Olet täällä

sotatilan julistus sairautta vastaan

Haluatko tukea ja keinoja alkoholinkäytön vähentämiseen? Me Vähentäjät on vertaistukeen perustuva keskustelupalsta kaikille, jotka etsivät muutosta alkoholinkäyttöönsä. Kirjoittaminen vaatii rekisteröitymisen.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja SylviaPlaa » 28.12.2017 19:13:47

hei kaikki rakkaat ystävät,
ja tietysti myös uudet lukijat.

aloitan uuden henkilökohtaisen ketjun tulevalle vuodelle 2018 käsitelläkseni (mahdollisuuksien ja voimieni mukaan) uusia koettelemuksiani.
sain jouluviikolla tietää, että olen vakavasti sairas.
ensishokista toivuttuani mielessäni käväisi perustaa jonkin sortin blogi, mutta lopulta päädyin ratkaisuun purkaa mieltäni/kokemuksiani/tuntojani tänne tuttuun ja turvalliseen Plinkkiin.

täällä on hyvä purnata ja masentua, kuten myös iloita sekä tuulettaa onnistumisenkokemuksia.

pyrin olemaan niin rehellinen kuin taidan. kuten me kaikki. sillä loppupeleissä meistä jokainen kirjoittaa ensisijaisesti itselleen ns. itsehoidon puitteissa, vertaistuen suurenmoisuutta unohtamatta.

jouluviikkoa edeltävänä torstaina alkoi sietämätön kutina käsivarsissa, reisissä ja vatsassa.
huonovointisuutta oli kestänyt pari viikkoa. ruoka tökki, toisaalta sain aivan merkillisiä mielitekoja, kuten eräänä iltana lähetin miehen kauppaan koska oli pakko, siis ihan pakko, saada kasvis TÖLKKIHERNEKEITTOA.
ja huom. myös kaikki alkoholipitoinen sai minut yrjökuntoon pelkästä mielikuvasta.

kun rakas miesystäväni tuli myöhään perjantai-iltana luokseni hän sanoi heti, että mitä ihmettä, sun iho on aivan keltainen.
mies on ammatiltaan lääkäri.
hän tiiraili ihoani pienellä "taskulampulla" ja havaitsi, että myös silmieni valkuaiset kellersivät.
oli jo lähes keskiyö joten lähdimme polille vasta seuraavana aamuna, lauantaina.
keltaisuuteni vuoksi pääsin polilla jonojen ohi saman tien verikokeisiin sekä lääkärille, joka kirjoitti välittömästi lähetteen Meilahteen.
Meilahdessa lisää ja lisää verikokeita sekä magneettikuvaus vatsan seudulta.

valitettavasti maksastani löytyi tuumori, läpimitaltaan 13 cm.
yleensä tämän tyyppiset tuumorit ovat n. 5 cm.
tuumori ei kuitenkaan ollut aiheuttanut edellä mainittua keltaisuutta vaan sappitiehyeiden tukos, mikä sekin havaittiin röntgenkuvista.
seurasi sata tuntia kestävä keskustelu miesystäväni ja hoitavan lääkärin kesken.
kuuntelin heidän puhetta sumussa.
ajattelin, että kunhan kotiin pääsen, vedän sen päiväiset perseet ettei mitään rajaa.

pääsinkin kotiin, mutta maanantaiksi oli määräys tulla takaisin. join 4 olutta ja vodkahörppyjä, en muista tarkkaan paljonko.
maanantaina lisää kokeita. ja lisää ja lisää kuvantamisia ja pistoksia jne jne jne.
vasta tänään torstaina 28.12 otettiin vihoviimeiset kokeet.
8. tammikuutta saan kuulla vihdoinkin lopullisen diagnoosini Meilahden syöpäpolilla.

hei kaverit,
käsittämättömintä tässä on se, että olen tuntenut itseni tavattoman onnelliseksi.
ehkä olen vielä shokissa ehkä en.
kipuja on vain iltaisin mutta siihen on äreä lääke Tramal 50 mg, mikä vetää kivun veks kymmenessä minuutissa.
netistä silmiini osui Tramalista otsikko jonka linkki vei ensimmäiseksi Plinkin huumepalstalle.

onnellisuudellani tarkoitan sitä, että saan herätä aamuisin, ja olen paria huonoa aamua lukuunottamatta ollut hyväntuulinen ja kivuton.
ruokahalu on parantunut nyt kun tämä sappitiehye sai ensihoitoa stentin muodossa.
tämä stentti pujotettiin vatsaani onnistuneesti (jokin muovinen putki) jonka kautta sappilitku pääsee juoksemaan.
mies ja läheiset tukevat ja rakastavat.
ja mikä tärkeintä: odotan lähes mielenkiinnolla tulevia hoitoja Meilahdessa.

rakkaita terveisiä teille kaikille plinkkiläiset!
olen jo udellut vaikka kuinka monta kertaa lääkäreiltä, siellä sairaalassa siis, johtuuko kaikki rajusta ryyppäämisestäni, mitä harrastin eritoten nuorena, mutten ole saanut vastausta. en ainakaan vielä.
maksakirroosia ei minulla ole.

ollaan sitkeitä, kamppaillaan, ja ollaan sydämellisiä toisillemme.
jatkan taas piakkoin.

lämpöisin terveisin, Sylvia
SylviaPlaa
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2169
Liittynyt: 27.11.2016 20:49:41

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja juhanikari » 28.12.2017 19:43:32

Olen melkein sanaton.
Voin vain kertoa, että vaimoni sairasti munasarjasyövän lähes kymmenen vuotta sitten ja on nyt terve.

Lämmin halaus Sinulle ja tsemppiä!

t. Juhani
Vähentäjä! Less alcohol is more life! :-)
juhanikari
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1125
Liittynyt: 22.10.2015 16:22:46

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja SylviaPlaa » 28.12.2017 21:13:20

moi mahtava Juhani,
aion ottaa saman linjan/suunnan kuin vaimosi; tästä selvitään.
kerro parhaat terveiset hänelle.
olet Juhani aina ollut niin tavattoman kannustava meille kaikille. toisin sanoen, kiitos tajusta ja tuesta.
kirjoitellaan taas.
halaus.
SylviaPlaa
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2169
Liittynyt: 27.11.2016 20:49:41

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja Tyräkki » 29.12.2017 12:18:15

Oi ei, kyl vetää hiljaseks.

Kaikkea onnea ja tsemppiä taisteluihin, vaikutat että olet sopivalla asenteella lähdössä sotimaan.
Tyräkki
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1792
Liittynyt: 31.5.2017 15:25:31
Ollut juomatta

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja Dave » 29.12.2017 12:54:15

Sinulla on hyväasenne. Voimia.
_____________________________________________________
"Kaikki on helppoa sille, jonka ei tarvitse tehdä sitä."
”Mitä suurempi tietämättömyys, sitä suurempi vakaumus.”

dave25@luukku.com
Dave
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1553
Liittynyt: 22.1.2010 19:45:42

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja Vilma1966 » 29.12.2017 15:41:40

Täällä pidetään peukut ja varpaatkin pystyssä, että olisi hyvin hoidettavissa oleva sairaus. Tsemppiä "tuomiota" odotellessa ja tietysti senkin jälkeen.
"May the force be with you"!
Vilma1966
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1538
Liittynyt: 17.10.2016 08:01:52

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja Ameeba » 29.12.2017 17:31:05

Olen tosi pahoillani. Olen lukenut sun kirjoituksia täällä paljon, Kiitos kun oot jakanut sun pohdintoja. Hirveästi voimia ja jaksamista!
Ameeba
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 111
Liittynyt: 16.9.2017 09:43:47

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja maaliskuu17 (poistunut käyttäjä) » 29.12.2017 17:52:31

Tulen ensimmäistä kertaa kylään tuolta lopettajien puolelta tänne vähentäjiin. Kirjoituksesi kosketti ja haluan myös toivottaa sinulle voimia ja pikaista paranemista. Asenteesi on ihailtava!
maaliskuu17 (poistunut käyttäjä)
 

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja SylviaPlaa » 30.12.2017 09:47:28

huomenta kamut,
ja iso kiitos kannustuksista.
vointi ok. ei siis mainittavia uutisia sairauden taholta. eilen illalla en tarvinnut edes Tramalia.
ennen sairaalakeikkaa en tuntenut minkäänlaisia kipuja, sitä huonovointisuutta vain ja kutinaa, joten liekö se "stentin" asennus sappitiehyeihin aiheuttavan iltasärkyä.
ylipäätään pitää olla tarkkana tuon Tramalin kanssa koska se nousee hitusen verran hattuun.
annostukseksi on kirjattu 3 x 100 mg vuorokaudessa mutta maksimissaan oon ottanut sitä 2x50mg/ilta.

huomenna on sitten uudenvuoden aatto.
kyllä sitä näköjään sairaanakin osaa pohdiskella että käydäänkö tänään alkossa ostamassa poreilevaa.
tinat valetaan, se on selvää, ja tehdään jotain vähän parempaa ruokaa.. tai sitten mennään nakki plus perunasalaatti-linjalla.
tulevien hoitojenkin takia tammikuun tipattomasta ei tartte huolehtia, se luonnistuu. tai mistä sitä tietää! jos kunto tuntuu näin hyvältä niin sortumisvaaraa on. toisaalta koko ajatusmaailma on heittänyt kuperkeikkaa. elämä on tässä, ei huvita tuhlata päiviä.

ai niin, siitä mun laihtumisesta. no voehan venäjä sentään. kuvittelin että laihtumiseni (lähes 10 kg) johtui mun ahkeroinnista salilla, missä käynnit aloitin alkusyksystä, mutta äh, kyllä se taisi olla tämä sairastelu joka pudotti kiloja nuo huikeat määrät.
oli niin tai näin, niin sairaalassa kuulin lääkärin sanovan kollegalleen (tuijottivat molemmat tabletista veriarvojani) että "käsittämätöntä, kaikki "merkkerit" erinomaiset". eli ihmettelivät kun olen muutoin niin hyväkuntoinen. minulle hän sanoi myöhemmin että "olet niin hyväkuntoinen että tulet sietämään raskaatkin hoidot". aivan loistavaa!!!!

jatkan taas lisää toiste.
erityisesti Ameeballe ja maaliskuulle terkut ja tietty myös vanhoillekin tutuille!!!!!
Ameeba: pysy remmissä mukana nyt kun pääsit alkuun!!! se on tavattoman tärkeää.
palaillaan taas :D
SylviaPlaa
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2169
Liittynyt: 27.11.2016 20:49:41

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja SylviaPlaa » 31.12.2017 10:51:36

jaahas, jälleen uusi onnellinen aamu.
miten ihminen voi elää elämänsä parasta aikaa samalla kun on vasta saanut tietää vakavasta sairaudestaan?
tämä on selittämätöntä.
tosin suihkussa käydessäni sain kuumat kyyneleet silmiini. koska joudun piikittämään itseeni aamuin illoin verenohennuslääkettä (Klexane), vatsan seudun iho on kirjava mustelmista. käsivarret samoin, kuin narkkarilla.
vieläpä rystysetkin, kanyyleista ja verikokeiden jäljiltä. jostain helkkarin syystä omaan ohuet ja karkailevat suonet joten edellä mainitut kanyylit tungettiin sairaalassa rystysiin - ei mikään miellyttävä kuvio.

huomisesta tasan viikon päästä saan kuulla lopullisen diagnoosini.
eniten jännittää minkälainen tyyppi siellä on vastassa. osaako syöpälekuri puhua tarpeeksi kansantajuisesti? katsooko hän silmiin? onko hän mukava ihminen? valitettavasti mies ei pääse tapaamiseen mukaan, mutta eilen keksittiin että ainakin kysyn josko hoitava lääkäri voisi soittaa miehelle jälkikäteen. eiköhän asia järjesty.
pitää muistaa varata tapaamiseen myös muistiinpanovälineet.

eilen muuten UNOHDETTIIN käydä alkossa. aika hyvin alkoriippuvaiselta. se vaan unohtui.
illalla löysin miehen kirjahyllystä Reko Lundanin kirjan mikä kertoo Lundanin syöpätaistelusta. samalla kun mies katseli jääkiekkoa muutaman lonkeron kera, minä ahmin kirjaa.
ei kipuja.
illalla tosin otin 2x50 mg Tramalia.
aamut ovat aina parhaita.
tänään ostan tulppaaneja rakkaalle ystävälleni joka on alamaissa. pelkään että hänelle pamahtaa depis päälle.
ehkä pyykkitupaan ennen iltaa ja miehelle imuri kouraan.
ihanaa, kun taivas on tänään kirkas, ei sada.
SylviaPlaa
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2169
Liittynyt: 27.11.2016 20:49:41

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja Ameeba » 31.12.2017 12:42:39

Mäkin ihmettelin tässä kirkasta päivää :) Kaikkea hyvää sun päivääsi.
Ameeba
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 111
Liittynyt: 16.9.2017 09:43:47

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja vilmasto » 1.1.2018 09:12:51

No voi huhhei...mitäpä tähän nyt vois sanoa :(
Tuossa just näin vuoden ekana päivänä tänne tulin lueskeleen mitä kellekin kuuluu ja kirjoittelin tervetulotoivotuksia tuonne Ameeban ketjuun.
Pohja tuntu putoavan kun luin Sylvia tämän! tässä tätä tietoa nyt sulattelen tosissani. Kun täähän on just kuin mun painajaisesta. Kun on saanut tuota alkoholin käyttöä kuriin ja elämä tuntus hyvältä pitkästä aikaa niin kuin sulla tuntuu niin entä jos löytyskin joku tämmönen sairaus ja sitten sitä jäis arvuutteleen mistä on tullut. Niin sulle ystäväni kävi just niin!
Mutta ehottomasti oon mukana tällä matkalla sun kanssa <3
Hassua toisaalta, mutta oon usein todennyt, että mun elämässä on niitä elämän palikoita välillä hämmentänyt isolla soppakauhalla ja surutyötä on ollut vaikka muille jakaa niin tää on nyt uus mauste siihen soppaan. Enhän minä edes "tunne" sinua, mutta ei siihen tuntemiseen tarvi näköjään edes tuntea livenä.

Tsempit sulle ja palataan taas linjoille.
Believe you can and you´re halfway there.
Avatar
vilmasto
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1525
Liittynyt: 7.1.2017 17:41:08

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja SylviaPlaa » 2.1.2018 10:15:53

voi vilmasto armahin :D
kiitos lämmin viestistäsi.
tuossa tuli aiemminkin mieleeni, hienoisen katumuksen värittämänä, että miks aloin tänne Plinkkiin rustailemaan sairaus-päiväkirjaani kosken kuuna päivänä halua viedä toisten murheilta tilaa. enkä tietysti viekään, vaan jokainen elelee omaa elämäänsä omine murheineen, mutta kaikenlaista sitä saa välillä päähänsä.
enkä ainakaan halua pelotella ketään!
suvussani on "syöpätaipumusta", sitä sairaalan kaavakekin uteli.
sekä äitini että siskoni sairastuivat syöpään, molemmat muuten selvisivät niistä. äitikin kuoli ihan muiden syiden takia. kaiken kukkuraksi molemmat eli, ja sisko elää edelleen älyttömän terveellisesti ylipainostaan huolimatta. vain minä meistä kolmesta olen viettänyt kaljanhuuruista elämää :(

sitten muuten vähän vertailua.
just eilen illalla mietin, että nuorena sairastamani depressio oli sata kertaa rajumpi koettelemus kuin tämä syöpähomma.
näitä kahta ei voi edes verrata toisiinsa. eli sydämellinen kannustus heille, jotka kamppailevat tälläkin hetkellä depiksen kourissa.
se on yhtä helvettiä. mutta siitä(kin) voi siis selvitä.

uuden vuoden aattoiltana join kuusi pikkuputelia olutta. olihan se kivaa se pieni nousu.
katseltiin miehen kanssa nuorten suomi-usa jääkiekkomatsia. leppoisaa ja hyväntuulista illanviettoa.
ei kipuja, onneksi, kosken olisi voinut ottaa Tramalia kaljalastin päälle.
eilen taas purskahdin epätoivoiseen itkuun kun kuuntelin Vesalaa. tunnelmat siis vaihtelevat totta kai.

eipä muuta kuin parasta mahdollista vuotta 2018 kaikille!
ja erityistsempit tipatonta kaavaileville. täysi sarja nollapäiviä koko kuukaudeksi tai vaikka loppuelämäksi.
ps. lukekaa ystävääme Tyräkkiä PUOLI VUOTTA TULI HÄNELLÄ TÄYTEEN. Onnea Tyräkki!!!! :D
SylviaPlaa
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2169
Liittynyt: 27.11.2016 20:49:41

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja Tyräkki » 2.1.2018 12:01:00

Kiits kovasti Sylvia, en nyt uhoa tipattomasta vuodesta 2018, mutta kyllä mä siihen epävirallisesti pyrin 8)

Mä jotenkin vasta eilen tajusin, että tyypillä joka ihan just tsemppas, lohdutti ja rauhotteli mua maksavammakammoissa, onkin nyt sit saatana vieköön itellä piru merrassa. :cry:

Haluisin sanoa jotain, mutta en oikein osaa. Yks sukulainen sai just jouluks syöpädiagnoosin, en ole ihan varma miten se otti mun "onneks nykyään osataan hoitaa vaiks mitä" -lohdutusyrityksen. Tai sen lähiomaiset sen kun heil sanoin, että "kyllä joku syöpä vaan joka neljännelle, jossei useammalle, iskee".

Syövällä jotenkin vaan niin lamauttavan pelottava ja huono maine. Vaikka siitä ihan oikeesti monet tokenee, kuten sun perheessä tai mun isipappa.
Tyräkki
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1792
Liittynyt: 31.5.2017 15:25:31
Ollut juomatta

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja SylviaPlaa » 2.1.2018 15:05:02

no just joo... postiluukusta tipahti kaksi HUS:n kirjekuorta.

toinen oli pelkkä lasku, mutta toinen olikin potilaskertomus. "Salassa pidettävä potilasasiakirja" luki kirjeen yläkulmassa lihavoiduin fontein. ei muuta ku lukulasit silmille ja totuutta päin.

ensiksikin senpäiväistä lekurikieltä ettei mitään rajaa.
mies on töissä joten ei muuta ku google avuksi.
miten muuten tämmöisiä helvetin raportteja lukee ihminen joka ei käytä nettiä? kuten suuri osa vanhemmasta väestöstä. suorastaan vituttaa tällainen pelleily. en käsitä, minkä takia ei voida käyttää tavallista suomen kieltä potilaalle suunnatussa kirjelmässä.

enivei, sain sekä huonoja että hyviä uutisia.
huono uutinen on se ettei tuumoriani voida kokonsa takia leikata. tämän itse asiassa jo tiesinkin.
hyvä uutinen taas se että kyseistä tuumoria pyritään pienentämään erilaisin onkologisin (eli syöpä) hoidoin, jolloin leikkaus on harkittavissa.
ihan kaikista ikävin lause oli "Hoidon syy"-kohdassa: "Kolangiokarsionoomaepäily".
kyseinen Kolangiokarsionooma on äärimmäisen harvinainen ja äärimäisen vaikeasti hoidettavissa.
mutta onneksi tuossa on tuo "epäily"-sana.
käsitän sen siten siis ettei asiasta ole vielä ihan lopullista varmuutta.

no mutta. sikäli mikäli osasin omin päin kääntää pitkän siansaksa-raportin suomeksi, niin iloitsen kyllä siitä ettei tullut täystylytystä kuten esim. tulevat hoidot olisivat pelkästään oireiden/kipujen hoitoja. eli palliatiivisiä.
sitähän tuo kirjelmä EI tarkoita. luojan kiitos.

kieltämättä, sen verran tuo posti osui että kylmä bisse pyörähti äsken mielessä (mitä löytyy parvekkeelta), mutten totisesti ala ny yhtään tempoilemaan. himo hillukoot jonkin aikaa, sitten se taas katoaa.
SylviaPlaa
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2169
Liittynyt: 27.11.2016 20:49:41

Seuraava

Paluu Me Vähentäjät

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa