Olet täällä

Kun elämä murenee(jälleen)

Haluatko tukea ja keinoja alkoholinkäytön vähentämiseen? Me Vähentäjät on vertaistukeen perustuva keskustelupalsta kaikille, jotka etsivät muutosta alkoholinkäyttöönsä. Kirjoittaminen vaatii rekisteröitymisen.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Kun elämä murenee(jälleen)

ViestiKirjoittaja juha260 » 11.3.2019 22:23:25

Hei taas

Kirjoittelin tänne viime vuoden puolella paniikkikohtauksen jälkeen. Oireet ovat hävinneet ja elämäkin näytti jo kääntyvän parempaan suuntaan kunnes tässä sunnuntaina tuli taas huonoja uutisia...

Kävin koirani(joka on ainoa ja paras ystäväni) kanssa sunnutaina eläinlääkärissä kun hänen mahansa oli pinkeä kuin se olisi ilmaan täynnä. No siinä otettiin röntgenit joista selvisi se että ei ollut suolikiertymä aiheuttajana ja vatsassa oli paljon läpinäkyvää nestettä. Verikokeissa sitten selvisikin että maksa arvot ovat vähän normaalia korkeammat. No varasimme ajan ultraäänitutkimukseen tälle päivälle jossa tuo maksa pystyttäisiin tarkistamaan. Lääkäri poisti sunnuntaina kuitenkin nestettä koiran mahasta että sillä olisi parempi olo.

Tänään kun menimme sitten sinne ultraan niin maksaa ei näkynyt siinä ollenkaan joten lääkäri oli lähes 100% varma pitkälle edenneestä maksakirroosista joka ei koirilla ole parannattavissa. Saimme kuitenkin lääkkeet sapeneritykseen, maksan suojaksi ja kortisonia(nesteenpoistaja) mutta todennäköisyys niiden toimivuudesta noin pitkälle edenneessä sairaudessa on hyvin pienet...… maanantaina käymme kontrollissa jossa asia selviää. Hyvä asia on se että koiran maha ei ainakaan ole niin piukea kuin sunnuntaina vaikka se vuotaankin jonkun verran siitä nesteenpoistoreiästä sitä nestettä

En enään tiedä mikä kirous minulla on päällä vai onko kohtaloni olla erakko koko elämän kun ei voi olla sattumaa että mummo kuolee 2014, isä kuolee syliini saman vuoden lopussa, toinen mummo kuolee 2017 ja nyt sitten koira kuolee tänä vuonna. Koirakin täyttäisi tänä vuonna vasta 7v ja kun olen Facebookista katsellut niin siellä on usein jopa 15 vuotiaita lapinkoiria jotka voivat hyvin.

Kiitos lukemisesta jos tänne asti pääsit. Yrittänyt olen olla positiivinen mutta kaikella on rajansa niin miksi en ryyppäisi itseäni hengiltä? kun joskus olen yrittänyt jopa auttaa muita ja tämä on kuolemakierre on palkkio jonka siitä saan...….
juha260
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 13
Liittynyt: 6.4.2018 19:36:46

Re: Kun elämä murenee(jälleen)

ViestiKirjoittaja juhanikari » 11.3.2019 23:41:40

Moi Juha!

Mukava kuulla että sulla on paniikkikohtaukset ja liika alkoholi pysynyt poissa kuvioista.

Sen sijaan hyvin ikävä kuulla koirasi sairastumisesta! Onko tämä elämäsi ensimmäinen koira? Itsekin olen koiraihminen. Meillä on vaimon kanssa pienikokoinen, vähän sinun koiraasi nuorempi koira. Tuntuisi hirveältä jos se kuolisi pois. Vielä hirveämmältä tuntuisi jos vaimo kuolisi pois. En voisi kuvitellakaan lähteväni johonkin Thaimaahan ostamaan uutta vaimoa. Mutta uuden koiran varmaan vaimon kanssa hankkisimme. Olen lähes kuuskymppinen ja elämässäni on ollut useampi koira ja vaikka mies olenkin niin jokaisen koiran kuolemaa olen itkenyt.

Ymmärrän ettei sitä hyvää kaveria täysin korvaa uusi koira, mutta heitin tällaisen ajatuksen ilmaan. Ja jos rahasta on tiukkaa, niin halvat sekarotuisetkin ovat oikein mukavia. Jaksamista!

t. Juhani
Vähentäjä! Less alcohol is more life! :-)
juhanikari
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 972
Liittynyt: 22.10.2015 16:22:46

Re: Kun elämä murenee(jälleen)

ViestiKirjoittaja SylviaPlaa » 12.3.2019 09:39:05

moi Juha hyvä,
mua kosketti ihan valtavasti sun teksti. en tiedä mitään, en siis mitään, niin kauheaa kuin huoli rakkaasta koirasta.
ymmärrän tuskasi, olen todella pahoillani teidän molempien puolesta. varmasti ihana karvaturri, tuo lapinkoirasi.
entä jos siihen löytyisi kuitenkin sopiva päivittäislääke? pääasia ettei ole kärsimystä eli kipuja. turrit kun eivät osaa kertoa tuntemuksistaan.

itse menetin rakkaan viimeisen koirani, sekarotuisen karhukoirani jo 3,5 vuotta sitten ja vaikka pahin tuska on jo mennyttä niin aina ikävöin, aina. kuten edellistäkin koiraani jonka menetin jo runsaat 10 vuotta sitten.
ymmärrän myös surusi isäsi ja isovanhempiesi pois menosta mutta osaisitko ajatella että vanhana ihminen yksinkertaisesti kuolee. niin käy jokaiselle, eli ei sun päälläsi mikään "kirous" ole. älä lähde semmoisiin ajatuksiin ollenkaan mukaan. meillä kaikilla on menetyksiä.
ja valitettavasti koiratkin sairastuvat. minäkin jouduin lopettamaan ennen tuota karhukoiraani olleen saksanpaimenkoirani kun se oli vasta 7 v vaikean sairauden takia. karhukoira oli sentään jo 11 v. mutta hurjia, hurjia kokemuksia ne olivat. vain ajatus siitä, että kykenin päättämään niiden parhaaksi samalla lopettaen niiden mahdolliset kovatkin tuskat lohduttavat. rakastin (ja rakastan) niitä ehdoitta.
voin jopa sanoa, etten ole rakastanut yhtäkään ihmistä niin paljon kuin näitä "koiralapsiani". ne olivat mulle kaikki kaikessa.
elät nyt suuren huolen ympäröimänä. elämä on välillä kamalan raskasta.
ja kuule, rakas koirasi ei haluaisi että ryyppäisit itseäsi hengiltä! eikä sinun päälläsi ole sitä kirousta!
nämä kaksi asiaa kun muistaisit, Juha.
kirjoittelethan jatkossaskin kuulumisia? haluaisin kovasti saada tietää mitä siellä maanantain kontrollissa käy.
jaksamista, toivottaa lämmöllä Sylvia
SylviaPlaa
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1817
Liittynyt: 27.11.2016 20:49:41

Re: Kun elämä murenee(jälleen)

ViestiKirjoittaja marillion » 13.3.2019 20:36:01

Hei Juha,
toivottavasti koiraasi pystytään hoitamaan..laitathan kuulumisia tänne, myös itsestäsi!
marillion
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 91
Liittynyt: 30.10.2018 19:51:45

Re: Kun elämä murenee(jälleen)

ViestiKirjoittaja juha260 » 13.3.2019 22:31:18

Hei taas ja kiitos viesteistä.

Aksu koirani lähti tänään pois keskuudestamme kun nesteenpoisto haava repesi auki aamu ulkoilun aikana kun koira oli iloinen lumesta. No siinä sitten lähdettiin päivystykseen jossa lääkäri totesi että Aksun tila on sen verta huono että kunto voi romahtaa ihan milloin vaan ja siitä seuraisi kivulias kuolema. Vaikka Aksu oli vahva ja hymyili loppuun asti niin tuo päätös oli tehtävä...… Aksu oli ensimmäinen oma koirani ja varmaan jääkin viimeiseksi. Harmittaa se kun Aksu ei päässyt näkemään viimeistä kertaa parhaita kavereitaan. Kuitenkin aion pysyä nyt erossa känniryyppämisestä ja yrittää jatkaa tuota lenkkeilyä jonka pari viikkoa sitten aloitin vaikka se yksin onkin vielä tylsempää kuin jonkun kanssa
juha260
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 13
Liittynyt: 6.4.2018 19:36:46

Re: Kun elämä murenee(jälleen)

ViestiKirjoittaja juhanikari » 14.3.2019 01:16:39

Otan isolla kauhalla osaa sun suruusi Aksun poismenosta. Onneksi ei ehtinyt kärsiä kovista tuskista vaan sai nukkua pois.

Hienoa että olet päättänyt pysyä pois känniryyppäämisestä ja jatkat liikuntaa. Mun ainoa liikunta on koiran lenkit, mutta sekin tekee hyvää. Jaksamista!

t. Juhani
Vähentäjä! Less alcohol is more life! :-)
juhanikari
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 972
Liittynyt: 22.10.2015 16:22:46

Re: Kun elämä murenee(jälleen)

ViestiKirjoittaja SylviaPlaa » 14.3.2019 04:44:44

voi mikä suru-uutinen!
lämmin osanottoni, Juha hyvä. kiitos kun kerroit rakkaan Aksusi poismenosta meillekin. olen valtavan pahoillani menetyksestäsi.
Aksu sai elää rakastavan isännän kanssa ja siksi oli varmasti onnellinen koira, siitä ei kahta sanaa.
ei enää tuskia eikä ainakaan tulevia tuskia sekä kipuja.
Sulla on tietysti lohduton olo mutta selviät siitä. ja päätöksesi olla juomatta on huikean hyvä päätös! se syventäisi suruasi kestämättömiin mittasuhteisiin ja saisit vain kamalamman olon pitkäksi ajaksi. enpä silti menisi ihmettelemäänkään jos tissuttelisit mutta vältä sitä keinolla millä hyvänsä. tai siirrä se vaikka aina seuraavaan päivään/iltaan, päivä kerrallaan.
valtavasti voimia päiviisi. suuri halaus Sulle.
SylviaPlaa
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1817
Liittynyt: 27.11.2016 20:49:41

Re: Kun elämä murenee(jälleen)

ViestiKirjoittaja marillion » 14.3.2019 21:07:35

tulin nyt ihan vartavasten tännne kuulemaan näitä uutisia. Voi miten surulliselta tuntuu sinun puolesta... Aksullahan ei enää ole mitään hätää, kumpa me jäljellejääneet selviäisimme myös kaikesta ikävästä..
Halaukset sinulle, kyllä tästäkin selviät. Mieluummin tietysti ilman viinaa.
marillion
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 91
Liittynyt: 30.10.2018 19:51:45

Re: Kun elämä murenee(jälleen)

ViestiKirjoittaja Varjolilja » 15.3.2019 12:37:45

Olen surullinen Aksun poismenosta. :(

Minä ajattelen, että koirilla on paikka, jonne ne pääsevät kuoleman jälkeen. Se on sellainen suunnaton ranta, jossa ne voivat juoksennella vapaina ja haistella tuoksuja! Siellä ei ole kipuja eikä murheita. Rannan koirien silmissä pilkahtelee ilo. Ne elävät isossa laumassa, kavereina ja auringon laskiessa käpertyvät toistensa viereen lämpimään. Unissa ne palaavat omistajiensa luo. Iloisena haukahduksena muistuttavat muistoissa. Eivät ikinä katoa siis kokonaan.

Minulla ei ole koskaan ollut kotieläintä, mutta osaan kuvitella kuinka siihen kiintyisin.

Surut ja kaipuut on koettava ja läpikäytävä. Toista koiraa ei kannata edes harkita silloin. Aika kuluu ja tuleva näyttää.
Keskity itseesi ja omaan hyvinvointiisi. Älä hukuta ikävää ja kaipuuta alkoholiin. Pääset helpommalla.

Kirjoittele kuulumisiasi tänne. Saanko kysyä minkä ikäinen olet? Ei tarvitse vastata, jos tuntuu sille.
En usko, että sinuun on langettu mitään "kirousta". Elämä välistä tuntuu sille, että musta pilvi on juuri sinun yläpuolellasi. On jaksoja, jolloin tapahtuu ikäviä asioita, läheisiä kuolee. Itsestänikin tuntuu usein, että kun ikäviä asioita alkaa tapahtua, ne tulevat ryöppyinä ja kerrallaan. Ja useasti me huomaamme ne ikävät jaksot. Hyvät jaksot jäävät vähemmälle huomiolle.

Kaikkea hyvää sulle ja tsempit. Nyt on aika vaalia muistoja ja antaa surunkin tulla. Niiden kautta elämään alkaa tulla taasen valoa ja voimaa.
Pienin askelin pitkätkin taipaleet taitetaan! Ole armollinen itsellesi.
Avatar
Varjolilja
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 415
Liittynyt: 14.9.2018 11:08:59
Ollut juomatta

Re: Kun elämä murenee(jälleen)

ViestiKirjoittaja venkku » 15.3.2019 12:46:45

Osanotto täältäkin! <3
venkku
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 147
Liittynyt: 8.1.2019 12:20:29
Ollut juomatta

Re: Kun elämä murenee(jälleen)

ViestiKirjoittaja hemmentaali » 15.3.2019 14:30:22

Voi Juha <3

Toivon, ettei kukaan ihan heti kurkista tänne työkoppiini, valuu kyyneleet niin virtanaan... Minä olin vajaat kolme vuotta sitten siinä tilanteessa, kun parhaat ystäväni palasivat virtaan. Nykyisin en enää päivittäin niitä ikävöi, mutta silloin kun ikävä iskee, niin se onkin sitten lohduton.

Hesarin lastenpalstalla oli joskus tämän vuoden alussa kysymys, mistä ihminen on tehty (ja mitä se vesi ihmisessä on). Vastaus, jonka kirjoittajaa en enää muista, alkoi:

"Ihminen on tehty alkuaineista, jotka ovat alun perin peräisin taivaan tähdistä."

Sinun koirasikin oli tehty alkuaineista, jotka ovat alun perin peräisin taivaan tähdistä, sieltä mistä sinä ja minä ja me kaikki. Siksi se ei ole koskaan kokonaan poissa. Niin kauan kuin tämä maailmankaikkeus on olemassa, me kaikki olemme.

Mutta tuskasi ymmärrän ja tunnen tänne saakka. Voimia.
If you're going through hell, keep going.
Avatar
hemmentaali
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 399
Liittynyt: 12.10.2015 17:30:16

Re: Kun elämä murenee(jälleen)

ViestiKirjoittaja Tiikeri » 16.3.2019 19:16:16

Hei. Olen ihan uusi täällä kirjoittamassa. Joten teksti voi tökkiä vähäsen. Osanottoni Juhalle Aksun poismenon vuoksi.
Itse olen myös monen koiran takia itkeskellyt.
Hienoa että et ole hukuttanut suruasi juomiseen.
Itse olen potenut 2 v koirakuumetta mutta järki on voittanut. Esellinenkin koirayatävä kun houtui olemaan päivät yksin kotona.
Leppoisaa viikonloppua.
Toivossa on hyvä elää.
Tiikeri
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 62
Liittynyt: 16.3.2019 18:16:30


Paluu Me Vähentäjät

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa