Olet täällä

Mitä teet tänään, entinen alkoholisti?

Me Lopettajat on keskustelupalsta niille, jotka jo seilaavat selvillä vesillä tai horisontissa siintää elämä ilman alkoholia. Kirjoittaminen vaatii rekisteröitymisen.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Mitä teet tänään, entinen alkoholisti?

Äänestys päättyi 15.4.2019 17:58:03

murehdit menneitä
6
4%
uskot jumalaan
18
13%
urheilet
15
10%
luet kirjoja
23
16%
kuljet ja katselet
30
21%
pelkäät alkoholismisi palaavan
16
11%
teet vain työtäsi
7
5%
keskityt perheesi etuihin
10
7%
jotain muuta, mitä
19
13%
 
Ääniä yhteensä : 144

Re: Mitä teet tänään, entinen alkoholisti?

ViestiKirjoittaja mies metsänreunasta » 8.8.2019 20:07:22

Ainakaan näillä näkymin en vaihda minäkään. Saattaapa olla että elämäni on monen mielestä kovin pienissä ympyröissä tallaamista, mutta kun olen alkanut tykkäämään sellaisesta elämästä!
Ei tässä ole tietysti niin kovin paljon kiusauksiakaan, ei minulle juuri viinaa kukaan tyrkytä. Eikä se ryypyn väliin jättäminen mikään ongelma ole, kun tähän selvänäoloon olen jo tottunut.

Ei minulla toisaalta ole mitään sellaista fanatismiakaan sen asian suhteen, en minä sitä mitenkään enää ole itseltäni kieltänytkään. Tämä nyt vaan sitten menee näin. (Ja tähän täytyy huomauttaa, että kyllä vaan, siinä lopettamisprojektin aikana piti hiukan itseään kieltää, ja joinakin hetkinä olo oli epämukava. Mutta mielestäni kannatti.)

Sadepäivä, tosiaan, tänään. Kaikinpuolin velttoa elämää olen koko päivän viettänyt. Ihan tahallani, katumusta tuntematta. Nyppinyt vähän sitä sun tätä, poikennut kahvilla yhden asukasyhdistyksen tiloissa (siinä muuten olikin päivän ostokset, kahvikuppi maksoi 60 senttiä). Puhelin- ja muita keskusteluja mukavien ihmisten kanssa on päivään mahtunut, osin yksipuolista vuorovaikutusta tai sen yrittämistä kissan kanssa (joka pelkää ukkosta). Ei sille mene selitykset perille, ihan samalta tuntuu kuin kuvitelluille jumalille yrittäisin erilaisilla rukouksilla asioitani selittää. Kissa näyttää tekevän ihan oman päänsä mukaan, joskus sattumalta niin kuin sille sanoo, mutta epäilen ettei se asian ymmärtämisestä johdu. Outoja elukoita. Mutta mukavia, semmoisenaan, tottakai.
Avatar
mies metsänreunasta
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 7409
Liittynyt: 16.7.2010 09:49:34

Re: Mitä teet tänään, entinen alkoholisti?

ViestiKirjoittaja metsänpeitto » 9.8.2019 17:17:32

Mulla oli huono päivä; selkä kipeä, vatsa vaivaa ja tympeä olo kaikin puolin. Koira tietysti huomaa ihmisen mielentilan ja sekin on ollut jotenkin työläs tänään.

Koitin tehdä alustavia tulevaisuuden suunnitelmia mieleni piristykseksi ja lueskelin kirjoja. Kuuntelin Egotripin levyä "Vielä koittaa uusi aika", jonka sain kirpparilta 1e hintaan. Kaikkinensa hyvä levy ja omaan tilanteeseenikin osuvia sanoituksia. Rosa Liksomin yksi tietty novellikokoelma olisi kyllä taas lainattava; se on viheliäisten päivien pelastus.

Joskus aiemmin tähän olisi tietysti pitänyt vetää kossua, mutta kyllä nämä raskaammatkin päivät oppii selättämään selvänä.
metsänpeitto
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 336
Liittynyt: 9.1.2018 13:08:20
Ollut raittiina

Re: Mitä teet tänään, entinen alkoholisti?

ViestiKirjoittaja vadelmamunkki » 10.8.2019 08:06:10

^ Minäkin olen joskus lukenut jonkun Rosa Liksomin novellikirjan ja tykännyt siitä.
Elämässä on joskus vaikeita päiviä, mutta nekin menee ohi ja tulossa yleensä on parempia päiviä. Ainakin siihen asti kun päivät loppuvat kokonaan, ja sekin meillä jokaisella on joskus edessä. Siihen asti yritetään elää mielekkäästi, sekä itseä että muita satuttamatta.

Minun kirjani kustantaja lähetti juuri tiukan listan korjaus- ja fiilaus -ehdotuksia kirjani käsikirjoitukseen. Tai ei ne oikeastaan kaikki ole vain ehdotuksia, vaan painavia kehotuksia. Minulla menee nyt niiden kanssa askarrellessa koko viikonloppu, ja varmaan tulevan viikon illatkin normi-työpäivien jälkeen. Oli liittänyt mukaan myös luonnoksen kustannussopimuksesta, ikäänkuin kannustimeksi. :)

Mainittu normi-työpaikka muuten on ihan perseestä, kun jouduin huonompaan paikkaan heinäkuun jälkeen, jossa pitää lusia työsopimuksen loppuaika. :x Onneksi olen saanut lisättyä elokuun lopulle kaikki kertyvät lomapäivät, niin että pääsen hittoon koko puljusta jo 26.8. Aion myös kirjoittaa jokusen kärkevän kommentin ko. työympäristöstä someen tai ehkä jopa blogiini, ja siitä millaisissa puitteissa siellä hoidetaan psykiatrisia ja päihdeasiakkaita (kumpiakin sikin sokin sekasin).

Olen viime päivinä käynyt ehkä vähän ylikierroksilla. Pitää rajoittaa ainakin kahvin juontia, joka minun pitikin lopettaa kokonaan vuoden alkupuolella. Heitin jopa 90-luvulta peräisin olleen kahvinkeittimeni pois. Mutta kuinka ollakaan, kestin pari kuukautta ilman, söin sinä aikana kofeiinipillereitä saadakseni aamulla itseni hyvin käyntiin, ja sitten sorruin ostamaan pikakahvia. Se on aika hyvää.

Lördag till alla, och sommar okcså. Sommaren är inte kort, och jag kan tala svenska så helvete bra. Hej hej! :D
¤ Siitä on lähdettävä että tähän on tultu. ¤
Avatar
vadelmamunkki
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2763
Liittynyt: 14.8.2016 09:57:17

Re: Mitä teet tänään, entinen alkoholisti?

ViestiKirjoittaja mies metsänreunasta » 10.8.2019 15:17:05

Monensorttista nyhvertämistä lauantaipäivään mahtuu. Parissa markkinatapahtumassa olen jo käynyt, juonut asiaankuuluvat kahvikupilliset ja jutellut niin tuttujen kuin ventovieraiden kanssa enimmäkseen yhdentekevistä asioista. Huoltanut sirkelin ja koonnut taas työkaluja valmiiksi. Maanantaina kun olis mentävä vaihtamaan pari ulko-ovea ja parsimaan sitten seinää kun ovat hiukan erikokoisia kuin vanhat. Just senverran työntouhua tuntuu joka viikolle riittävän lievästä työn välttelystäni huolimatta, ettei ihan pääse unohtumaan.

Auton puhaltimen viankin jo paikallistin. Epämääräisen johtonipun keskellä on liitin jota heiluttamalla toimii-ei toimi-toimii ... siinä on jo asia josta jos uskovainen olisin niin uhraisin vaikka lampaan (jos sitten niitäkin olisi), minä kun jo luulin että joudun purkamaan puolen hyttiä, irrotttamaan muoviläpysköitä ja muita maskeja isomman perunakopallisen ennenkuin pääsen perimmäisten asioiden eli puhaltimen toimintaan vaikuttavien äärelle. Tuo liitin on ihan käden ulottuvilla jalkatilassa, sen sitten tarkastan syvällisemmin kun semmoinen inspiraatio tulee. Nyt riittää että nyhjäisemällä taas toimii ja tuhisee kuin kuorsaava renttu, puuskuttaa valintani mukaan joko raitista ilmaa tai lehmänhenkäyksenlämpöistä löylyä pitämään sadekelillä tuulilaisa sisäpuolelta auki. Olen taas elämääni tyytyväinen. Näin pienestä osaa ihmisenlapsi iloita.

Nyt sitten olen lähdössä metsään, toivorikkaasti korini ja pienen ämpärin kanssa. Kun kerran on satanut, niin jospa sieniä nousisi? Ei se ihan niin mene, ehkei tuo parin päivän sadekuurojen sarja sentään vielä kastellut maaperää kovinkaan paljon, eivätkä sienet nyt niin nopeita ole maasta pursuamaan. Mutta saahan sitä toivoa? Eikä siinä ainakaan mitään menetä jos tunnin tai pari kömpii pitkin metsiä.

Samantapaisia asioita olisin varmaan voinut alkoholistinakin touhuta (poislukien nuo autoon liittyvät, alkoholistina en autoa onnekseni edes kaivannut, mitä sellaisella olisin tehnyt, muuta kuin vahinkoa itselleni ja muille). Jotenkin silti tuntuu että elämään mahtuu nyt paljon enemmän asioita, kun ei tarvitse murehtia siitä päihdepuolesta. Suuntaan eikä toiseen. Täydellinen vapaus on pienenkin ajattelun tuloksena todettava utopioiden sarjaan kuuluvaksi, mutta on tämä elämä vaan aikalailla vapaampaa kuin alkoholistina. Ja se on semmoisenaan kovin hyvä juttu.
Avatar
mies metsänreunasta
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 7409
Liittynyt: 16.7.2010 09:49:34

Re: Mitä teet tänään, entinen alkoholisti?

ViestiKirjoittaja mies metsänreunasta » 11.8.2019 14:22:29

Kahdessa huutokaupassa kävin tänään. Molemmista poistuin aika pian, ei niissä ollut nyt mitään minulle tarpeellista. Enemmän sitä kippoa ja kuppia - ja niitä minulla on just sen verran kuin tarvitsenkin. Ehkä jokunen ylimääräinen. Enkä todellakaan aio ostaa mitään edustusastioita sitä varten että voisin mahdollisten vieraiden tullessa esittää että katsokaas mitä minulla on... kun kahvini saan edelleen mukavimmin juotua muovimukista eikä soppakaan sen paremmalta maistu vaikka lautasen pohjassa olisi millainen leima.

Tulipa kuitenkin oltua liikkeellä, katseltua maisemia ja ihmisiä. Voisi sunnuntainsa kai huonomminkin viettää. (tuolla lauseélla tosin voisi perustella melkein mitä tahansa tekemisiä, aina olisi jäljellä joku vielä huonompi vaihtoehto)

Eivät muuten olleet huutokaupat aina alkoholistillekaan terveellisiä paikkoja. Kaikenlaista sattui mukaan tartumaan, usein vielä järjettömiin hintoihin. Huutokaupanpitäjille kyllä suosittelin kohtuullista koskenkorvatarjoilua yleisölle puolta tuntia ennen huutokauppaa. Kauppa vilkastuisi huomattavasti ja reipas kilpailuhenki saisi ostajat auliimmin euroistaan luopumaan.
Avatar
mies metsänreunasta
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 7409
Liittynyt: 16.7.2010 09:49:34

Re: Mitä teet tänään, entinen alkoholisti?

ViestiKirjoittaja metsänpeitto » 12.8.2019 13:29:22

No, tänään on taas oloni parempi. Ei suututtanut edes rankkasadekuuro. Kastuin ja kävelin viimeiset 200m kotiin paljain jaloin, kun en viitsinyt pilata hyviä nahkakenkiä. Oli nimittäin vettä nilkkaan saakka suojatiellä. Miten sitä lapsena jalat niin kovettui, että pystyi sepelillä ihan juoksemaankin? Nyt jalkapohjat on pehmeät kuin vauvan pylly ja pisteli aikalailla. Harjoituksen puutetta varmaankin vaan.

Koira tosiaan tykkää etsimishommista ja sillä on niihin lahjojakin. Ei ole nimittäin lyttynaama kuonoton malli tämä, vaan kuonossa on mittaa ja sitäkautta hajuepiteeliä. Versioin lelun etsimisen lisäksi makupalan etsimisen: koira vessaan ja pikkuriikkisiä makupaloja ympäri kämppää. Alkuun sijoitin ne lattialle, nyt nostin vaikeusastetta ja laitoin korkeammallekin esineiden päälle, toki niin, että koira pääsee ne ottamaan kunhan löytää. On se innoissaan, häntä vispaa ja kirsu heiluu. Ulkoa on löytänyt sen sammakkovainajan lisäksi 2e kolikon. Jospa koulutan siitä rahakoiran. Ja miksei vaikka viinakoirankin ja autan lopettamaan haluavia etsimään koiran avulla hyvin kätketyt piilopullot retkahdusten ehkäisemiseksi. Mulla ei muuten juuri piilotettavaksi jäänyt mitään, paitsi kerran löytyi sohvan takaa 6-pack kaljaa. Lienenkö ollut niin mulkku, että piilotin sinne jonkun vieraan kaljat vai omiako olivat.. Vai piilottiko joku vieras minun kaljani, jotta voisi ne siemaista kun rötkötän sammuneena ja unohti sinne. Ja kun en kovin aktiivinen siivoushommissa tuolloin ollut, kauanko siellä ehtivät olla.

Muutaman hyvän kirjan lainasin kirjastosta. Olen huomannut, että hankalina aikoina lukeminen toimii hyvin. Tietoa ja toisaalta kaunokirjallisuutta. Nyt kun on useisiinkin ihmissuhteisiin liittyviä vaikeuksia ja huoliakin, niin hassulla tavalla helpottaa, jos löytää vähän samanaiheisia romaaneja ja niitä lukemalla saa lohtua. Miten en jotenkin edes muista, millainen itse olin juomarin urani loppuvaiheessa.. Varmaan valehtelin ja olin ärtynyt ja pirullinenkin. Silti on niin hankalaa suhtautua läheiseen ihmiseen, joka rimpuilee ihan järjettömästi alkoholikoukussa. Välillä lopettaa ja välillä haistattaaa paskat takakireille raitistelijoille ja ylistää juomisen ihanuutta. Ottaa yhteyttä ja katoaa taas.. Vääntyy paikalle kännissä vaikka on vannonut tulevansa selvinpäin.. Olinko itse samanlainen? En käsitä jos ihan tarjotaan mahdollisuutta tulla jos on selvä tai jäädä pois jos on juonut, niin sekään ei onnistu. No mutta tuo ei pohtimalla tuosta ratkea. Katkaistava välit tai tyydyttävä tuohon veivamiseen ja jämäkästi vaan kieltäydyttävä edes keskustelemasta silloin kun hän on juopunut.

Vadelmamunkin tapaan myös minulla kahvin juominen on nyt karannut käsistä ja yritän siirtyä osin teehen. Ei siinä muuten mitään, mutta unet menee ja puolentoistalitran päiväannoksen jälkeen olen ärtynyt ja levoton. Katsotaanpas pysynkö kiintiössäni ja onko minusta kahvin kohtuukäyttäjäksi. 2 suurta mukillista päivässä on tavoite alkuun ja se on noin 7-8dl, mikä on melkoinen määrä jo sekin.
metsänpeitto
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 336
Liittynyt: 9.1.2018 13:08:20
Ollut raittiina

Re: Mitä teet tänään, entinen alkoholisti?

ViestiKirjoittaja mies metsänreunasta » 14.8.2019 07:08:07

Aamun ensimmäisenä hommana taitaa olla ikkunasta vilkaisu sen toteamiseksi sataako vai ei. Sen perusteella sitten voi jotain päivän mahdollisista tekemisistä karsiutua pois. Kun ei taas ole mitään semmoista ansiotyötä johon yrittäisin pienellä sateellakin tuppautua. Kevyttä on vapaan ihmisen elämä.

Yhden pienen rakennuksen piirustukset olivat ilmestyneet sähköpostiini. Se tarkoittaa sitä että mahdollisesti taas muutaman viikon työrupeama olisi näkyvissä. Tarttis vissiin laskea sille rakennelmalle joku hinta, ainakin työn osuudesta. Voi olla että täytyy kysellä aineista hinnat ja laskea nekin. No, jos sitä alan laskeskelemaan niin siinä päivä sitten meneekin.

Sikäli mukavaa hommaa, että siitä ei ainakaan palkkaa saa, tuli sitten työ tehtäväksi tai ei. Se siis on harrastustoimintaa, vapaa-ajanviettoa. Toisaalta taas, ei anna oikein luonto periksi olla hiukan jotain sen eteen tekemättä että joskus taas palkkatyötäkin olisi.

Joskus tulee mieleen, että olis tämä elämä voinut helpompaakin tuon työn suhteen olla. Jos ja jos ja jos... eli jos olisi ollut sellaisia pitkäaikaisia työpaikkoja, tai edes joku koulutodistus jonka kopioilla olisi voinut työnhankinnan hoitaa laittamalla hakemuksia postiin.. ilman pienten työnmurusten metsästystä ja hinnoittelun/työn tuloksen satunnaisesti leviävään maineeseen luottamista ja leviämättömyyden epäilyä... mutta toisaalta, on tämä ihan kivaakin ollut. Ja hengissä olen pysynyt, useimmiten joka päivä syönytkin.

Taitaa tulla senverran tänään sateissa taukoja että ulos , mökkini tontin nurkassa meneillään erinomaisen maukas lapiohomma. Montun kaivaminen on touhuna sieltä rentouttavimmista päästä . Ei tarvitse juuri järkeä käyttää, työn tuloksen näkee heti, ja kun itselleen kaivaa, ei tarvitse miettiä sitäkään että mitä tämä tulee maksamaan ja onko se mahdollisesti maksajan mielestä jo liikaa... siis aivan murheetonta meininkiä.
Viimeksi muokannut mies metsänreunasta päivämäärä 14.8.2019 09:36:29, muokattu yhteensä 1 kerran
Avatar
mies metsänreunasta
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 7409
Liittynyt: 16.7.2010 09:49:34

Re: Mitä teet tänään, entinen alkoholisti?

ViestiKirjoittaja vadelmamunkki » 14.8.2019 09:19:51

Aamulla töihin lähtiessä tuli niin infernaalinen kaatosadekuuro niskaan, että oikein ihmetytti. Kadut lainehtivat, kun läpsyttelin pikkukengissä pysäkille jalat märkänä. Onneksi kesä (yleensä) kuivaa minkä kastelee, jos ei nyt ihan trooppista tulvaa tule.
Sateenvarjo suojasi yläpäätä onneksi sen verran, ettei edes musiikinkuuntelu häiriintynyt alkavassa vedenpaisumuksessa. 8)
Sitten sade loppui yhtäkkiä kuin hanasta kääntämällä, ja aurinko alkoi paistaa.

Tänään istun varmaan naama kiinni tietokoneen näytössä kellon ympäri. Ensin töissä puoleen päivään, ja sitten muualla kirjan tekeleen parissa. Loppuhionta pitöisi saada pakettiin mahd. pian, niin kirja saattaa ehtiä ulos jopa lokakuun kirjamessuihin mennessä. :shock:
Käyttekös te muut kirjamessuilla? Niitä on tulossa ainakin Turkuun ja Helsinkiin.

Kirjoja kannattaa lukea, vaikka olisikin myös Netflix. On minullakin Netflix. Ja kolme romaania avaamatta, jotka lainasin kirjastosta jo toukokuussa. :oops:
¤ Siitä on lähdettävä että tähän on tultu. ¤
Avatar
vadelmamunkki
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2763
Liittynyt: 14.8.2016 09:57:17

Re: Mitä teet tänään, entinen alkoholisti?

ViestiKirjoittaja skorpioni » 14.8.2019 09:25:42

mies metsänreunasta kirjoitti:Joskus tulee mieleen, että olis tämä elämä voinut helpompaakin tuon työn suhteen olla. Jos ja jos ja jos... eli jos olisi ollut sellaisia pitkäaikaisia työpaikkoja, tai edes joku koulutodistus jonka kopioilla olisi voinut työnhankinnan hoitaa laittamalla hakemuksia postiin.. ilman pienten työnmurusten metsästystä ja hinnoittelun/työn tuloksen satunnaisesti leviävään maineeseen luottamista ja leviämättömyyden epäilyä... mutta toisaalta, on tämä ihan kivaakin ollut. Ja hengissä olen pysynyt, useimmiten joka päivä syönytkin.



Voisi sanoa että omapa on vikasi. Väärät valinnat jne. Mutta niin voisi sanoa kovin monesta muustakin asiasta. Repaleisesta ja raskautetusta elämästä on ainakin sinulle ollut se hyöty että olet kasvanut rauhalliseksi elämästä nauttivaksi mieheksi jota eivät pienet murheet liikauta.

Kaiva siis vaan itsellesi kuoppaa, älä toiselle, muista sananlasku miten käy sille joka toiselle kuoppaa kaivaa. Kukin itse omat kuoppansa kaivakoon. Ja täyttäköön kun haluttaa. Lapiot on halpoja harrastusvälineitä!
skorpioni
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 267
Liittynyt: 31.1.2016 09:24:47

Re: Mitä teet tänään, entinen alkoholisti?

ViestiKirjoittaja metsänpeitto » 14.8.2019 11:30:59

skorpioni kirjoitti:
mies metsänreunasta kirjoitti:Joskus tulee mieleen, että olis tämä elämä voinut helpompaakin tuon työn suhteen olla. Jos ja jos ja jos... eli jos olisi ollut sellaisia pitkäaikaisia työpaikkoja, tai edes joku koulutodistus jonka kopioilla olisi voinut työnhankinnan hoitaa laittamalla hakemuksia postiin.. ilman pienten työnmurusten metsästystä ja hinnoittelun/työn tuloksen satunnaisesti leviävään maineeseen luottamista ja leviämättömyyden epäilyä... mutta toisaalta, on tämä ihan kivaakin ollut. Ja hengissä olen pysynyt, useimmiten joka päivä syönytkin.



Voisi sanoa että omapa on vikasi. Väärät valinnat jne. Mutta niin voisi sanoa kovin monesta muustakin asiasta. Repaleisesta ja raskautetusta elämästä on ainakin sinulle ollut se hyöty että olet kasvanut rauhalliseksi elämästä nauttivaksi mieheksi jota eivät pienet murheet liikauta.

Kaiva siis vaan itsellesi kuoppaa, älä toiselle, muista sananlasku miten käy sille joka toiselle kuoppaa kaivaa. Kukin itse omat kuoppansa kaivakoon. Ja täyttäköön kun haluttaa. Lapiot on halpoja harrastusvälineitä!


Niinpä tietysti voisi, mutta asiat ei aina ole niin yksinkertaisia tosiaan. Maailmakin on muuttunut, ja muuttuu kovaa vauhtia. Isäukkoni oli yrittäjä jonkun aikaa. Hänen alallaan homma oli ihan sama; asiakkaat ei olisi olleet valmiit maksamaan mitään. Käsityötä olisi pitänyt tehdä ulkomaista sarjatuotantoa halvemmalla. Toisekseen yhteiskuntakaan ei niin mukavasti kohtele, sairastaminenkin menee omaan piikkiin, eikä pakollisesta minimieläkevakuutuksesta juuri hyödy. Monihan on itsenäiseen työntekoon ajautunut myös ulkoistusten kautta. Vaikkapa tehtaan siivous ulkoistetaan ja työntekijöille jää sitten vaihtoehdoksi joko työttömyys tai kenties suostuminen johonkin naurettavaan puoliyrittäjyyteen, jossa on sitoutunut kuitenkin entiseen työnantajaansa huonoin ehdoin.

No kukin koittaa selvitä niillä edellytyksillä, jotka nyt tällä hetkellä on. Oma kohtaloni lienee elinikäinen köyhyys ja velkavankeus, mutta raittiina siltikin tämäkin elämä on usein ihan siedettävää. Joiltain osin ihan omaa syytä elämän tilanne. Helposti käy niin, että jos taloudellinen (tai muukin) sivuluisu alkaa, korjausliikkeet on vääriä, virheiden paikkaamista uusilla virheillä ja ajautuu aina vaan hankalampaan tilanteeseen. Pystyn näiden asioiden kanssa elämään kyllä ja yllättävän positiivinen on suhtautuminen lähes aina ollut, kun tilanteeni reilusti kerron ja kyselen millä ehdoin joku asia on mahdollista hoitaa.

Huomasin tässä, että jollain tapaa olen ollut liikaa näiden parin juovan läheisen kanssa tekemisissä. Oma olo alkaa olla huono, väsynyt ja jopa raivokas. Eipä siinä juopotteluelämässä ole mikään tänä aikana muuttunut ja vaikken itse juo, jotenkin upposin siihen samaan paskaan taas ja ajatukset kiertää ikäviä, negatiivisia ratoja. Nyt korjausliike kiireesti. Kärsin jo taas unettomuudesta ja sain nyt suhteettoman raivarin, jonka kohteeksi joutui periaatteessa väärä ihminen, koska ärtymys kumpuaa enempi tästä altistumisesta näille kahdelle juopolle veijarille. Itse olen tekemisistäni vastuussa, eikä tuota raivostumista voi kenenkään muun syyksi pistää. Omaa elämää on rukattava nyt siihen suuntaan, että mielentila on parempi. Onneksi oma retkahtaminen ei ollut lähelläkään, eikä tullut mitään halua juoda, päinvastoin ennemminkin.

Lainasin lisää kirjoja, dekkareita ja pari tietokirjaa alkoholismista. Eilen katsoin elokuvan ja neuloin villapaitaa, vaikka pikkasen nihkeä keli on neulomiseen. Onneksi sain puhelun, joka lisäsi toivoa asioiden sujumiseen. Elämäni on kuin tuo paljonkin uutisoitu surkuhupaisa Funikulaari Turussa, ei päivää, ettei jotain ongelmaa. Välillä kulkee jotenkin, välillä ei, eikä päivän tilannetta etukäteen tiedä. No mutta tämä ajokki kyllä taas lähtee liikkumaan, vaikka nyt kovin tahmeaa on taas.

Kuukausi vielä ja täyttyy 4v raittiina.
metsänpeitto
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 336
Liittynyt: 9.1.2018 13:08:20
Ollut raittiina

Re: Mitä teet tänään, entinen alkoholisti?

ViestiKirjoittaja mies metsänreunasta » 16.8.2019 12:59:28

Luulenpa että sellainen joka ei ole elämässään vääriäkin valintoja tehnyt, on joutunut elämään jarrut päällä ja kaikkea peläten. Vaikeaa on nimittäin uskoa että joku olisi niin kaukaa viisas ja kaikenhuomioonottava että jokainen elämän käänekohta olisi just parhaalla mahdollisella tavalla ohjailtu eteenpäin. Olen huomannut että jopa putkinäköisimmät perfektionismia elämässään ylistävät tekevät joskus hätäpäissään ohjausliikkeitä ihan elämää vaikeuttavaan suuntaan. Ehkä useinkin juuri sen perfektionisminsa takia.

Virheitä ja jalanjälkiä, niitä löytyisi jos menneisyyteni polkuja voisin uudestaan lähteä katselemaan. Olishan se ehkä mukavaa. Tai sitten ei. Voi olla ihan hyvä että olemme edelleen suoraviivaisesti yhteen suuntaan kulkevan ajan kahleissa. Kaikista madonreikäteorioista huolimatta.

Pääasia että on kivaakin ollut. Sen verran että voi joskus halutessaan muistella ja mieltänsä lämmittää jollain kaukaisella mukavalla ...mitä se sitten milloinkin on ollut.

Edellisissä viesteissä mainitut taloudelliset ja tuotannolliset syyt (kuten monen asian perusteluissa asia ilmaistaan) ovat ainakin minulla tehneet paljon mutkia matkaan, mutta on siinä muutakin ollut. Ihmissuhteet nyt kumminkin yhtenä heiluttajana. Ja joskus ne yhdistyneenä siihen edelliseen. On nimittäin joskus niinkin, kuten vanha sanonta toeaa, että kun köyhyys kävelee ovesta sisään, niin rakkaus lentää ikkunasta ulos. On sekin vuosikurssi läpikäyty, henkisine sotakorvauksineen ja oppirahoineen. Kuten myös sitten se päinvastainen; puutteen ihmisiä lähentävä ja ihmissuhdetta lujittava vaikutus -ja se on yksi niistä hienoista elämänkokemuksista.

Tuostapa tekisikin mieli kysyä, miten tuohon asiaan liittyviä kokemuksia itsekukin täällä haluaisi sanoiksi pukea; miten ovat nuo ihmissuhdeasiat elämää heilutelleet?

Jaa että mitä tänään, vanhojen kaiveluunko käyttäisin kauniin elokuun päivän? No ei sentään. Tuo nyt vaan pulpahti pintaan kun näitä tänne tulleita kirjoituksia katselin. Ihan tätä päivää tässä elelen, ja ihan tyytyväisenä elämiseeni. Kun raamatun sanoin ilmaistuna "ei minulta mitään puutu" niin antaapa mennä samaan malliin edelleen. Touhuillen mitä huvittaa ja vanhoista asioista ainakaan paskamaisimmillia enää uudestaan muistelemalla mieltäni pahoittamatta. Joistakin asioista on paras vaan todeta että hyvä kun on menneisyyttä.
Avatar
mies metsänreunasta
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 7409
Liittynyt: 16.7.2010 09:49:34

Re: Mitä teet tänään, entinen alkoholisti?

ViestiKirjoittaja metsänpeitto » 16.8.2019 16:48:21

mies metsänreunasta kirjoitti:
Virheitä ja jalanjälkiä, niitä löytyisi jos menneisyyteni polkuja voisin uudestaan lähteä katselemaan. Olishan se ehkä mukavaa. Tai sitten ei. Voi olla ihan hyvä että olemme edelleen suoraviivaisesti yhteen suuntaan kulkevan ajan kahleissa. Kaikista madonreikäteorioista huolimatta.



Mä en ajattele aikaa lineaarisena ja ainoastaan eteenpäin kulkevana. Tietyllä tapaa niin on, mutta joku syklisyys on niin luonnossa kuin ihmisen elämässä. Uskon myös, jollei menneestä opi, elää uudelleen ja uudelleen samankaltaisia tilanteita, vaikka aika periaatteessa menee eteenpäin, ihminen ei mene. Raitstuminen voi kiertää pitkään kehää, jossa vuorottelee retkahdukset ja ponnistelut taas nousta pintaan. Jos ei kykene rehelliseen itsetutkiskeluun, on todennäköistä, että ihmissuhteissakin toistaa samaa kaavaa, valitsee samankaltaisia vastapareja ja itse sortuu samaan toimimattomaan käytökseen.

Minusta ihmisessä on läsnä kaikki eletyt ajat ja iät kerrostumina kuin sipulin kuoret. Ihmisen muistot joko vääristyneinä tai jokseenkin oikeina voi olla jonkinlainen käyttöohje itseensä ja omaan elämäänsä. Voi kelata taaksepäin onnellisiin hetkiin ja saada niistä vaikka intoa viritellä vanha harrastus, jos sille onkin taas aikaa. Onnettomista muistoista voi ottaa opikseen, iloita, että selvisi murtumatta vaikeat ajat, oppi ehkä jotain ja huomata, että tämänpäivän huoli on aika mitätön ja tuntea kiitollisuutta nykyhetken hyvistä asioista. Oma elämä on kuin tarina, elokuva. Miksei sitä sitten kelaisi halutessaan ees taas? Mulla on elokuvistakin muutama kestosuosikki, joita tahkoan katsoa vähän väliä.

Unelmat taas on tulevaisuutta. Ne antavat voimia tähän päivään ja jokainen toteutunut juttu, on joskus ollu olemassa pelkästään ajatuksena, unelmana. Ajattelen, että kun antaa unelmille tilaa, alkaa jotenkin huomaamattaankin viedä asioitaan niiden suuntaan pikkuhiljaa ja ne muuttuvat todemmiksi.

Omalla kohdallani en usko, että olisi onnellinen keskittyessäni pelkästään tähän hetkeen ja tähän päivään. Konkreettinen tekeminen on kivaa, mutta vastapainona sille tarvitsen seilaamista ajassa.Sieltä kumpuaa kaikenlaista sanoisiko nyt materiaalia vaikka runoihin, muuhun kirjoitteluun ja maalauksiin. Voin ottaa ensin yhden näkökulman, sitten toisen ja taas kolmannen tai palata ekaan. Voisihan sen ajatella tietysti traumojen työstämiseksi ja niihin juuttumiseksi, mutta mulle mieli ja muistot on aarreaitta ja jos siitä kaivelusta joskus tulee karmea fiilis, toisaalta joskus kun elämäänsä on käyttänyt inspiraationa lähteenä ja saanut jotain onnistunutta aikaan, olo on raikas kuin luonto sateen jälkeen.

Metsänreunan mies ja miksei muutkin, jos ette halua kaivaa menneitä, onko siihen joku syy? Vaikka että se vie aikaa muulta, laskee liikaa mielialaa, on jotenkin turhaa tms. Ihmiset on niin erilaisia ja mikä sopii yhdelle, on toiselle väärä tyyli, ja tuskin kaikki hyötyy mitenkään näistä mun käyttämistä menetelmistä. Loppujen lopuksi mua ei tekemäni virheet harmita kuin satunnaisesti joskus hetken. Lapsena tapahtuneet asiat tietysti siinä mielessä, kun ei itse voinut mihinkään vaikuttaa ja sieltä saadut (tunne)vammat hankaloittaa jokus elämää tai lähinnä tekee ihmissuhteista vaikeampia. Jos olisin elänyt erilaisen elämän, olisin joku muu kuin mitä nyt olen.

Tänään kävi vieraita, koira käyttäytyi hyvin ja tykkäsi. Kahvittelu ja jutustelu oli mukavaa. Normaalit lenkit vedetty ja yksi ompelujuttu tuli valmiiksi.
metsänpeitto
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 336
Liittynyt: 9.1.2018 13:08:20
Ollut raittiina

Re: Mitä teet tänään, entinen alkoholisti?

ViestiKirjoittaja mies metsänreunasta » 16.8.2019 18:38:21

Kiitos, Metsänpeitto. esitit hyvän kysymyksen menneisyyden kaivelemisesta. Yritän vastata.


No joo... minulle tämä aikakäsitys on vähän yksioikoinen. Eilisen jälkeen tuli tämä päivä, tämän päivän jälkeen huominen, ja siinä järjestyksessä ovat menneet sikäli kuin olen ehtinyt asiaa seuraamaan.

Menneisyys on tapahtunutta, joltain osin itse koettua ja suurimmalta osaltaan minusta riippumatta tapahtunutta. Sen varaan tietysti rakentuu tämä päivä, ja huomiseen vaikutetaan tänään. Sen minkä sitten yksi ihminen mihinkään vaikuttaa. Veikko Huovinen sanoi että ihmisellä on kusiaisen valtuudet...

Menneisyyttä on mukava muistella, ja sitä teen minäkin ihan varmasti joka päivä. Keskusteluissa tulee kovin helposti kertoiltua tarinoita, toivoa vaan täytyy ettei samaa tarinaa niin moneen kertaan että kuulijat alkavat osaamaan ulkoa paremmin kuin itse. Riittäisihän niitä, jokaisella. Toiset ovat parempia tarinankertojia kuin toiset, ja hyvä tarinaniskijä saa sinänsä arkipäiväisen, pienimuotoisen ihmiselämään liittyvän sattumuksen tuotua esiin niin että kuulijakin nauttii. On se toisinaan maukasta. Se muuten saattoi ola yhtenä syynä siihen että aikoinaan aloin viihtymään yhdessä kaljabaarissa paljon enemmän kuin olisi kohtuullista ollut. Siellä oli tarinoita. Menneisyys eli, kotikaupungin historia sitä eläneiden näkökumasta oli eläväistä kuin kusiaispesän laki kevätauringossa -hyviä muistajia ja kertojia riitti ja useimmat heistä raskaan työnsä vastapainoksi halusivatkin kokoontua juttelemaan enemmän hauskoista jutuista kuin synkistä.

Jollain tavalla ihminen myös on aina kokemustensa ja eletyn elämänsä summaa -mutta on siinä sentään valtaosa kaikkea muuta. Koko ympäristö, itsestä riippumattomat tapahtumat, lähtökohdat ja mahdollisuuksien rajat muokkaavat meitä kovin paljon.

Vaikka menneisyys on ollut myös oppimista, ei minun elämäni silti mikään itselle tai muille opiksi ja ojennukseksi tehty opetuselokuva ole. Ei niistä tapahtumista kannata yrittää vääntää sellaisia tarinoita että ne suoraan työntäisivät omaan tai mahdollisen kuulijan mieleen viisauksia ja elämänohjeita, varoittavia esimerkkejä tai malleja hyvin elämiseen. Ei se semmoista ole. Saahan niistä, monista jutuista, väännettyä opettavaisiakin, mutta suurin osa on ihan vaan elämää. Jota ei ole eletty opetukseksi vaan elämännälkään ja itse asiassa aina omaa selviytymistä ajatellen, usein valiten edes ajattelematta, helpoimman aidanraon kulkutieksi kohti seuraavaa kompuroitavaa estettä.

Kivaa on muistella, ja kivaa on tarinoida. Mutta se kaiveleminen, tarkoituksena etsiä masentavia tai hävettäviä tai hermostuttavia tai kaduttavia tai muuten vaan maukasta kipua masokismista nauttivalle -ei se oikein minulle taida sopia. Kun olen menneisyyteeni ja elämääni kuitenkin aika tyytyväinen, on se kivaakin ollut, niin en taida viitsiä itseäni myrkyttää itseäni vastaan. On ollut semmoisiakin asioita, isoja asioita, joita olen tiennyt tiennyt murehtia jo etukäteen, ne ovat valvottaneet öistä jo ennen tapahtumistaan.. kuten nyt vaikka päällekaatuvat konkurssit tai puolison kuoleminen sairauteen joka ei vaihtoehtoja jättänyt... ja toiseen kertaan ne iskivät sitten toteutuessaan. On itketty. ja on surtu. On oltu toivottomiakin. mutta, että kaivaisin niitä esiin ruoskiakseni itseäni jo menneillä asioilla vielä kolmanteen ja kolmanteenkymmenteen kertaan vuosikausien päästä -ei kiitos. Ei minusta taida tulla tuskasta nauttivaa masokistia.

Ja on asiassa vielä yksi puoli.
Ei niistä kaikista enää olisi opetukseksi juuri minulle.

Minä nimittäin en ole enää se sama mies joka olin silloin kun kukin sattumus elämässä oli sattuakseen ja ajankohtainen. Ne liittyivät senhetkiseen metsänreunan mieheen (tai tulevaan metsänreunan mieheen, kai olin silloin jotain muuta) En minä ole enää se elämännälkäinen ja menemisen, kaikessa osallisenaolon huutavassa tarpeessa vaahtoava nuorimies joka luuli aina jäävänsä just nyt jostain hienosta ja mahtavasta paitsi, jostain jossa varmasti "kaikki muut" olivat mukana ja minä yksin ulkopuolella, kun en ehtinyt tai päässyt vauhtiin mukaan... En ole myöskään se hiukan vanhempi nuorimies, jolla oli kiire päästä eteenpäin, painaa pitkää työpäivää, yrittää kilpailla päästäkseen aina ylöspäin, kavuta mitä erilaisempia tikkaita kaikin raajoin ja hampainkin ettei ainakaan jäisi toisista jälkeen... En ole myöskään se mies, joka tunsi aina olevansa jotenkin puutteellisilla eväillä , epävarmana ja arkana sensuhteen miten ihmissuhteissa pärjäisi, miten vastakkaisen sukupuolen kanssa pääsisi kontakteihin, enkä se joka muisti aina vertailla itseään muihin, epäillä omia voimiaan ja mahdollisuuksiaan. En ole myöskään enää alkoholisti joka oli saanut itsensä riippumaan alkoholintarpeen aiheuttamasta aikatauluttamisesta ja kaiken säätämisestä.

Voisin sanoa vänrikki Stoolin tavoin että "jotain ehkä tietäisin, olinhan siellä minäkin". Mutta pidänpä mielessäni että en ole enää. Enkäö muuten haluaisikaan.

Menneisyydestä tarinoitaessa tulee itsellekin parempi mieli kun ruokkii enemmän mukavia muistoja. Niistä saa jopa voimia tähän päivään.
Viimeksi muokannut mies metsänreunasta päivämäärä 17.8.2019 07:18:17, muokattu yhteensä 1 kerran
Avatar
mies metsänreunasta
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 7409
Liittynyt: 16.7.2010 09:49:34

Re: Mitä teet tänään, entinen alkoholisti?

ViestiKirjoittaja metsänpeitto » 16.8.2019 20:16:22

Kiitos näkökulmasi avaamisesta metsänreunan mies ja näin jälkijunassa osanottoni puolisosi kuoleman johdosta!

Enhän minäkään tietysti sama ihminen ole, mitä vaikka 20 tai 30 vuotta sitten. Osa aiemmin tärkeänä pitämistäni asioista on menettänyt merkityksensä näinä vuosina, osa taas kuten vaikkapa into lukea, on säilynyt.

Tietyllä tapaa tämä mylly ja ikääntyminen on poistanut ahdistuksen, joka kävelytti öisin ulkona. Riittävän paljon kun on tapahtunut raskaita asioita, olen niitä lakannut pelkäämästä, koska kuten kirjoitit, ihmisellä on kusiaisen valtuudet ja pelko ei estä ainuttakaan katastrofia tapahtumasta, eikä auta niitä setvimään. Homekämpästä lähdin kaiken menettäneenä, huonovointisena ja sairaana, ja liki rahattomana, mutta niin vaan on asiat yksi kerrallaan jotenkin järjestyneet.

Tietysti asioita vaan tapahtuu ja ihminen joutuu joskus vaikkapa yhteiskunnan taholta melkoisen mielivallan kohteeksi, eikä virheellisistä päätöksistä koituneita menetyksiä korvaa kukaan. Joissain kohtaa johonkin on itsekin vaikuttanut.. valitsee puolison, luottaa väärään ihmiseen, sotkee juomalla asioitaan, eikä oikeastaan voi tietää, miten muilla valinnoilla elämä olisi mennyt; huonommin vai paremmin ja mikä on oma osuus, mikä sattumaa. Jos minä olisin saanut paljon rahaa 25-vuotiaana vaikka perintönä, olisin kuollut eli köyhyys jopa suojeli silloin. Omaa ymmärtämättömyyttä on ollut joskus liika luottaminen joskus, enkä suojannut selustaani riittävästi.

No mutta olen hengissä, liikuntakykyinen, ei ihme kyllä aivovammaa kännikaatuilusta, asunto ja ruokaa ja elämä sujuu jos nyt ei aina niin loistavasti, niin riittävän hyvin kuitenkin ja unelmat on sen kokoisia, että ne voi toteutuakin.

Ehkä minä niputtaisin kaiken yhteen tavallaan. Ne muistot, kokemukset ja menneisyys sisältää omat valinnat siinä ajassa ja ympäristössä ja niiden ihmisten vaikutuspiirissä. Eihän ihminen tee valintojaan ja saa elämänkokemuksiian irrallisena muusta maailmasta. Valitsin nuorena joitakin asioita kun koin siihen painetta. Ympäristö vaikuttaa siihen käsitykseen millaisena kelpaa tms. Naisilla se voi olla vaikka ulkonäkö tai muiden auttaminen, miehillä kovuus tai olla kova työmies. Ehkä sitten myöhemmin huomaa, ettei joku pyrkimys johdakaan mihinkään ja parhaassa tapauksessa vahvistuukin valitsemaan asioita ja arvoja sisimmästään käsin. Niissä puitteissa, missä se sitten on mahdollista.

Koira tuhisee kainalossa ja mikäs tässä on levolle käydä. Noista parista raskaasta päivästä sain soudettua läpi.
metsänpeitto
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 336
Liittynyt: 9.1.2018 13:08:20
Ollut raittiina

Re: Mitä teet tänään, entinen alkoholisti?

ViestiKirjoittaja mies metsänreunasta » 17.8.2019 10:21:42

Niinpä. Me olemme aina aikamme lapsia ja ympäristömme lapsia. Helposti omaksumme roolin ja toimintatavat joilla saa juuri siinä hetkessä ja ympäristössä myönteistä palautetta. Ja kun jollain tavalla on tarpeeksi usein myönteistä palautetta saanut (muilta tai itseltään tyytyväisyytenä), se jää päälle, tunkee esiin vielä silloinkin kun se ei ole enää edes käyttökelpoinen.

Parhaimmillaan menneisyyden kokemukset ovat voimavaroja, uskoa selviytymiseen ja siihen että asiat kääntyvät kyllä välillä hyväänkin suuntaan. Kertomasi homekämpästä lähtö kaiken menettäneenä - kun siitäkin muistaa sen että ei edes se merkinnyt elämän pohjalle putoamista, siitäkin oli tie eteenpäin ja parempaan huomiseen. Kovatkin kokemukset ovat sikäli hyviä että ne antavat vertailukohtia tämän päivän pienempiin vastoinkäymisiin. Useimmat pikkujutut eivät oikeastaan tunnu miltään, kun taustalla on voittoja isommista ongelmista.

Ei niissä silti kannata piehtaroida, kunhan antaa olla siellä taustalla, tärkeänä muistettavana se, että voitettu on. Ei se että otti joskus perkeleen lujille.


Tarinointiin ja menneiden kelaamiseen pitää vielä vähän palata. Siellä nuoruuteni "nousevan auringon taloissa" , siinäkin kaljabaarissa jonka harmaita filosofeja, elämää työpäivän jälkeen oluttuopin yli katselevia väsyneitä paperitehtaan miehiä ja siivoojia, elähtäneitä tanssiorkesterin solistinaisia, tuntemattomiksi jääneitä taiteilijoita, melkein-piirinmestari-shakinpelaajia, siivoojia ja sähkömiehiä joilla oli usein maukkaat tarinankertojan lahjat, siellä viettämiäni iltoja en osaa katua. Lämmöllä muistelen edelleen. Virhevalinta, tottakai. Mutta kun se oli ihan oma virhe, tutunoloinen, kuin minulle räätälöity, siellä minä viihdyin, tarinoiden parissa. Niihin kai koukutuin, silloin. Pakko on todeta, että en minä todellakaan ole enää se sama ihminen. Vaikka tuota kaikkea muistankin kaikella lämmöllä ja jopa kunnioituksella hyviä tarinakertojia kohtaan, en minä sellaiseen enää kaipaa. Jos jostain vastaavanlaisen paikan löytäisinkin, niin en minä siellä enää viihtyisi. Se oli silloin ja nyt on nyt.


Eikä sekään aina ollut sitä miltä näytti. Oli myös kavereita jotka olivat jääneet oman tarinankerrontansa vangeiksi. Joskus , jollain kahdenkeskisellä kalareissulla eräs heistä sitä minulle selittikin. Hänen oli pakko pöytään istuessaan kertoa jotain hauskaa tai surullista, kunhan kertoi, koska se oli hänen roolinsa. Ei kuulemma olisi aina huvittanut, mutta eihän porukkaa voinut pettää, hylätä kuuntelijoitaan. Tulihan siinä, sen hän kertoi, samaakin tarinaa väännettyä moneen kertaan, mistä niitä joka illaksi ihan uusia. Ja koneellista se oli, kuulemma, lopuksi. Tarinaa vain tuli kun suunsa avasi . Vanhasta muistista.

Sillä kalareissulla hän sanoi niinkin että useimmin hän mieluummin eläisi tässä hetkessä, tekisi jotain sellaista mikä on just nyt . Vaikka sitten istuisi kalastamassa, vähin puhein ja elein.
Avatar
mies metsänreunasta
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 7409
Liittynyt: 16.7.2010 09:49:34

EdellinenSeuraava

Paluu Me Lopettajat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 7 vierailijaa