[Nalkuttava akka]

Piti lähteä miehen kanssa viikonlopuksi reissuun, kaikki suunniteltu valmiiksi. Turha varmaan sanoakaan, miten kävi.
Eniten soimaan itseäni, kun aina vaan jaksan uskoa, että suunnitelmat toteutuu (ja usein ne toteutuukin). Olen kuin pikkulapsi joka innosta soikeana odottaa ja sitten pettyy ja pahoittaa mielensä. Aina tuntuu, etten jaksa pettyä enää kertaakaan ja kuitenkin tiedän, että aina vaan jaksan.
Joskus tuntuu, että olen sairaampi kuin mieheni, koska vaan roikun ja roikun tässä.
Kiitos jos jaksoit lukea. Helpotti vähän.

[pohdiskelija_]

Piti lähteä miehen kanssa viikonlopuksi reissuun, kaikki suunniteltu valmiiksi. Turha varmaan sanoakaan, miten kävi.
Eniten soimaan itseäni, kun aina vaan jaksan uskoa, että suunnitelmat toteutuu (ja usein ne toteutuukin). Olen kuin pikkulapsi joka innosta soikeana odottaa ja sitten pettyy ja pahoittaa mielensä. Aina tuntuu, etten jaksa pettyä enää kertaakaan ja kuitenkin tiedän, että aina vaan jaksan.
Joskus tuntuu, että olen sairaampi kuin mieheni, koska vaan roikun ja roikun tässä.
Kiitos jos jaksoit lukea. Helpotti vähän.

Tämä on niin totta. Usein parisuhteet joissa alkoholi (tai muu riippuvuus ) näyttelee suurta roolia, ovat pirun vaikea vyyhti. Itseään soimaa hyväuskoiduudesta, ehkä juoppokin edes välillä uskoo omiinkin lupauksiinsa. Yhtä kaikki jatkuvat pettymykset murtavat läheisen mieltä pikkuhiljaa vuosi vuodelta. Itsetuntokin laskee; ja miksei laskisi, koska on niin vähäpätöinen toisen elämässä. Minä surin ja olin vihainen, kun entinen puolisoni kyllä vaivautui olemaan selvinpäin töissä, tai edes järkevässä kunnossa muutaman korjaavan aamulla ottaneena.. Kaikki mulle luvatut jutut jäi lähes poikkeuksetta hoitamatta juomisen takia, tai hän katsoi oikeudekseen olla humalassa seurassani aina.

Lopulta siinä tulee todella paha olo, on varpaillaan ja hälytystilassa. Energiaa menee varasuunnitelmien tekoon ja ylipäätään ajatustyöhön, toteutuuko joku juttu vai ei. Yksi keino on tietysti yrittää tehdä yhteisetkin suunnitelmat niin, että juopon jättäminen/jättäytyminen pois, ei niitä kaada. Katsoo vaan hetkeä aikaisemmin, kykeneekö tämä osallistumaan ja jos ei, niin itse tai muut lähtee ilman häntä.

Mulla on muitakin vaikeita ihmissuhteita ja olen miettinytkin jo jonkin aikaa niidenkin tilaa ja tehnyt karsintaakin. Jos johonkin ihmissuhteeseen liittyy enemmän tuskaa ja itkua kuin iloa, en niitä halua kovinkaan tiiviinä tai ollenkaan jatkaa. Ei se helppoa ole, joutuu itseään vähän väliä muistuttamaan ja kääntämään väkisin kuin hevosta suitsista taas oikeampaan kurssiin. Omat vinot käyttäytymismallit on aika sitkeitä ja syvällä. Niitä voi korjata ainakin jonkinverran.

Jokaisella on oikeus voida hyvin ja tulla kohdelluksi kunnioittavasti ja arvostavasti. Usein alkoholisti ei siihen ongelmansa takia pysty. Läheiset kuihtuvat siinä vieressä, välinpitämättömyys, ilkeys ja jatkuvat pettymykset lyövät koko ajan lyttyyn. Olen yrittänyt aloittaa siitä, että itse edes voi arvostaa ja rakastaa itseään ja tarjota mukavia hetkiä, rauhaa ja kieltäytyä olemasta ikävässä seurassa.

Ehkä viisain kuulemani neuvo alkoholistin läheisille on tämä "lakkaa olemasta koko ajan saatavilla". Suhde voi hiukan parantua, jos lopettaa pyörimisen alkoholistin ympärillä huonepalvelijan tavoin. Meillä aikaan sain lopulta enemmän kiinnostusta osakseni, kun mulla oli omiakin menoja yksikseni ja en ollut aina "käytettävissä", kieltäydyinkin joistakin entisen puolison ehdotuksista. Silloin ei olekaan itsestäänselvyys ja toinen voi nähdä edes hiukan eri silmin.

[Hukkamieli]

Kuulostaa niin tutulta tuo pettyminen sen innostuneen odotuksen jälkeen. Että jos nyt, jos nyt tällä kertaa onnistuisi, lupaukset tulisi pidettyä ja suunnitelmat kävisivät toteen. Ja sitten saa taas kerran huomata, että paskat. Kaikki muu on tärkeämpää (siis se juominen).

Nyt olen itse päässyt tuosta jo väkisin tietysti sinänsä eteenpäin (tai yli tai mikä olisi se oikea sana), koska ero on nurkan takana ihan, mutta muistan niin elävästi vielä nuo pettymyksen tunteet ja sen juuri tuollaisen pikkutyttömäisen innostuksen, että entäs jos nyt.. että jos oikeasti nyt. Ja miten sitä kerta toisensa jälkeen kuitenkin uskoi, ehkä juuri siksi, että sitä halusi uskoa niin palavasti siihen, kun toinen puhuu ja vakuuttelee.

Lähetän täältä ison virtuaalihalauksen täynnä voimaa ja jaksamista siihen tilanteeseen. Tuo mitä pohdiskelija kirjoitti siitä, että hommata niitä omia menoja, niin sen neuvon antaisin myös minä sinulle. Että kun se yhdessä sen kivan tekeminen ei onnistu kerran sinusta riippumattomista syistä, niin voisitko tehdä jotakin sellaista yksin? Tai jonkun ystävän kanssa, mutta ilman sitä juovaa miestä. Tiedän, että tietyissä tilanteissa se ei todellakaan ole noin vain sormia napsauttamalla tapahtuva asia, mutta sinä olet takuulla ansainnut ne pienetkin onnenpisarat.

[Nalkuttava akka]

Olen toki yrittänyt aina jotain tekemistä itselleni keksiä ja nyt mietin jopa, lähtisinkö pienelle reissulle yksin. Mutta en vaan jaksaisi kuunnella taas sitä rakutusta muista miehistä, miten olen jonkun toisen kanssa tai jossain naitavana. Toisaalta noita syytöksiä saan miehen sillä päällä ollessa vaikka töihin. Kun se haluaa alkaa sättiä, syy löytyy aina jostain.

[Hukkamieli]

Voi miten tutulta kuulostaa, taas kerran. Tuolla omalla (kohta onneksi entisellä sellaisella) miehellä tuota samaa laulua on alkanut olla yhä enemmän ja enemmän. Niin ärsyttävä piirre, ja toisaalta myös hajottava.

Mutta se on totta mitä kirjoitit tuossa, että niitä syytöksiä tulee aina, teitpä mitä tahansa (tai olit tekemättä). Toki omalla käytöksellään voi asiaan vaikuttaa noin yleisesti, mutta näillä känniääliöillä, joilla se oma napa on se kaiken lähtökohta ja känninen ja harhainen mieli ajattelun alustana, on vain ja ainoastaan se oma totuus, ei mitään muuta. Ja siinä on oikeasti ihan yksi lysti mitä sitä toinen osapuoli tekee, kun se Miehinen Mies on jotakin päättänyt, niin asiahan sitten on juuri niin.

Toivon sydämestäni, että keksit jonkin keinon piristää itseäsi. Ellei sitten pienellä reissulla, niin jollakin muulla tavoin. Pidän peukkuja, että se pieni reissu kuitenkin toteutuisi, koska se maisemanvaihdos itsessään on jo voimaannuttava asia.

[Nalkuttava akka]

Vuokrasin sitten mökin naapurikunnasta ja olin siellä yhden yön. Kävin patikoimaissa, saunoin ja otin rennosti. Ja pitihän se arvata, mitä viestejä alkaa tulla: mulkun perässä olin kuulemma lähtenyt ja mies ei aio sulattaa sitä, että minulla on toinen. Siis mistä se noita juttuja repii? Koskaan en ole pettänyt ja hän tietää sen.
Mutta onhan se itselle varmasti helpompaa ajatella ja juomistaan perustella sillä, että eukko lähti viikonlopun viettoon toisen miehen kanssa, kuin myöntää itselleen, että eukko lähti yksin viikonlopun viettoon kun hän itse ryyppäämisellään sössi yhteiset suunnitelmat.
Mutta voi, kyllä minua tänään kaivattiinkin: "Milloin tulet, tuotko pari olutta tullessasi". Näin se on aina, minua voi kohdella kuin ihmistä sen hetken, kun jotain (=alkoholia) tarvitsee. En vienyt. Nyt on ollut aika hiljaista ja hyvä niin, en jaksa kuunnella miten paska ihminen olen.
En kuvittelekaan, että tuo pikku reissu herättää miestäni millään tavalla ajattelemaan, mutta itselleni se oli tärkeää. Vaikka mitä haukkuja niskaani saisin, aion lähteä jatkossakin, jos toinen viettää viikonloppua aamusta iltaan ryypäten.
Huomenna olisi miehellä töihin meno. Enpä kovin suuresta summasta vetoa löisi, että lähtijäksi on.

[Hukkamieli]

Oi ihanaa, että teit kuitenkin tuon ratkaisun, että lähdit pienelle reissulle! Ja tuo on jumaliste kummallista, että aina on se toinen ukko siellä vaanimassa Kunnon Miehen vaimoa! Kuulostaa kyllä NIIN tutulta käytökseltä! Nuo ihmeelliset syyllistämisviestit ja muut, syyttelyt vieraista miehistä jne ja sitten taas sillä hetkellä, kun haluaa jotakin, alkaa tulla niitä kullitteluja ja aneluita parista oluesta jne. Onkohan nuo meidän Miehiset Miehet veljeksiä?

Miten siellä kävi miehen töihinlähdön kanssa? Iskikö "vatsatauti" tai äkillinen flunssa?

Itsekin sain eilen omalta mieheltäni viestejä (se oli töissä), joissa se kertoi vakuuttuneensa siitä, että mulla on "jo joku toinen", koska valvoin lauantaina pitempään enkä tullut nukkumaan ajoissa (syyttelyä, kontrollin tarvetta siis) ja kehtasin vielä viestitelläkin silloin illalla kavereille (tai siis tietysti viestittelin sille toiselle miehelle). Paska akka, kun vapaailtanaan valvoi vähän pitempään, vaikka Miehellä oli sentään töitä seuraavana aamuna! Hyi sitä akkaa, hyi! Ja sitten taas hetken päästä ihan normaalia viestittelyä, kaikki nämä syytökset olivat unohtuneet kummasti. Hohhoo.

Halauksia sinulle ja voimia pirusti!

[Nalkuttava akka]

Onkohan nuo meidän Miehiset Miehet veljeksiä?

En tiedä, mutta kun juttujasi lukee, niin alkaa tuntua, että ollaan saman miehen kanssa
Sinnepä tuo jäi aamulla sänkyyn makaamaan. Oli kuitenkin rehellisesti ilmoittanut töihin olevansa krapulassa. Ehkä nyt on pientä yritystä selvitä, sen verran näkyy vissyä menneen päivän mittaan (mutta pitihän ne pari tasoittavaakin saada).
Mies ei myönnä toiminnassaan olleen mitään väärää, mutta minä olen kyllä se paha taas ("En voi uskoa, että lähdit sillä tavalla"). Ei minun edessä tartte madella eikä pyydellä anteeksi (niitä tyhjiä anteeksi pyyntöjä on tullut jo tarpeeksi), mutta osoittaisi edes pientä häpeää siitä, että on lusmunnut juomisen takia töistä toista viikkoa.
En jaksa edes yrittää keskustella sen ihmisen kanssa nyt.

[Hukkamieli]

Kieltämättä tulee sellainen olo, että ollaan! Ja veikkaan kyllä, että monella muullakin.. taitaa ne samat piirteet löytyä niin monesta alkoholistista, että huh.

Eihän Mies voi tietenkään myöntää, että olisi jotakin väärää hänen toiminnassaan. Miesparka yrittää vain parhaansa! Se itsesäälissä rypeminen on kans yksi asia, joka saa näkemään meikäläisen aika punaista. Itseaiheutettua olotilaa (krapulaa) pitää märistä ja marista ja voivotella, hakea sääliä, kun on maha niin kipeä ja mikään ei pysy sisällä jne. Hooh. Kyllä ei nouse myötätunto vanhalta viinalta haisevaa krapulaista miestä kohtaan yhtään. Vaikka se varmasti omassa mielessään niin ajatteleekin, että onpa se akka nyt kohta myötätuntoinen, kun vähän sille voivottelen tätä kauheaa olotilaani..

Ja tuokin on vaan niin totta, että kännisen tai krapulaisen miehen kanssa keskustelu on ihan turhaa. Siitä ei tule kuin itse pahalle tuulelle ja hyötyä on yhtä paljon kuin niistä surullisen kuuluisista nunnan nänneistä.

[Nalkuttava akka]

Kyllä se on jännä, miten erilainen ihminen täällä kotona on aamulla ja illalla. Aamulla vapistaan krapulassa ja vannotaan, että tämän on nyt ihan pakko loppua ja nyt menee korkki kiinni ihan OIKEASTI tällä kertaa (niin kuin kymmeniä kertoja aiemminkin). On huoli, että meneekö työpaikka tai jätänkö minä hänet.
Päivän aikana tapahtuu ihme ja kas, kaikki huolet ovat kaikonneet ja taas ollaan niin itsevarmoja ja oikeassa joka asiassa.
Että minä alan olla kurkkuani myöten täynnä tuota kaljoissaan sönköttävää ja vanhalle puliukolle haisevaa ihmisrauniota. Ei tuo voi olla se mies, johon silloin rakastuin.

[Pieni nainen]

Nuo lupaukset on kyllä yhtä tyhjän kanssa. Ja miten nopeasti ne lupaukset muuttuukin. Ihan jo muutaman tunnin aikana. Krapulassa puhutaan, että pakko lopettaa tai henki menee. Loiventelujen jälkeen loppuu. Kerrallahan ei voi lopettaa, kun menee se henki. No pari loiventelu päivää menee ja joo joo huomenna sitten ja taas huomenna sitten. Ei sitä huomista tule ja pian on uusi viina känni päällä.

Meillä siis vetää pe-su viinaa useita pulloja. Siihen lonkerot/siiderit/kaljat päälle. Loiventaa ainakin ma-ke ja harvoin loppuu tai jos loppuu niin sehän on taas se perjantai ja alkoon.

Minä en kyllä enää jaksa. Kuutisen vuotta tätä sössötystä katsoneena ja lupauksiin uskoneena uskon kyllä, että uskoa ei kannata. Luottamus on kadonnut. Joskus on sanonut, että on selvinpäin eikä hae viinaa...no kävin töissä mutkan ja viinapullo seisoo keittiössä. Usko nyt tämmöistä ihmistä sitten. Seuraavaksi oletkin ärsyttävä ja nalkuttava akka jota ei selvin päin viittis edes katella....

Tai jos on viikon ollut selvin päin niin onhan se nyt ainakin viikon ryyppääminen ansaittu. Uhrautunut, kun on olemaan nuinkin kauan ilman tipan tippaa.

[Nalkuttava akka]

Seuraavaksi oletkin ärsyttävä ja nalkuttava akka jota ei selvin päin viittis edes katella....

Just näin. Minä olen kuulemma semmoinen valittaja-akka, jollaista ei ikinä olisi itselleen halunnut. Edes yhtä olutta ei saa hän omien sanojensa mukaan ottaa. Jo yksi vääränlainen katse minulta siinä kaupan oluthyllyllä perjantaina riittää, että ukko saa syyn ottaa nokkiinsa ja vetäytyä omiin oloihinsa kiskomaan perseet olalle.
Osaa toki ottaa kohtuudellakin, enkä ole niistä viikonlopun juomisista naputtanutkaan, jos jäävät iltaan, eikä jatku aamulla (koska jos jatkuu, on vähintään viikon putki edessä). Mutta kun koskaan ei voi ennakkoon tietää, milloin menee överiksi. Jos ostaa vaikka vain kuusi olutta, niin johan se iskee kolmen jälkeen paniikki että kohta ne loppuu ja eikun polkupyörällä lähikauppaan, äkkiä ennen kuin kello tulee yhdeksän. Mieheni pahin viikonloppupainajainen: jääkaappi, jossa ei ole yhtään olutta.

[Vieras156]

Niin mahtavaa kieputusta tuon alkoholi saa aikaan. Kyllä vie energiaa näiden kaikkien havaintojen tekeminen ja pelkääminen/arvio tulevasta viikonlopusta.

Ajatelkaapa miten taitavia oltaisiin jossakin uudessa taidossa jos juopon asioiden pohtimisen sijaan olisi opeteltu vaikka uusi kieli. Tai luettu kirjoja. Miten monia ajatuksia "ovia avaamatta uusiin maailmoihin" on jäänyt kokematta kun juopon annetaan vielä aikaa/ energiaa elämässämme.

Eilistä ei takaisin saa ja tämän päivän päätöksillä luodaan huominen. Vastuuta pitää ottaa elämästään eikä sotkeentua juopon kutomiin verkkoihin/toilailuihin. Oma elämä ja tahto pitää löytää.

[Vieras]

Seuraavaksi oletkin ärsyttävä ja nalkuttava akka jota ei selvin päin viittis edes katella....

Just näin. Minä olen kuulemma semmoinen valittaja-akka, jollaista ei ikinä olisi itselleen halunnut. Edes yhtä olutta ei saa hän omien sanojensa mukaan ottaa. Jo yksi vääränlainen katse minulta siinä kaupan oluthyllyllä perjantaina riittää, että ukko saa syyn ottaa nokkiinsa ja vetäytyä omiin oloihinsa kiskomaan perseet olalle.
Osaa toki ottaa kohtuudellakin, enkä ole niistä viikonlopun juomisista naputtanutkaan, jos jäävät iltaan, eikä jatku aamulla (koska jos jatkuu, on vähintään viikon putki edessä). Mutta kun koskaan ei voi ennakkoon tietää, milloin menee överiksi. Jos ostaa vaikka vain kuusi olutta, niin johan se iskee kolmen jälkeen paniikki että kohta ne loppuu ja eikun polkupyörällä lähikauppaan, äkkiä ennen kuin kello tulee yhdeksän. Mieheni pahin viikonloppupainajainen: jääkaappi, jossa ei ole yhtään olutta.

Niin ja varsin epäloogisesti sitten tämä nalkuttava, vaikea ja pirullinen akka ei saisi lähteäkää. Kirjoitinkin Hukkamielen ketjuun, että suoraviivaiseksi mainitulla miehen logiikalla (joka on ainoa ja oikea, naisten "logiikka" taas vitsailun aihe) luulisi nimenomaan haluavan erota, äkkiä ja sopuisasti, että pääsee kiviriipasta ja juomisen ja v*tutuksen syystä eroon.
Usein odottelu ei auta. Toisaalta jos ihminen haluaa juoda, se sen saa tehdä. Kukaan ei voi estää. Ei voi estää liikaa syömistäkään, liikaa työntekoa tai muita hulluuksia. Ihminen tosiaan saa juoda terveytensä, juoda itsensä hengiltä, jos niin haluaa tehdä tai ei halua edes yrittää hakea apua.
Me läheiset sitten voimme vain miettiä haluammeko sitä katsella ja siihen oman elämämme käyttää vai puolestaan itse yritämme pikkuhiljaa tehdä jotain. Laajentaa omaa elämää ja alkaa hiukan irrottautua, niin jos sitten loppurepäisyn jossain kohtaa haluaa tehdä, se on helpompi, kun uutta elämää on jo miettinyt ja pedannutkin. Minusta Rinalda on löytänyt itselleen sopivan tavan päästä hiukan irti. Jotkut toiset on äkkirepäisyllä eronneet. Ehkä helpompaa on, jos alkaa hankkia omia harrastuksia ja tehdä omia juttuja, ehkä (salaa) säästääkin pientä rahastoa, siivoilla vintit ja varastot ja toimittaa turhaa roinaa pois. Ero on sitten helpompi toteuttaa tai jos jääkin, niin eihän se hukkaan ole mennyt sillonkaan. Vai mitä? Turhasta irtaimesta on päässyt eroon, rahoilla voi tehdä jotain ja on saanut ehkä uusia tuttuja ja harrastuksia. Ja ajatuksensa saa ongelmasta muualle touhutessaan jo sillä hetkellä.

Tulin itse siihen tulokseen, että samojen keskustelujen käyminen uudelleen ja uudelleen on todella raskasta, ärsyttävää ja ei johda mihinkään. Senkin jauhamisajan voisi käyttää muuhunkin, paljon kivempaan. En tietystikään pystynyt kokonaan "lopettamaan" ajoittaista ärtymistä ja jankutusta juomisesta ym, mutta olo helpottui, kun edes osan kiistoista jätin heti alkuunsa kesken. Sammunen ja kännisen katselukin on raskasta. Väittely vielä raskaampaa. Ja täysin tehotonta.

hei ja vieras 156, kirjoitat vähän samaa mitä nyt itsekin ajattelin ja yritän kirjoittaa. Olisimme saaneet aikaa vaikka mitä, jos tuon juopon kanssa kinaamisen ja sen asioiden vatvomisen sijaa olisimme ne kaikki tunit käyttäneet johonkin muuhun. Puhuisimme tosiaan vaikka sujuvaa kiinaa.

[pohdiskelija_]

niin tuo edellinen oli mun viesti