Olet täällä

Tavallinen tarina

Me Lopettajat on keskustelupalsta niille, jotka jo seilaavat selvillä vesillä tai horisontissa siintää elämä ilman alkoholia. Kirjoittaminen vaatii rekisteröitymisen.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja Ylva » 21.7.2021 21:30:05

Toivoton kirjoitti:Kiitos teille tuesta ja viisaista sanoista.
Perhe tuntuu ymmärtävän. Asiasta on keskusteltu ja korvaava lomareissukin on sovittu. Pahinta tässä onkin se, mitä olen rakastamilleni ihmisille tehnyt. He ovat todellisia sankareita , kun hoitivat matkan loppuun hienosti, pitivät minusta huolen, ymmärtävät ja antavat anteeksi. Minulla ei ole mitään muuta mahdollisuutta, kuin olla heidän rakkautensa arvoinen. Ja yksi konkreettinen teko osoittaa rakkauttani, on lopettaa juominen lopullisesti.

Mutta onhan alkoholin voima valtava ja yllättävä. Kuinka kaikki tapahtuu hetkessä ja tuon hetken (tuopin) jälkeen olen matkustaja omassa elämässäni. Alkoholia tuntuu olevan joka puolella ja sen pariin houkutellaan monin eri keinoin. Luulemani itsevarmuus oli pettävää kävelyä viinahetteiköllä, joka upotti minut hetkellä minä hyvänsä. On vaaroja ja kiusauksia. On katkeruutta , kun ei itse voi juoda, kun muut nauttivat huurteista. On mielitekoa nousuhumalaan. Ja kaiken näiden tunteiden takana odottaa katastrofi. Kaiken taustalla on koko ajan alkoholismini, joka on tullut jäädäkseen.

En vain edelleenkään ymmärrä, kuinka lähdin liikkeelle niin varmana ”puhtaasta suorituksesta ” ja kuinka kaikki muuttui hetkessä. Jotenkin tuntuu, että en voi luottaakaan itseeni . Kuka minä oikeastaan olen? Kuten te samaa taistelua käyvät tiedätte, on aina erittäin raskasta aloittaa alusta ja nousta uudelleen jaloilleen. Mutta onko minulla taas muita vaihtoehtoja? On. Se toinen tie, joka hautaan vie.. Tälle tielle en vielä halua lähteä.


Ajattelepa, miten onnekas olet, että sinulla on nuo ihmiset, jotka sua rakastaa. Sen rakkauden edessä tulee olla nöyrä. Se on suurempi voima kuin mikään muu. Jos sen menettäisit, ei auttaisi, jos joku toisi vaikka lavallisen viinaa. Jos muistaisit sen aina, kun alat miettiä ottaisiko?

Tänään voit unohtaa menneet ja aloittaa puhtaalta pöydältä. Jos sanot itsellesi, että ”olen surkea alkoholisti, joka on voimaton alkoholin edessä”, annat itsellesi luvan olla sitä ja helpommin toteutat asettamasi ennustuksen. Voit olla sitä mitä haluat olla. :)
Ylva
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 40
Liittynyt: 29.6.2021 19:02:47

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja peruutuspeili » 21.7.2021 21:52:56


---
"Alkoholia tuntuu olevan joka puolella ja sen pariin houkutellaan monin eri keinoin. Luulemani itsevarmuus oli pettävää kävelyä viinahetteiköllä, joka upotti minut hetkellä minä hyvänsä. On vaaroja ja kiusauksia. On katkeruutta , kun ei itse voi juoda, kun muut nauttivat huurteista. On mielitekoa nousuhumalaan. Ja kaiken näiden tunteiden takana odottaa katastrofi. Kaiken taustalla on koko ajan alkoholismini, joka on tullut jäädäkseen."


Rakas kohtalotoveri! Nuo edellä kirjoituksestasi lainaamani kohdat edustavat sinun elämäntilanteessasi olevalle yleisiä uskomuksia. Niitä esiintyy alan kirjallisuudessa, oppaissa, keskusteluissa ja pohdiskeluissa. Mutta ne eivät ole totta. Ne ovat vielä viinaelämässä kiinni olevien harhoja. Alkoholin mieliteko ei ole ikuista eikä alkoholismi ole tullut jäädäkseen. Alkon luomaa näköharhaa on sekin, että "kaikki" juovat ja että kaikkialla juodaan. Alkoholin verkko on sitkeä, laaja ja pirullisen ovela mutta voittamaton sekään ei ole.

Edellisessä kirjoituksessani mainitsin että kun aikaa kuluu, saavuttaa vaiheen jossa alkoholi ei enää ole mukana elämässä, ei mielitekona, ei vastenmielisyytenä, ei todellakaan missään muodossa, vain häipyvänä muistona joka ei aiheuta intohimoja eikä mielitekoja, siinä kuin vaikka koulu- tai inttimuistot.

Aikanaan alko oli oman planeettajärjestelmäni aurinko jota kaikki kiersi ja oli sille alisteista. Niin ei ole enää. Voi kysyä voisinko siis ottaa ja vastaus olisi että en voisi koska en halua. On monia asioita joita voisin tehdä mutta en halua tehdä enkä sen vuoksi tee.
peruutuspeili
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 8
Liittynyt: 28.8.2020 10:20:48

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja helistin » 22.7.2021 10:04:38

peruutuspeili
---
Alkoholin mieliteko ei ole ikuista eikä alkoholismi ole tullut jäädäkseen.


Suhtaudun itse asiaan hieman toisenlaisella tavalla. Alkoholismi on tullut jäädäkseen, mutta alkoholin mieliteko ei ole ikuista.
Avatar
helistin
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1044
Liittynyt: 23.3.2019 17:31:38
Ollut raittiina

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja Toivoton » 22.7.2021 11:02:49

Kaikki kirjoituksenne antavat minulle paljon ajattelemisen aihetta . Muun muassa Ylva on oikeassa siinä, että nyt on syytä aloittaa puhtaalta pöydältä, kun se pöytä on vielä olemassa ja katettu rakastavilla ihmisillä. Peruutuspeili kirjoitti harhasta, jossa alkoholistina elän. Jos alkoholi olisi minulle yhdentekevä, niin en näkisi ja kokisi ympärilläni olevaa viinaverkostoa, johon kiinnitän huomiota ja johon voisin takertua. Helistimen kanssa olen samaa mieltä, että ainakin minussa alkoholisti on tullut jäädäkseen ja se vaatii jatkuvaa hoitoa ja hereillä oloa sekä erinäisten mielitekojen kanssa kamppailua, kuten Juuliakin mainitsi.

Puolison kanssa kävimme aamuyöstä pitkän ja itkuinen keskustelun. Koin jonkinlaisen oivalluksen siitä, miten olen elänyt elämääni esim. viimeisen vuoden, jonka olen ollut lähes raittiina. Olen kokenut koko ajan riittämättömyyttä suhteessa läheisiin, töihin ja oikeastaan ihan kaikkeen , mitä teen. Menneet alkoholinhuuruiset vuodet ohjelmoivat päähäni ajatuksen ns. hyvityksen velvollisuudesta. Koetan koko ajan olla mahdollisimman hyvä kaikille. Kuulostelen ja tarkkailen ja sopeutan tekemiseni ja käytökseni muiden mukaan. Ja en koskaan koe olevani riittävän hyvä. Yksin salilla käymisen koen itsekkyydeksi, josta koetan suoriutua nopeasti. Lukea en voi kuin silloin, kun muut nukkuvat. Leikkiessä kyselen, miten leikki olisi parhaiten lapseni mieleistä. Uimisen jälkeen kysyn, oltiinko varmasti riittävästi ja olihan kivaa. Puolison kanssa sama juttu kaikilla osa-alueilla.

Kesälomalla en osaa olla aloillani. Koen nukkuvani liian pitkään. Kyselen koko ajan, mitä lomalla pitäisi tehdä jne... Koko laivamatkakin oli vastenmielinen minulle jo lähtökohdiltaan , mutta kun en muuta keksinyt. Siellä sitten huomasin , että tämä oli aivan epäonnistunut ratkaisu. Laiva oli suoraan sanottuna törkyinen juottola. Ja siinä vaiheessa en enää jaksanut yrittää. Minä katsoin oikeudekseni hengähtää hetkeksi kaljan voimalla. Ja tätä hengähdyskeinoahan alkoholisti ei voi käyttää.

Olen siis rakentanut elämääni hyvityksen ja riittämättömyyden noidankehän. Ja tämän noidankehän päässä on lopulta väsymys ja tunne siitä, ettei koskaan ole tarpeeksi . Tämän seuraksena on tarttuminen pulloon. Siihen, johon tiedän voivani paeta, silläkin hinnalla, että kärsin siitä itse ja siitä kärsivät läheiset. Itsekästä ja surullista.
Toivoton
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 311
Liittynyt: 3.12.2017 18:51:15

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja Toivoton » 22.7.2021 16:44:29

Näitä päiviä en soisi kenenkään kokevan. Näitä pahan olon ja ahdistuksen päiviä. Päiviä, jolloin hakee jotain järkevää selitystä omalle tyhmyydelleen, sitä löytämättä. Elän kerta toisensa jälkeen ne hetket, kun viina vei ja mietin, kuinka olisin voinut tehdä toisin. Samalla koetan normalisoida arkea perheessä ja olla taas se hyvä isä ja puoliso. Välillä käyn itkemässä jossain pahaa oloani ja vihaani.

Nämä hetket pitäisi tallentaa muistiin ja ottaa sieltä esille, jos ja kun seuraavan kerran edes harkitsen juoman ottamista.
Toivoton
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 311
Liittynyt: 3.12.2017 18:51:15

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja Ylva » 23.7.2021 09:14:16

Toivoton kirjoitti:Kaikki kirjoituksenne antavat minulle paljon ajattelemisen aihetta . Muun muassa Ylva on oikeassa siinä, että nyt on syytä aloittaa puhtaalta pöydältä, kun se pöytä on vielä olemassa ja katettu rakastavilla ihmisillä. Peruutuspeili kirjoitti harhasta, jossa alkoholistina elän. Jos alkoholi olisi minulle yhdentekevä, niin en näkisi ja kokisi ympärilläni olevaa viinaverkostoa, johon kiinnitän huomiota ja johon voisin takertua. Helistimen kanssa olen samaa mieltä, että ainakin minussa alkoholisti on tullut jäädäkseen ja se vaatii jatkuvaa hoitoa ja hereillä oloa sekä erinäisten mielitekojen kanssa kamppailua, kuten Juuliakin mainitsi.

Puolison kanssa kävimme aamuyöstä pitkän ja itkuinen keskustelun. Koin jonkinlaisen oivalluksen siitä, miten olen elänyt elämääni esim. viimeisen vuoden, jonka olen ollut lähes raittiina. Olen kokenut koko ajan riittämättömyyttä suhteessa läheisiin, töihin ja oikeastaan ihan kaikkeen , mitä teen. Menneet alkoholinhuuruiset vuodet ohjelmoivat päähäni ajatuksen ns. hyvityksen velvollisuudesta. Koetan koko ajan olla mahdollisimman hyvä kaikille. Kuulostelen ja tarkkailen ja sopeutan tekemiseni ja käytökseni muiden mukaan. Ja en koskaan koe olevani riittävän hyvä. Yksin salilla käymisen koen itsekkyydeksi, josta koetan suoriutua nopeasti. Lukea en voi kuin silloin, kun muut nukkuvat. Leikkiessä kyselen, miten leikki olisi parhaiten lapseni mieleistä. Uimisen jälkeen kysyn, oltiinko varmasti riittävästi ja olihan kivaa. Puolison kanssa sama juttu kaikilla osa-alueilla.

Kesälomalla en osaa olla aloillani. Koen nukkuvani liian pitkään. Kyselen koko ajan, mitä lomalla pitäisi tehdä jne... Koko laivamatkakin oli vastenmielinen minulle jo lähtökohdiltaan , mutta kun en muuta keksinyt. Siellä sitten huomasin , että tämä oli aivan epäonnistunut ratkaisu. Laiva oli suoraan sanottuna törkyinen juottola. Ja siinä vaiheessa en enää jaksanut yrittää. Minä katsoin oikeudekseni hengähtää hetkeksi kaljan voimalla. Ja tätä hengähdyskeinoahan alkoholisti ei voi käyttää.

Olen siis rakentanut elämääni hyvityksen ja riittämättömyyden noidankehän. Ja tämän noidankehän päässä on lopulta väsymys ja tunne siitä, ettei koskaan ole tarpeeksi . Tämän seuraksena on tarttuminen pulloon. Siihen, johon tiedän voivani paeta, silläkin hinnalla, että kärsin siitä itse ja siitä kärsivät läheiset. Itsekästä ja surullista.


Musta tuntuu, että sä oot aivan asian ytimessä :) Tai ainakin lähellä. Aika rankkaahan tuollainen elämä on. Suorittamista. Itsensä ruoskimista. Eihän sellaista elämää kauaa jaksa elää.

Elämä onkin mielenkiintoista. Balanssin etsimistä. Se alkaa hahmottua, kun tekee juuri tota mitä sä teet, tutkit itseäsi :)

Olet rohkea. Ja sen takia tuut onnistumaan siinä mitä teet.
Ylva
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 40
Liittynyt: 29.6.2021 19:02:47

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja JuuliaS » 23.7.2021 11:51:29

Sinä näytät. Toivoton, menevän äärimmäisyydestä toiseen.
Ensin olit työnarkomaani ja juoppo (anteeksi raaka sana, en keksinyt pehmeämpää muotoa). Nyt olet -pyrit olemaan- maailman paras isä ja puoliso. Molemmissa tapauksissa jätit itsesi huomioimatta.

Mennyttä ei pysty korvaamaan. Eikä siihen ole tarvetta. On vain tehtävä tulevasta elämästä parempi, tasapainoinen, turvallinen kaikille. Elämääsi et pysty onnellisena elämään jos jätät itsesi siitä sivuun. Sinun ei tarvitse olla aina paikalla ja käytettävissä. Sinulla saa olla omaa aikaa. Kuntosalisi tekee sinulle hyvää, se on voiman antajasi myös psyykkisesti. Sinulla on lupa olla siellä omassa rauhassa, omissa ajatuksissa niin kaun kuin sitä tarvitset. Sinulla on lupa lähteä lenkille tai puistonpenkille istuskelemaan omien ajatustesi kanssa.
Kaikki tarvitsevat omaa aikaa. Sinä, vaimosi, lapsesi.

Keskity tuohon tasapainon etsimiseen. Keskustele siitä, kenen kanssa asioita käsitteletkin.
Jaksamista.
Asioilla on tapana järjestyä
Avatar
JuuliaS
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1648
Liittynyt: 20.12.2015 17:47:07

Re: Tavallinen tarina

ViestiKirjoittaja Toivoton » 23.7.2021 18:21:19

Kiitos Ylva ja JuuliaS
Olet Juulia aivan oikeassa on ongelmani ytimessä. Ehkä toivoni piilee siinä, että pystyn tänä päivänä nöyrästi tutkimaan omia heikkouksiani ja kovasti koetan etsiä Ylvan mainitsemaa balanssia.

En tosiaan ole huomioinut itseäni. Tänä tarkoittaa myös juomista. En nimittäin ole oikeasti päättänyt luopua alkoholista vaan lopettanut juomisen määräämättömäksi ajaksi, joka tässä tapauksessa tarkoitti pisintä ajanjaksoa ikinä juomishistoriassani. Näin olen jättänyt itselleni takaportin tarttua pulloon jossain sopivassa ja ennakoimattomassa tilanteessa. Ennen pitkää tänä tilanne tulee tai tuli vastaan, sillä ei kukaan jaksa koko ajan elää muille ja tuntea silti koko ajan riittämättömyyttä. Alkoholisti minussa nousee jossain vaiheessa kapinaan ja tarttuu pulloon.

Kuinka pitkiä raittiuskausia teillä on pisimmillään ollut ja miten tai miksi ne ovat katkenneet?
Toivoton
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 311
Liittynyt: 3.12.2017 18:51:15

Edellinen

Paluu Me Lopettajat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: 0132, Uffe2021 ja 7 vierailijaa