Olet täällä

Miten olla aloittamatta.

Onko tavoitteenasi tai elämäntapanasi täysraittius? Me Lopettajat on keskustelupalsta niille, jotka jo seilaavat selvillä vesillä tai horisontissa siintää elämä ilman alkoholia. Kirjoittaminen vaatii rekisteröitymisen. Tule mukaan elämänmakuiseen keskusteluun!

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Miten olla aloittamatta.

ViestiKirjoittaja Rahvas1 » 12.1.2019 09:54:32

Moi

Juomisen tuska (krapula, henkinen morkkis) kun yllättää, niin lopettaminen on helppoa tai sitten ei,
mutta miten olla aloittamatta jos sielun syövereissä tietää lopputuloksen. On ihan jopa normaalia,
ettei raitistumisen ensiyritys onnistu, mutta kun todellisuutta ei enää pääse pakoon, siis juomisen ongelmat
on todellisia ja ainut vaihtoehto on olla juomatta, mutta miten löytää siihen työkalut, mistä ja minkälaiset?

Oma tarinani kertoo hyvinkin sen vaikeuden, kun lähes kaksi vuotta juomattomuutta ei yksin riittänyt juomisen
lopettamiseksi. Minulla ei ollut silloin tukiverkkoja, ei omia voimia tai kykyä tai näkyä olla juomatta. Oli kaiken lisäksi
lääkkeitä joita tarvitsin nukkuakseni, mielialalääkkeitä joilla yritin tasata paniikkeja, ahdistuksia ja jotain muuta.

En osannut puhua kenellekään, en kertoa miten oikeasti voin, miksi voin pahoin, miksi pelkäsin avautumista, miksi pelkäsin, että joku saisi tietää todellisen tilanteeni.
Ainut mitä osasin oli se, että kallistuin juomaan uudestaan.

Täällä puhutaan siitä että AAn pitäisi tiedottaa itsestään lisää, mutta alkoholismisairaudesta ei kuule myöskään lääkäreiltä, ei psykiatreilta, psykologeilta, terapeuteilta tai edes poliiseilta, jotka kantaa jeppeä sadatta kertaa putkaan.

Eli miten olla juomatta, olla aloittamatta, kun koko maailma huutaa sen puolesta ja sitä vastaan. Mistä saa oikeasti apua,
kuka oikeasti kykenee kertomaan niin, että se auttaa löytämään sen jonkin jota tarvitaan jotta ei enää joisi.

Minua auttoi alkuun sekin, kun sain kuulla alkoholismisairaudesta, mutta eipä siitä tosissaan paljon puhuta.
Tänään on helppo olla aloittamatta, mutta muistan miten silloin ongelmien ollessa päällä se varmuus oli lähinnä
varmuus peloista, ahdistuksista ja omavoipaisista jutuista.
Rahvas1
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 193
Liittynyt: 13.4.2014 06:18:02

Re: Miten olla aloittamatta.

ViestiKirjoittaja Haley » 12.1.2019 10:22:47

Raitistumisprosessi on henkistä työtä joka on tehtävä, mikäli meinaa pidempään raittiina pysytellä. Ei sitä työtä voi tehdä, ellei ensin perehdy asiaan riittävästi. Teoriapuolta on kyllä tarjolla yllin kyllin mutta miten sitten käytännössä mahtaa homma edetä. Mielestäni toisten saman läpikäyneiden kertomukset ja kokemukset tarjoavat sitä parasta mahdollista opastusta tiellä raittiuteen.

Jokaisen tulee vain muistaa, että kunkin elämä on ainutlaatuinen ja erityinen lajissaan. Kukaan ei ole samanlainen ja elämäntiet ovat erilaisia. Alkoholismi on se sairaus joka meitä yhdistää. Kaiken erilaisuuden ja ainutlaatuisuuden keskellä alkoholismi edetessään yhdistää kyllä lopulta ihmiset suht koht samanlaiseen muottiin. Mitä pidemmälle tauti etenee sen yhdenmukaisemmat kuviot ja tuntemukset alkaa ihmisillä lopulta olla. Vaikeudet alkavat olla samanmoisia.

Miten sitten päästä sellaiseen olotilaan, että moisten sotkujen keskellä pystyisi vielä aloittamaan elämän raittiina?
haley@aanetti.com
Avatar
Haley
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 526
Liittynyt: 12.9.2018 16:12:57
Ollut raittiina

Re: Miten olla aloittamatta.

ViestiKirjoittaja vadelmamunkki » 12.1.2019 10:27:56

Rahvas1 kirjoitti:Täällä puhutaan siitä että AAn pitäisi tiedottaa itsestään lisää, mutta alkoholismisairaudesta ei kuule myöskään lääkäreiltä, ei psykiatreilta, psykologeilta, terapeuteilta tai edes poliiseilta, jotka kantaa jeppeä sadatta kertaa putkaan.


Kyllähän alkoholismista lääkäreiltä kuulee. Toisilta enemmän, toisilta vähemmän. Tunnen ihan muutaman lääkärin, jotka ovat itsekin alkoholisteja. :)

Poliisi puolestaan patistaa jepen päihdehoidon piiriin siinä vaiheessa, kun tämä kärähtää ratista ja kortti menee hyllylle.
Lastensuojelu tekee saman, kun käy ilmi että jepellä on hoidettavaan alaikäistä jälkikasvua siinä juopottelun ohessa.

Ongelman hoidossa vaaditaan kyllä hieman oman suunkin avaamista, tai edes halua keskustella siitä. Hoitoon pääsee hieman vaihtelevasti eri puolella maata. Pääkaupunkiseudulla melko helpostikin, ja ihan yhteiskunnan avulla ja kustannuksella.
Viimeksi muokannut vadelmamunkki päivämäärä 12.1.2019 10:45:24, muokattu yhteensä 2 kertaa
Avatar
vadelmamunkki
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2111
Liittynyt: 14.8.2016 09:57:17

Re: Miten olla aloittamatta.

ViestiKirjoittaja mies metsänreunasta » 12.1.2019 10:38:24

Koko oman elämäni ajan olen kuullut alkoholista ja alkoholismista, paljonkin.

Ehkä liian suurelta osin se puhe on kovin mustavalkoista, tunnepitoista, usein hengellistä, ihmisiä samaan muottiin pakottavaa -sanalla sanoen, todelliselle elämälle vierasta saarnaamista ja "todistamista" parhaiden uskonlahkojen tyyliin.

Voipa olla että osa nuoruuden innostusta juomiseen oli jopa uhmaa, kapinointia näitä "saarnaajia" vastaan.

Ei silloin tullut mieleen, että ehkäpä todellisempaa kapinointia vallitsevaa hegemoniaa vastaan olisikin ollut itsenäisyys ja välinpitämättömyys koko asian suhteen. Ei olisi ottanut vaikka muut ottivat, olisi ollut selvänä silloinkin kun muut yrittivät kohottaa juhlatunnelmaa lasia tai pulloa kallistamalla, olisi harkinnut ihan itse omien polkujensa suuntaa.

Nykynuorisossa olen huomannut viitteitä siihen että noinkin jo osataan ajatella.

Osataan olla aloittamattakin. Kokonaan tai ainakin aloittamatta urakkaluontoista jokapäiväistä juomista.
Avatar
mies metsänreunasta
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 6639
Liittynyt: 16.7.2010 09:49:34

Re: Miten olla aloittamatta.

ViestiKirjoittaja lomapuisto » 12.1.2019 10:46:25

Vadelmamunkki kirjoitti
Ongelman hoidossa vaaditaan kyllä hieman oman suunkin avaamista, tai edes halua keskustella siitä. Hoitoon pääsee hieman vaihtelevasti eri puolella maata. Pääkaupunkiseudulla melko helpostikin, ja ihan yhteiskunnan avulla ja kustannuksella.

Osuvaa tekstiä. Kun eräänä iltana apua pyytääkseni avasin suuni ja sanoin toisille alkoholisteille olevani alkoholisti, alkoi tämänpäiväinen raittiuteni. Täällä Hesassa ja ympäristössä pääsee joka päivä ihan ilmaiseksi lukuisiin paikkoihin, joissa voi sanoa raittiuteen tien avaavat sanat: olen alkoholisti.

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
lomapuisto
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2563
Liittynyt: 12.12.2014 12:04:04

Re: Miten olla aloittamatta.

ViestiKirjoittaja vadelmamunkki » 12.1.2019 10:56:06

^ Niin, ja pääsee ilmaiseksi myös paikkoihin, joissa ei edes tarvitse sanoa olevansa alkoholisti, vaan pelkän alkoholiongelman mahdollisena pitäminen riittää. Alkoholistiksikin saa kyllä tunnustautua heti kättelyssä.
Neljä kunnallista päihdepoliklinikkaa päivystää matalalla kynnyksellä joka arkiaamu klo 9 - 11. :idea: Eikä maksa mittään. Asiakkaalle siis. Yhteiskunnalle kyllä.
¤ Siitä on lähdettävä että tähän on tultu. ¤
Avatar
vadelmamunkki
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2111
Liittynyt: 14.8.2016 09:57:17

Re: Miten olla aloittamatta.

ViestiKirjoittaja Rahvas1 » 12.1.2019 12:19:51

Hoi

Oma alkoholismini vei minua yksinäisyyteen, omavoipaisuuteen ja kyvyttömyyteen kuunnella ja
nähdä totuutta. Jälkeenpäin, kun raitistuin ymmärsin myös sen, ettei kokemani vääryydetkään
johtuneet muusta, kuin minun tekemisistäni tai tekemättä jättämisistä.

Omat kokemukset niiltä ajoilta lääkäreistä ja itsestäni oli sitä, että etsittiin oireisiin apua, eikä niinkään
puhuttu alkoholismista, alkoholismisairaudesta, siis sitä, että se juominen olisi sitten siinä ja ainut
vaihtoehto olisi täysi päihteettömyys ja päihteettömiä ratkaisuja siihen.

Alkoholismin hoitoon kuuluu itsetutkiskelu tavalla tai toisella, jossa olin hyvä, olihan alkoholismini
pakottanut minut tekemään sitä ja myös sitä tutkimista miten ihmiset reagoi minun tekemisiini.
Osasin siis hyvin kieltää kaiken, syyttää muita, jos se oli hyvä ratkaisu. Oli helpompaa kieltää ja
vastustaa, kuin toimia toisin.

Alkoholismi on jotenkin häpeällinen sairaus, josko siitäkään syystä sen tarjoaminen on vaikeaa ja hyväksyä,
joillekin tahoille jopa mahdotonta. Asenne yhteiskunnassa on hieman muuttunut, mutta yhä edelleen ainakin
itse törmään ymmärrättömyyteen tai suorastaan kieltämiseen. Liikaa juomista pidetään usein selkärangattomuutena
johon sen ihmisen pitää vaan ryhdistäytyä.

Muistan miten ne kerrat ärsytti, kun olisi ollut halu juoda, mutta jostain syystä ei voinut. Seuraavana päivänä
sitä tunnetta ei ollut. Jos se auttaa, kun kertoo, ettei juomattomuus tänään harmita huomenna. Siitä ei tarvitse
puhua kenellekään, se toimii yksinkin ja se on uskonnosta vapaa.
Rahvas1
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 193
Liittynyt: 13.4.2014 06:18:02

Re: Miten olla aloittamatta.

ViestiKirjoittaja vadelmamunkki » 12.1.2019 13:38:00

Jos kieltäytyy itse puhumasta omasta alkoholiongelmasta tai alkoholismista, niin ei voi ehkä edellyttää muilta että he siitä väkisin puhuisivat.

Alkoholismi on häpeällinen jos sen häpeällisenä ottaa. Monet kokevat häpeällisenä hyvin erilaisia sairauksia, sellaisiakin joihin ei itse ole voinut vaikuttaa. Moni häpeää myös köyhyyttä tai jotain synnynnäisiä piirteitään.
Häpeällistä pitäisi kuitenkin olla vain ne häpeälliset teot joihin syyllistyy, eikä sairaus tai ongelma itsessään. Varsinkaan avun hakeminen siihen.
¤ Siitä on lähdettävä että tähän on tultu. ¤
Avatar
vadelmamunkki
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2111
Liittynyt: 14.8.2016 09:57:17

Re: Miten olla aloittamatta.

ViestiKirjoittaja mies metsänreunasta » 12.1.2019 18:30:14

En minä osaa häpeämistäkään niin pahana asiana pitää.

Semmoistakin sattui, että olin joskus selvänä ihan sen takia että hiukan hävetti mennä kaljanhajuisena ja humalaisena semmoisiin paikkoihin joissa muut olivat selvinä ja asiallisessa kunnossa. Toisinaan taas kun en osallistumiskunnossa ollut ihan oikeasti hiukan harmittelinkin että olis sitä nyt voinut tämän päivän olla selvänäkin ja olisi voinut häpeilemättä mennä mukaan tuohonkin juttuun.

Saattoipa tuolla asialla olla jotain tekemistä senkin kanssa että lopetin juopottelun. Se juominen kun rajoitti, juuri tuon takia. Ellen olisi hiukkaakaan hävennyt niin mitäpä sitten, kaiketi olisin voinut juoda pitempäänkin ja toikkaroida pöhnäisenä kaikissa paikoissa.

Ei se ainoa syy lopettamiseen kai ollut, mutta osansa silläkin.

Olisko sitten häpeilemisestä apua siihen ettei aloittaisikaan... enpä osaa sanoa. Jos ihminen on kaukaa viisas ja päättelee että selvänä ollen välttyy nolaamasta itseään niin miksei.
Avatar
mies metsänreunasta
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 6639
Liittynyt: 16.7.2010 09:49:34


Paluu Me Lopettajat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa