[remontti]

Tervehdys kaikille,
Kirjoitin joskus vuonna 2007 tänne ensimmäistä kertaa. Halusin raitistua, tai pikemminkin ajattelin että on pakko raitistua. Tiesin että jotain on minussa pahasti vialla, en kuitenkaan uskaltanut ihan oikeasti itselleni myöntää olevani alkoholisti. Keksin kaikenlaisia paranemiskeinoja, keinoja joissa taka-ajatus kuitenkin oli että joskus vielä voin juoda niin kuin muutkin, normaalisti. Paskat, niin ei käynyt. Lopettamiskertoja oli useita, yrityksiä oli useita ja pisin oli muutama kuukausi.

Nyt eletään vuotta 2015, kun mietin historiaani tiedän ihan hyvin että olen alkohosti, mieli on osannut kääntää asioita viekkaasti toisenlaiseksi, en ole vielä saanut tuhottua elämääni ihan täysin, olen edelleen elämänsyrjässä kiinni, olen voinut säilyttää asunnon ja työn sekä perhesuhteet. Olen salailun maailman mestari, jos sanon käymään tulleelle kaverille että olen juonut pari saunakaljaa, hän uskoo sen. Oikeasti olen vetänyt 8 pinttiä ja toimin fyysisesti ihan normaalisti.

Olin etelässä lomalla josta palasin vajaa viikko sitten, joitain päiviä ennen lomaa aloitin juopottelun (aloitin, huvittavaa sinänsä koska olen juopotellut koko syksyn melkein joka päivä) jokailtaisena, tokihan lomatunnelmaan piti valmistautua, ajattelin olla lomalla selvinpäin ja urheilla. No en ollut, join joka päivä paitsi kahtena viimeisenä. Join ihan helvetisti, onneksi mitään ei sattunut, ihan mitä vaan olisi voinut sattua. Öisin kaaduin sänkyyn herätäkseni aamuyöllä helvetinmoisiin pelkoihin, näin jonkun kummallisen olion ja tuntui että se sama tyyppi oli läsnä joka yö vaikkei sitä enää näkynyt. Makasin aamuöisin valveilla monta tuntia, en pystynyt nukkumaan. Pelkäsin että tulen hulluksi. Vielä enemmän pelkäsin sekoamista kahtena viimeisenä päivänä kun en enää juonut, enkä pystynyt nukkumaankaan. Makasin valveilla hotellin sängyssä vieraalla maalla ja mietin että voi vittu. Mitä vielä pitää oikeasti tapahtua, miten helvetin monta vuotta pitää vielä mennä. Olin jotenkin ihan muissa svääreissä. Olin juonut 11 päivää putkeen, 11 vitun päivää. Pelkäsin sitä, en ollut voinut lopettaa niinä 11 päivänä. En tiedä mitä tapahtui lauantain ja sunnuntain välisenä yönä itsenäisyyspäivänä, silloin kuitenkin join vielä olutta ja ties mitä muuta. Itsenäisyyspäivä on oikeastaan aika hyvä päivä raitistua, jos niin käy. Voi vittu mä toivon että niin on käynyt, koska mä en enää jaksa. En sitten vaan jaksa, en jaksa salailla, en piilotella, en jaksa herätä krapulassa, en jaksa mennä krapulassa töihin, en jaksa valvoa öisin, en jaksa näyttää turvonneelta, en jaksa miettiä kuinka moni tietää. En vaan jaksa.

Mulla on vahvasti alkoholistiset geenit ja olen juonut ne geenit nyt erittäin aktiiviseksi, ei mulla ole enää paluuta normijuojien joukkoon (huvittava sana, kaikkihan on normijuojia ainakin omasta mielestään) . Pelkään sitä jos avaan tölkin, pelkään seuraavaa 11 päivää. Seuraavat 11 päivää voi tuhota mun elämäni jos avaan sen pullon. Nyt on tehtävä valinta, olla avaamatta sitä enää koskaan.

[helisee]

Tere tuloo joukkoon. Örkkien näkeminen on kyllä huolestuttavaa. Taitaa olla voimat lopussa. Ois kai paras hakeutua lääkäriin, mikäli näin alkuun tuntuu raittius olevan liian vaikeaa! Voimia sulle jatkaa.

[remontti]

Kiitos. Olen minä viime öinä nukkunutkin ihan kohtuullisesti. Tosin unia näen edelleen paljon eikä ne ole aina niitä mukavimpia, ei tosin mitään kauhu-elokuviakaan. Tänä aamuna pelästyin ihan helvetillisesti herätessäni unen tokkuraisena että onko mulla krapula? No ei ollut, olin muuten vaan unen pöpperössä. Oli helpotus kun sitä krapulaa ei ollutkaan.

[Smokki_ja_Sikari]

Tervetuloa mukaan.

Sen verran voisin tähän mainita, ettei päihtymys mikään normiolotila ole kenellekään - ei pikku hiprakka, eikä kalsarikänni. Kyse on jonkinlaisesta sosiaalisesta harhasta. On muka fiiniä puhua punkun pukeesta pikkusormi pystyssä. Itsekin tulin juuri etelänlomalta. Kiertelin golf-kenttiä päivittäin ja ihan hyvin pärjäsin vettä juomalla.

Olihan siinä porukassa mukana monelaista oluenlitkijääkin. Kaikin mokomin minun puolestani saavat olutta litkiä ja punkun kanssa pönöttää. Näin selvinpäin kun sitä seurailee, kyllä näkee missä vaiheessa viinamäkeä itse kukin on laskeutunassa. Sitten oli vielä erikseen ne varsinaiset turistit, joista pahimmat tarvitsivat invamopoa kyyditäkseen vatsamakkaroitaan baarista toiseen.

Joo - siis sitä minä vaan, ettei ihminen alkoholia mihinkään tarvitse. Ilman viinaa pärjää aivan hyvin. Sellainen känninormatiivinen ajatus, että oluen lipittäminen olisi jotenkin normaalia on sosiaalista harhaa, jolla monin eri tavoin alkoholin koukussa olevat pettävät itseään ja muita.

Ottaahan se aikansa päästä irti alkoholista, kun koko kroppa on viritetty odottamaan nousuhumalan suomaa hetkellistä "nautintoa". Kun vain kärsivällisesti antaa mielihyväkemioiden normalisoitua huomaa kyllä, miten on tullut itseään pettäneeksi. Elämä siellä pullonpohjalla on pelkkää valhetta. Ainakin minun kohdallani se meni näin.

[ikzu]

Hyviä ajatuksia smokilta.

Jotenkin noin se meni minullakin. Suurimpana kantona kaskessa siinä taisi olla vain oma pelko. Pelko päästää tutusta kurjuudesta ja tutuista rakenteista irti. Niistä ihmisistä, omasta itsestään...

Jonkun aikaa se on minultakin vienyt että elämä on ruvennut maistumaan. Ja se alussa ollut joku toivonsiemen paremmasta elämästä rupeaa ikään konkretisoitumaan todellisuuteen. Se alkoholin täyteinen elämä jotenkin vääristi niin pahoin sitä maailmankuvaa ja sai jotenkin kuvittelemaan että viinaa pitää juoda jotta ihminen voi nauttia elämästään. Ilman sitä ihminen on muka jotenkin vajaa.

No vajaa oli se ajatus tosissaan joo.

[remontti]

Kuinka kauan Smokki ja Sikari sekä Izku on kulunut teidän raitistumisesta? Miten se tapahtui, kävittekö jonkin kuntoutusohjelman vai ihan ominenne ?

Huomasin että tänään on kulunut viikko siitä, viikko ilman alkoholia Nyt lipitän teetä, nuuska huulessa (seminaisellisia paheitani) ja tällä hetkellä kaikki on hyvin. Eilen oli kummallinen päivä täynnä kummallisia ajatuksia, olihan lauantai. Päädyin sitten uimahalliin illaksi ja se oli oikein hyvä valinta. Kiva aloittaa uusi viikko kun takana ei ole ränniä.

[Smokki_ja_Sikari]

Mulla alkaa olla näitä raittiita vuosia alun toisen käden sormille. Menin ekana katkolle ja sitten kävin uutterasti AA:ssa. Puolisen vuotta meni, niin alkoi olla ihan kivasti kuivilla. Sitten meni vielä pari vuotta opetella uudenlaista elämäntapaa. Kovasti on ollut antoisaa kaikki tyynni.

[ikzu]

5 vuotta tuli kesällä täyteen. Kävin paljon AA:ssa alkuaikoina ja sitten tämä plinkki on näytellyt kanssa jonkinlaista roolia tässä.

Sen tässä on huomannut että reittejä on yhtä monta kuin on ihmisiäkin. Tuli vain taas mieleen kun tuon smokin tekstin tuosta lukaisi, että kovasti on eri tavalla oma polkuni mennyt.

Mutta kovastihan tämä maailma on ruvennut mielekkäämmältä paikalta näyttämään. Ja tuntuu että paranee vain.

[lomapuisto]

remontti kirjoitti

Eilen oli kummallinen päivä täynnä kummallisia ajatuksia, olihan lauantai. Päädyin sitten uimahalliin illaksi ja se oli oikein hyvä valinta. Kiva aloittaa uusi viikko kun takana ei ole ränniä.

Täysremontin viinaksien suhteen tein menemällä AA-palaveriin. Olen saanut olla raittiina ekasta palaverista alkaen. Sulla on ihan sama mahdollisuus.

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme

[remontti]

Just eilen lueskelin AA sivuja. En ole ihan varma onko ne isot palaverit mun juttu, mutta sen kummin mä haluaisin minkä sieltä saisi. Saako kummin ekalla kerralla, vai miten homma menee?

Ihan kiva maanantai oli töissä, muutenkin ihan kiva kun psyyke ei oo niin rikki enää.. Siihen malliin väsyttää että taidan mennä nukkumaan.

[remontti]

Mä lueskelin Smokki sun jotain varmaan aika ekaa viestiketjua vuosien takaa, olet siinä juuri lopettanut juomisen. Saan siitä ihme kiksejä ja lisää pontta

[Smokki_ja_Sikari]

Just eilen lueskelin AA sivuja. En ole ihan varma onko ne isot palaverit mun juttu, mutta sen kummin mä haluaisin minkä sieltä saisi. Saako kummin ekalla kerralla, vai miten homma menee?

En olisi hoppuilemassa sen kummijutun kanssa. Näitä hommia kannattaa hoidella ajan kanssa ja kaikessa rauhassa. On parempi tutustua ensin siihen hommmaan ja ehkä useampaankin AA-ryhmään. Minun kummini oli ulkopuolinen ammattilainen, toki AA:ssa aikanaan kulkenut. Jollain kummi on ollut A-klinikalta. Sen tähden varoittelen, ettet hanki itsellesi viiden euron seppää rustaamaan pääkoppasi kanssa. Se ei ole kovin hyvä homma.

[remontti]

No niinpä. Sitä kummia meinasin sillä, että olis joku jolle vois jutella näistä jutuista. Mun tuttavista ei kukaan tiedä, paitsi kundikaverilleni olen kertonut mutta hänpä ei ota tosissaan, juomiseni on kuulemma alle huomioarvon mutta se kertoo taas siitä minkälainen mestari olen ollut salaamaan. Tai sitten hän ei jostain syystä sano, mene ja tiedä, itse hän ei juo juuri koskaan.

Tilailin eilen vähän kirjallisuutta raittiuteen liittyä, johon meinasin perehtyä. Jännä juttu tää, nyt kun on ollut puoltoista viikkoa juomatta (minkä alkuun saaminen on ollut työn ja tuskan takana) niin psyyke tekee taas temppujaan, tyyliin enhän mä sairas oo, eihän tää niin vaikeeta oo, vois olla niinkun muut. Näihin tuntemuksiin (kusetukseen jota pääni tekee) haluaisin löytää kirjallisuutta, jotta ymmärtäisin psyykeäni paremmin ja olisin askeleen edellä, kellään mitään kirjasuosituksia nimenomaan sen estämiseen ettei palaa vanhaan ajatteluun kun alkaa voimaan paremmin.

[remontti]

En laske päiviä mutta tajusin juuri että tänään on 12 raitis päivä

Ostelin hieman kirjoja, Gorski/Miller pysyminen raittiina ja Häkkinen Toipumiskulttuuri/Päihdetoipumisen vaiheet päihdetoipujan työkirjat. Nämä ovat auttaneet ymmärtämään paljon menneitä tapahtumia ja kymmeniä aiempia raitistumisyrityksiä ja ennenkaikkea ymmärtämään itseäni.

[dorisvonelli]

Hyvä alku Remontti!
Noista kirjoista:
Jean Kirkpatrikin Täyskäännös on myös naisille hyvä kirja,siitä on täällä ketjukin.
Naisille on myös omia ryhmiä Aa:ssa
,itse käyn sellaisessa ja se on ihan pieni ryhmä
Tämän raittiuden alkuun auttoi kun löysin pari raitistumisblogia ja tietysti nämä ketjut täällä
Tsemppiä!