää alkoholia kohtuudella (ilman selkeitä haittavaikutuksia ja riskejä) vaikka se lähtee välillä käsistä.. Ei onnistu, ei sitten mitenkään...

[Oivaliina]

Hei Gabby,

Tarinasi kuulosti kovin tutulle. Olen kanssasi lähes saman ikäinen ja juurikin samanlaisella taustalla. Silloin kuin juhlittiin kunnolla ( n.1 krt. 2 kk) , niin usein join itseni tokkuttomaan ja kuntoon muisti meni. Muutaman lasin pystyin ottamaan ilman mitään ongelmaa.
Tätä on jatkunut samalla kaavalla koko aikuisikäni kunnes n. 8 kk sitten päätin, että nyt saa kännäilyt loppua. Tuntui aluksi vaikealle luopua kaikista niistä kivoista biletys illoista, siitä kivasta nousuhumalan tunteesta, jolloin tuntee olevansa aivan mahtava tyyppi. Kävin yksitellen läpi ne kaikki tilaisuudet missä alkoholi oli isosti läsnä ja suunnittelin uudenlaiset toimintamallit, miten niissä toimitaan. Tuntui todella vaikealle muuttaa jotain niin syvälle juurtunutta tapaa.

Päätökseni on pitänyt ja
humalahakuinen juominen on jäänyt. Viiniä ja siideriä juon edelleen, mutta maksimissaan sen kaksi lasillista. Eikä tämä edes tunnu enään kärvistelyltä, kuten pelkäsin, että tulee käymään.

Enään en mieti, että en voi juoda niinkuin muut vaan että minun ei tarvitse.

[valas]

Toi on tosiaan riski-altista tapaturmille,tuo kova kännääminen,haluat varmaan kovaa riskinottoa välillä elämään,vai haetko jotain muuta kovalla humalatilalla.joku kiva harrastus toisi jännitystä varmaan elämään,vai mitä.terv 1kk ilman riskinottoa..

[Gabby]

Täällähän on käynyt paljon väkeä Kivaa! Kirjoittelen viikonloppuna pitemmälti, tilanteestani ja suhteestani alkoholiin. Ja todennäköisesti kaikesta muustakin mahdollisesta

[Gabby]

No niin, nyt on aikaa kirjoitella, kun puolisokin lähti omiin rientoihinsa poikain kanssa (varmaan juovat siellä ALKOHOLIA ja polttavat TUPAKKAA ja harrastavat kaikenlaisia paheellisuuksia, hyi sentäs )!

Ensinnäkin, kiva että kävitte ja kommentoitte Korkkis, Kannel-mies, Oivaliina ja valas! Tulkaa toistekin

Toiseksi, itse asiaan, eli syvempää luotausta siihen, miksi suhtaudun alkoholiin kuten suhtaudun, ja miksi haluaisin asiaan muutosta. Aloitin alkoholinkäytön 16-vuotiaana lukion ekaluokkaa käydessäni, ja kyllähän se rakkautta oli ensihuikasta alkaen. Se hilpeä euforia ja itsevarma seurallisuus oli jotain sellaista, mitä ujonpuoleinen ja introvertti hikari ei ollut koskaan aikaisemmin kokenut. Nuorena käyttö olikin aika lailla 100% humalahakuista, kuten varmaankin aika monilla on, aikuisempana olen sitten oppinut (no, ainakin jossain määrin ja välillä) kohtuutta ja pystyn nauttimaan viinilasillisesta hyvän ruoan kanssa tms. ilman tarvetta humaltua sen suuremmin. Mutta tosiaan kuten aloituspostissa totesin, niin sitten kun ns. juhlitaan, tykkään kyllä ottaa enemmän, ja sehän ei sitten ihan aina meinaa hanskassa pysyä... Muistelen lukeneeni joskus jostain (ah, tämä kaikkien tieteellisten lähdeviittausten äiti, isä ja kumminkaima), että joillakin ihmisillä alkoholi vapauttaa aivoissa normaalia enemmän endorfiinia, ja näppärästi olen itse itseni juurikin tällaiseksi tapaukseksi diagnosoinut. Eli toisin sanoen selvästikin (heh) saan alkoholista enemmän kiksejä kuin monet muut. Tähän kun vielä lisätään tuo mainitsemani itsevarmuuden kasvu sekä tietynlainen "kiltin tytön kapina" tyyliin sex 'n booze 'n rock 'n roll, niin siinähän se sopan ainekset sitten ovatkin jo kasassa...

Ns. perinteisen alkoholistin rooliin en oikein solahda - en dokaa yksinäni, päinvastoin, olen ns. sosiaalinen bilejuoppo by definition eikä pelkkä yksinäinen humaltuminen pelkän humalatilan takia ole koskaan kiinnostanut pätkän vertaa. En myöskään harrasta krapularyyppyjä enkä korjaussarjoja, eikä putki jää päälle vaan bileillan jälkeen kärsitään mahdollinen darra pois ja palataan normimeininkeihin. Niinikään meillä on kotona aika lailla aina enempivähempi alkoholia kaapissa, eivätkä ne sieltä minulle mitenkään huutele - jos haluan ottaa niin otan, mutta se ei riipu eikä koskaan ole riippunut siitä, onko niitä viinaksia kotona valmiina vai ei. Mutta päivänselvää (heh taas) toki on, ettei Gabbylaisen suhde kuningas Alkoholiin täysin ongelmaton ole, enhän kirjoittelisi Plinkissä, jos näin olisi Nyt, reilun neljänkympin iässä, olen ensimmäistä kertaa oikeasti ja omasta halustani alkanut miettiä, josko ihan tosissani pyrkisin kohti kohtuullisempaa juhlimistapaa, ja mielelläni kuulisin lisää siitä, miten Oivaliina oli vähentämisessä tarkemmin ottaen onnistunut Koska jos muut, niin miksen minäkin? Toki, jos tuntuu että homma ei vaan mitenkään onnaa, niin sitten pitää alkaa miettiä muitakin vaihtoehtoja, mutta jos nyt lähdetään tästä vähentelystä liikkeelle aluksi. Ensimmäinen testin paikka onkin jo viikon päästä, kun on taas ohjelmassa sitä Gabbyn niin kovasti rakastamaa rokkenrollia ja hevimeteliä

Niin ja harrastuksia kyllä löytyy, niin paljon ettei meinaa kaikkia ehtiä Urheilua (harrastan itse urheilua kilpatasolla, lajia en kuitenkaan täällä paljasta, turha udella), penkkiurheilua, kaikenlaista nörttipuuhaa, kissajuttuja (kotoa löytyy kaksi)... Ja kotona on kirjoja ja leffoja hyllyt piukassa ihan kirjaimellisestikin. Tylsyyteen en siis ryyppää, ja nuo urheiluharrasteet kyllä tuovat jännitystä ja verenpaineen nousua elämään joskus liiankin kanssa, kuten jokainen urheilufani varmasti tietää

Summa summarum: juon välillä juhliessani liikaa, ja haluaisin päästä noista övereistä eroon. Vaihtaa köydenpaksuiset seitinohuisiin, so to speak.

[Gabby]

Laitetaanpa tähän keskustelua herättelemään myös aiheeseen sopiva biisi: https://www.youtube.com/watch?v=B-wZpdg9vHo

[Gabby]

Muokkasin otsikkoa. Edellinen oli turhan mukahauska, kyse on kuitenkin vakavasta asiasta. Toivottavasti kukaan ei loukkaannu tahi ärsyynny kepeästä kirjoitustyylistäni, se ei ole tarkoitus ainakaan.

Puolisolla on ollut tänään krapula (no ylläri). Itsehän en eilen siis otolla ollut. Ja kieltämättä tuli mieleen parvekkeella auringosta ja kahvista nauttiessani, että tämä olisi yksi hyvä syy ja motivaattori alkonkäytön vähentämiseen. Ei se krapula nyt niin kiva olotila nimittäin ole...

[Oivaliina]

Moi Gabby, vielako olet linjoilla?