Olet täällä

Elämää alkoholisairauksien kanssa

Me Lopettajat on keskustelupalsta niille, jotka jo seilaavat selvillä vesillä tai horisontissa siintää elämä ilman alkoholia. Kirjoittaminen vaatii rekisteröitymisen.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Elämää alkoholisairauksien kanssa

ViestiKirjoittaja AprillipäivänLapsi » 13.12.2015 21:05:54

Kysyisin täältä, löytyykö vertaistukea tai -tietoa juomisen lopettaneelle, mutta todella rajalla käyneelle keski-ikäiselle naiselle? Monet tarinat täällä koskevat juomisen lopettamista, ja sitä onnea jonka kokee, kun on päässyt alkoholin orjuudesta irti.

Minäkin olen päässyt sen kahleista, mutta arvet jäivät. Sairastan maksakirroosia. Haima ei toimi kunnolla. Olen ollut kolmasti sairaalahoidossa. Ensimmäinen oli lievä haimatulehdus. Olen jälkikäteen nähnyt papereissani valvovan lääkärin kolme suurta kysymysmerkkiä kohdassa 'ei sovittuja jatkotoimenpiteitä'. Toinen kerta olikin sitten jo vakavampi. Läheiseni kuoli, ja jouduin samana iltana teholle. Minut oli tarkoitus nukuttaa kivun vuoksi, mutta se ei toiminutkaan, joten olin hereillä, kun kurkkuuni laitettiin hengitysputki. Silloin luulin ensimmäistä kertaa kuolevani, siihen paikkaan. Selvisin siitäkin, mutta juomiseni jatkui, palaan siihen jos se nyt ketään kiinnostaa että kuinka ihmeessä vieläkin. Kolmas kerta: ajattelin jo, että kuolen juomiseen. Mutta sitten päätin, että kokeilen, jospa voisin sittenkin lopettaa. Olin kolme viikkoa tipattomana, mutta vointi meni päivä päivältä kamalammaksi. Jouduin taas sairaalaan. Maksakirroosi, hemoglobiini 59, verensiirto DNR-päätöksellä. Silloin luulin kuolevani todella siihen paikkaan toisen kerran.

Nyt raittiutta on takana lähes vuosi. Nyt en kaipaa hiventäkään viinaa. Oikeastaan vain sellainen "lihasmuistiin" verrattava toiminto muistuttaa minua joskus, että tällaisessa tilanteessa join. Kaiketi tieto siitä, että nyt juomisen jatkaminen sitten tappaa ihan oikeasti, vaikuttaa myös. Juomisesta muistuttaa kuitenkin päivittäin sairauteni. Omakannassa silmille ponnahtaa diagnoosi MAKSAKIRROOSI oikein isoin kirjaimin jokaisella käynnillä. Jos sairastun flunssaan, käyn läpi lääkärin kanssa myös alkoholismiani. Se siis seuraa minua herkeämättä, mihin vain menenkin. Minulla on lihaskipuja, joiden syytä ei ole vielä selvitetty. Voivat johtua huonosta ruuan imeytymisestä, maksasairaudesta, mistä vaan, ja kipu on läsnä joka askeleella. Reuma on jo karsittu pois, käyn lääkärissä asian tiimoilta, mutta vielä ei ainakaan ole helpotusta löytynyt. Lääkkeiden syönti on tietysti rajoitettua.

Onko kohtalotovereita? Kuinka selviätte jälkiseuraamusten kanssa elämisestä? Ei itsesyytöksiäkään jaksa loputtomiin. En myöskään ole päässyt ihan yli noista kuolemakynnyksillä hiippailuista.
~ Päivä on kirkkaampi ilman kirkasta ~
AprillipäivänLapsi
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 16
Liittynyt: 2.11.2015 19:18:44

Re: Elämää alkoholisairauksien kanssa

ViestiKirjoittaja Valtio-mies » 14.12.2015 06:30:28

Tervetuloa foorumille, Aprillipäivän lapsi. (ihana nimimerkki, muuten : )

Ensin tietysti hyvään asiaan, eli paljon onnea vuoden raittiudesta!

Nyt onkin varmasti ensisijaista pysyäkin raittiina, jos aikoo pysyä hengissä. En tiedä millaista tuo maksakirroosin jälkihoito muuten on, mutta hyvä jos sinulla on lääkärisuhde jonnekin,
Sanoit myös, ettei haima toimi kunnolla. Tarkoittaako se siis, että sinulla on nyt diabetes? Diabeetikoille on myös omaa vertaistukea, ainakin diabetes-liiton foorumilla. http://www.diabetes.fi

Nuin muutenhan noiden somaattisten vaivojen kanssa on elettävä parhaan mukaan, ja niitä on itse kullakin. Tietääkseni myös tällä foorumilla on sellaisia kirjoittajia, joille on jäänyt juomisesta kaikenlaista remppaa myös raittiille vuosille.

Itse selvisin aika vähällä. Päihdehistoriasta ei ole jäänyt erityisiä merkkejä kehooni, paitsi että jaloissa tuntuu joskus tuntohäiriöitä ihossa. Akuutteina vaivoina oli joskus aikoinaan rasvamaksa, lyhytaikainen neuropatia sekä erilaiset kolhut. Kylkiluu murtunut kaksi kertaa, ja käsi oliut paketissa kaksi kertaa. Kyynärsauvoilla klenkattu myös muutamaan otteeseen.
Anteeksi, ehkei ketjun idea oliut muistella kolhuja, vaan keskustella noista kroonisista sairauksista.

Toivottavasti jatkat kirjoittelua tänne, April. Hyvää adventtia ja raitista päivää.
Ja eiköhän jo siitäkin syystä pysytä erossa viinasta, huumeista ja uudemmasta jazzista.
Avatar
Valtio-mies
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2002
Liittynyt: 7.8.2014 16:13:59
Ollut juomatta

Re: Elämää alkoholisairauksien kanssa

ViestiKirjoittaja helisee » 14.12.2015 08:12:28

AprillipäivänLapsi kirjoitti:Onko kohtalotovereita? Kuinka selviätte jälkiseuraamusten kanssa elämisestä? Ei itsesyytöksiäkään jaksa loputtomiin. En myöskään ole päässyt ihan yli noista kuolemakynnyksillä hiippailuista


Raitista huomenta Aprillipäivän lapsi. - Alkoholismihan on itsellään sairaus, jonka seurauksena syntyy muitakin sairauksia, joita ei ihmiselle olisi välttämättä muuten tullut. Kyse ei siis ole pelkästään siitä, että olet juonut vain sen takia, että olet perso viinalle ja että sinulla ei ole selkärankaa, olet niin heikko ihminen ja luetteloa voisi jatkaa loputtomiin. Kyseessä on vakava sairaus. Valitettavasti joutuu kyllä terveydenhoidossa monen ymmärtämättömän ammatti-ihmisen leimattavaksi ikuisiksi ajoiksi vaikka on raitistunut.

Surutyö vie oman aikansa ja sen surun kanssa oppii vielä elämään aivan mukavaa elämää. Sellainen nöyryys elämää kohtaan on ainakin minua auttanut. Olen alkoholismisairauden päällä ollessa pakonomaisesti käyttänyt alkoholia ja sairastunut myös muihin sairauksiin ja näin on käynyt, enkä mahda asialle mitään. Kuoleman kynnyksellä hiippailuista jää kyllä kanssa omat jälkensä. Mulla on masennus ollut seuralaisena. Mulla SSRI-lääkitys auttoi merkittävästi valaisemaan myös muita näkökulmia asiaan kuin pelkät itsesyytökset. Lisäksi tiedon hankkiminen alkoholismista helpottaa itsesyytöksissä rypevän olotilaa, ymmärtää armahtaa itsensä.

Menneitä ei voi muuttaa, eikä tulevaisuutta voi tietää, sen verran voi tulevaisuudesta tietää, että se viina vie hengen. Ihminen vain helposti kuvittelee olevansa elämän herra ja päättävänsä asioista niinkuin parhaaksi näkee. Silmänräpäyksessa voi ihmisen elämä muuttua aivan joksikin muuksi kuin mitä on itselleen kuvitellut. Ollaan onnellisia hyvistä päivistä!
Avatar
helisee
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 3774
Liittynyt: 28.12.2014 13:11:49
Paikkakunta: bönde
Ollut raittiina

Re: Elämää alkoholisairauksien kanssa

ViestiKirjoittaja AprillipäivänLapsi » 14.12.2015 13:36:38

Kiitos kannustuksesta, Valtio-mies. On harvinaista tällä historialla saada onnitteluja raittiudesta… Suorastaan hätkähdin, kun uusi työterveyslääkärini onnitteli myös. Olen ollut lääkärissä niin päähän potkittu, että jokainen käynti on henkisesti yhtä tuskaa. Raittius on toki minulle ainoa vaihtoehto, jos haluan elää. Juominen on tekona vastaava kuin tylsällä veitsellä ranteet auki. En taistele päivittäin raittiuden eteen, vaan elämänhalun säilyttämisen eteen.

Kysyit tuosta lääkärisuhteesta. Varsinaista ”lääkärisuhdetta” minulla ei ole, kuulostaa korviini melkeinpä amerikkalaiselta tv-sarjalta. Siis, on kuitenkin olemassa hoitosuhde gastro-enterologiseen erityislääkäriin. Kävin hänen vastaanotollaan heti kirroosidiagnoosin jälkeen. Sen jälkeen on ollut yksi verikoeseuranta ja siihen liittyvä puhelinaika. Nyt lähiaikoina on onneksi uusi henkilökohtainen poliklinikka-aika. ”Hoitosuhteesta” on siis vähän vaikea puhua. Olen ehkä liian huono vaatimaan säännöllisempää hoitosuhdetta. Julkiselta puolelta erikoislääkäriajat annetaan tyyliin ”kolmen kuukauden päästä klo 13:30, jos peruutat, saat uuden ajan, mutta vain kerran, sitten sinun tulee hankkia lähete uudelleen päästäksesi erikoislääkärille.” Edellinen puhelinaika oli klo 13-16, mutta lääkäri soittikin klo 11, mihin en ollut varautunut vaan olin pahasti muissa asioissa kiinni. Siitä puhelusta kostuin sen verran, että lääkäri kysyi, olenko pysynyt juomattomana, sanoi maksa-arvojen olevan normaalit, hemoglobiini vielä alhainen ja hyytymistekijät sellaiset, että paree pysyä poissa onnettomuuksista. Yleislääkärit kiipeilevät pitkin seiniä veriarvoni nähtyään, ja osa sanoo, ettei ota edes mitään hoitovastuuta, koska ei tunne kokonaistilannetta.

Kun kirjoittaa googleen sanan maksakirroosi, saa ensimmäisenä tietona, että noin puolet maksakirroosin askites-vaiheeseen edenneistä potilasta on hengissä puolen vuoden päästä. Loput – no, eivät ole. Ensimmäiset puoli vuotta ilman oikeastaan minkäänlaista tietoa siitä, kumpaan ryhmään kuuluu, oli varsin piinaavaa aikaa. Sairaalassa lääkäri sanoi DNR-päätöksen yhteydessä, että uudesta maksasta on turha haaveilla, ja vasta vuoden päästä aikaisintaan nähdään, onko tästä nykyisestä mihinkään. Enpä kyllä siinä kohtaa elinsiirron perään itse kysellytkään.

Kirroosiahan ei käsittääkseni varsinaisesti voi hoitaa. No, en ole tosiaan niin paljon lääkäristä saanut irti, että tietäisin onko jotain hoitoa. Turvotusta ehkäistään nesteenpoistolääkityksellä. Säännöllinen syöminen on tärkeää. Viime aikoina olen alkanut kärsiä kutinasta, ja se on sietämätöntä, pitää hereillä. Kesällä nukuin kuin lapsi, ja se oli osa alkoholista irtautumisen ihanuudesta. Googlehoitosuhteeni kertoo, että jotain lääkkeitä kutinaan on tarjolla. Kutinan aiheuttajaa ei oikeastaan tunneta, joten sitä on vaikea myös hoitaa. Mutta se voi ajaa hulluuden partaalle, kun ei saa olluksi eikä nukutuksi.

Minulla on nuo hoitokokemukset sitä luokkaa, että pelkään lääkäreitä lähes yhtä paljon kuin kivuliasta kuolemaa. Esimerkiksi tuo hereilläolo, kun nukutuksen oletettiin jo tehonneen… sitä kipukokemusta en unohda koskaan. Samalla tehokäynnillä nukutusta pidettiin sen verran kevyenä, että olin tempaissut hengitysputken nielustani pois sillä seurauksella, että äänihuuleni vaurioituivat ja niihin kasvoi hengityksen miltei estävät pahkurat. Monien käänteiden jälkeen minulla oli kahden eri lähetteen kautta hoitosuhde siihen vaivaan sekä foniatrille että korvalääkärille. Foniatrin ohje oli, että vältä rykimistä. Korvalääkärin oli, että leikataan heti, ja leikkauskertomuksesta luin, että päädyttiin pikaiseen toimenpiteeseen, koska en enää ventiloitunut, eli saanut happea. Toinen lääkäri olisi siis antanut pampuloiden vaan odotella, vaikka meinasin tukehtua niihin aina nukahtaessani. Tässä kohtaa kävi tuuri, että sain myös sen toisen lähetteen. Sairaalassa ollessani törmäsin erinäisiin hoitajiin, jotka katsoivat oikeudekseen kertoa minulle kaikkien tuskieni ja syyllisyydentuntoni ja pahan oloni päälle, etteivät oikeastaan hyväksy alkoholista johtuvien sairauksien hoitamista julkisessa terveydenhuollossa (esim. aborttien kohdalla hoitohenkilökunta ei saa kertoa henkilökohtaista kantaansa potilaalle); kuinka heilläkin on ongelmia elämässään, mutta eivät silti juo; ja kovakouraisia toimenpiteitä meiningillä ”sitä saa mitä tilaa”. Menen siis edelleen lääkäriin kuin piesty koiranpentu.

Noiden jalkakipujenkin kanssa odottelin aika tovin. Siinäkin asiassa minulla on eri gastron lääkäri kuin tuohon kirroosiasiaan, en tiedä mitä järkeä näissäkin sitten on… Hän kuitenkin testasi niin kauan, että huomasi, ettei haimani tuota ruuansulatusentsyymejä kuin nimeksi. Ruuasta ei siis imeydy ravintoaineet. Verensokeri oli vielä kesällä normaali, mutta nyt kohonnut ja kai seurannassa, mutta diabetesdiagnoosia en ole saanut. Tuohon imeytymisongelmaan on määrätty loppuelämäksi Creon; lääke jota pitää ottaa aina kun syö.

Juomiseni oli aika itsetuhoista loppuvaiheessaan. Yksi ajatuksistani oli, ettei minusta enää ”soivaa peliä” saa. No se on nyt ilmeisesti valitettavan totta. En osaa sanoa, näkyykö historiani kovin paljon ulkoisesti – kävin töissä koko juomiseni ajan, eikä kukaan koskaan kysynyt, että tuleeko juotua vähän liikaa. Kyllä sen varmaan naamasta näki ainakin ne, joilla itselläänkin on korkki löyhässä ja tunnistavat merkit, mutta puheeksi asia ei ole koskaan noussut. Jos minut tapaa kadulla, ei varmaankaan ensimmäisenä ajattele, että tuolla on rankka putki takanaan. Mutta jatkuvat kivut ja epätietoisuus mahdollisesta oireiden hellittämisestä syövät naista. Kuolema on käynyt raapimassa niin lähellä ovea, että sen läsnäolo on aika todellista. En muuten edes tiedä kaiken tämän vaikutuksesta elinajanodotteeseeni, lääkärit eivät ota ainakaan itse asiaa puheeksi. Ensi kerralla on pakko kysyä, ”kannattaako aloittaa eläkesäästäminen”. Tiedä sitten miten vastakseen suhtautuisi. En sinänsä suhtaudu kuolemaan pelolla; enemmän pelottaa se, että elämästä tulee sietämätöntä, mutta sitä ei saa päättymään.

Kyselin juuri siksi täällä, että saisi hiukan perspektiiviä, helpottuvatko asiat akselilla ”vuodessa – viidessä vuodessa - ei ikinä”. Jokainenhan on toki oma yksilönsä eikä voi toisen toipumisista vetää johtopäätöksiä. Mutta jos vastaus on ”ehkä rajallisessa ajassa, joka on X”, se on helpompi hyväksyä kuin ”ei ikinä”. Silloin palataan niihin syviin vesiin, joissa en uskonut juomisen lopettamisen enää auttavan.

Höh. Luin tämän läpi. En istu täällä tylsä veitsi kädessä kuitenkaan, vaan suhtaudun elämään vielä asenteella ”puolillaan oleva kuppi on puoliksi täysi”.
~ Päivä on kirkkaampi ilman kirkasta ~
AprillipäivänLapsi
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 16
Liittynyt: 2.11.2015 19:18:44

Re: Elämää alkoholisairauksien kanssa

ViestiKirjoittaja helisee » 14.12.2015 17:28:32

AprillipäivänLapsi kirjoitti: Sairaalassa ollessani törmäsin erinäisiin hoitajiin, jotka katsoivat oikeudekseen kertoa minulle kaikkien tuskieni ja syyllisyydentuntoni ja pahan oloni päälle, etteivät oikeastaan hyväksy alkoholista johtuvien sairauksien hoitamista julkisessa terveydenhuollossa


Tätä minä tarkoitin. Hoitopuolen henkilökunnalla ei ole näemmä koulutuksessa tuotu riippuvaisuussairautta oikein esille, jotta nämä hoitotyössään ymmärtäisivät muuttaa asennettaan tästä keskiaikaisesta asenteesta, että alkoholismi on vain selkärangattomuutta. - Tuohan se varmaan joillekin hoitsuille ym:lle jonkinlaista alkeellista tyydytystä, että he sentään ovat hyviä kun heillä on sitä ja tätä ongelmaa ja siitä huolimatta kestävät selvin päin. Välillä on tuntunut siltä, että onkohan hoitoalalle enää minkäänlaisia soveltuvuustestejä.

Omaa sairautta koskevia tietoja on mahdotonta saada hoitohenkilökunnalta. Paras vaan ottaa itse asioista mahdollisimman paljon selville, kirjoittaa kysymyksistä lista ja joltain aivan tavalliselta lääkäriltä vastaanotolla kysyä selvitystä.

Sulla kun on tää "kokemus"
AprillipäivänLapsi kirjoitti: Esimerkiksi tuo hereilläolo, kun nukutuksen oletettiin jo tehonneen… sitä kipukokemusta en unohda koskaan. Samalla tehokäynnillä nukutusta pidettiin sen verran kevyenä, että olin tempaissut hengitysputken nielustani pois


Niin noista sunkin kokemuksista jää trauma. Siihen on hyvä etsiä aivan ammattiapua. Ne kokemukset saattaa jäädä kaivelemaan muuten vuosiksi. Mulla omista kokemuksista johtuen elämä saattaa muuten pyöriä aivan loistavasti, vaan kun joutuu terveydenhuollon kanssa tekemisiin pullahtaa vanhat jutut pinnalle jos hoitaja tai lekuri sattuu olemaan ihmisenä mulkqvisti. Ja näistä mun kokemuksista on jo sentäs aikaa vaik kuinka paljon.
Avatar
helisee
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 3774
Liittynyt: 28.12.2014 13:11:49
Paikkakunta: bönde
Ollut raittiina

Re: Elämää alkoholisairauksien kanssa

ViestiKirjoittaja AprillipäivänLapsi » 14.12.2015 18:54:10

Kyllä mä olen ammattiavun hakemista miettinytkin. Olen kerran käynyt terapiayrittelyssäkin, mutta siinä ei kyllä kemiat kohdanneet yhtään. Ja sekin viivästyi, kun lähetteet jäi systeemin rattaisiin. Sillä hetkellä oli kyllä solmussa ihan kaikki, en tiedä olisiko siihen purkajaksi helposti ketään löytänytkään.

Tuosta hengitysputkijutusta on seitsemän vuotta. Eli trauma todellakin on. Eipä tuosta nyt traumatta kukaan selviäkään.

Lääkäreillä vaan on käsi niin höllänä kohti nappirasiaa, että en ole päässyt puusta pitkään asian kanssa. Olen nähnyt kaksi mielialalääkkeiden syöjää... Toinen sai avun ja selvisi vaikeasta masennuksesta, toinen kuoli sivuoireiden monimutkaisena seurauksena. Eikä vanha trauma edes lääkkeillä varmaan himmenisi, jokin muu keino siihen on oltava. En usko hyvän terapeutin löytyvän tuurilla noista kela-korvattavista kuvioista, ne kun on niin jäykkiä, että jos homma ei toimi, se saa jäädä. Koska olen kuin ihmeen kaupalla säästynyt työpaikan menetykseltä, voisin käydä maksullisessa terapiassa, jos saisin vaan jostain käsiini hyvän terapeutin. 'Älä mieti sitä' ei ole vastaus, jota etsin, sen olen jo ihan itse keksinyt. Kaipa se puhuminen auttaisi. Siksi kai kirjoitan tännekin. Kiitos kun funtsaatte kanssani!
~ Päivä on kirkkaampi ilman kirkasta ~
AprillipäivänLapsi
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 16
Liittynyt: 2.11.2015 19:18:44

Re: Elämää alkoholisairauksien kanssa

ViestiKirjoittaja helisee » 14.12.2015 20:39:20

En mä usko, että sitä apua julkiselta puolelta löytyy. Tarvitsis olla varmaan joku yksityinen, joka on erkikoistunut tuollaisiin juttuihin. Mulle nää kuviot on selvinneet vasta yli parinkymmenen vuoden jälkeen tapahtumista. Sairastuin nimittäin nupistani totaalisti. Sairaalapuolelta ei ollut apua lääkkeistä eikä mistään muustakaan. Pikkuhiljaa on vain homma purkautunut ja olen oivaltanut homman ytimen. - Netistä löytyy tietoa traumoista, kannattaa lukea niistä mahdollisimman paljon. Ja toipumiskertomuksia kannattaa lukea. Sellainen trauma ikäänkuin "halvaannuttaa" ihmistä. Mä väitän, että tollasella tavallisella "riviauttajalla" ei ole pienintäkään käsitystä moisesta hommasta.
Avatar
helisee
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 3774
Liittynyt: 28.12.2014 13:11:49
Paikkakunta: bönde
Ollut raittiina

Re: Elämää alkoholisairauksien kanssa

ViestiKirjoittaja Valtio-mies » 14.12.2015 21:12:19

helisee kirjoitti:[Tätä minä tarkoitin. Hoitopuolen henkilökunnalla ei ole näemmä koulutuksessa tuotu riippuvaisuussairautta oikein esille, jotta nämä hoitotyössään ymmärtäisivät muuttaa asennettaan tästä keskiaikaisesta asenteesta, että alkoholismi on vain selkärangattomuutta. - Tuohan se varmaan joillekin hoitsuille ym:lle jonkinlaista alkeellista tyydytystä, että he sentään ovat hyviä kun heillä on sitä ja tätä ongelmaa ja siitä huolimatta kestävät selvin päin. Välillä on tuntunut siltä, että onkohan hoitoalalle enää minkäänlaisia soveltuvuustestejä..


Lähihoitajille ei enää ole. Alalla onkin valtavasti päihdeongelmaisia hoitajia, ja tuntuu jopa että päihderiippuvuus on jonkinlainen lähihoitajien ammattitauti.

Sairaanhoitaja ja terveydenhoitaja on sitten korkeakoulututkintoja, ja niihin on kyllä aika tiukat pääsykokeet ja soveltuvuustestit, samoin kuin sosiaalialan korkeakoulutuksiin. Johtuu siitäkin, että hakijoita on valtavasti suhteessa opiskelupaikkojen määrään.


Riippuvuussairaus on käsitteenä kuitenkin niin tulkinnanvarainen, ettei siitä pitäisi markkinoida kiveenhakattuna totuutena vain yhtä näkökantaa. Pikemminkin tulisi perehdyttää useampiin lähestymistapoihin.
Alkoholismi ei ole pelkkää selkärangattomuutta, mutta siinä on kyllä sitäkin.
Kukaan ei nimittäin raitistuisi tai toipuisi, ellei jotenkin sitä "selkärankaa" itsestään löytäisi. Voihan ansion raitistumisesta tietysti antaa Jumalallekin, jos sellainen omaan maailmankuvaan kuuluu, mutta... mutta.. :)


Omat hoitotiedot kuuluu saada nähtäväksi halutessaan ihan lain mukaan. Aika paljonhan nykyään voi omia tietoja nähdä netissäkin, mm. omakanta palvelussa.

http://www.kanta.fi/omakanta


Hyvään terapiaan voi päästä julkiselta sektoriltakin. Esim. jos Helsingissä pääsee psykiatriselle poliklinikalle asiakkuuteen, se voi avustaa terapeutin löytämisessä ja tarjota myös oman lääkärin ja psykologin tapaamisia. Pääsy sinne ei kuitenkaan ole ihan simppeliä. Psyk. puolelle vaaditaan lähete, jonka voi tehdä päihdeklinikan tai terveysaseman lääkäri. Runsasta päihteidenkäyttöä ei tässä kohtaa enää saa olla, muuten ohjataan vain päihdeklinikalle. Mutta päihteitähän teillä ei enää käytössä olekaan.
Ja eiköhän jo siitäkin syystä pysytä erossa viinasta, huumeista ja uudemmasta jazzista.
Avatar
Valtio-mies
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2002
Liittynyt: 7.8.2014 16:13:59
Ollut juomatta

Re: Elämää alkoholisairauksien kanssa

ViestiKirjoittaja helisee » 14.12.2015 21:50:25

Kyllähän sieltä omasta kannasta jotain näkee. Se ei vain paljon auta silloin kun haluaa ymmärtää niitä omia juttujansa vähän paremmin ja saada hoidosta tietoa. Varsinkin silloin kun mennään isonpaan sairaalaan saamaan hoitoa joltain erikoislääkäriltä. Näillä on siellä niin kiire, ettei ne kerkeä paljon mitään kertomaan, kunhan tekeevät tutkimuksensa ja kirjoittavat paperinsa ja se onkin sit siinnä. Mutiseevat jotain itsekseen.

Valtio-mies kirjoitti:Alkoholismi ei ole pelkkää selkärangattomuutta, mutta siinä on kyllä sitäkin.
Kukaan ei nimittäin raitistuisi tai toipuisi, ellei jotenkin sitä "selkärankaa" itsestään löytäisi. Voihan ansion raitistumisesta tietysti antaa Jumalallekin, jos sellainen omaan maailmankuvaan kuuluu, mutta... mutta


Tästä sen näkee sen koulutuksen niukkuuden ja yksipuolisuuden.
Avatar
helisee
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 3774
Liittynyt: 28.12.2014 13:11:49
Paikkakunta: bönde
Ollut raittiina

Re: Elämää alkoholisairauksien kanssa

ViestiKirjoittaja Valtio-mies » 14.12.2015 22:10:30

* Kuten ehkä muistatkin, olen itse entinen alkoholisti, AA:lainen ja sen lisäksi alkoholismiin kuolleen AA:laisen jälkeläinen. "Koulutusta" aiheesta on siis saatu ihan pienestä pitäen.
Ja eiköhän jo siitäkin syystä pysytä erossa viinasta, huumeista ja uudemmasta jazzista.
Avatar
Valtio-mies
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2002
Liittynyt: 7.8.2014 16:13:59
Ollut juomatta

Re: Elämää alkoholisairauksien kanssa

ViestiKirjoittaja helisee » 14.12.2015 22:25:01

Valtio-mies kirjoitti:* Kuten ehkä muistatkin, olen itse entinen alkoholisti, AA:lainen ja sen lisäksi alkoholismiin kuolleen AA:laisen jälkeläinen. "Koulutusta" aiheesta on siis saatu ihan pienestä pitäen.


Miten sä voit olla AAlainen, kun olet siellä käynyt puoli vuotta aikanaan, eikä silloin mikään natsannut sieltä. Et ole edes ohjelmaa läpi lukenut. Sen lisäksi isäsi lakkasi olemasta AAlainen alkaessaan ryyppäämään uudestaan ja kuollessaan sen seurauksena, näinhän olen asian ymmärtänyt.

Mun mielestä vaikka olet kouluja käynyt, ollut alkoholisti ja alkoholistin jälkeläinen, ovat näkemyksesi suppeita. Otetaan nyt vaikka tää mun vastaukseni tämän ketjun aloittajalle. Mä en ymmärrä mitä erityisen puolustettavaa sulla on tätä julkista terveydenhoitoa kohtaan kun sulla ei itselläs ole sellaisia henkilökohtaisia kokemuksia sen kynsissä olosta kuin vaikka meillä. Ikäänkuin sä tietäisit kaikesta kaiken. - Et sää näytä tietävän paskankaan vertaa! Terveydenhuollon piirissä niinkuin kaiken piirissä on ihmisiä joka lähtöön. Jos omalla kohdalla on hommat menneet puikkoihin, niin se ei todellakaan tarkoita, että niin käy kaikkien kohdalla.
Avatar
helisee
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 3774
Liittynyt: 28.12.2014 13:11:49
Paikkakunta: bönde
Ollut raittiina

Re: Elämää alkoholisairauksien kanssa

ViestiKirjoittaja Valtio-mies » 14.12.2015 22:41:37

^ Kyllä kai minä voin olla AA:lainen siinä kuin sinäkin, jos olen siellä käynyt joskus. AA:sta ei myöskään tietääkseni eroteta, jos joku alkaa ryypätä, tai kuolee ryyppäämiseen.

Ohjelman tiedän, ja se on hengellinen toipumisohjelma, jossa mainitaan monessa kohtaa Jumala. Tämän kiistäminen asiantuntemattomuutta osoittaisikin.

Kyllähän AA:ssa natsasi minulle monikin asia, Jumalasta huolimatta. Pidän toipumiskokemusten kuulemisesta. En kai muuten olisi käynyt AA:ssa satunnaisesti viime vuosiin asti. Voisin käydä nykyisinkin, mutta erityistä pakkoa minulla ei käymiseen ole.
Siitä en kuitenkaan pidä, että joku korottaa itsensä AA:laiseksi auktoriteetiksi, ja alkaa sanella kuka saa olla AA:lainen ja kuka ei saa olla.

Mitä tulee julkiseen terveydenhoitoon, minulla on runsaasti kokemuksia sen kynsissä olosta. Juuri toissa viikolla kävin hammaslääkärissäkin. Ja jos katsot ensimmäistä viestiäni tässä ketjussa, huomaat että minullakin on ollut remppani joita on hoidettu niin julkisella kuin yksityisellä sektorilla.

Saan sanoa mielipiteeni, siinä kuin sinäkin Helisee/Okand saat haukkua milloin ketäkin ja mitäkin.

t: Rokkihuora 8)
Ja eiköhän jo siitäkin syystä pysytä erossa viinasta, huumeista ja uudemmasta jazzista.
Avatar
Valtio-mies
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2002
Liittynyt: 7.8.2014 16:13:59
Ollut juomatta

Re: Elämää alkoholisairauksien kanssa

ViestiKirjoittaja helisee » 14.12.2015 22:58:50

Valtio-mies kirjoitti:AA:sta ei myöskään tietääkseni eroteta, jos joku alkaa ryypätä, tai kuolee ryyppäämiseen.


AAsta ei eroteta, vaan sieltä eroaa itse silloin kun alkaa ryyppäämään.

Valtio-mies kirjoitti:Ohjelman tiedän, ja se on hengellinen toipumisohjelma, jossa mainitaan monessa kohtaa Jumala


Miten sä voit tietää ohjelman jos et ole sitä edes lukenut? Se on todella hämmästyttävää!

Valtio-mies kirjoitti:Siitä en kuitenkaan pidä, että joku korottaa itsensä AA:laiseksi auktoriteetiksi, ja alkaa sanella kuka saa olla AA:lainen ja kuka ei saa olla


Se on aivan sama pidätkö vaiko etkö. AAlaista auktoriteettia ei ole olemassa. Ohjelmasta ja kuulemastani olen ymmärtänyt, että AAlainen haluaa raitistua sekä elää raitista elämää sekä kokee ohjelman ja toveriseuran itselleen sopivaksi.
Avatar
helisee
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 3774
Liittynyt: 28.12.2014 13:11:49
Paikkakunta: bönde
Ollut raittiina

Re: Elämää alkoholisairauksien kanssa

ViestiKirjoittaja Valtio-mies » 14.12.2015 23:11:04

^ Huomaan, että AA:sta on mahdollista lausua oman mielen mukaisia määritelmiä, vähän niin kuin Jumalastakin. Sinun määritteesi AA:sta eivät ole kuitenkaan sen todempia kuin vaikkapa Metsänreunan miehen aikoinaan maalaama kuva AA:sta.

Liekö alkoholismia se tietävyys, jolla tiedetään varmuudella mitä joku itselle tuntematon ihminen on lukenut ja mitä ei ole lukenut. Pelkän internetin välityksellä nähdään, että tuopa ei ole lukenut sitä, eikä kokenut tätä.

Moni kulkee jatkuvasti juomakentän ja AA:n palaverin väliä. Siitä ei siis erota, eikä eroteta. Aina on tervetullut uudelleen.

Eikä monikaan tulokas vielä ole varma, haluaako raitistua. En ole kuullut koskaan tulokkaalta tentittävän, haluaako hän varmasti raitistua.

Olet AA:n jäsen, jos itse niin sanot. Ainoa jäsenyysvaatimus AA:ssa on halu lopettaa juominen, eivätkä meistä kovinkaan monet olleet täydestä sydämestään siihen halukkaita, kun ensi kertaa tulimme AA:han.

http://www.aa.fi/index.php?type=0&id=41&section=3
Ja eiköhän jo siitäkin syystä pysytä erossa viinasta, huumeista ja uudemmasta jazzista.
Avatar
Valtio-mies
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2002
Liittynyt: 7.8.2014 16:13:59
Ollut juomatta

Re: Elämää alkoholisairauksien kanssa

ViestiKirjoittaja helisee » 14.12.2015 23:58:57

Valtio-mies kirjoitti:Eikä monikaan tulokas vielä ole varma, haluaako raitistua. En ole kuullut koskaan tulokkaalta tentittävän, haluaako hän varmasti raitistua


Mistä keksit tempaista tuon ilmaisun tulokkaan tenttimisestä?

helisee kirjoitti: Ohjelmasta ja kuulemastani olen ymmärtänyt, että AAlainen haluaa raitistua sekä elää raitista elämää sekä kokee ohjelman ja toveriseuran itselleen sopivaksi.


Miten tuo kirjoittamani poikkeaa AA:n sisällöstä. Ei kai sinne AAhan kukaan huvikseen mene istuskelemaan. Kyllä mä olen huomannut vuosien varrella, että sinne tulee yleensä ihmiset, jotka ovat viinan kanssa joutuneet vaikeuksiin ja haluavat raitistua.

Kaikki ohjelmaan perehtyneet ja raittiutta saaneet tietävät itse eroavansa AAsta alkaessaan juoda. Palaveriin voi kuka hyvänsä tulla kunhan on selvin päin. Muun ajan voi sitten ryypätä niin paljon kuin haluaa. Yleensä ajan myötä ne ryyppääjien käynnit sitten harvenee ja loppuu kun ei sitä raitistumisen halua ole, eikä enää jaksa rampata palaverissa.

Sä olet itse mainostanut kirjoituksessasi, että et jaksanut ohjelmaa lukea kokonaan.

Niin, mä kyllä ymmärsin, että ketjun aloittajalla on näitä "syvempiä" kokemuksia terveydenhoidossa olemisesta. Mä väitän, että pelkästään mulle sattunut potilasvahinko, johon meinasin kuolla, on varmasti tällainen syvä kokemus, joka Valtio-naiselta puuttuu kokonaan. Mä voin aivan kirkkaasti sanoa, että Valtio-naisella ei ole sellaisesta aavistustakaan niinkuin ei näytä olevan niin paljosta muustakaan.
Avatar
helisee
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 3774
Liittynyt: 28.12.2014 13:11:49
Paikkakunta: bönde
Ollut raittiina

Seuraava

Paluu Me Lopettajat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa