[Ulpukka]

Kiitos Putkis, kun piipahdit, lämmitti mieltä.

Vointi edelleen etova ja vatsakipu yhä vaivaa. Selän ihottuma ei enään niin kipeä, pystyi jo selällään nukkumaan. Vaikeuksia onkin ollut hyvän asennon löytymisessä, kun kyljellään maatessa lonkat vaivaa. Illalla oli muutenkin aika lailla luustokipua, dosetakselin sivuvaikutuksia sekin. Kasvoissa on ruusutarha omasta takaa, kortisonista johtuen, ei tarvitse lähteä kukkakauppaan

Dosetakseli vie hiukset vauhdilla, päänahka on hellänä jo yhden hoitokerran jälkeen. Tänään aika varattuna peruukin sovitukseen. Saapas nähdä, mikä muodonmuutos sieltä löytyy.

Mielenkiinnolla odotan, palautuuko viinin halu enään koskaan, vai oliko se sitten tässä. En tietenkään aio uteliaisuudesta kokeilla. En edes hoitojen jälkeen. Mutta jos joskus sitten/kun siltä tuntuu, en siitä varmaankaan itseäni soimaa.

Nyt vielä luuttuamaan näitä hiuksia, kun on vielä, mitä luututa. Jatkossa saakin heittää hiukset pesuvatiin huuhtoutumaan. Käytännöllistä.

Raitista päivää jokaiselle, nautitaan tästä hetkestä.

[SylviaPlaa]

voi voi kun on niin tuttua tuo etova olo, täältä kovasti kannustuksia.
etovina päivinä pelkkä ajatus alkoholipitoisesta aiheutti joskus jopa oksennusreaktion. ei totisesti tehnyt mieli ei.
muistutan itsestään selvänä asiana että juo paljon vettä silloinkin kun ei ole janon tunnetta. se saattaa helpottaa. tai eiköhän tämä lue ohjeistuksissasikin.
ja tuttua tuokin että kortisonista ilmaantui kasvoille varsinainen villisuurutarha. kiusallinen sekin vaikkei se kipua aiheuttanut.
paljon voimia Ulpukka! olet mielessäni.

[Ulpukka]

Aamun aikaisia tunteja tässä valvon.
Sytostaattihoidon jälkeinen reilu viikko on ollut fyysisesti rankkaa. Monenlaista vaivaa on ollut kipuineen. Pahoinvoinnin kanssa olisi vielä pärjännyt, mutta kammottava suolistokipu kouristuksineen on ollut vähän liikaa.

Nyt kun ei ole tarvinnut edes miettiä viiniä, olo on sen suhteen seesteinen. Korkeintaan käynyt mielessä, että mihin sitä tarvitsin. Kova hinta vain sen oivaltamisesta.

Viikko on mennyt petin pohjalla, joten tylsää on ollut. Siihen tylsyyteen olisin varmaan terveenä avannut viinipullon. Toivon hartaasti, että aika ei pyörittäisi pulloa takaisin luokseni.

Voimia meille kaikille kamppailussa elämän vaikeuksia ja alkoholia vastaan.

[Ginger2]

HuomentaUlpukka ja jaksamisia ja voimia viikkoosi. Petin pohjalla oleminen ei totisesti nosta mielialaa ja viinin tuoma helpotus saattaa käväistä mielessä. Se kuitenkin on lyhytaikainen ilo eikä varsinkaan jälkeenpäin helpota oloa yhtään.

Toivottavasti hoidot auttaisivat ja pääsisit pian kuntoon. Tai ainakin olosi kohentusi.

Niinkuin omassa ketjussani jo kirjoitin, olen riitojen ympäröimä. Ketutuskäyrä on korkealla jo omien sukulaisten vuoksi ja kovin raivoisasti tuntuu pesänselvittely alkaneen myös miehen puolella. Mulle ei kyllä tässä hetkessä maistu. Pe-illan kaksi lasillista oli riittävästi ja jälkeenpäin nekin olisi voinut jättää juomatta. Tarvitsen nyt kovasti unta vahvistamaan mieltäni ja oloani. Sitä toivon myös sinulle ystäväiseni, halit!

[Onneli47]

En varmasti osaa edes kuvitella miten kova fyysinen prässi nuo hoidot ovat. Toivottavasti saat vähän vetää henkeä ja kerätä voimia ennen seuraavaa satsia. Kaiken keskelle haluan toivottaa rauhallista ja valoisaa oloa.

[Ulpukka]

Aah, ihanaa. Olo puolentoista viikon kitumisen jälkeen taivaissa. Nyt taas Sylvian mainitsemalla lomalla ensi viikon torstaihin.
Perinnöllisyyspolilta tuli postia, haluavat tutkia, onko syövässäni kyse geenivirheestä. Siinäpähän tutkivat.
Sukkaa kudon, päätimme sisareni kanssa kutoa isälle taivasmatkasukat, hän kutoo toisen, minä kudon toisen. Rakkaudella sitten puemme ne hänen jalkaansa, kun sen aika on. Edelleen mennään päivä kerrallaan. Tiukassa on Taivaan porttien avaus kärsimyksistä huolimatta.

[Ulpukka]

Ihan pakko tulla tuulettamaan tätä fiilistä.
Tunnetusti huonona nukkuja heräsin viime yönä ensimmäisen kerran viideltä. Aivan uskomatonta.
Mikään paikka ei ole kipeä, ei kolota eikä pakota. Taivas on sininen ja aurinko paistaa. Eikä viini ole vaivannut mieltä. Eli täydellinen onnellisuuden tunne. Tätä samaa fiilistä toivon teillekin.

[Vilma1966]

Upeeta! Olen iloinen puolestasi.

Itsekin olen tyytyväinen siitä, että vaikka en saanut millään unta eilen illalla ei ole ihan kauhea väsy nyt kuitenkaan. Ja lomalaisena voin relata.

[Ulpukka]

Eipä ole päivät veljiä keskenään. Tänään rämmitty syvällä suossa. Vanhuksen asuntoa tyhjennettiin, koska hän ei sinne enään pysty palaamaan. Kovin on vanhuus alastonta ja ankeaa. Tarvitset vain jotain vaatetta yllesi loppumetreillä, siinä kaikki. Ja koko elämämme haalimme tavaraa ympärillemme. Kovin täällä on fiilikset ja mietteet alamaissa. Itku minulle tuli, kun sisareni soitti videopuhelun isäni luota, olen niin surullinen, kun en pääse häntä immuunivajauksen vuoksi katsomaan. Kävinhän hänen luonaan vuosien ajan jokaikinen päivä.

Hiukset rupesivat eilen tippumaan tukkoina, paksuista hiuksista on jäljellä hengetön harva kuontalo. No varatukka on jo hankittu. Vaihdoin uuden lookin Kyllä se hiusten lähtö koskettaa, vaikka onkin pieni murhe kaiken muun keskellä. Siinä jotensakin realisoituu asian vakavuus. Ja todellisuus lentää päin kasvoja. Onneksi siinä hoidossa kuolee myös pahanlaatuiset syöpäsolut, nuo elimistön viholliset. En tiedä, kuvittelenko, mutta minusta tuntuu, että kaulan suurentuneet imusolmukkeet ovat pienentyneet jo yhden hoitokerran jälkeen.

Vaikka tämä onkin Plinkki ja alkoholipalsta, niin siitä minulla ei vain ole tällä hetkellä kirjoitettavaa. Sitä viiniä ei vain ole olemassa.

Sylvialle Ja Varjoliljalle erityishalit ja jaxutsempit.

[Vilma1966]

Kovin on vanhuus alastonta ja ankeaa. Tarvitset vain jotain vaatetta yllesi loppumetreillä, siinä kaikki.

Tuo on aika pysäyttävä ajatus. Miksi tosiaan haalimme kovasti sitä maallista mammonaa kun emme sitä mukaamme saa? Myönnän, että itsekin olen sellainen, että helposti ostan kivat kengät tai vaatteen kun osuu kohdalle ja saan siitä nautintoa. Mutta tavaran haalimista olen alkanut vähentämään. Mietin juuri eilen yhtä keittiön kaappia siivotessani, että kuinka vähillä astioilla sitä oikeasti tulisi toimeen, mutta silti on kaapit täynnä. Enää en hajonneen tilalle osta automaattisesti uutta vaan katson onko minulla jo jotain millä sen korvata. En heitä olemassa olevaa tavaraa pois, mutta lisää en sitä halua.

On varmasti aikamoinen paikka kun hiukset lähtee. Vaikka tietää niiden kasvavan takaisin niin kuten sanoit, se tekee sairaudesta todellista ja konkreettista.

Kauheasti voimia sinulle sekä omaan kamppailuusi sairauden kanssa, että suruusi isästäsi.

[vilmasto]

Voimia minultakin sinulle Ulpukka kaiken keskelle. Vaikka ne hiukset onkin tavallaan murehista pienimpiä niin suuri asiahan se on kun ne lähtee hoitojen takia. Että vaikka ne paskasolut kuolee ja häipyy elimistöstä niin sen takia pitää luopua jostakin hyvästäkin.

Minä myös olen erään vanhuksen asunnon joutunut kerran tyhjentämään ja sen jälkeen oma ostokäytös muuttui. Ne kaikki mitä hän oli vuosien aikana säästänyt niin eihän niitä mukaan sinne hoitokotiin voinut viedä. Ei sitä omakotitaloa mihinkään yhteen huoneeseen voinut enää sulloa. Kierrätyskeskukseen ja roskiin, toki osa meni myyntiin. Mutta huonekalujakaan ei se kierrätyskeskus huolinut koska niistä on kuulemma ylitarjontaa. Osa hänen "muistolaatikoistaan" taitaa edelleen olla sukulaisen varaston perukoilla kun ei ollut sydäntä nakata niitä roskiin eikä niitä voinut edes sinne hoitokotiin viedä.

[Pecorino]

Mä olen miettinyt, että tästä lähtien pidän huolta siitä, että romua EI kerry kuten on tähän saakka kertynyt. Siis kun mulla on ollut säilössä jotain kaikenmaailman vanhoja lamppuja ym. mitä ei ikinä enää mihinkään laiteta.

Kuitenkin tämän sanottuani mietin, että ajatukseni materiaan on ehkä erilainen kuin mitä aikaisemmissa kommenteissa on ajateltu. Ei saa mitään mukaan ei, ja tavallaan lohduttavaa (?) että se loppu lopulta on aika samalla tavalla karu ja alaston meille kaikille. Mutta toisaalta, emme elä täällä kuolemista varten, vaan elämää ja pääasiassa tätä hetkeä. Tietyt tavarat tekevät minut tyytyväiseksi. Esimerkiksi kauniit astiat, vaatteet, huonekalut. Ne vaan istuvat minun esteettiseen silmääni. Ne myös kertovat jotain siitä millaisia ihmisiä olemme. Onko sinulla kirjoja, vaatteita, antiikkihuonekaluja... Lisäksi kuoleman jälkeen ne tavarat ovat ainoa konkreettinen asia mitä meistä jää. Esimerkiksi minulla on yksi mummoni huonekalu (minkä hän on tuonut Karjalasta evakkona) ja vaalin sitä kyllä. Joskus kosketan sen pintaa ja mietin että mummo, näkisitpä mihin kaikki asiat ovat sukupolvien myötä menneet, ja miten kaukana on se elämä mitä vain kaksi - kolme sukupolvea sitten oli - köyhyyttä, kuolemaa, sotaa, pelkoa. On tavaroita, joiden olemassaolo muistuttaa meitä menneestä. Ja tämän kaiken sanottuani, joo, kyllä on kaikkea ihan turhaa rojua mitä perijät saavat sitten heitellä roskiin. Mutta kaikkinensa, minä taidan olla haalija (tosin valikoiva sellainen).

[Varjolilja]

Kiitos Ulpukka kun myötäelit mukanani.
Nyt asiat näyttävät valoisemmilta. Olen täällä nyt tämän päivän raivannut äitini ja isäni tavaroita! Heillä on edessä iso remontti ja tässä tilanteessa he eivät jaksa tarttua asioihin ja äiti ei tietenkään edes saa. Olen heittänyt jätesäkillisiä mm. vanhoja tekstiilejä ja kankaita pois. Ei mitään retroa vaan kulunutta ja ei- arvokasta. Olen saanut samalla kunnon hikijumpan!

Ikävä kuulla tukan lähdöstä, mutta toivotaan, että samalla lähtevät ne ikävät pöpöt mylläämästä! Paljon voimia sinulle!

[Ulpukka]

Tässä sitä taaplataan. Vielä tämä kaljupää ei tunnu omalta. Aamulla, kun erehdyin katsomaan peiliin, hätkähdin. Kuka tuossa on. Ensimmäisenä aamuna tuli mieleen Vesa Keskisen karvaton kissa. Eli ei kaksinen näky. Mutta ehkä tähänkin tottuu. Eipä tarvinnut aamulla uimahallissa pestä hiuksia

Huomenna labrat, sitten selviää, voidaanko torstaina antaa seuraava sytostaattitiputus. Vähän jännittää, kun ensimmäisen jälkeen olin niin kipeä ja huonovointinen.

Kyllä viini kävi mielessä, kun kaljua päätä katselin. Mutta eipä se olisi hiuksia takaisin päähän tuonut. Joten unohdin sen vaihtoehdon.

Ei auta muu kuin elää elämäänsä. Mukavaa sellaista kaikille.

[SylviaPlaa]

no olihan täällä Ulpukan päivitystä tuolla omassa ketjussani mietin sua ja sitä olisiko täällä jotain.
tiedän miltä tuo tuntuu kun pää ajetaan kaljuksi ja miten sitä säikkyy peilin edessä. mulla oli nimittäin nuorena, noin 25-vuotiaana, jokin outo tuntematon "sairaus" sillä hiukset lähti kokonaan pois. syytä ei koskaan selvinnyt mutta jälkikäteen olen paljonkin funtsaillut että oireilu oli psyykkistä. kolmen vuoden kuluttua hiukset alkoi kasvaa yllättäen eikä vastaavaa ole tapahtunut sen jälkeen.
kaljuun kyllä tottuu, se on oma kokemukseni.

jospa tämä seuraava syto ei aiheuttaisi yhtä paljon huonovointisuutta. itselläni se vaihteli. välillä menin aivan veteläksi ja oksentelin, välillä taas säästyin pahimmilta sivuoireilta. juuri tämä vaihtelevaisuus antoi toivoakin koskei se ollut ihan jokakertaista.
muistan kun ennen ensimmäistä sytohoitoa kävin oikein ämpäriostoksilla. halusin sellaisen vähän pienemmän version ja puhtaan valkoisen. joku lilan värinen ei olisi toiminut kosken yksinkertaisesti pidä lilasta. ämpäriä sitten halailin ja esim jos mentiin ex-ukon luokse viettämään viikonloppua otin tämän ämpärini mukaan jo senkin takia, että joskus sain pahoinvointia automatkan aikana.
tuolla kylppärissä se nyt lojuu enkä ole tarvinnut sen palveluja pitkään aikaan.

miten ruokailu? jos maistuu niin mikä tai minkälainen? utelen ihmisiltä aina näitä ruokajuttuja, kuten miten teillä tänään syödään, kuten muuten naapuriltani L:ltä tivasin eilen, koska yleensä saan ihmisten ruokajutuista mielitekoja. oli sytot tai ei, niin ainahan mulla ruokahalu vaihtelee. tänään paistan vaihteeksi kanaa ja teen siihen kermaisen kastikkeen. sitten tavallista riisiä & salaattia. tuo on päivällinen, lounaaksi on pelkkiä hedelmiä. leipää syön harvoin. jotkin ruokalajit, kuten hernekeitto, vaatii kyllä palasen kunnon ruisleipää.

todella, todella paljon tsemppiä sytoihin. toivottavasti labrat sallivat ne.