Olet täällä

Tavallinen tarina

Me Lopettajat on keskustelupalsta niille, jotka jo seilaavat selvillä vesillä tai horisontissa siintää elämä ilman alkoholia. Kirjoittaminen vaatii rekisteröitymisen.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja metsänpeitto » 3.5.2019 12:27:45

Toivoton kirjoitti:Tuo myötäsyntyinen "taito" iloita pienistä asioista on jotain sellaista, jonka minäkin haluaisin oppia. Olen aina tavoitellut jotain muuta, verrannut itseäni muihin ja katsonut jonnekin kaukaisuuteen, kun olisi pitänyt elää hetkessä. Ihmissuhteita olen enemmänkin suorittanut kuin vaalinut.

Tänään on ollut parempi alku päivälle. Voimia viikonloppuun kaikille!


Mitäs jos se taito sulla onkin? Lapsenahan se tulee itsestään; elää hetkessä, uppotuu leikkien riemuun, keksii ajanvietettä ihan tyhjästä.. Siis ainakin mun lapsuudessa, jolloin ei ollut älykännyjä kourassa ym. Se taito vaan hukkuu jossain kohtaa helposti...Voi sen kaivaa uudelleen esiin. Ei aikuisenkaan kaiken ole pakko olla tavoitteellista. Voi vaikka kokeilla, ettei mittaile urheilusuorituksiaan sykemittareilla, mä en itse ole somessa oikeastaan ollenkaan. En tiedä kirjoitinko joskus jonnekin, että olin yläasteella suorittaja ja liki itkin, jos kokeesta tuli 9? Nyt katselen omia touhujani paljon armollisemmin, joku "virhe" käsitöissä tai muissa lähinnä tekee siitä uniikin. Ehkä hidastaminen auttaa löytämään sitä iloa. Katselee luontoa ja pikku yksityiskohtia, omia läheisiään, lemmikkejä. Eihän sitä kauneutta ja hetkein hienoutta kertakaikkiaan ehdi huomata, jos päässä takoo jo seuraava hetki tai tehtävä! Äitini mieli kiitää aina tulevassa ja mun on oikeasti todella vaikeaa enää hillitä itseäni, etten ärry. Jonnekin menomatkalla hän pohtii ja huolehtii jo paluumatkan ajokeliä ja kahvipöydässä miettii, että nämä astiat on laitettava tiskikoneeseen. Ja vastaavia suorittajia on maailma täynnä, tietysti tuon ikäisiin ihmisiin se tekemisen pakko on juntattu jo lapsena, kun joutilaisuus oli pahe.

Helposti menee siihen, että ehdollistaa onnellisuuden, sitten kun on suorittanut sitä ja tätä tai hankkinut sen ja sen. Laihtunut. Raitistunut.. Kun on lainat maksettu, kunhan lapset on isoja, kunhan pääsen eläkkeelle. Onni vaan karkaa kauemmas. On koko elämänsä odotushuoneessa ja rakentaa kulisseja ja jossain vaiheessa tajuaa, että siinä se elämä meni. Parempi tietysti, jos tajuaa asian aiemmin, eikä vasta kuolinkouristuksissaan. ;)

Tuo koiranpentu on mainio muistutus pienistä iloista. Se repii valtavan riemun, kun onnistuu kähveltämään palan vessapaperia rullasta tai biojätteistä kuoria ja levittää ne pitkin kämppää. Tuossa olennossa oikein palaa elämänilo. Kaikki on sille uutta ja ihmeellistä. Tietysti arjen asioita olen alkanut miettiä uudestaan siksikin kun katselen läheltä muistisairauden etenemistä.. Ettei edes se, että pystyy ja osaa itse mennä vessaan tai voi keittää kahvit silloin kun haluaa, ole mitenkään itsestäänselvää ja välttämättä pysyvä olotila.

Sivuhuomautuksena vielä se, että ryyppääminen ja sen karkaaminen käsistä on hyvä koulu, jos siitä hengissä selviää. Hyvin vaikea kuvitella olevansa yli-ihminen ja täydellinen, jos on tavannut vahvempansa. Maannut putkassa omassa oksennuksessaan ja hävennyt toilailujaan. Nähnyt ettei kertakaikkiaan hallitse itseään.. Ehkä sen jälkeen on helpompaa olla armollinen muidenkin vajavuuksia kohtaan, vaikka niitä omahyväisiä ylimielisyyden puuskia silloin tällöin tuleekin. Hyväkin oikeastaan, että tulee, eihän raittiutta tai ihmisyyttä tai elämää ylipäätään ole mieltä suorittaa tai pyrkiä täydellisyyteen siinäkään.. keskinkertainen on riittävän hyvä, kaikki mikä menee paremmin on bonusta.

Mukavaa viikonloppua täältäkin!
metsänpeitto
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 89
Liittynyt: 9.1.2018 13:08:20
Ollut raittiina

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja lomapuisto » 3.5.2019 20:55:13

Toivoton kirjoitti
Juomattoman jakson aikana kehittyvä ylimielisyyteni alkoholiin tukahduttaa nöyryyteni alkoholismiin. Näen juomattomuuteni jotenkin suorituksena ja kun olen suoriutunut hyvin, niin viinan sijasta virtsa nousee päähäni. Kaiketi tässä huumassa luulen hallitsevani alkoholin ja näin ollen voin tilaisuuden tullen ottaa parit rentouttavat... Minähän hallitsen alkoholia, koska olen voittaja! Paitsi, että alkoli tulee olemaan koko elämäni niskan päällä ja voittajana, jos annan sille mahdollisuuden "lähteä kisaamaan tämän mystisen voiman hallinnasta".

On ihan inhimillistä, että näet juomattomuutesi omana suorituksenasi. Alkoholistin kohdalla raittius on muutakin. Se on saatu lahja ja sen säilyttämiseen on hyväksi keinoksi osoittautunut jakaa se eteenpäin, siis vertaistukena toiselle alkoholistille.
Kun juova ihminen on mennyt yli jonkin näkymättömän hallitsemisrajan, hänen mahdollisuutensa hallita alkoholinkäyttönsä ovat äärimmäisen rajalliset. Alkoholismia ei voi parantaa, juomari voi muuttaa omaa käyttäytymistään. 12 askelta ja 12 perinnettä ovat syntyneet sitä varten.

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
lomapuisto
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2892
Liittynyt: 12.12.2014 12:04:04

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja Rahvas1 » 4.5.2019 08:05:51

Hoi

Eräs terapeuttini yritti löytää minulle positiivisen ajattelun kipinää. Pyysi miettimään lapsuuden aikaista huolettomuutta. Ei tarttunut pirtaan, kun menneisyyden luurangot pilkisti saaden minun pelkäävän kaikenlaisia, varsinkin sitä, että joku saisi nähdä kuka minä todellisuudessa olen. Tulevaisuus pelotti, samoin kuin lähes kaikki. Ota siinä sitten elämä käteen ja piristy sillä, että lapsena olisi jotenkin ollut joskus paremmin asiat.

Raitistumisen on prosessi, jossa tulee vastaan ikäviäkin asioita, mutta uskon näin, että selvällä päällä on valmiimpi löytämään kaikkeen ratkaisun, avun ja myös huomaamaan sen miten hyvin asiat oikeasti on.
Rahvas1
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 221
Liittynyt: 13.4.2014 06:18:02

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja mies metsänreunasta » 4.5.2019 08:46:51

Positiiviset muistot voivat olla suureksi avuksi, mutta joskus voi käydä kuten Rahvas kertoi. Esiin nouseeksin ahdistusta lisätaakaksi.
Pieniä mukavia asioita löytyy myös tästä päivästä, eikä siihen ainakaan välttämättä tarvita menneisyyden mukana kantamista ja tikulla kipupisteitä tökkimistä.

Raitistuminen projekti, joka onnistuessaan antaa pohjaa seuraaville elämiseen liittyville projekteille - ja myös mukaville ns. ikuisuusprojekteille joista ei välttämättä koskaan tule sen valmiimpaa, mutta voivat antaa mukavaa ajanvietettä ja sivuvaikutuksina kaikenlaista mitä ei tavoitellutkaan.

Omalla kohdallani olen huomannut että pitkällä tähtäimellä päihdeongelmista (ja minun kohdallani koko päihteidenkäytöstä) irrottautuminen on lisännyt stressisnsietokykyä ja ikävätkin asiat pysyvät kokoisinaan. Eivät paisu mielessä itseään suuremmiksi.
Avatar
mies metsänreunasta
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 7035
Liittynyt: 16.7.2010 09:49:34

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja metsänpeitto » 6.5.2019 06:26:24

Rahvas1 kirjoitti:Hoi

Eräs terapeuttini yritti löytää minulle positiivisen ajattelun kipinää. Pyysi miettimään lapsuuden aikaista huolettomuutta. Ei tarttunut pirtaan, kun menneisyyden luurangot pilkisti saaden minun pelkäävän kaikenlaisia, varsinkin sitä, että joku saisi nähdä kuka minä todellisuudessa olen


mies metsänreunasta kirjoitti:Positiiviset muistot voivat olla suureksi avuksi, mutta joskus voi käydä kuten Rahvas kertoi. Esiin nouseeksin ahdistusta lisätaakaksi.
Pieniä mukavia asioita löytyy myös tästä päivästä, eikä siihen ainakaan välttämättä tarvita menneisyyden mukana kantamista ja tikulla kipupisteitä tökkimistä.


Ajatukseni oli lähinnä se, että aikuisena helposti mieli kiitää joko menneessä tai tulevassa, mutta lapsena pystyy helpommin elämään siinä hetkessä. Oma lapsuuteni oli kaikkea muuta kuin onnellinen, mutta siihenkin mahtui onnellisia hetkiä. Kurjissakin olosuhteissa lapset leikkii, ainakin ennenkuin täydellisesti murtuvat.. Muistan hetkiä, jolloin upposin mielikuvitusleikkeihin, rakensin majaa, hämmästelin jotain hyönteistä tai vaikka sammakoita lammikossa. Juuri niissä hetkissä olin siinä, unohdin kaiken ankean..
Jotenkin haluaisin ajatella, että aikuisenakin voi saavuttaa saman kyvyn, laittaa huolet hetkeksi hyllylle, elää sitä hetkeä, olla läsnä, ja huomata ne kauniit asiat. Istuu, hengittää ja katselee nuotiota, tuntee auringon lämmön tai sateen tai kävelee metsässä miettimättä, että palveleeko tämä suoritus jotain tavoitetta. Nauttia siitä käsillä olevasta hetkestä juuri siinä missä on.

Mulle on tullut vaikutelma, että osalla ihmisistä koko elämä on aika tavoitteellista. Vapaa-aikakin. Pitää lukea kehittäviä kirjoja, urheilla ja edistyä siinä.. Kaiken tekemisen pitää tosiaan pitää palvella jotakin tavoitetta ja ihmisen päästä koko ajan eteenpäin. Että entä jos tyytyy vähempään ja lakkaa hartiat korvissa puskemasta väkisin eteenpäin? Tietysti joku tasapaino elämässä on hyvä olla ja tavoitteita, mutta että ne nyt ainakin olisi omia, eikä ulkoapäin annettuja. Kai jokaiselta löytyy muistelemalla hetkiä, joissa on oikeasti kokenut onnellisuutta? Niistä voi saada ajatuksia itämään, millainen elämä itselle sopii.. Onko nauttinut luonnossa, auttaessaan muita ihmisiä tai eläimiä, kaupungin hälinässä vai maalla, yksin vai kaksin vai isommassa porukassa.. Jos on masentunut olo jatkuvasti, itselle epäsopiva elämänrytmi ja työ tai toimimattomat ihmissuhteet voi sitä ylläpitää. Silloin olosuhteiden jonkinasteinen muuttaminen saattaa auttaa.

Toivoton, miten menee? Voimia alkaneeseen viikkoon! Ja tietysti muillekin samaa!
metsänpeitto
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 89
Liittynyt: 9.1.2018 13:08:20
Ollut raittiina

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja Toivoton » 11.5.2019 20:39:11

Allekirjoitan kirjoituksesi Metsänpeitto. Olen itse jossain vaiheessa kadottanut hetken ja kadottanut pysähtymisen taidon. En ole nähnyt kimaltelevan jääpuikon kauneutta tai pysähtynyt vain kuuntelemaan ja ihmettelemään ilmiöitä ympärilläni. En ole edes tunnistanut itsessäni aikaisemmin tätä kiirettäni ja elämääni muiden reaktioiden heijasteena. On aika ainutlaatuista tajuta tämä kaikkien läpijuostujen vuosikymmenten jälkeen.
Tällä hetkellä olo on aika tasapainoinen. Ihmettelen sitä itsekin. Tyyntä myrskyn edellä tai tyyntä myrskyn jälkeen. Edes syyllisyys ei kalva. Viinaa ei tee mieli. Mikään ei harmita eikä ole paha mieli Olenko edes elossa? Outoa. Jospa tässä vaikka tarttuisi hetkeen ja nauttisi tästä ainutlaatuisesta olotilasta.
Hyviä (selviä) olotiloja kaikille.
Toivoton
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 223
Liittynyt: 3.12.2017 18:51:15

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja metsänpeitto » 12.5.2019 08:16:54

Toivoton kirjoitti:Allekirjoitan kirjoituksesi Metsänpeitto. Olen itse jossain vaiheessa kadottanut hetken ja kadottanut pysähtymisen taidon. En ole nähnyt kimaltelevan jääpuikon kauneutta tai pysähtynyt vain kuuntelemaan ja ihmettelemään ilmiöitä ympärilläni. En ole edes tunnistanut itsessäni aikaisemmin tätä kiirettäni ja elämääni muiden reaktioiden heijasteena. On aika ainutlaatuista tajuta tämä kaikkien läpijuostujen vuosikymmenten jälkeen.
Tällä hetkellä olo on aika tasapainoinen. Ihmettelen sitä itsekin. Tyyntä myrskyn edellä tai tyyntä myrskyn jälkeen. Edes syyllisyys ei kalva. Viinaa ei tee mieli. Mikään ei harmita eikä ole paha mieli Olenko edes elossa? Outoa. Jospa tässä vaikka tarttuisi hetkeen ja nauttisi tästä ainutlaatuisesta olotilasta.
Hyviä (selviä) olotiloja kaikille.


Onpa hyvä, että olosi on tyyni. Hyvin ilmaistu tuo "elämä muiden reaktioiden heijasteena".. Kun minusta tuntuu, että joko siihen alunpitäen kasvaneena tai siihen ajautuneena olo on koko ajan jotenkin tukala ja siihen ns "joutuu juomaan" ja ajautuu aina vaan huonovointisemmaksi. Lisänä on muka kaikenlaisia pakkoja, mitä pitää tehdä ja millainen olla.. Eikä vuosiin ymmärrä heittää sitä muiden luomien odotusten ja omien muka-pakkojen kivisäkkiä selästään tai hylätä ITSE perässään vetämää kivirekeä. Eihän se tietysti alkoholiongelman ainoa syy ole. Kuitenkin jopa joku pakkopysäytys, burn out tai joku muu on joskus tavallaan pelastus. Joutuu tai saa mietiä elämää, itseään ja miten siihen pisteeseen on päätynyt ja mikä oleellisinta, miten jatkaa eteenpäin.
Niin ahne juomari kun olin, eikä mikään ollut tarpeeksi, hämmästyin itsekin, kun juomahimo katosi melkein kuin taikaiskusta.. Tietty hetkellisiä on tullut sen jälkeen myöhemminkin.. lähinnä kuin pyörisi synkässä mielentilassa joku "haittaohjelma" (tyyliin pullo kossua ja junan alle) päässä läpi , mutta enimmäkseen se kela on lyhyt ja menee ohi kun siihen ei sen kummemmin edes tartu.

Raittius ja elämä yleensäkin sujuu paremmin, kun se alkaa tuntua mukavalta. Oikeastaan kaikki, mistä ihminen nautintoakain hakee (ruoka, huvittelu, seksi, rakkaat harrastukset) menee pilalle, jos niihin hiipii hampaat irvessä suorittaminen, liika miettiminen tai kiire. Ja hei elämäkin saa olla kivaa ja elämästä, itsestään ym saa iloita! Mulla oli suht tummia vuosia paljon, kun olin tyytymätön milloin kehooni, milloin elämäntilanteeseen, köyhyyteen, omaan kyvyttömyyteeni ihmissuhteissa ja vaikka mihin. En tiedä onko asiat ulkoisesti niin paljon muuttuneet, juominen on tietysti pois kuvioista ja olisiko sitten omassa ajattelussa tapahtunut jotakin pientä..

Toivoton, kyllä elo siitä alkaa sujua, aaltoa ja sahausta voi olla, mutta ehkäpä suunta on kuitenkin enempi ylöspäin nimenomaan mielialassa ja elämänilossa!
Voikaa hyvin, toverit!
metsänpeitto
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 89
Liittynyt: 9.1.2018 13:08:20
Ollut raittiina

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja Toivoton » 17.5.2019 10:03:32

Kirjoitat Metsänpeitto luihin ja ytimiin menevästi. Tunnistan juuri tuon ”pakkojuomisen”, kivireen, pysähdyksen, haittaohjelman ja suorittamisella kaiken pilaamisen.
Tänne kirjautumisen jälkeenkin on minun elämääni mahtunut paljon pahaa, joka on peittänyt mustan peittonsa alle kaiken hyvän. Olen välillä pilkistänyt päivän valoon nousuhumalaisella reippaudella, mutta tämän jälkeen musta peitto on tuntunut entistä raskaammalta. Pääkopan virustorjunta toimii joten kuten noin kolme kuukautta ja sitten tuo ”haittaohjelma” valtaa keskusyksikön ja huomaan olevani osa fantasiapeliä, jossa koetan viinan voimalla voittaa elämän murheet. Tässä pelissä olen tunnin voitolla ja seuraavat 2-3 viikkoa todella pahasti häviöllä. Järjetön peli , mutta perkeleellisen koukuttava.
Maanantaina sain kuulla, että minua ei valittu entisellä työnantajallani avoimena olleeseen työpaikkaan. Kun selvitin asiaa tarkemmin, niin sain kuulla, että minä olen liian arvaamaton alkoholin käytön suhteen, vaikka muuten olisin ollut paras valinta. Oikeassa ovat.
Tänään leikkaan pensaista kuivia oksia. Sen sijaan, että käytän moottorisahaa tai muuten tarpeetonta väkivaltaa pensaita kohtaan, otan käyttöön oksasakset ja käyn pensaat läpi ajan kanssa ja oksa kerrallaan. Minä pysähdyn.
Selvää elämää kaikille!
Toivoton
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 223
Liittynyt: 3.12.2017 18:51:15

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja lomapuisto » 18.5.2019 09:48:44

Toivoton kirjoitti
Pääkopan virustorjunta toimii joten kuten noin kolme kuukautta ja sitten tuo ”haittaohjelma” valtaa keskusyksikön ja huomaan olevani osa fantasiapeliä, jossa koetan viinan voimalla voittaa elämän murheet. Tässä pelissä olen tunnin voitolla ja seuraavat 2-3 viikkoa todella pahasti häviöllä. Järjetön peli , mutta perkeleellisen koukuttava.

Hei Toivoton!
Minusta tilanteesi ei ole nimimerkkisi mukainen, kun tiedät tuon kolmen kuukauden rytmin kuuluvan tiiviisti elämääsi ja siihen liittyvän juomaan joutumisen riskin.
" Pidä mielessä, että olet tekemisisssä viekkaan, hämäävän ja voimakkaan vastustajan, alkoholin kanssa. Ellemme saa apua, omat voimamme eivät riitä."
Ratkaisuhan on tavattoman yksinkertainen: haet apua, varaat ajan A-klinikalle 2 kuukauden välein tai käyt samalla rytmillä palavereissa.
Toiminta on taikasana ja vastuu siitä on sinun.

Ajattele, ajattela, ajattele
lomapuisto
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2892
Liittynyt: 12.12.2014 12:04:04

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja metsänpeitto » 18.5.2019 16:23:16

lomapuisto kirjoitti:Toivoton kirjoitti
Pääkopan virustorjunta toimii joten kuten noin kolme kuukautta ja sitten tuo ”haittaohjelma” valtaa keskusyksikön ja huomaan olevani osa fantasiapeliä, jossa koetan viinan voimalla voittaa elämän murheet. Tässä pelissä olen tunnin voitolla ja seuraavat 2-3 viikkoa todella pahasti häviöllä. Järjetön peli , mutta perkeleellisen koukuttava.

Hei Toivoton!
Minusta tilanteesi ei ole nimimerkkisi mukainen, kun tiedät tuon kolmen kuukauden rytmin kuuluvan tiiviisti elämääsi ja siihen liittyvän juomaan joutumisen riskin.
" Pidä mielessä, että olet tekemisisssä viekkaan, hämäävän ja voimakkaan vastustajan, alkoholin kanssa. Ellemme saa apua, omat voimamme eivät riitä."
Ratkaisuhan on tavattoman yksinkertainen: haet apua, varaat ajan A-klinikalle 2 kuukauden välein tai käyt samalla rytmillä palavereissa.
Toiminta on taikasana ja vastuu siitä on sinun.

Ajattele, ajattela, ajattele


Mulle tuli jotain hieman samantapaista mieleen kuin Lomapuistolle.. Kun rytmi (kierto :D ) on noinkin säännöllinen, ehkä omasta voinnistakin voi huomata jotain merkkejä luisumisesta vahingolliseen ajatteluun ja todellakin, jos ei muuta, niin omaan kalenteriin jotain merkintöjä, että nyt todellakin on syytä valpastua, vältellä turhia riskejä ja koittaa jotenkin hoitaa itseään, joko lisätä lepoa/mieluisaa tekemistä, etsiä joku keskustelukumppani, jonka kanssa pohtia tätä kierrettä. Olen itsekin vetänyt enempi ilman ammattiapua/vertaistukea alun jälkeen. Julkisella puolella tuntuu olevan aika paljon avuntarvitsijoita, joiden tilanne on huonompi kuin omani.. Mulla on hyvänä aikoinaan ollut viimeisen "via dolorosani" muistelu. Tosiaan siinäkin kivaa oli ehkä 10min alusta, sitten pelkkää kärsimystä.. Varsinkin putkayö oli suorastaan kammottava, kun sanotaanko näin, että todellisuudentajukin petti ja sellikavereina oli sitten kaikenlaisia mielikuvitusrotista alkaen.. Joskus olin hiukan ärtynytkin, ettei minua muualle sieltä toimitettu; toisaalta mihin sekava kännikala voidaan turvallisesti sijoittaa? Eikä aamulla kopissani enää ollut niin paljon väkeä, miltä yöllä tuntui.. Nyt mietin, että majoitus miekkahotellissa oli ihan sopiva herätys, että kalloon alkoi upota oivallus, ettei alkoholin kanssa tule enää muuta kuin paskoja muistoja, ei mitään hilpeitä tarinoita, joita voisi kerrata ja joille naureskella.

Tuliko pensasaidasta hyvä? Joskus tosiaan käsivoimin tehtävä työ on rentouttavampaa; ei stressaavaa meteliä vaan enempi luonnon ääniä, ei pakokaasun hajua ja tietty hitaus, kun etenee vaihe vaiheelta eteenpäin.

Hieno päivä ollut, aurinkoinen ja lämmin. Mukavaa muuten viettää kesää selvinpäin!
metsänpeitto
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 89
Liittynyt: 9.1.2018 13:08:20
Ollut raittiina

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja Toivoton » 26.5.2019 19:35:15

Hävettää tunnustaa: takana on kolmen päivän putki.
Terassilla istuin ja ajattelin ottaa yhden. Siinä rytäkässä onnistuin nolaamaan itseni useaan kertaan, hävittämään lompakkoni silmälasini ja kassini.
Kolme päivää vain meni. Ihan kuin kaikki olisi alkanut eilen ja nyt olen tässä.
Ei ole sanoja eikä ymmärrystä. Tiedän, että minun täytyy tehdä muutos ja hakea apua. En jaksa.
Toivoton
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 223
Liittynyt: 3.12.2017 18:51:15

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja Tyräkki » 26.5.2019 20:04:36

Haluatko/pystytkö jotenkin avaamaan sitä oloa/tunnetilaa, jossa sen yhden päätit ottaa?
Tyräkki
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1563
Liittynyt: 31.5.2017 15:25:31
Ollut juomatta

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja Toivoton » 26.5.2019 21:54:29

Pystyn hyvinkin. Oli kuuma ilta ja porukkaa paljon liikenteessä. Minäkin olin yhden työprojektin tiimoilta kaupungilla ja siinä kokouksen jälkeen eräs pitkäaikainen tuttava sanoi, että kun on niin mahtava keli, niin lähdetään tuopille. Kävin siinä sisäistä kamppailua ja ajattelin, että miksi ei sitä nyt aikuinen ihminen voi istahtaa tuopille ja vielä ansaitulle tuopille, kun elämässä on ollut niin hankalia aikoja. Eli siis rentoutumaan ja vaihtamaan kuulumisia . No yksi olut johti toiseen ja jne.
Kyllä minä jo tällä juomiskokemuksella tiedän, että en voi ottaa edes sitä ensimmäistä. Aika voimaton olo.
Toivoton
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 223
Liittynyt: 3.12.2017 18:51:15

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja JuuliaS » 27.5.2019 09:24:06

Pitäisikö sinun kertoa tuttavillesi ongelmastasi ja pyytää etteivät houkuttele sinua edes yhdelle. Terassille voit mennä heidän kanssaan ja ottaa kahvin tai limpparin, kun he ottavat sen oluen. Mutta saisit tukea toisiltakin että olisi kysymyksen edessä yksin.

Sellaiset kaverit jotka eivät tätä ymmärrä voivat siirtyä entisiksi kavereiksi.
Asioilla on tapana järjestyä
Avatar
JuuliaS
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1040
Liittynyt: 20.12.2015 17:47:07
Ollut juomatta

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja Toivoton » 27.5.2019 10:24:39

Kyllä se näin on. Minä pidän jotain kulissia yllä ulkopuolisten ihmisten silmissä ja tämä johtaa juuri tuollaisiin tapauksiin, että voi lähteä ”yhdelle”. Avoin kieltäytyminen on se keino, jotain olen käyttänyt liian vähän.
Mutta voitte kuvitella kuinka taas turhauttaa. Taidan olla plinkin epätoivoisin tapaus. Palaan aina lähtöruutuun vaikka kuinka yrittäisin ja päättäisin.
En jaksa toistaa kaikkia niitä tuntoja, jotka on sanottu. Eikä minun raitistumiseen usko kukaan, en minä itsekään. Mitä minulle jää enää jäljelle?
Toivoton
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 223
Liittynyt: 3.12.2017 18:51:15

EdellinenSeuraava

Paluu Me Lopettajat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa