Olet täällä

Tavallinen tarina

Me Lopettajat on keskustelupalsta niille, jotka jo seilaavat selvillä vesillä tai horisontissa siintää elämä ilman alkoholia. Kirjoittaminen vaatii rekisteröitymisen.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja Toivoton » 6.3.2020 10:17:24

Sellainen hankaluus tähän päihteettömän elämän sisältyy, että kaduttaa aivan helvetisti kaikki hukkaan menneet vuodet, juomiset ja tekemiset. Ja nyt en tarkoita itsesääliä, vaan ihan puhdasta harmitusta ja myös jonkinlaista vihaa omaa mennyttä elämää kohtaan. On hankala elää tässä päivässä, puhumattakaan, että voisi keskittyä huomiseen, kun en pääse irti menneestä. Olen nauttinut lääkkeeni ja terapeutin luona käynnin terapeuttiset vaikutukset, olen lukenut, liikkunut, pohtinut ja hengitellyt. Mutta se menneisyyden möykky ei vain rinnassani liukene.
Kuinka ihmeessä te muut olette päässeet sinuiksi itsenne ja juomismenneisyytenne kanssa? Aikako tekee tehtävänsä; mitä minä voin tehdä?
Tämä syö raittiin miehen mieltä.
Toivoton
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 292
Liittynyt: 3.12.2017 18:51:15

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja JuuliaS » 6.3.2020 11:22:32

Menneisyyden läpikäyminen on rankka asia, se todellakin vie paljon aikaa. Saattaa olla ettei ole ohi vuodessa eikä parissakaan.
Elämäsi ainoa selvitettävä asia ei ole alkoholinkäyttö, sinun on käytävä läpi kaikki elämäsi aikana sisällesi patoutuneet asiat. Niitä on sinulla paljon, yksityiselämästä ja työelämästä kertyneitä. Jokainen terapiakerta avaa kertyneitä arpia auki. Arpien alta on puhdistettava pois sinne kertynyt "mätä", ja sen jälkeen alkaa paranemisvaihe.
Vertaa asiaa pahasti tulehtuneeseen haavaan ja sen hoitoon. Sekin saattaa kestää kuukausiakin. Sielun haavat ovat syntyneet kymmenien vuosien aikana, niitä on sinussa kerroksittain, mitä syvemmälle mennään, sitä kovemman arpikerrostuman alla tulehdus on. Parantumisaika lasketaan useassa vuodessa. Toki toki se käy helpommaksi koko ajan. Tuska ei ole koko ajan yhtä ssuuri.

Alkoholinkäyttösi oli todennäköisesti vain keino lääkitä noita haavojasi. Satuit vain valitsemaan väärän lääkkeen.

Yritä jättää nuo itsesyytökset. Älä liikaa tuijota menneisyyteen. Tehtyä ei saa tekemättömäksi, vain tulevaisuuteen voi vaikuttaa.
Äläkä lopeta terapiaa kesken. Ne haavat on puhdistettava ja hoidettava, terapissa siihen oikeaa apua.

Kokemuksesta puhun. Vakava masennukseni vei 10 vuotta elämästäni. Aika josta en juuri muistakaan mitään. Mutta nyt elän taas, parempaa elämää ilman itsesyytöksiä.
Asioilla on tapana järjestyä
Avatar
JuuliaS
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1301
Liittynyt: 20.12.2015 17:47:07
Ollut juomatta

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja lomapuisto » 6.3.2020 14:14:53

Toivoton kirjoitti
Kuinka ihmeessä te muut olette päässeet sinuiksi itsenne ja juomismenneisyytenne kanssa? Aikako tekee tehtävänsä; mitä minä voin tehdä?
Tämä syö raittiin miehen mieltä.

Siitä on lähdettävä, että alkoholistin erehdykset, mokat, väärät ja pahat teot ovat sairaden vaivaaman ihmisen aikaansaannoksia. Silti niistä vastuu on itsellä, vaikka niitä ei saa enää tekemättömiksi.

Itse päädyin usean raittiin vuoden jälkeen ottamaan paperin ja kynän ja kirjoittamaan listan niistä ihmisistä, joita olin halveksinut, kadehtinut, pelännyt, vihannut, joille olin valehdellut, puhunut selän takana tai joille olin tehnyt jotain omantuntoni vastaista. Listaan laitoin nimen pienestäkin syystä.

Olosuhteiden salliessa ja oman rohkeuteni puitteissa olen osan näistä ihmisistä kohdannut, joillekuille olen jopa hyvittänyt aiheuttamiani vahinkoja, joidenkin kanssa olen keskustellut ja kertonut alkoholismistani ja nykyiselle toipumisen tielle pääsystäni. Välit toisiin ihmisiin ovat tulleet luonteviksi, jotkut ovat ymmärtäneet, jotkut jopa ihailleet, mutta heille olen todennut, että omin voimin en ole kyennyt raitistumaan. Olen tarvinnut ja tarvitsen tänäänkin tukea. Tänään saan nauttia melko tavallisesta raittiin ihmisen elämästä eikä minusta suinkaan ole tullut pyhimystä.

Hiljaa hyvä tulee
lomapuisto
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 3429
Liittynyt: 12.12.2014 12:04:04

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja andante » 6.3.2020 21:03:06

Toivoton kirjoitti:Sellainen hankaluus tähän päihteettömän elämän sisältyy, että kaduttaa aivan helvetisti kaikki hukkaan menneet vuodet, juomiset ja tekemiset. Ja nyt en tarkoita itsesääliä, vaan ihan puhdasta harmitusta ja myös jonkinlaista vihaa omaa mennyttä elämää kohtaan. On hankala elää tässä päivässä, puhumattakaan, että voisi keskittyä huomiseen, kun en pääse irti menneestä. Olen nauttinut lääkkeeni ja terapeutin luona käynnin terapeuttiset vaikutukset, olen lukenut, liikkunut, pohtinut ja hengitellyt. Mutta se menneisyyden möykky ei vain rinnassani liukene.
Kuinka ihmeessä te muut olette päässeet sinuiksi itsenne ja juomismenneisyytenne kanssa? Aikako tekee tehtävänsä; mitä minä voin tehdä?
Tämä syö raittiin miehen mieltä.


Heippa Toivoton. Luin ketjusi oikein ajatuksella läpi ja ihmettelen paria seikkaa. Kerrot asioittesi olevan kunnossa, mutta silti jokin näyttää mättävän.
Yritän välttää kaikennäköistä vinkkien antamista ja keskittyä nykytilanteeseesi. Pari ei provona tarkoitettua kysymystä:

- miten se menneisyyden möykky vaikuttaa konkreettisesti tämän päivän - ei huomisen- toimintakykyisyytesi?
- miksi et tunne saavuttaneesi "tarpeeksi"? Hitaasti hyvä tulee ja pelkkä kropan kuntouttaminen vaatii aikaa- psyykestä puhumattakaan. Alkoholistille olemassa olevan ylläpitäminen merkitsee edistystä - oma mielipiteeni.
- mihin sinulla on kiire? Tekstisi on siinä mielessä ristiriitainen että jotenkin kaipaat ulkopuolisia kontakteja mutta toisaalta vastustat niitä. Ja mitä tarkoittaa "niitä"?

Ajankulkua koskevaan kysymykseesi viitaten. Aika ei paranna, mutta ei myöskään pahenna mitään. Se vain virtaa eteenpäin ja antaa sinulle raamit tehdä tai jättää tekemättä jotain. Aivan meistä riippumatta.
Miten itse pääsin eteenpäin? En tiedä minkä alan ihmisiä olet, mutta itse tein sellaisen "nollapohjabudjetoinnin". Ei entisen varaan rakentaen vaan katsoen mitä kannattaa säilyttää ja mistä voi tai täytyy luopua tai lisätä. Jos takertuu liikaa menneeseen niin vaarana on "ongelmakarusellin" käyntiin pyöräyttäminen. Juuri tästä syystä en itse ole missään kerhossa tai muuallakaan. Ei johtanut mihinkään.

Pari kommenttia. Tunnen sekä terapeutteja että itseapuryhmiä. Mitään patenttiratkaisua en löytänyt. Paitsi itselleni sopivan. Tee mitä teet, mutta seiso sanojesi ja tekojesi takana! Tsemppiä!
"Mikään ei ole niin pysyvää kuin muuttuvuus"
andante
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 4730
Liittynyt: 31.1.2012 18:59:12

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja Toivoton » 25.3.2020 10:15:51

Teiltä tuli hyviä huomioita ja kiitos niistä.

Minulla ei ole vastauksia esim. andanten kysymyksiin. Tai oikeastaan on, mutta niitä on paljon ja ne ovat keskenään ristiriitaisia. Minun toiminta ja ajatukseni ovat usein ristiriitaisia ja niitä on hankala kenenkään ymmärtää, koska en ymmärrä niitä itsekään. Haen kyllä kovasti vastauksia ja ratkaisuja, mutta ehkä tosiaan liian kiireellä ja liian vaativasti. Minun pitäisi antaa aikaa itselleni ja lakata hakemasta täydellisyyttä.

Kävin psykiatrin juttusilla. Ahdistukseni on lisääntynyt ja välillä panikoin aika pahastikin. Sitten pohjavireenä on vaikea masennus. Lääkitystä lisättiin ja ahdistuskohtauksiin otettiin kokeiluun uusi lääke, jota saa ottaa vain tarvittaessa. Toissa päivänä minä sitten turvauduin uuteen lääkkeeseen, joka nostikin mieleni syvältä korkealle ylös. Tulin siis oikein mukavaan nousuhumalan hiprakkaan. Sen kummemmin ajattelematta marssin viinakauppaan ja ostin pullon viinaa. Kotiin tultuani menin autotalliin ja join sen viinapullon. Aamulla heräsin ja totesin, että siihen loppui hyvä, yli puoli vuotta kestänyt, raittiuden putki. Tottakai olin surullinen ja pettynyt. Mutta toisaalta taas ymmärsin täysin, miksi näin kävi. Olen alkoholisti ja taipuvainen myös muihin päihteisiin (en siis ole koskaan käyttänyt huumeita). Kun lääke ns. pudotti suojauksen, niin alkoholistin voimani pääsi ottamaan keskusyksikön haltuunsa. ”Tämä tunne, tämä ihana taivaallinen hyvä olo on pidettävä”. Lääkettä en uskaltanut ottaa lisää, mutta keksin viinan, jota kohtuudella napaten voi ylläpitää huolettomuuden tunnetta. Tähän liittyi siis myös vääristynyt ajatus kohtuukäytön onnistumisesta. Lopputulos oli perinteinen. Paitsi: en jatkanut juomista ja se ei tullut edes mieleeni. Lisäksi heti herättyäni pystyin syyllisyyden alhossani käymään läpi eilisen tapahtumia. Olen tietenkin pettynyt, mutta en murtunut. Yli 6 kuukauden raittius oli hyvä ja sitä ei kukaan vie minulta pois. Minulla ei ole ollut juomisen himoa pitkään aikaan tai jos onkin ollut, niin olen pystynyt hallitsemaan sitä. Nyt suojaus petti ja syynä tähän oli yhden pillerin aiheuttama huuma, joka laukaisi minussa olevan alkoholistin ja päästi pahan voimat valloilleen. Eikä minusta enää löytynyt minkäänlaista voimaa pysäyttämään alkanutta pakkoa saada olla ilman pahaa oloa.

Nyt olen pettynyt , mutta en kieriskele syyllisyydessä. Jostain syystä uskon, että tämä kokemus oli oikeastaan aika hyvä opetus. Alkoholisti minussa ei kuole. Vaikka minua ei juotata, niin halu euforiaan voi ponnahtaa esiin lääkärin määräämästä lääkkestä. Olen kirjoittanut tästä aiemminkin, mutta tällä kerralla kyseinen pilleri kerta kaikkiaan mursi puolustuksen hetkessä ja en ollut tähän varautunut. Järki nukahti.

Tarkoitukseni ei ole tehdä tästä kovin suurta numeroa , vaan palauttaa normaali arki takaisin. Loppujen lopuksi ja onneksi kyseessä oli harmiton opetus; mitään pahaa ei tästä repsahduksesta seurannut kenellekään. En nollaa laskuria, koska en halua laskea. Haluan vain pitää huolta siitä, että en yhtenäkään päivänä avaa viinapullon korkkia.
Toivoton
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 292
Liittynyt: 3.12.2017 18:51:15

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja JuuliaS » 25.3.2020 11:36:50

Siinäpä oli melkoinen oppitunti.
Melkein sanoisin että oli hyvä kokemus, niin pajon tuo päivä avasi silmiäsi, minunkin ja ehkä monen muunkin. Näin heikoilla me kuljemme.
Kerrothan lääkärillesikin kuinka kävi, osaisi ottaa huomioon toistenkin kanssa mitä vaaraa liian hyvään lääkkeeseen liittyy.

Minullekin määrättiin kerran masennuslääkettä joka käsittääkseni on USAssa hyvinkin käytety ja suosittu. Sattumalta myös hyvälle kaverilleni oli myös annettu sama lääke. Se aiheutti todella euforisen tunteen, oli kuin olisi pumpulipilven päällä kävellyt. Kuljimme, taisimme jopa hypellä, kaverini kanssa kadulla, nauraa räkätimme ilman huolen häivää. Kaikki oli niin kaunista ja hauskaa, aurinko lämmitti. Siihen olisi ollut hyvä jäädä koukkuun. Kuitenkin pelästyin tätä luonnotonta onnen tunnetta ja hylkäsin tuon onnellisuuspillerin. kaveri taisi tehdä samoin.
Asioilla on tapana järjestyä
Avatar
JuuliaS
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1301
Liittynyt: 20.12.2015 17:47:07
Ollut juomatta

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja helistin » 25.3.2020 12:02:49

Minkä niminen se pilleri oli, mä haluun het sitä :!:
Avatar
helistin
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 730
Liittynyt: 23.3.2019 17:31:38
Ollut raittiina

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja Toivoton » 25.3.2020 12:59:54

Tuo oli kaikesta huolimatta minulle (ja toivottavasti muillekin esimerkkinä) pysäyttävä ja opettavainen kokemus. Itseni tuntien tämä oli välttämätön notkahdus.

Kerron ehdottomasti lääkärille, mutta en mainosta lääkettä täällä. Sen verran itse suhtaudun tähän vakavasti, että toivottavasti Helistimen kysymys oli sarkastinen.
Toivoton
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 292
Liittynyt: 3.12.2017 18:51:15

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja lomapuisto » 25.3.2020 17:36:01

Toivoton kirjoitti
Nyt olen pettynyt , mutta en kieriskele syyllisyydessä. Jostain syystä uskon, että tämä kokemus oli oikeastaan aika hyvä opetus. Alkoholisti minussa ei kuole. Vaikka minua ei juotata, niin halu euforiaan voi ponnahtaa esiin lääkärin määräämästä lääkkestä. Olen kirjoittanut tästä aiemminkin, mutta tällä kerralla kyseinen pilleri kerta kaikkiaan mursi puolustuksen hetkessä ja en ollut tähän varautunut. Järki nukahti.

Hyvä kun kirjoitit muistutuksen alkoholismin perinnäisestä ominaisuudesta. Kyseessä on krooninen, siis pysyvä sairaus. On murskattava käsitys, että juominen onnistuisi jonain päivänä ilman haittoja. Kuitekin alkoholistinkin on mahdollista elää raittiina ihan täyspainoista elämää.

Yhdessä olemme enemmän
lomapuisto
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 3429
Liittynyt: 12.12.2014 12:04:04

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja 0132 » 25.3.2020 18:16:20

Hei Toivoton.
Jutussasi on juuri se minun pelkoni. En osaa sitä kirjoittaa. Yritän.
1. Jokin asia tai tapahtuma horjuttaa mieltä.
Puolustus alkoholia kohtaan horjuu.

2. Pilleri auttaa unohtamaan miksi mieli horjuu.
Myös puolustus alkoholia kohtaan unohtuu.

3. Hetken on suojaton, se riittää.

Minä yritän yhä ennakoida juuri tuollaisia hetkiä.

Toivottavasti Sinun raitistelusi jatkuu.

Putkis 0132
Rinkka, teltta ja kahvipannu!
Avatar
0132
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1587
Liittynyt: 7.1.2018 04:44:22
Ollut raittiina

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja helistin » 25.3.2020 22:33:00

Kyllä minun on syötävä masennuslääkettä, "onnenpillereitä", mutta en kyllä moista onnentilaa ole saavuttanut, enkä juomaankaan ole retkahtanut. Vaan mikähän mahtaisi olla kohdallani tilanne ilman tuota lääkitystä? - En uskalla sitä edes ajatella! - Mutta mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle ollenkaan.
Avatar
helistin
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 730
Liittynyt: 23.3.2019 17:31:38
Ollut raittiina

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja JuuliaS » 26.3.2020 00:09:31

Helistin, tässä nyt taitaa olla kyse minkälaista pilleriä syö. Niissäkin on erilaisia koostumuksia kuten tarinoista kävi ilmi. Syön minäkin (vieläkin) masennuslääkettä. Hyvin pienellä annoksella nykyisin, mutta kun jossain vaiheessa yritin jättää kokonaan pois, mieliala alkoi pikkuhiljaa mennä matalammaksi ja oireet palata takaisin. Lääkärin suosituksesta jatkan lääkkeen ottoa, ilmeisesti loppuelämäni. Ei ole montaa päivää kun erinäisistä syistä tuli romahdus ja joudun ottamaan päivän mittaan useamman pillerin että pääsin tasapainoon. Nyt taas menee normaali pieni annos. Tämmösta tasapainoilua.
Asioilla on tapana järjestyä
Avatar
JuuliaS
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1301
Liittynyt: 20.12.2015 17:47:07
Ollut juomatta

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja Toivoton » 26.3.2020 11:27:36

Minä syön masennukseen pitkävaikutteisia lääkkeitä, ja tulen varmasti syömään aika pitkään, kenties loppuelämäni. Näiden lääkkeiden vaikutus alkoi noin viikon kuluttua käytön aloittamisesta ja annosta lisättiin vähitellen. Näiden lääkkeiden lisäksi sain ahdistus- ja paniikkikohtauksiin täsmälääkkeitä, jotka vaikuttavat nopeasti ja leikkaavat terän ahdistukselta. Eli nämä jatkuvasti syötävät lääkkeet eivät ole vieneet pois ahdistuskohtauksia, johon sain siis lääkkeen, joka teki euforisen olon, jonka johdosta alkoholisti minussa kaappasi järjen hallintaansa. Vähän sama kuin ottaisi panacodin selkäsärkyyn, josta jotkut saavat hyvätkin pöhinät.

Tämän lääkkeen kanssa kävi minulle näin. Välttämättä näin ei käy kaikille. Kuten 0123 hyvin tiivisti, niin kun suojaus pettää, niin se riittää. Ehkä pitempään raittiina olleille on kehittynyt vahva suojaus ja kenties alkoholisti-minä ei enää väijy aktiivisesti tilaisuutta hyökätä. En tiedä. Mutta ainakin näin alkutaipaleella täytyy kiinnittää erityistä huomiota puolustuksen pitävyyteen kaikissa tilanteissa. Täytyy ennakoida, suunnitella rakentaa selviytymispakettia pahan hetken varalle. Näin voisi saada raittiuden aikaa, vahvistaa puolustusta, oppia tunnistamaan vaaran paikat ja tätä kautta saada välimatkaa riippuvuuteen.

Kyllä kieltämättä vituttaa, kun luulin jo olleeni ns. kuivalla puolella. Taas menee aikansa, että saan tämänkin kokemuksen oikeisiin mittasuhteisiin ja aivokemian sellaiseen tasapainoon, kun se perussairaudessani on mahdollista.
Toivoton
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 292
Liittynyt: 3.12.2017 18:51:15

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja Lempeä kettu » 26.3.2020 11:55:57

Hei!

Keskustelemanne "suojauksen pettäminen" on mielenkiintoinen pohtimisen arvoinen juttu.

Avaa itsellekin uusia ovia uusiin ajatteluihin ymmärtää omaa riippuvuutta. Jospa minullekin on käynyt noin aika monta kertaa. Suojauksen pettäminen kuvaa hyvin tilannetta, jossa päätyy juomaan, koska pääsääntöisesti voi mennä hyvin pitkään hyvää tasaista vaihdetta siihen asti.

Minun kohdallani keskustelu, järkeily tai itsetuntemus eivät ole vieneet pois syvintä halua käyttää alkoholia. Näitä tilanteita voi kuvailla kyllä hyvin tiloina, jossa suojaus pettää.
Lempeä kettu
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 156
Liittynyt: 16.1.2020 16:45:17
Ollut juomatta

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja lomapuisto » 27.3.2020 16:18:08

Lempeä Kettu kirjoitti
Minun kohdallani keskustelu, järkeily tai itsetuntemus eivät ole vieneet pois syvintä halua käyttää alkoholia. Näitä tilanteita voi kuvailla kyllä hyvin tiloina, jossa suojaus pettää.

Kun olin ankarassa hädässä itsestänii, sanoin itseäni suuremmalle voimalle, että en halua juoda. Pääsin AA:n palaveriin.Olen saanut keskustella alkoholistien kanssa, saanut toimia heidän kanssaan. Itsetuntemukseni on lisääntynyt kuuntelemalla ja myös kertomalla itsestäni. Olen kertonut tekemisistä ja tekemättä jättämisistä. On juttuja, joista voin kertoa ryhmässä, ja on sellaisia, joista kerron vain luotetuille.
Näin karanteeniaikana on hienoa, kun kännykän muistissa on numeroita läheltä ja kaukaa.

Tänään et ole yksin
lomapuisto
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 3429
Liittynyt: 12.12.2014 12:04:04

Edellinen

Paluu Me Lopettajat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 10 vierailijaa