Olet täällä

Nyt loppui vol. 999

Valtti tarjoaa vertaistukea liikaa pelaaville. Keskustelualue tuotetaan yhteistyössä pelihaittoja ehkäisevän ja vähentävän Peluurin kanssa. Kirjoittaminen vaatii rekisteröitymisen.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Nyt loppui vol. 999

ViestiKirjoittaja SpeedyG » 28.4.2016 07:06:21

Otsikon mukaisesti, nyt loppui uhkapelaaminen. Olen pari topikkia tänne avannut ennenkin, mutta lopulta pelaaminen on aina jatkunut, vaikka sainkin kerran melkein neljän kuukauden mittaisen pelaamattoman ajanjakson. Nyt seuraava teksti on kirjoitettu melkoisessa tunnepuuskassa, joten se voi sisältää kiroilua yms, pahoitteluni siitä.

Tahtoisin vain päästä takaisin tuohon olotilaan, joka oli päällä silloin kun olin monta kuukautta pelaamatta. Nyt nimittäin kävi sillä lailla, että olen taas ollut peliputkessa, pokeria tuli pelailtua. Kuvittelin että muka pystyn olemaan järkevä ja pelaamaan optimaalisesti, mutta kävi kuten aina, peliriippuvainen ei voi voittaa koskaan. Aluksi tietysti jäin vähän voitolle, mutta sitten kävi sama kuin joka kerralla: tulee vitun hirveä olo siitä, että pelitilillä on vielä rahaa. Se nähkääs tarkoittaa sitä että pelaamista on jatkettava vielä huomennakin. Sitten en pysty ajattelemaan enää mitään muuta ja unikin kärsii ihan vitusti siitä. Heräilin yöllä koko ajan ja unta ei saa vaikka on täysin rikkipoikki. Jotenkin alitajuisesti siis halusin koko ajan vain hävitä sen pienen pelikassan, jottei tarvitse enää pelata. Niin kävikin.

Nyt olo on huojentunut kun sain katkaistua putken, mutta toisaalta vituttaa, kun nyt menee ainakin viikko, että tämä peliputken jälkeinen masennustila häviää ja alkaa näkemään elämän hyviäkin puolia. Positiivista jos tästä haluaa hakea, niin tappiot jäivät todella pieniksi verrattuna siihen mitä yleensä häviän.
Olen tosiaan vastaavia vuodatuksia kirjoittanut tänne ennenkin, joten tämä lopettamispäätös ei varmaan kuulosta uskottavalta. Tahtoisin nyt vain kuitenkin tukea tähän tuskaan, haluan pysyä irti peleistä.
SpeedyG
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 254
Liittynyt: 11.2.2013 12:40:31

Re: Nyt loppui vol. 999

ViestiKirjoittaja SpeedyG » 30.4.2016 17:57:45

Olen ollut nyt eilisen sekä tämän päivän täysin pelaamatta. Mieli on tehnyt, mutta olen saanut onneksi järjellä estettyä pelaamisen, koska peliongelmainen ei voi voittaa koskaan. Muutaman oluen jouduin ostamaan, jotta saan tämän pahan olon pois.
SpeedyG
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 254
Liittynyt: 11.2.2013 12:40:31

Re: Nyt loppui vol. 999

ViestiKirjoittaja SpeedyG » 1.5.2016 19:28:12

Huomenna neljä vuorokautta pelaamatta, tällä hetkellä jotenkin puolilevoton olo. Ei jaksaisi oikein innostua mistään, mutta toisaalta pakko tehdä jotakin. Huomenna alkaa taas uusi työviikko, mikä on ihan hyvä asia, saa ajatuksia vähän muualle. Uskon että viikon päästä olo on jo huomattavasti parempi ja ei tarvisi masistella pelaamisen lopettamista enää. Olen sulkenut joka ainoan pokeritilin, jonka olen onnistunut löytämään ja voi pojat että niitä oli paljon! Onneksi koko peli vaikuttaisi olevan jo puoliksi kuollut, joten se ei ainakaan lisää pelihaluja :P
SpeedyG
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 254
Liittynyt: 11.2.2013 12:40:31

Re: Nyt loppui vol. 999

ViestiKirjoittaja pelinainen » 2.5.2016 22:52:13

Oot tehny melkosen homman ku suljit kaikki pelitilit 8) Hieno juttu, onnittelut!!! Siitä se pelaamaton elämä alkaa. Ite taistelen omien demonien kans edelleen.
pelinainen
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 310
Liittynyt: 7.11.2012 22:28:06

Re: Nyt loppui vol. 999

ViestiKirjoittaja SpeedyG » 3.5.2016 07:48:01

Kiitos tuesta! Oletko itse saanut katkaistua pelikierteen, vai jatkuuko? Olen joskus lukenut kamppailustasi täällä, toivottavasti pääset irti peleistä.

Tänään on viides pelaamaton päiväni, mieli on paljon kirkkaampi kuin eilen, olenkin jo odottanut näitä kesäkelejä :P . Yritän pitää itseni jatkuvasti kiireisenä, jottei tulisi pelit sen kummemmin mieleen. Se on tässä alkuvaiheessa hyvä strategia, koska näin on helppoa päästä yli siitä alkumasennusvaiheesta.
SpeedyG
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 254
Liittynyt: 11.2.2013 12:40:31

Re: Nyt loppui vol. 999

ViestiKirjoittaja pelinainen » 3.5.2016 14:56:34

Mulla ei oo peliputki päällä mutta en oo silti saanu pelaamista kitkettyä pois mielestä. Pelaaminen on lähteny multa täysin lapasesta. Tilannetta vois kuvailla siten että on vuosia poltellu kannabista ja yrittäny päästä siitä eroon, sen sijaan että ois pystyny lopettamaan onki siirtyny heroiiniin. (Katoin Armanin ohjelman päihderiippuvuuksista ja siitä tuli tuo vertaus mieleen) Eli mun tilanteessa ei oo mitään järkeä. Just tän hetkinen tilanne on hyvä, on rahaa ruokaan, on katto päänpäällä jne. Ja ulkona on tosiaan huippuhieno ilma.
pelinainen
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 310
Liittynyt: 7.11.2012 22:28:06

Re: Nyt loppui vol. 999

ViestiKirjoittaja SpeedyG » 25.5.2016 11:10:28

27. Päivä pelaamatta! Mietin aikaisemmin että minulla on todella paljon menoja kesäksi, joten pokeri voisi olla ratkaisu pulmaan. Hyvin nopeasti sain kuitenkin vakuutettua itseni siitä, että turpaan siinä tulisi, joten en ole pelannut. Onneksi olen sulkenut suunnilleen kaikki vähänkään "järkevät" pokeritilit, joita on edes olemassa. Löysin hyvän keinon terapoida itseäni: kirjoitan lauluja liittyen peliriippuvuuteeni :D :lol:
En osaa kylläkään säveltää enkä soittaa yhtäkään instrumenttia, mutta sanoittaminen onnistuu. Aluksi ajattelin ettei niitä ole tarkoitus julkaista, mutta tarkemmin kun ajattelen, niin minusta olisi aivan järjettömän hienoa jos löytäisin jonkun/joitakin, ketkä osaisivat tehdä kappaleita noiden lyriikoiden ympärille :mrgreen: Ehkä aika epärealistinen haave, mutta paljon fiksumpi silti kuin joku harhainen haave isosta uhkapelivoitosta.
SpeedyG
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 254
Liittynyt: 11.2.2013 12:40:31

Re: Nyt loppui vol. 999

ViestiKirjoittaja minäkinpelaan » 12.6.2016 00:25:10

Tämä vastaus tulee ehkä vähän myöhässä mutta vasta eilen "eksyin" tänne mikä oli tosi hyvä juttu. Siis tuo laulujen sanoitushan kuulostaa tosi hyvältä idealta. Itselläni myös toimii kirjoittaminen apukeinona masennukseen ym. Miksei siis myös peliongelmaan? Toimii ainakin hyvin tänne kirjoittaminen koska niille puhuminen jotka eivät ole kokeneet peliriippuvaisuutta on joskus sama kuin seinille puhuisi. Tai no, ehkä seinätkin ovat ymmärtäväisempiä koska eivät neuvo ja väitä vastaan. Joskus paras apu on se että joku vain ymmärtää ja sanoo että et ole yksin. Tietenkin on hyvä jos pystyy antamaan hyviä neuvoja mutta toinen peliriippuvainen tajuaa ettei tilanne parane vain sanomalla: "lopeta pelaaminen". Se on kuitenkin monimutkaisempi juttu.

Säveltäisin siis sinulle laulun jos osaisin mutta ei ole musiikintekotaitoja. Ehkä voisit kirjoittaa tänne sanoituksia niin niitä voisi vähän niinkuin runomuodossa lukea? Ehkä vielä löydät säveltäjänkin. Pääasia että olet löytänyt hyvän keinon. Kauan olen minäkin, siis vuosia, pitänyt sisälläni häpeää ja ajatellut että parasta olla vaan hiljaa ja niellä tappiot ja tuska yksin. Eikös sitä niin sanota jotenkin että taide syntyy tuskasta? Ehkä se lopulta kääntyy niin että kun tarpeeksi menetät alat saada jotain muuta tilalle ja syntyykin jotain hienoa mikä muuten olisi jäänyt syntymättä.

Mutta paha on olla ihmisillä, ymmärrän sen. Äsken tuli vähän väsyneenä luettua monta kirjoitusta peräkkäin ja tuli ihan fyysisesti pahoinvoiva olo kun samaistuin ihmisten tilanteisiin. Se on sanoinkuvaamattoman paha olo kun monta tuntia olet pelannut, välittämättä nälästä ja janosta ja väsymyksestä ja rahaa on mennyt liikaa. Päässä pyörä vaan pyörii miettien mistä lisää pelirahaa että voisi saada tappiot takaisin. Rahan lisäksi ympäriltä on hävinnyt kaikki, ajan- ja todellisuudentaju. Sitten iskee se todellisuus että nyt on rahat menneet, ei tietoa mistä lisää ja pitäisi ruokaa ja lääkkeitä ostaa. Se on karu pudotus pelin jännityksen hurmiosta alas maan pinnalle. Tyhjyyttä, väsymystä ja tulevaisuus ahdistaa.

Huomaan että olen löytänyt kirjoittamisen ilon itsekin taas vaikken ehkä mitään kirjailijatasoa olekkaan mutta se on hieno tunne kun saa päästä asiat ulos paperille tai näytölle. Joskus mietin miksi juuri pelaaminen? Miksei alkoholi tai huumeet tai lääkkeet? Niillä kun saisi ainakin hetkeksi ajatukset sammumaan ja tauon kaikesta. Pelaaminen usein vain kiihdyttää ajatuksia ja tulee levoton olo. Sekö se siinä sitten viehättääkin eniten? Että tuntee olevansa elossa ja samalla voi vähän paeta kaikkea. Miksi en pakene elokuvaan tai kirjaan?
minäkinpelaan
 

Re: Nyt loppui vol. 999

ViestiKirjoittaja Toiveikas tapaus? » 12.6.2016 09:35:45

Pelissä on tuon huuman, elossa olemisen ja pakenemisen lisäksi myös se voiton mahdollisuus, joka mahdollistaa sitten, mitä? No ne pelikonevoitot ei varsinaisesti mitään, kun jos sieltä malttaisi joskus edes ottaa jotain mukaansa (vaikka sitten paljon jo hävittyäänkin) niin eihän niillä rahoilla ehkä saisi kuin illallisen ravintolassa parhaimmillaan, tai ne viikon ruoat.

Mutta kun on jo liian monta vuotta pelannut, niin olisiko niiden suurten voittojen varallekaan mitään unelmia? Itse ehkä toivon vain, että pääsisin jaloilleni, saisin ehkä viime kuukausien tappiot katettua ja palaisin tilanteeseen, joka oli vaikka vuosi sitten, sillä koko peliuran tappioiden kattamiseen tarvitsisin jo kunnon lottovoiton. Mutta että haaveena vain se tila, jossa voisi olla, jos ei olisi näitä viime kuukausiakaan pelannut??
Toiveikas tapaus?
 

Re: Nyt loppui vol. 999

ViestiKirjoittaja SpeedyG » 13.6.2016 08:28:29

Mukava kuulla että muutkin käyttävät kirjoittamista apunaan peliongelman selättämisessä! :D Ajattelinkin julkaista noita tekstejä tänne jossain vaiheessa, jos en löydä ketään muusikkoa, jolla olisi halua alkaa työstämään veisuja :D . Tunnen muutamia musikantteja, mutten usko kellään heistä olevan haluja tehdä tuosta aiheesta lauluja. Harmi, materiaalia olisi löytynyt kokonaisen albumin verran.

Tänään on 46. Päivä pelaamatta ja on ollut helppoa sen suhteen. Olen miettinyt tässä tänään taas asiaa, josta haluaisin kuulla että onko muilla samankaltaisia kokemuksia? Erilaisuudesta nimittäin. En ole omasta mielestäni mitenkään erilainen tai outo, en ole koskaan ollut. Minulla on ollut lapsesta asti paljon kavereita, en kuulu seksuaali, tai etniseen vähemmistöön (tähdennän vielä ettei sellaiseen kuulumisessa ole mielestäni mitään vikaa, asuin vain lapsena sellaisella junttipaikkakunnalla, että jompaankumpaan kuuluminen olisi ollut mukamas pahinta ikinä missään), minulla ei ole mitään fyysistä poikkeamaa ja olen suhteellisen komeakin vielä (en koskaan ehkä mikään koulun komein jätkä, mutta kuitenkin normaalin näköinen). Silti aika ajoin oli kausia, että minut leimattiin ilman mitään syytä oudoksi tai muuten erilaiseksi ja silloin oltiinkin sitten joitain aikoja yksin. Vitutti kun usein tunsin olevani erilainen kuin muut, koska en ollut kiinnostunut kovinkaan paljon samoista asioista kuin muut. Olin koulussa ihan hyvä, kumma kyllä siitä ei juuriikaan vittuiltu, mutta urheilussa en sitten pärjännytkään kovin kaksisesti. Harmi että tuossa junttilandiassa kyseinen asia määritti pitkälti ihmisarvon. Jos ei osaa hiihtää kovaa (kuka vittu tykkää muka kilpahiihdosta? Huvikseen hiihtäminen oli kyllä mukavaa) tai tee maaleja joukkuelajeissa, niin kohtelu oli sen mukaista.

Alakoulun viimeisinä vuosina sitten muutkin huomasivat ettei urheilu tuolloin minua kiinnostanut lainkaan, joten minua alettiin kohdella kuin paskaa. Ihan kuin minuun olisi tatuoitu joku helvetin stigma. Kiusaaminen loppui vasta kun aloin sitten lopulta "kovanaamaksi". Tässä yhteydessä se tarkoitti sitä että auoin opettajille päätä jatkuvasti ja tein kaikesta yhden ison vitsin. Tällöin ilmeisesti "sain anteeksi" sen että en pärjännyt urheilussa. Opettajat tietysti huomasivat muutoksen käyttäytymisessäni ja jouduin välillä jäämään tunnin jälkeen kahden kesken juttelemaan että mistä moinen johtuu. Ikinä en myöntänyt että se johtui siitä ettei minusta muuten pidettäisi. Koska en koskaan myöntänyt asiaa, niin minut kerran laitettiinkin koulupsykologin juttusille. Olin asiasta todella vihainen, en ymmärtänyt että miksi mielenterveyteni kyseenalaistettiin, en ollut mikään hullu. Sanoin saman koulupsykologille ja hän oli samaa mieltä, totesi vielä että opettaja kuka minut sinne lähetti ylireagoi todella pahasti moneen muuhunkin oppilaaseen :D Laittoikin opettajalle viestin ettei minussa ole mitään vialla ja ettei minulla ole syytä tulla uudestaan.

Yläkouluun mentäessä sainkin uudet kaverit heti ja en ollut enää ulkopuolinen. Tosin monet suhtautuivat minuun edelleen todella ennakkoluuloisesti ja huonosti, mutta kestin sen koska minulla oli sankka kaveriporukka, jotka pitivät minusta ja minä heistä. Tuolloin jo pelasimme yhdessä pokeria rahasta. Lopulta löysin lajin jossa olin hyvä! Tuolloin pokeri alkoi määrittämään myös persoonallisuuttani, koska kaikki muut koululaiset paitsi kaverini tunsivat minut siitä, että pelasin korttia rahasta. Aloin opetella peliä kunnolla, otin siitä selville kaiken mitä pystyin, jotta minusta tulisi parempi. Harmi etten suhtautunut opiskeluun yhtä intohimoisesti.

Yläasteen jälkeen pääsin kuitenkin haluamaani kouluun, eri paikkakunnalle tosin. En tuntenut sieltä montaakaan ja jostain minulle edelleen tuntemattomasta syystä minua alettiin vieroksumaan since day one. Jälleen palattiin takaisin aikaan, jolloin urheilu oli ainut asia jolla oli kenellekään väliä. Kouluhan oli nimittäin urheilijoita täynnä. Oli minulla koulun ulkopuolella kavereita, samat kuin ennenkin, mutta nyt jouduin olemaan koulussa yksin. Ahdisti muuten paljon. Tällöin rupesin käyttämään aina vain enemmän ja enemmän aikaa pokeriin. Se oli pakokeino ja minusta tuntui myös että se oli ainut keino pärjätä elämässä. Ajattelin että kun täysi-ikäisenä alkaisin pokeriammattilaiseksi, niin sitten miljonäärinä voisin haistattaa vitut kaikille minua pilkanneille ja nauraa paskaisesti, olisinhan heidän yläpuolella.

En juonut alkoholia enkä polttanut tupakkaa, mutta tuolloin koin koulussa niin merkittävää yksinäisyyttä, että minun oli kokeiltava mikä siinä kaikkia tuntui viehättävän. Syy selvisi nopeasti. Aloin juomaan joka viikonloppu, koska se oli muka ainut tapa unohtaa kaikki kouluun liittyvä. Tytötkin alkoivat kiinnostua minusta vasta kun join. Silloin oli helppo saada naisia: riitti kun käyttäytyi vähän ylimielisesti, jopa röyhkeästi ja kun oli muutenkin humalassa niin kovaa jätkää, niin naisrintamalla onnisti tuolloin välillä. Elämä tuntui kuitenkin melko lailla tyhjältä silloin. Koulussa käymisen lopetin vähitellen, elämä oli sitä että arkisin pelasin ja viikonloppuna join. Ahdisti. Seuraavaksi tulikin vastaan armeija, siitä jatkan myöhemmin.

Kiitos todella paljon jos joku jaksaa lukea tuon :D
SpeedyG
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 254
Liittynyt: 11.2.2013 12:40:31

Re: Nyt loppui vol. 999

ViestiKirjoittaja Toiveikas tapaus? » 13.6.2016 10:04:20

Hyvin kyllä jaksoin lukea tarinasi ja jatkokin kiinnostaa :) Niitä pelaamiseen johtaneita syitä yritän kanssa miettiä (vaikka näin jälkeenpäin ei ihan pääse niihin tunnelmiin ja tilanteisiin, mitä silloin kauan sitten oli) varsinkin, jos se auttaisi irti pääsemisessä.

Musikantteja tällä palstallakin on ainakin Sleep, mutta en tiedä sävelteleekö tai sanoitteleeko hän. Kertoo varmaan itse, jos sattuu tämän lukemaan :wink:
Toiveikas tapaus?
 

Re: Nyt loppui vol. 999

ViestiKirjoittaja SpeedyG » 13.6.2016 11:03:24

Koulun lopettamisen jälkeen oli vaihe jolloin kävin välillä töissä, palkkarahat luonnollisesti käytin paljolti pokeriin ja alkoholiin. Yksin kun asuin, niin harva tiesi ongelman koko laajuudesta. Muiden vastoinkäymisten siivittämänä alkoi myös pikavippikierre ja velkaantuminen. Menin nopeasti pohjalle ja aloin vähitellen kivuta sieltä ylös. Tuli aika kun piti lähteä armeijaan. Olin ollut melko isänmaallinen ennen sitä, mutta se karisi nopeasti pois. Intti oli paikka jossa nykyinen aatemaailmani ja yhteiskuntakriittisyyteni kehittyi ja jalostui. Voi vittu että vihasin sitä menoa.

Voi olla että tällä kirjoituksella nyt moni täältäkin alkaa inhoamaan minua kun kehtaan olla tätä mieltä, mutta armeija oli paikka jossa palkittiin apinan lailla käyttäytyminen ja siitä sitten sain kärsiä. Mielestäni sivistysvaltiossa ei voi olla tuollaista paikkaa. Meno oli nimittäin sivistyneestä ihan helvetin kaukana. En nyt edes ala luettelemaan että mitä kaikkea tapahtui, tulisi meinaan kirjan mittainen teksti. Jokainen kuka on ollut edes hetken armeijassa ymmärtää varmasti mistä puhun. Kaikki tuntuivat olevan sitä mieltä että se kaikki paska vain kuuluu kärsiä hiljaa ja mitään tunteita ei saisi osoittaa. Voi että mua on aina ärsyttänyt että tunteita ei (varsinkaan mies) näyttää julkisesti. MIKSI MUKA EI?!? Mitä pahaa on tunteiden ilmaisemisessa? Sairasta menoa kun koskaan ei saisi näyttää tunteitaan, ettei vain joku ala pitämään outona. Koulussa olin aina pyrkinyt siihen etten niitä näytäkään. Nyt sitten alkoi mennä kuppi nurin tuon kaiken paskan kanssa. En edes enää jaksanut kunnolla yrittää tehdä asioita hyvin, vaan olin jatkuvassa apatiassa. Muutama ihminen siellä oli, jotka ymmärsivät minua, mutta muuten yleinen mielipide oli että olen täysin epäkelpo yksilö ja turha vässykkä, josta ei ole mihinkään kun en edes armeijassa ole hyvä.

Aloin tulemaan joka kerta lomilta kasarmille takaisin hyvässä kännissä, jotta kestäisin vähän paremmin sitä vitun simputtamista ja pennalismia. Kuten kuitenkin tiedämme, alkoholi on depressantti, se vain pahensi oloa ja arki maistui koko ajan ikävämmältä. Oli aina vain vaikeampi pitää tunteita sisällä ja jos joskus jollekin puhuit että miltä tuntuu, niin olit itkupilli, kakara, neitimäinen ja mitä kaikkea. Armeija tekee kuulemma pojasta miehen, sanotaan. Ei pidä paikkaansa, ainakaan jos alkaa käyttäytymään talon edellyttämällä tavalla. Edelleen lomilla pelasin ja join aina kaikki päivärahat, koskaan sitä ei jäänyt muuhun (pienihän se oli muutenkin). Masensi ja ahdisti aina vain enemmän ja sitten kerran ennen tupatarkastuksia olin saanut viestin että eräs minulle tärkeä oli kuollut. Yritin tarkastuksen aikana olla normaalisti, pidättelin itkua todella kovasti, mutta kesken kaiken murruin täysin ja annoin itkun tulla. Se tuli vuolaana, eikä kukaan tietysti ymmärtänyt mistä oli kyse. Kaikki kylläkin saivat tietää. Luulin että minuun suhtauduttaisiin empaattisesti, mutta vitut, sama vitun pelleily vain jatkui eräiden taholta.

Tässä vaiheessahan minulle alkoi riittämään ja kävinkin pitkän mietinnän jälkeen ilmoittamassa päällikölle että olen tullut siihen johtopäätökseen että minun paikka ei ole täällä. Puhun tietenkin siitä suunnilleen kaikista häpeällisimmästä asiasta jonka ilmeisesti intissä voi tehdä: Sivariin lähdöstä. Päällikkö oli sitä mieltä ettei kannata hötkyillä, vaan odottaa yön yli ja jos olen samaa mieltä vielä aamulla, niin sitten lähden. Jotenkin siinä samana iltana tuli niin kova vimma, että selviän varmasti yhdestä intistä, joten en lähtenytkään. Harmi että kaikki olivat saaneet tietää aikeistani, joten kuuntelin sitten vittuilua siitäkin.

Kävin armeijan loppuun asti sovinnolla, vaikka olikin niin perkeleen vittumaista aikaa. Kuvittelin ennen sinne lähtöäni että peliongelmani loppuu siellä varmasti, kun sieltä ei noin vain mennäkään pelaamaan. Kävi toisin: ongelma pysyi vähintäänkin samana tai jopa paheni. Voisi kyllä sanoa että olen sellaista ihmistyyppiä, joka ei yksinkertaisesti sovi tuollaiseen paikkaan. Ehkä sitten olen siinä mielessä erilainen. En kuitenkaan tee koskaan kellekään pahaa, olen muutenkin hyväkäytöksinen, mukava ja kaikkea, mutta kumma että tuollaisissa mestoissa joudun sitten aina kärsimään siitä. En aio ruveta apinaksi sen takia että kyseinen laitos yrittää koko ajan siihen muottiin pakottaa. Minusta olisi välillä hauskaa kun pahimmat idiootit tuolla ja koulussa näkisivät kuinka hyvin minulla nykyään menee. Toisaalta sitten tajuan että ihan sama. En mä kuitenkaan välitä mitä ne ajattelee. He eivät merkitse minulle mitään. Jos joku tunnistaa nyt inttiajoiltaan minut tästä kirjoituksesta, niin sitten tunnistaa. Oli todella terapeuttista tyhjentää nämä ajatukset tähän, en ole ennen kirjoittanut armeija-ajasta mihinkään. Pelaamisesta piti kirjoittaa enemmän, mutta se vähän jäi... Palaan myöhemmin asiaan!
SpeedyG
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 254
Liittynyt: 11.2.2013 12:40:31

Re: Nyt loppui vol. 999

ViestiKirjoittaja SpeedyG » 13.6.2016 11:21:35

Toiveikas tapaus? kirjoitti:Hyvin kyllä jaksoin lukea tarinasi ja jatkokin kiinnostaa :) Niitä pelaamiseen johtaneita syitä yritän kanssa miettiä (vaikka näin jälkeenpäin ei ihan pääse niihin tunnelmiin ja tilanteisiin, mitä silloin kauan sitten oli) varsinkin, jos se auttaisi irti pääsemisessä.

Musikantteja tällä palstallakin on ainakin Sleep, mutta en tiedä sävelteleekö tai sanoitteleeko hän. Kertoo varmaan itse, jos sattuu tämän lukemaan :wink:

Kannattaa miettiä niitä pelaamiseen johtaneita syitä, niin siitä on helpompi päästää irti :P
SpeedyG
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 254
Liittynyt: 11.2.2013 12:40:31

Re: Nyt loppui vol. 999

ViestiKirjoittaja minäkinpelaan » 13.6.2016 21:54:44

Hyvin jaksoin minäkin lukea ja voin vaan kuvitella miten raskasta se armeija-aika voi olla. Siis olen itse nainen joten en ole joutunut kokemaan mutta onhan se hurjaa meininkiä että pakko on mennä ja pakko on jaksaa. En todellakaan kadehdi aina miesten osaa elämässä. Tuokin voisi olla yksi hyvä selitys siihen peleihin pakenemisen haluun, siis varmasti onkin. Itselläni on myös kokemuksia siitä että elämääni on rajoitettu ja en ole saanut olla oma itseni ja se on varmasti yksi syy siihen miksi haluan välillä paeta ja tuntea jollain tavalla olevani vapaa, vaikka kyllä tiedostankin nykyään ettei peliriippuvuus todellakaan mitään vapautta ole. Mutta tärkeitä huomioita kaikki ja jokaisella on omat syynsä pelata. Kannattaa ehdottomasti kirjoittaa jatkossakin jos se auttaa ja uskon että monikin lukee vaikka kaikki eivät vastaisi. Itse en aina jaksa tai ehdi lukea niin montaa viestiä kerralla kuin haluaisin mutta uusia päiviä tulee jolloin ehtii.
minäkinpelaan
 

Re: Nyt loppui vol. 999

ViestiKirjoittaja henmatu » 14.6.2016 06:50:45

Mielenkiinnolla näitä tarinoita lukee joten lisää vaan kirjottelemaan aina kun tekee mieli. Musta on toisaalta helpottavaa huomata etenkin miten monenlaisia ihmisiä täällä on, kaikki ihan tavallisia (joskin huippu-) tyyppejä joilla vaan pelipiru ottanut täysin vallan. Oon varma että jos ikinä päädyttäis tapaamaan, todettais vaan että enpä ois ikinä tonkaan tyyppisestä ihmisestä uskonut että on koukussa rahapeleihin ja elää velkahelvetissä. Välillä mietin kuinka isossa valheessa sitä pystyykään itekseen elämään, lähimmillä ystävilläkään oo aavistustakaan tilanteen oikeasta luonteesta. No, siinäkin asiassa on tullut opittua itsestä paljon!

Tuli jotenkin tuttu tunne kun täällä kirjoiteltiin, että on aina tuntenut itsensä jollain tasolla erilaiseksi, vähän oudoksi. Mulla on ollut lapsesta asti ihan sama tunne. Usein oli sellainen olo etten oikein löytänyt yhteistä säveltä muiden lasten kanssa ja se valitettavasti jatkuu edelleen ihmisten kanssa - ihania ystäviä mulla siis kyllä on! Mutta ihan sattumalta tässä jokunen kuukausi sitten törmäsin termiin erityisherkkyys, kannattaa varmuudeksi tutustua jos se vaikka avais jotain omasta elämästä. Mulle selvensi ainakin hyvinkin monta asiaa!
henmatu
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 241
Liittynyt: 3.1.2016 11:51:16

Seuraava

Paluu Valtti

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa