[vilmasto]

Jokunen vuosi mullakin täällä takana ja sinähän Vilma olitkin Sylvian kanssa ekoja jotka mua tuli tsemppaamaan tipattoman tammikuuni kanssa ja tästä on tullut semmonen kotoisa paikka, täältä olen saanut ystäviä ja kokenut monenlaista tunnetta. Sen todistaa esim tuossa ikkunan takana heiluva tumma ja pieni lyhty <3
Joskus en tiedä kun tarinoita lukiessa tuntuu, että mihinkä lokeroon sitä kuuluu kun olenko edes ollut tarpeeksi juoppo ja olenko osannut vähentää oikein jne.
Edelleen mullakin ne kärvistelyni välillä on ja olenkin todennut, että lopettaminen olisi voinut olla helpompaa, mutta kun se jokin vielä puuttuu siitä askeleesta. Siksi minäkin täällä roikun mukana, että ruodussa pysyisin ja se mikä mulle on tärkeintä nykyään on se oman pään sisäinen plinkki-keskustelu, en mä tänne jaksa kaikesta raportoida enkä keskustella vaan jaarittelen itsekseni. Olen kompuroinut kyllä ja varmasti kompuroin edelleenkin, mutta aina vaan vähemmän ja aina vaan nousen ylös. Mulle tämä matka on ollut muutakin kuin vain "joka vapaalla ei saa juoda".

Mä koen, että mun pohja oli silloin vuosia sitten (10 vuotta sitten) kun töissä aamuvuorossa olin krapulassa ja pelkäsin kuollakseni, että joku huomaa sen. Silloin minä aloitin tän vähentäjän urani ja silloin kun tänne kirjauduin niin olin lipsunut takasi päin. Ei en enää ole toiste mennyt aamuvuoroon krapulassa, mutta alkoi ne yövuorojen edeltävät illat olla viinin huuruisia ja se kostautui yövuoroissa sitten.
Jossain välissä mua hävetti jatkaa täällä kun ei se tosiaankaan ollut onni ja autuus heti se eka tipaton tammikuu, mutta siitä jäi kuitenkin halu tehdä vielä jotakin enemmän omalle alkoholin käytölle ja se halu on edelleen olemassa. Sen ekan tammikuun jälkeen taisi olla sitten aika huono kesä, mutta niin vaan tulin takasin linjoille ja täällä olen.

Jossain välissä joku moitti kun samat vilmat ja sylvit vähentää vuodesta toiseen mutta eikös se ole parempi, että vähentävät kuin lisäävät?!

[vilmasto]

Piti käydä muutama sana lisäämään tuohon edelliseen kirjoitukseeni kun näköjään olin niin vauhdikkaasti sen kirjoittanut eilen, että sanojakin jäänyt pois

[Vilma1966]

Mä kyllä uskon olevani ja etenkin olleeni tarpeeksi juoppo tälle palstalle. Ja niin on kaikki, jotka haluavat jotenkin alkoholin käyttöönsä vaikuttaa. Sehän palstan määritelmäkin on. Jos itsestä tuntuu, että asialle jotain pitää tehdä, niin silloin sitten pitää. Ei sitä kukaan ulkopuolinen voi alkaa määrittelemään milloin jonkun kannattaa vähentää tai lopettaa alkoholin käyttö. Monet täällä kyllä osaavat kertoa kuinka se pitäisi tehdä tai ainakin kuinka sitä ei saisi tehdä

Mutta... en kyllä ollenkaan osaa samaistua kaikkeen mitä täällä kirjoitellaan. Kuten jo aiemmin tuosta saunakaljasta kirjoittelin niin on kyllä muitakin asioita mitkä eivät tunnu omilta.

Aika moni kirjoittaa, että sitten kun on ilman alkoholia "pitää opetella kohtaamaan tunteet selvinpäin". Tätä olen pohtinut todella monta kertaa. En saa ajatuksesta oikein kiinni. Jos ei ole juonut päivittäin niin onhan silloin ollut kohtaamassa tunteita selvinpäin jatkuvasti, eikö? Vai vältteleekö niitä tunteita selvänä ollessaan ja kohtaa niitä sitten kun on humalassa? Itse juopottelin pahimmillaan keskimäärin 3 päivää viikossa. Keskimäärin tarkoittaa, että join joinain viikkoina 5 päivänä ja toisina vaan yhtenä. Omasta mielestä tunteet tuntui samalta kaikkina päivinä. Siis jos otti jokin asia pattiin kännissä niin teki se sen myös selvänä. Tunteisiin juominen vaikutti siten, että se aiheutti ahdistavia ja masentuneita tunteita, mutta ei se minulla niiden kohtaamiseen kyllä omasta mielestä vaikuttanut. Tätä ei nyt pidä kenenkään ottaa arvosteluna. En koe olevani mitenkään parempi, ihmettelen tässä vaan "ääneen" asioita mitkä ovat minulle täällä vieraita.

Toinen asia mistä olen tosi iloinen ettei osu kohdalle on se, että joutuu kaupassa välttelemään juomahyllyjä. Se olisi todella kauheaa! Minulla juominen on aina vaatinut Alkossa käyntiä. En ole koskaan himoinnut kaupan mietoja juomia. Niillä ei tämä nuppi oikein mene riittävän sekaisin. En yksinkertaisesti jaksaisi kiskoa niin montaa siideriä riittävällä nopeudella, että saisin niistä mitään kiksejä. Tasoittamiseen ne on kyllä muutaman kerran kelvannut, mutta ei siihen, että ryhtyisin juopottelemaan. Eli kaupassa olen aina saanut käydä rauhassa, kunhan olen valinnut sellaisen jossa ei joudu kävelemään Alkon ohi (siinä vakkari kaupassa sitä ei voi välttää). Niille kenellä tämä ongelma on suosittelisin netissä tehtäviä ostoksia. Nyt koronan myötä tosi moni pikkukauppakin on avannut nettikaupan ja monella on myös noutopalvelu jos ei voi tai halua kotiinkuljetusta ottaa. Tällä välttää sen, että joutuisi kulkemaan houkutusten ohi.

No niin, tulipas taas jaariteltua. Tänä aamuna nauratti kauheasti kuinka addiktoitunut asioihin olenkaan. Ensinnäkin piti tiettyyn aikaan ja hetkeen avata tämä Plinkki ja katsoa ketkä ovat kirjoitelleet. Mutta se tuntui aivan väärältä, kun ei ollut käden ulottuvilla zero colaa eikä edes teemukia. Eihän sitä nyt voi tätä palstaa lukea ilman kofeiini pitoista juomaa

[Boheemi]

Olin 20 päivää tipittömällä, ja ostin normaalin lastin. En ole juonut siitä nyt kuin puolet, ja olen aivan kännissä. Helvete.
Ennen normaali lasti olisi aiheuttanut sellaisen mukavan kohtuuhumalan. Nyt jos juon nuo kaikki, niin sammun.
On sillä tauolla joku vaikutus.

[Vilma1966]

Hetkellinen motivaation puute töissä niin ajattelin tänne jotain päivittää. Vaikka tämäkin tuntuu välillä aika turhalta itseni toistamiselta. En ketään syytä (ehkä itseäni vähän), mutta tältä palstalta on kadonnut se keskustelun meininki mikä täällä joskus oli. Vaan eipä ole minullakaan mitään uutta sanottavaa. Samassa tilanteessa pyörin aina vaan. Vähentäminen on onnistunut jossain määrin, mutta edelleen kyllä voisi vähentää entisestään. Olenko takertunut johonkin aikapoimuun, kun en mene eteen enkä taakse? Tällä hetkellä kyllä olen tyytyväinen olotilaani. Mikä varmaan onkin se syy paikallaan junnaamiseen, eipä tyytyväisyys kai koskaan ole ihmistä muutokseen ajanut

Pidin pari viikkoa sitten pienen talviloman. Tuli viikon aikana juotua jopa 3 päivänä mikä on siis liikaa. Mutta siitä ei jäänyt mitään himoa jatkaa samaan malliin, mikä tietysti taas on hyvä asia. Eli nämä tämä nyt menee. Välillä juon turhan paljon ja sitten taas olen hetken juomatta, ilman mitään kummempia ongelmia sen suhteen. Ongelmia alkaa tulla, jos käsken itseäni olemaan jonkin pidemmän ajan juomatta. Jos nyt vaikka sanoisin itselleni, että saan juoda seuraavan kerran vasta pääsiäisenä niin varmasti alkaisi ahdistamaan ja tekemään mieli viinaa ihan kauheasti. Ja tällä hetkellä olen aivan liian laista laittaakseni itseäni tuollaiseen prässiin, vaikka tietäisin sen tekevän hyvää.

Alkuperäinen tavoitteeni oli, että juominen ei olisi kotona tissuttelua vaan liittyisi enemmän sosiaalisiin tapahtumiin. Siis pääasiassa ainakin. Mutta nyt tässä kyllä korona sotkenut jutun. Ei ole mitään sosiaalista. Nyt vihdoin on alkanut oikeasti korona ahdistamaan. En siitä ja rajoituksista ihan kauheasti piitannut ennen kuin nyt ehkä viimeisen reilun kuukauden ajan. Todella puristaa välillä päästä se, että ei ole kalenterissa mitään hauskaa merkattuna, mitään mitä voisi odottaa. Eikä sen tarvitsisi olla viinaan liittyvää vaan ystäviin. Haluaisin ihan kauheasti viettää aikaa heidän seurassaan enemmän kuin tunnin kävelylenkin verran. Istua iltaa oikein pitkään ja jutella ja nauraa. Jos siinä tulisi juotua alkoholia niin "so be it", mutta se ei olisi pääroolissa. (ei siis ole yleensäkään meidän tapaamisissa). Nyt kun mitään tuollaista ei ole niin tulee se olo, että haluaa juoda viinaa kotona viikonloppuna ihan vaan jotenkin luodakseni itselleni jotain juhlan tunnetta. Jotain eroa arkeen. Siksi tuli lomallakin noin monena päivänä otettua. Se vika oli ihan sellainen "because I can" fiilis. Oli upea päivä, kävelin kierroksen jäällä auringossa, kävin lääkärin tarkastuksessa ja sain kuulla olevani oikein hyvässä kunnossa verikokeiden perusteella, mieli oli korkealla ja seuraavana päivänä ei mitään velvoitteita. Eli omat juhlat pystyyn ja kuinkas muuten kuin pullon kera.

Perhanan korona, oikeasti ärsyttää, että se alkaa päästä ihon alle Mutta joo.... tiedän, että on ihan oma valinta miten asiaa ratkon. Alkoholi ei ole vastaus. Tiedän kyllä sen, mutta onhan se aika helppo vastaus välillä. Ei saa kuitenkaan päästää sitä lipsumaan kohti vanhaa, oltava tarkkana. Siihen onneksi auttaa se, että nykyään on niin paljon parempi olo, kun alkon kulutus on kuitenkin noin 70% vähäisempää kuin joskus. Hyvästä olosta haluaa pitää kiinni. Pitäkää te muutkin. Ja tuokaa kunnon keskusteluja tänne palstalle, niitä kaipaan. Kaikesta muustakin kuin alkosta voi täällä jutella.

[juhanikari]

Terve vaan Vilma1966!

On tainnut parhaat keskusteliat poistua Lopettajien puolelle. Muistan kyllä ajan kun lähes yksinäni täällä keskustelin. Nykyään lähinnä roikun mukana. Kohti raittiuspainotteista kevättä!

t. Juhani

[Onneli47]

Hei Vilma! Kyllähän täältä on vähentynyt jos ei vallan kadonnut se hyvähenkinen ja varsin vilkas jutusteluilmapiiri, jossa ihmiset kirjoitteli aiheesta ja aiheen vierestäkin. Ketjujen kommentointi oli ahkerampaan ja päivitettiin muutakin kuin onko juotu vai eikö ole juotu. Tosin eihän alkoasioita voi muusta elämästä irrottaa, kun tänne tulee yleensä tarve kirjoitella juuri siinä vaiheessa kun se a on vähän liian osa elämää ellei koko elämä.

Ymmärrettävää, että kaikille kirjoittaminen ei ole niin sujuva tapa ilmaista itseään ja sekin on ymmärrettävää, että osalla on tiukat rajat mistä kirjoittavat. Esimerkiksi sinulla Vilma kynä luistaa ja monilla muillakin. Teidän kirjoituksia on riemukasta lukea. Ja kun tässä tavoitteena on muutosprosessi, niin onhan se kiva lukea miten se muutos sujuu elämässä, esim. Mitä tulee tilalle, miten läheiset reagoivat, omia havaintoja, edistymistä ja takapakkeja. Näistä ainakin itseäni kiinnostaa lukea. Ja siitä varsinkin alkuvaiheessa kiinnosti lukea, että minkälaista se raitis elämä voi olla ja siitäkin, että kaikki ei ole niin ihanaa ja pelkkää tähtipölyn kuorruttamaa onnenhuumaa ja että silti on tyytyväinen siihen että on vähentänyt/ raitistunut.

Ja kun uutena alkaa kirjoitella, niin voi olla tunne, että ei pääse mukaan. Täällähän on verrattain paljon myös yksi tai kaksi viestiä jälkeensä jättäviä. Mutta ihan varmasti, kun sitkeästi jatkaa kirjoittelua ja kommentoi myös toisten ketjuihin niin sitä vuoropuhelua syntyy. Toisaalta sekin on ihan normaalia, että joskus on hiljaisempaa plinkissäkin. Mestarikirjoittaja ja suuri sydäminen persoona SylviaPlaa loi aikanaan täällä aivan ainutlaatuisen fiiliksen.

[Vilma1966]

Lueskelin yksi päivä omaa ketjuani jostain vuodelta 2018 (välillä hyvä peilata onko mitään muutosta tapahtunut) ja silloin oli kyllä tosi vilkasta keskustelua täällä. Paljon puhuttiin parisuhteista, äiti/isä suhteista, työstä ja ihan mistä vaan mikä kulloinkin oli jollain mielessä. Ja kuten sanot, nivoutuu nuo asiat jotenkin yleensä alkoholiin meillä joilla jotain ongelmaa ko substanssin kanssa on. Arvostan tosi paljon sitä reilun parin vuoden aikaa sillä se auttoi minua pysymään oikealla polulla. Ja toi monta uutta ihanan erilaista ihmistä elämääni edes virtuaalisesti.

Sääli tosiaan, että kaikki eivät selvästikään koe tätä omaksi paikakseen, kun viestit jää yhteen tai kahteen. Toivottavasti se ei johdu meidän konkareiden tyylistä ja toivottavasti se tarkoittaa, että ovat löytäneet jonkin muun keinon ratkaista ongemaansa.

Joidenkin "hahmojen" katoamista ihmettelen ja suren. Sylviaa tietysti suren, mutta hänen katoamiselleen oli luonnollinen selitys. Sen sijaan Pecorino katosi aivan yllättäen samoihin aikoihin kun korona Suomessa puhkesi. Hemmental on feidannut itsensä joukostamme aika huolella. Ulpukka välillä näyttäytyy ja ymmärrän hyvin miksi ei jaksa olla koko ajan äänessä, mutta ikävä häntäkin on. Ja lisäksi oli monia muita jotka olivat aktiivisia silloin. Heille kaikille toivon kaikkea parasta.

[Onneli47]

Samoja kirjoittajia minullakin on ikävä. Hemmentaali oli ensimmäinen, joka toivotteli tervetulleeksi palstalle. Varjoliljan ja Ulpukan päivityksiä sentään silloin tällöin tulee. Tyräkki onneksi yhä kirjoittelee. Myskimalva ja Ice Tea jäivät myös mieleen kultaiselta 2018 vuodelta. Ja olisipa mainiota kuulla Pecorinosta.

Yhtään en väheksy nykyisiä kirjoittajia - hyvää keskustelua käydään nytkin. Ja itsekin olen vähän liukunut toisaalle täältä enkä kaikkia keskusteluja enää seuraa saati kommentoi. Onhan se normaaliakin, että aika aikaansa kutakin.

[Vilma1966]

Se on juurikin niin, aika aikaansa kutakin. Joskus vaan itse on haluton päästämään irti jostain minkä on kokenut tärkeäksi. Mutta pitää vaalia sen muistoa ja siirtyä eteenpäin. Jatketaan keskustelua tällä porukalla hieman vähemmän intensiivisesti, sen aikaa mitä se itse kutakin kiinnostaa.

[vilmasto]

Asiaa kaverit täällä puhuu
En minä vaan saa enää semmoista otetta tänne palstalle kuin ennen. Se ei tarkoita sitä etteikö plinkki ois mukana elämässä kuitenkin. Mulla ainakin on se päänsisäinen plinkkiys olemassa. En vaan jaksa enää tänne päivitellä kuulumisia kun lähinnä yksinäni omassa ketjussani höpisen ja kun harvemmin kukaan muu sinne kommentoi niin tulee hassu olo samoja asioita jaaritella. Mutta en se minä ole sen ahkerampi käymään muittenkaan ketjuissa kirjoittelemassa! musta tuntuu, että siinä mielessä olen liikahtanut eteenpäin, että osaan vähitellen juoda aamukahvini muualla kuin tässä ikkunan edessä olen ehkä oppinut ajattelemaan asioitani ilman, että just noita puitten latvoja tuijottelisin.
Mutta en minä täältä mihinkään poistu kokonaan. Tämä on kuitenkin se juttu jota tarvitsen. Ja todellakin pitää välillä lukea menneisyyttä!
Tulee niitä hetkiä kun se on tarpeen muistaa mistä on lähtenyt. Tai aloittanut.

Tiedä sitten olisiko tilanne toinen ilman koronaa. Se vaan tämä tilanne vie välillä kaiken energian. Vaikka kuinka yrittää sopeutua tähän niin välillä tekee mieli kirkua ääneen koko hommaa. Olen niin piippiipin väsynyt niin töissä kuin siviilissä tilanteeseen. Välttelen uutisten katsomista ja lukemista vapaalla. Töissä niistä kun ei pääse karkuun.

No mutta tosiaan se ei ole ratkaisu, että niitä viinipulloja halailis joka vapaapäivä. Halailen edelleen toisinaan niitä sohvan nurkassa eli sama tilanne kuin Vilmalla, että johonkin aikapoimuun olen minäkin jumittunut. Enemmän muutosta haluan vielä, mutta jokin kipinä puuttuu siitä. Mutta takasin entiseenkään ei ole paluuta.

Toivon kovasti, että jollakin tapaa säilyy tämä jutustelu täällä vaikka välillä on hiljaista.
Toivon vielä enemmän, että uudemmatkin löytäis tän avulla vastauksia asioihin <3

Viikonloppuja jokaiselle ja tsemppiä tavoitteisiinne.

[Ulpukka]

Täysin komppaan Vilmaa, Vilmastoa, Onnelia. Yhtään väheksymättä uusia kirjoittajia. Tilanne on varmaan vähän samanlainen kuin uuteen työpaikkaan mennessä. Alkuun et tunne ketään, ja vähän varoen yrität hivuttautua porukkaan. Muistan niin elävästi, kun eka kerran kirjauduin Plinkkiin, ja kysyin, että voitteko alakaa mua😀
Ja sekin on totuus, että Sylvialla oli kirjoituksissaan käytössä jokin taikakalu, jolla hän tempaisi meidät mukaansa. Kukaan ei jäänyt kylmäksi.
Joidenkin aiemmin mainittujen nimimerkkien lisäksi muistui mieleen Wisefool. Onkohan hän jättänyt nimimerkistään loppuosan fool pois, ja on nyt vain wise😂 Ja vieläköhän hän puhdistaa öisin niitä hellan nappuloita.

Viime yönä valvoin, ja leikittelin suomenkielen sanoilla. Oliko se Hemmentaali vai Pecorion, johon Sylvia aina turvautui äidinkielen pulmissa? Mun mieleen hyppäsi sana onomatopoieettinen. En voi ymmärtää, mistä se tuli keskellä yötä. Siitä sitten rupesin makustelemaan sanoja, niiden merkitystä ja kauneutta.
Ajatelkaa, hongat humisevat, koski kuohuu, lumi narskuu, laine liplattaa. Luo kauniita mielikuvia. Mutta sitten myöskin veteen liittyvä verbi läträtä. Ei olekaan niin kaunis. Sen voi liittää myös viinin/viinan/oluen kanssa läträämiseen. Siinä se onkin negatiivinen verbi. Tässä mun yöllisiä pohdintoja. Kieli on ihmeellinen.

Perjantain labroissa veriarvot heittivät häränpyllyä. Leukkarit ja neutrofiilit olemattomat, pitää kuulema olla varovainen, ja välttää tartuntoja. Mitä tässä on muuta tehtykään viimeisen vuoden aikana. Maksa-arvot huiteli myös taivaissa, eipä ole viini koskaan päässyt moisiin lukemiin. Nyt on sitten hoidot hetkeksi katkolla, odotellaan, että arvot normalisoituu.

Nyt rupean taivastelemaan nykytekniikkaa, ja katsomaan lapsenlapsen peliä etänä. Mitenkähän se Ranuan mummu selviäisi näistä tilanteista.

Nautitaan olostamme, odotellaan kevättä. Aurinkoa oloihinne🌞☀️