Olet täällä

Putka Häiriköille

Me Lopettajat on keskustelupalsta niille, jotka jo seilaavat selvillä vesillä tai horisontissa siintää elämä ilman alkoholia. Kirjoittaminen vaatii rekisteröitymisen.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Re: Putka Häiriköille

ViestiKirjoittaja Metsien mies » 1.7.2019 21:45:10

0132 kirjoitti:Kuva


Hienoa putkis ja kiitos kuitista! Mm. Sinun ketjuasi ja menoasi käyn tarkkailemassa säännöllisen epäsäännöllisesti....upeaa kun olet myös löytänyt raittiin elämän ja sen mukana tulevat edut! Tsemppiä myös jatkoon!
Kun on alkuun päästy, niin antaa mennä vaan!!!
Metsien mies
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2326
Liittynyt: 8.4.2017 14:04:26
Ollut raittiina

Re: Putka Häiriköille

ViestiKirjoittaja 0132 » 2.7.2019 23:45:18

Kiva kuulla sinusta MM. Raittiina kait sielläkin mennään.

1.7-19
Laipanmaassa yövyttiin laavulla. Nimi muistaakseni Matti. Verkkojärven laavu siis.
Koska päivä oli turhan lämmin patikointiin jatkoimme autoilua.
Tarpeeksi pitkään kun ajettiin törmäsimme tällaiseen esteeseen.

Kuva

No onneksi ei ihan kuitenkaan autoa tuohon rutattu. :wink:
Olimme saavuttaneet Suomen eteläisimmän paikan johon autolla pääsimme. Mertahan tuosta paikasta ei pääse näkemään kun on tuota muuria rakennettu esteeksi. Pienet jalat olisi halunnut kiivetä muurille mutta sehän on tietysti kiellettyä. Kivaa kun olis.

Yhdessä tuumittiin minne päin lähtisimme. Olimme yksimielisiä siitä että ensalkuun kohden pohjoista.
Lähdimme siis pohjoista kohti.
Tuli puheeksi satamat ja muutimme suuntaan Helsinki.
Pienet jalat keksi muuten hyvän ja halvan peseytymiskikan. Pursiseurojen ylläpitämissä venesatamissa on yleensä suihkutilat. Suihku tuollaisessa paikassa maksaa 1-2 e.
Tällä kertaa kävimme kuitenkin uimassa minulle viime kesältä tutuksi tulleessa järvessä nimeltä Bodom.
Ulkoilu tapahtuma sinnekin tulossa.

Kuva

Ajoimme Etelä-satamaan jossa söimme banaanit.
Banaanit syötyämme emme enää halunneet ajaa kovin pitkään.
Kansallispuistot hakuun.
Suuntana Sipoon Korpi.
Koska oli jo kovin myöhä ja olimme ajelleet pitkään emme poistuneet metsään.
Pystytimme teltan parkkipaikan reunaan.
Kevyt iltapala vielä syötiin ja sitten uni jo vei mukanaan.

Putkis 0132 ja Pienet jalat.
Viimeksi muokannut 0132 päivämäärä 3.7.2019 01:08:08, muokattu yhteensä 1 kerran
Rinkka, teltta ja kahvipannu!
Avatar
0132
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1376
Liittynyt: 7.1.2018 04:44:22
Ollut raittiina

Re: Putka Häiriköille

ViestiKirjoittaja 0132 » 3.7.2019 00:33:06

2.7-19

Sipoonkorven lenkki jäi siis vain parkkipaikalla yöpymiseen. Aamulla alkoi nimittäin satamaan. Hieman unet jäi vajaaksi kun telttaa emme olleet suojanneet sateelta ja jouduimme pikaisesti siirtymään auton suojiin.
Aamukahvitkin nautiskeltiin huoltsikalla.
Toi teltta joka mulla on, on ikivanha eteläkorealainen. Tehty kevyeen retkeilyyn eikä ole oikein sovelias pitkille vaelluksille.
Hyvänä puolena siinä on sen pystytyksen helppous ja nopeus.
Kellotettu pystytys aika 22 sek. Siihen ei tunneliteltoilla pysty.

Matka jatkui.
Pienet jalat ei ollut kuulemma koskaan nähnyt padottua koskea.
Siis suunta Imatralle. :lol:

Pieni sota piti vielä matkalla käydä.
Kuva

Olipa taas tutkittavaa, molemmille.

Kuva

Sattuipa ukonilma oikeaan aikaan. Ollessamme bunkkerissa ukkonen jyrähteli oikein kunnolla. Betonibunkkeri kumisi ukkosen jyrähdellessä. Äänet oli todella vaikuttavia. Aivan kuin pommien räjähdys.
Toinen meistä vähän pelkäsi.

Padottu koskikin löytyi.
Kuva

Massiivinen on pato. Emme valitettavasti sattuneet koskinäytöksen aikaan tuonne.
Muistan itse käyneeni näissä maisemissa ennen kouluikää. Aikaa siitä siis 45 vuotta.
Kuva

Epätoivo on vienyt ihmisiä kosken kuohuihin.

Muistomerkki itsensä hukuttaneille,
Kuva
Me emme kuitenkaan vielä kosken kuivaan uomaan hypänneet, vaan matkaa jatkettiin.

Patsaspuisto. Kyltti tienvierellä. Sinne siis.

Olipa taas erikoista nähtävää. Pieniä joogaavia patsaita kymmenittäin. Miehiä ja naisia.
Alastomia olivat patsaat.
Hyvin mittasuhteisiin tehtyjä ja osa aika seksikkäitäkin. Niin mielenkiintoisissa asennoissa. :roll:
Kuva

Kuva


Kuva

Kuva

Kovin sammaloituneita patsaita oli paljon. Tosin pukihan sekin noita erinomaisen upeita teoksia.

Putkis 0132 ja Pienet jalat
Rinkka, teltta ja kahvipannu!
Avatar
0132
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1376
Liittynyt: 7.1.2018 04:44:22
Ollut raittiina

Re: Putka Häiriköille

ViestiKirjoittaja 0132 » 7.7.2019 09:20:40

3.7-19
Itärajaa ylöspäin.

Ihan kiva peseytymispaikka.
Kuva

Pyykkiä kuivumassa.
Kuva

Jälleen vastaamme tuli linna valloitettavaksi.
Kuva

Kuva

Monenlaisia, sokkeloisia käytäviä. Portaita ja ahtaita käytäviä.
Ylhäällä tornissa olikin mukavan tilavaa. Tässä vaiheessa eksyimme oppaasta ja muusta kanalaumasta.
No ehkä tarkoituksella :lol:


Kuva

Kuva

Kuva

Kuva

Tämän linnan vieressä kävin edellisen kerran 45 vuotta sitten. Silloin itse linna oli suljettu. Nyt pääsin siis jatkamaan silloista retkeäni.

Pienet jalat tutki tarkoin haarniskoja. Pääsipä sovittamaan kypärää ja hanskoja. Kyllä oli kaveri onnellinen.
Kuva

Tykkejäkin oli monenlaisia. Isoja ja pieniä.
Kuva

Putkis 0132 ja Pienet jalat
Rinkka, teltta ja kahvipannu!
Avatar
0132
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1376
Liittynyt: 7.1.2018 04:44:22
Ollut raittiina

Re: Putka Häiriköille

ViestiKirjoittaja 0132 » 7.7.2019 10:34:48

4.7-19
Savonlinnan metsikössä vietimme siis yhden yön. Olikin ainut ilta kun jouduimme teltan suojaamaan sateelta. Pienet jalat sopeutunut täysin telttailuun ja sen tuomiin rajoituksiin. Minkäänlaista univaikeutta en ole vielä havainnut. Päivät alkaa meillä yhdentoista aikaan ja jatkuu puolille öin.
Vaellukset puistoissa olemme jotenkin unohtaneet.

Puistoja emme kuitenkaan kokonaan ole hylänneet. Täälläkin kävimme nukkumassa ja peseytymässä. Oli muuten ainut paikka jossa maksoimme yöpymisestä. Kymmenen euroa telttapaikasta. Sisältäen suihkutilat, keittiön ja paljon muuta.
Kuva

Olihan täällä juoksuhautoja, kuten pitkin maamme itärajaa.

Kuva

Putkis 0132 ja Pienet jalat
Rinkka, teltta ja kahvipannu!
Avatar
0132
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1376
Liittynyt: 7.1.2018 04:44:22
Ollut raittiina

Re: Putka Häiriköille

ViestiKirjoittaja 0132 » 7.7.2019 10:56:11

5.7-19

Matkamme jatkui hyvin nukutun yön jälkeen länteen. Itäänhän emme enää voineet mennä koska maamme raja oli vain 5 kilometrin päässä.
Päätimme matkata Kolille. Toisin kävi. Kyltti tienvieressä houkutti meidät oudon kummun äärelle.

Outokumpu.

Kuva

Vuorossa oli suuret koneet ja tehdashallit.

Kuva

Kuva

Kuva

Näitä nappuloita me kyllä vähän käänneltiin.
Kuva

Portaatkin taas löytyi.
Kuva

Torniin kiivettiin ja sieltä Outokummun maisemia katseltiin.
Kuva

Eipä kovin kummoisia kuvia tältä reissulta tullut napsittua. Tietysti Plinkissä vain anonyymit kuvat.
Jokainen joka pienen lapsen kanssa on retkeillyt voi arvata kuinka suuria ilon aiheita ovat monet sellaiset asiat joita ei itse enää aikuisena näe.
Minulla kuitenkin onnea että tällaisen matkan sain tehdä ja nähdä maailmaa lapsen silmin.

Reissun jälkeen pesu ja varusteiden huolto.
Kuva


Putkis 0132 ja Pienet jalat.
Rinkka, teltta ja kahvipannu!
Avatar
0132
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1376
Liittynyt: 7.1.2018 04:44:22
Ollut raittiina

Re: Putka Häiriköille

ViestiKirjoittaja JuuliaS » 7.7.2019 12:33:40

On vähän sodankäynti muuttunut. Ajatella, että tuollaisilla hernepyssyillä (-tykeillä) puolustettiin maata ja linnaketta ja voittoja saavutettiin. Nyt lentää vain yksi hävittäjäkone ylitse ja se on siinä.

Ei sillä että sotaa ihannoisin, en lainkaan. Mutta mutta...

Kivaa ettei sinun enää tarvitse vaeltaa yksin. On varmaan hieno kokemus molemmille pienten jalkojen kanssa tutkia suomenmaata.
Asioilla on tapana järjestyä
Avatar
JuuliaS
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1131
Liittynyt: 20.12.2015 17:47:07
Ollut juomatta

Re: Putka Häiriköille

ViestiKirjoittaja 0132 » 9.7.2019 22:25:37

Omenaa ja banaania siivuiksi ja kuivaukseen.
Riippuvuus on kehittynyt.
Kasailen jälleen vaelluskamoja kasaan. Suuntana olisi Uk-puisto. Tarkoitus mennä Kiilopäälle ja siitä lähteä vaeltamaan kohden Sokostia. Tuolla tunturillahan kävinkin viime kesänä.
Nyt vaelluskaveri vaihtuu nuoreen, sporttiseen kaveriin. Pienet jalat jää ansaitulle lepotauolle. Polkupyöräilyä yms. kaveri juttuja.
Tuttu ja kiva ongelma kun pitää pakata viikon muonat rinkkaan. Kauppoja ei tuolla tuntureissa ole, joten kaikki pitäisi osata laskea oikein. Ikäväähän olisi jos muona loppuisi kesken.

Kuva

Suklaatakin on, ja puuroa sekä keksejä.
Kuva

Tällä reissulla yritämme saada kalaa. Kalastuksen varaan en kuitenkaan uskalla paljoa laskea tuota energian saantia.
Mutta ehkäpä saamme kalaa??

Sen taas tiedän, että selvänä tulen varmasti olemaan.
Kuinka tämä reissu menee, siitä ehkä taas kirjoittelen kera kuvien.
Lähtöpäivää en vielä tarkkaan tiedä, mutta piakkoin.

Niin että Juulia voi ottaa ja varautua retkitunnelmiin.

Putkis 0132, riippuvainen.
Rinkka, teltta ja kahvipannu!
Avatar
0132
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1376
Liittynyt: 7.1.2018 04:44:22
Ollut raittiina

Re: Putka Häiriköille

ViestiKirjoittaja JuuliaS » 10.7.2019 10:52:19

Kiitos Putkis, että uhraudut retkeilemään minun takiani. :mrgreen: :mrgreen:

Sulla on makiat eväät. Näytät olevan oikea Elovena-poika.
Miten kuivatat omenat ja banaanit? Uunissa ilmeisesti, mutta millä lämmöllä ja kuinka kauan? Kiinnostaa kun tulevat nämä syys-säilönnät. Kotimaista omenaa voisi olla tarjolla ihan poimintapalkalla.

Hyvää patikointia ja kireitä siimoja.
Asioilla on tapana järjestyä
Avatar
JuuliaS
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1131
Liittynyt: 20.12.2015 17:47:07
Ollut juomatta

Re: Putka Häiriköille

ViestiKirjoittaja 0132 » 10.7.2019 11:27:11

Joo makiaa on paljon. Mutta kun nuo jakaa viikoksi, ei siinä päivää kohden paljoa tule.
Puurot yksittäispakattuna ihan käteviä retkeillessä. Hinta tosin moninkertainen kilonpakettiin verrattuna.
Onhan noi eväät juuri sellaisia "kaupunki retkeilijän" evästä.
Kyllä siitä hiilloskalastakin kuva tulee.

Kuvassa omenia 3kpl ja banaania 5kpl.
Lämpötila alle 50. Yleensä pyrin pitämään lämmön 40-45 asteessa. Kiertoilmauuniissa vuorokausi.


Kuva

Ettei ihan ostoeväät, niin ruisleipä kuitenkin itse tehtynä.
Tummaksi paistettu, 600g täyttä energiaa.
Kuva
Rinkka, teltta ja kahvipannu!
Avatar
0132
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1376
Liittynyt: 7.1.2018 04:44:22
Ollut raittiina

Re: Putka Häiriköille

ViestiKirjoittaja 0132 » 12.7.2019 00:21:27

Onpas tullut uusia kirjoittelijoita mukavasti.
Mutta enpä kommentteja sen enempi laittele. Toivon kaikille meille raitista loppukesää.
Nyt kuitenkin olen taas pakannut rinkkani ja muutaman tunnin kuluttua matkaan pohjoiseen.
Kiilopäälle ja siitä sitten patikoimaan samantien. Tarkoitus olisi päästä Luulammen rantamille ensimmäiseksi yöksi.

Putkis 0132, alkoholisti.
Rinkka, teltta ja kahvipannu!
Avatar
0132
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1376
Liittynyt: 7.1.2018 04:44:22
Ollut raittiina

Re: Putka Häiriköille

ViestiKirjoittaja 0132 » 19.7.2019 02:31:53

Niinpä tuli reissua reipasta tehtyä. Uk kansallispuistossa satakunta kilometriä. Viikon verran köpöttelin uuden retkikaverin kanssa.

Uudet pannut ritilän jo illoin täyttävät, niin suorilta ne näyttävät.
On pitkä taival niillä vielä edessä, monet vahvat, hyvät kahvit keittävät, kunnes viime veden heittävät.
Kuva

Mutta kylläpä kaveri sain kunnon vonkaleen. Olisi muutoin jäänyt tuo hiilloskala haaveeksi. Tasan vielä jaettiin.
Erämies se on.

Kuva



Pieni video Sokostin juurelta, Jaurutuskurusta.
https://aijaa.com/GRzL7a

Ja jos joku tuolla puistossa retkeilee huomioikoon että Rautulammen mökki on palanut. Puuliiteri ja vessat on vielä.
Kuva

Nyt lepäilen jo kaukana uk puistosta. Olen nimittäin Kilpisjärven Saanan kupeella. Teltassa tietysti. Plus kolme lämpöä.
Ihan kivaa.

Putkis 0132, miljoonien askelten mies. :wink:
Rinkka, teltta ja kahvipannu!
Avatar
0132
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1376
Liittynyt: 7.1.2018 04:44:22
Ollut raittiina

Re: Putka Häiriköille

ViestiKirjoittaja 0132 » 19.7.2019 03:21:32

Rinkka, teltta ja kahvipannu!
Avatar
0132
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1376
Liittynyt: 7.1.2018 04:44:22
Ollut raittiina

Re: Putka Häiriköille

ViestiKirjoittaja 0132 » 24.7.2019 22:30:40

Olimme siis vaeltaneet tällä viime reissulla uk-puistossa kahdeksan päivää ja noin 100km.
Koska voimia vielä oli jatkoimme kohden suurempaa haastetta.
Rinkkakin oli keventynyt 24,5kg painosta 17kg.
Koska tiesin seuraavien päivien olevan fyysisesti erittäin vaativia kevensin rinkkaa vielä niin että jäljelle jäi vain aivan välttämätön.

Kuva

Sää oli mitä mainioin vaellusta ajatellen. Lämpötila maltillinen 14 astetta.
Kuva

Onhan toki Kilpisjärvikin Saana tunturin kera upea.
Mutta pohjoiseen mentäessä näimme jotain aivan upeaa.

Lumihuippuisia vuoria.
Kuva

Norjan vuonoa tässä ihasteltiin.
Kuva

Pieni mutkainen tie vei meitä kohden etelää. Etelässä näkyi gps kartan mukaan Suomi. Oli erikoista katsella Suomen karttaa tältä suunnalta.
Hmm... Paljonkos täältä olikaan matkaa sinne Hankoon? Siellähän vierailin muutama viikko sitten. Noin 1380km.
Kuva

Muutama viikko aikaisemmin lunta oli ilmeisesti tielläkin.
Alkoi tuntua että olin jälleen menossa johonkin erikoiseen seikkailuun.
Kuva

Paikallisia asukkaita.
Kuva

Tuhansien kuoppien jälkeen alkoi määränpää näkymään, siis parkkipaikka josta varsinainen vaellus alkaisi.
Kuva

Edessä tunturia ja minulle entuudestaan tuttua kivikkoa. Tosin tällä puolella Haltia en ollut vielä köpöttelyt.
Kuva

Tutut punaiset karkeapintaiset kivet kuljetti kohden korkeuksia. Matkaa reitin alussa olevan kyltin mukaan vain 6km. Nousua tuolla matkalla olisi kuitenkin n. 550m. Ja kaikki nuo askeleet tapahtuu kiveltä kivelle astuen. Hätiköidä ei kannata.
Kuva

Kuinka erikoisen kaunis voikaan olla valkoinen kivi, kaiken tumman ja ruskean seassa.
Kuva

Nousu rinkka selässä otti voimille. Kulkunopeus alkoi jäädä alle 1km/h. Tunturi on siis yhä vahvempi kuin Putkis.
Lepotaukoja kivillä istuksien ja maisemia ihaillen.
Kuva

Rinkka jäähtymässä.
Kuva

Vaelluskaverini pärjäsi erinomaisesti matkallamme. Muutaman kerran huomasin hänessä epätoivon, tai jotain sellaista suurta epäuskoa.
Tässä yksi kuva siitä kun luulimme jo saavuttaneemme huipun. Nousimme hikisinä ja väsähtäneinä kohden edessä olevaa huippua. Kuinka ollakaan, huipun takana avautui tälläinen näkymä.
Kuva
Jonkinlaisen laakson jouduimme vielä ylittämään. Laskeutumaan jyrkänteen tapaista rinnettä. Ryömimään poroaidan ali. Kulkemaan lumipeitteisten kivikoiden yli.
Lumipeite oli kyllä helppoa kulkea. Mutta olen reissuillani oppinut että jos kulkeminen on helppoa sisältyy siihen usein myös vaaroja.

Kuva

Lunta tuolla tuntureilla oli paikoitellen 70cm. Paksu lumikerros on kovaa ja kivaa kulkea. Jyrkkässä nousussa on se vaara että jalka lipsahtaa ja sitten alkaakin liuku alas. Alhaalla odottaa poikkeuksetta kivikko. :roll:

Kuva

Toinen vaara on kun lumipeitteen reunalla liikuskelee. Ei pidä unohtaa että lumen alla on kivilouhikko. Ohut lumi ei kannattele kulkijaa vaan jalka sujahtaa läpi. Siitä sitten jos nokalleen kaatuu, sattuu taas.
Vielä yhtenä vaarana on lumisokeus. Meidän reissulla lunta oli kuitenkin vain laikkuina joten ongelmaa auringosta ei muodostunut. Tunsin kyllä kipua silmissä heti kun lumelle menin. Aurinkohan paistoi yötä päivää.
Voin vain arvailla kuinka armoton heijastuma on keväällä. Auts.

Tässä ei kuitenkaan aurinko vaan kuu.
Kuva
Matkaa sinninkäästi jatkoimme kohden etelää, tuolla kaukana pohjoisessa.

Päivä vaihtui iltaan. Ilta yöksi. Me taapersimme rinkkoinemme näkemättä ketään ihmistä tai asutusta missään. Poroaitaa oli jossain.
Kuin ihmeenä olin näkevänäni poron kaukana tunturin kivikossa. Kaveri nuoremmilla silmillään totesi että hirvi siellä on. Keskellä kivisiä tuntureita. Hirvi.
Ei silläkään kaikki muumit laaksossa ollut. Tai siis ehkä juuri laaksossa...

Karttaa tutkailin aina välillä. Kompassi ei tarkkaa suuntaa tuntunut antavan. Tunturit ilmeisimmin sotkee magneettisen suunnan. Maastossa kun kulkee on vaikea arvioida kuljettua matkaa. Myös ympäristön tuntureiden tunnstaminen on minulle ainakin vaikeaa. Muutaman tunnin vaellus ylös ja välillä alas sotkee kummasti tietoisuuden siitä millä korkeudella on. Kun vielä joutu poikkeamaan suunnastaan kierrellessään jyrkänteitä ja muita vesi/lumi esteitä, onkin silloin jo oikeasti tunturin armoilla. Auringosta saa kyllä parhaan suunnan näyttäjän mikä se pysyy esillä.
Yksinkertainen suunnanpitäminen kiintopisteen avulla ei sekään tahdo onnistua. Miksi?
Seisot tunturissa ja otat suunnan korkeimmalle näkyvälle kukkulalle, vaikka kilometrin päähän. Varmistat katselemalla ja painamalla mieleesi ympäristön tuolla kiintopisteellä. Kiintopisteesi on selvästi korkein kohta ja hyvin eroittuva. Ok. Lähdet kulkemaan. Eteesi tulee yllättäen rotko. Kierrettävä se on. Kierrät loivemmalle kohdalle ja laskeudut alas rotkoon päästäksesi toiselle puolen. Tunnin koluamisen jälkeen nouset vihdoin rotkosta. Olet kulkenut sivusuunnassa tuntemattoman matkan. Katselet rotkon reunalta eteenpäin. Edessäsi on aivan erinäköinen maisema kuin ennen laskeutumistasi. Kiintopisteesi on kadonnut. Edessäsi onkin jokin kukkula joka aikaisemmin oli kiintopistettäsi alempana. Nyt kun kuljet lähemmäksi kukkula kasvaa kasvamistaan ja peittää taakseen kiintopisteen. Kahden tunnin päästä pääset tuolle kukkulalle. Näet kiintopisteesi mutta et enää tunnista sitä koska katselet sitä kenties puolikilometriä sivummalta. :D



Kartasta katsottuna tuo matka on lyhyt ja yksinkertainen kulkea.

Kuva

Saavuimme vihdoin ja viimein tunturin huipulle. Kuinka nopeasti katosikaan väsymys.
Jotenkin paikka ei tuntunut olevan oikea. Kiikaroin hetken ja havaitsin lähistöllä keltaisen kivitolpan. Suomen ja Norjan raja. Suuntasimme innoissamme tolpalle. Mutta ei. Tolpassa ei komeillut tuttua numeroa 303 B, vaan 303A.
Olimme siis hieman väärässä paikassa. Kaverini siirtyi suojaisaan paikkaan keittelemään kahvia.
Minä jatkoin kartta kompassi tutkielmaa. Ahaa. Varmistin vielä retkikartta sovelluksella paikoituksen. Kiikarit nenälle ja katse koilliseen. Siellähän se 303B rajatolppa komeili, Haltin kupeessa, 3km päässä. Olisihan sinne voinut tallustella mutta välissämme oli kartan mukaan jyrkänne.
Vuorokausi vaihtui.
Katselin hetken toisaalle. Vedin keuhkoihin puhdasta tunturi-ilmaa. Keskiyön aurinko komeili paistellaan. Kaikkialla kivet värjäytyivät auringon valossa. Maisema oli käsittämättömän kaunis. Hiljainen.
Ei ollut puita eikä pensaita. Vai ohut vihreä kuori joidenkin kivien pinnassa. Se kai sammalta oli.
Ympärillä näkyi silmänkantamattomiin kukkuloita ja laaksoja. Etelässä auringon punaamat, pyöreähuippuiset, vähälumisemmat. Pohjoisessa tummien varjojen teräväkärkiset, lumen ja jään peittämät.

Oli lämmin ja vain heikko tuulenväre kulki iholla. Lyhythihainen paita riitti pitämään lämmön.

Kaikesta tuosta lumoutuneena unohdin ottaa kuvan.
Ehkä arkistoistani löydän tähän paremmin sopivan kuvan
Kuva

Siirryin kaffepannun ääreen ja selvitin kaverilleni kuinka meidän tulisi edetä. Yhdessä pohdimme muutamaa eri vaihtoehtoa. Päätimme yhteistuumin jatkaa kohden 303B rajatolppaa. Kääntyisimme kuitenkin kesken matkan lounaaseen jos saisimme näköyhteyden haltijärven tupaan. 303B :lle matka olisi kestänyt 2-3h ja sieltä polkulinjaa alas parisen tuntia.
Tuvalle olisimme saapuneet tuota reittiä aamulla 5-6 aikoihin. Vaellusta olisi kertynyt yhtäjaksoisesti 12h.
Kahvit ja suklaat antoi energiaa ja lähdimme liikkeelle. Kohtasimme jyrkänteen joka kartassakin oli. Sen kuitenkin saimme helposti kierrettyä. Puolisen tuntia kuljettuamme saimme näköyhteyden haltin tupaan. Suuntasimme siis sinne.
Kahvipaikalta laskeutuminen tuvalle kesti pari tuntia. Muutamia lumilaikkuja saimme hyödynnettyä. Ne kyllä nopeuttaa matkantekoa.
Kello oli 02,15 kun rinkat kolahtivat tuvan punkalle. Teltat jäivät kääreisiin. En edes makuualustaa ottanut. Luulenpa että 02,30 olimme jo unessa.

Hyvin nukutun yön jälkeen aamiainen maistui. Hetken rupattelua ja huussin testaus.
Sitten hiljakseen pakkasimme rinkat ja kiskoimme saappaat jalkaan.
Hetken neuvonpito reitistä ja vielä vesipullot täyteen. Itse lastasin vettä nousua varten peräti 4 litraa.
Aloitimme jälleen rankan nousun kohden Haltin huippua. Toisen kerran vuorokauden kuluessa.
Tällä kertaa pääsimme kulkemaan merkittyä polkua. Samaista polkua kuljin viime kesänä tullessani Kilpisjärveltä vaeltaen. Nousu oli kohtuu helppo. Vain muutamia tunteja ja miljoonia kiviä. Lunta. Itikoitakin ihan kiusaksi asti.
Edellisyönä nauraa hekoteltiin tuolla edellisellä kukkulalla kun seisoimme lumessa, heinäkuussa, ja oli kuuma, aurinko paistoi silmiin, oli keskiyö, ja korkealla tunturilla ei ainuttakaan puskaa mutta itikoita ihan hitosti. Mietimme mikä ei kuulu joukkoon? ME!

Viimein kuitenkin pääsimme tuolle 303B rajatolpalle. Muutamia ihmisiäkin näimme.

Lipunkin joku oli tuonut.
Suomi-Norja
Suomen korkein kohta.
Kuva
Maisemia katselin ja vieraskirjaan nimeni laitoin. Katselin ja kuljeskelin.
Kännykkä kourassa katselin kiviä ja välillä karttasovellusta.
Vaelluskaverini hieman kummeksui outoa käytöstäni.

Paljon kiertelin ja etsin. Hieman silmäkulmaan kosteutta kertyi.

En etsimääni löytänyt. Ajattelin jo pois lähteä.
Mutta pyysin vielä kaverilta apua.
Näytin valokuvan paikasta ja kerroin että mulla on siellä eräänlainen geokätkö. No yhdessä sitten kuvaa ja kiviä vertailemaan.
Löytyi viimein kivi jossa tutut halkeamat ja pinnassa kohouma.
Sydämmeni pysähtyi. Ainakin hetkeksi.
Nostin varovasti kiven pari pois. Kolmas kivi piti äänen joka sai hiukset pystyyn. Skraap.
Nostin varoen kiven jonka alta paljastui tuo hautaamani Nalle.
Ojensin käteni ja mietin miltähän mahtaa tuntua moinen kohtaaminen?
Eräänlaista kunnioitusta tunsin tuota purkkia kohtaan. Kuinka paljon olinkaan vaeltanut viime kohtaamisemme jälkeen? Kuinka monta hyvää päätöstä olin tehnyt.
Puhumattakaan siitä kaikesta hyvästä jota elämäni on minulle antanut.
Tärkeintä ei ole tuo purkki kivenkolossa vaan se sympoliikka jota se minulle edustaa.

Niin miltäs se tuntui ottaa käteen?
Kyllä se sopuisasti istui kämmenpohjaan. Kylmäkin oli, aivan kuin jääkaapista otettu. Täysikin. Ei ollut pakkanen halkaissut.
Katsoin ja hymyilin vapautuneesti. Painoin kylmän tölkin poskeani vasten. Suljin hetkeksi silmäni. Kuinka hyvältä tuntuikaan.

Elämässäni oli jälleen erikoinen hetki. Hetki joka kosketti sisintä.
Luulen että silmissäni loisti elämänvalo kun nauraa hörötin onnessani, kuin pikkupoika.

Hetken katselin ja pyörittelin. Kuvankin otin. Sitten laskin takaisin hautaansa. Huolellisesti asettelin kivet takaisin.

https://youtu.be/Jt0Fno6UAn0

Kuva



Putkis 0132
Rinkka, teltta ja kahvipannu!
Avatar
0132
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1376
Liittynyt: 7.1.2018 04:44:22
Ollut raittiina

Re: Putka Häiriköille

ViestiKirjoittaja 0132 » 26.7.2019 00:54:14

Matkasta kirjoittelin taas kera kuvien.
Jos edellisen reissun Haltille haluaa lukea niin se löytynee 8.8-18.
Retkeily jutut alkaa sivulta 18.

Raitista elämää kaikille plinkkiläisille.

Putkis 0132
Rinkka, teltta ja kahvipannu!
Avatar
0132
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1376
Liittynyt: 7.1.2018 04:44:22
Ollut raittiina

EdellinenSeuraava

Paluu Me Lopettajat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa