Olet täällä

Urheileva juoppo raitistuu

Me Lopettajat on keskustelupalsta niille, jotka jo seilaavat selvillä vesillä tai horisontissa siintää elämä ilman alkoholia. Kirjoittaminen vaatii rekisteröitymisen.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Re: Urheileva juoppo raitistuu

ViestiKirjoittaja lomapuisto » 31.7.2019 07:28:03

Convallaria kirjoitti
Alkoholia tulee mietittyä yhä yllättävän paljon. Olen arvioinut, että vuosi taitaa olla kohdallani realistinen aika, että alan unohtamaan. Noh, sitä kohti siis.

Raittiutesi on hyvässä mallissa, onnittelut! Alkoholi on yhteiskunnassamme niin jokapäivinen aine ja asia, että ei se pääse koskaan täysin unohtumaan. On vain tehtävä selväksi kenelle se on vahingollista ja tarpeetonta. Ja muistettava, että alkoholin hallintakyky ei yleensä parane pitkänkään raittiuden myötä.

Ensimmäiset asiat ensiksi
lomapuisto
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2937
Liittynyt: 12.12.2014 12:04:04

Re: Urheileva juoppo raitistuu

ViestiKirjoittaja Convallaria » 14.8.2019 08:40:31

Olen miettinyt, että kun monet hehkuttavat uuden raittiin elämän hienoutta, niin itselleni tämä raittius ei ole niin radikaali muutos. Elämäni raittiina ja juovana on kovin samanlaista. Nyt huomaankin miettiväni, että mikä mättää, kun en hehku, koe tai tunne enemmän kiitollisuutta/onnea?

Olen ollut juovana aikanani ihan suht iloinen elämästäni. En ollut tissutellessani apaattinen, vaan hyvinkin toimelias. Välillä raittiina olen jopa enemmän aloitekyvytön, kuin ennen :shock:

Tämä pohdinta huolestuttaa, sillä pohjustako tällä jotain? Suunnitteleeko mieleni kuitenkin juomista?

Jelp.
Avatar
Convallaria
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 50
Liittynyt: 14.2.2019 09:57:30
Ollut raittiina

Re: Urheileva juoppo raitistuu

ViestiKirjoittaja lomapuisto » 14.8.2019 15:42:01

Convallaria kirjoitti
Olen miettinyt, että kun monet hehkuttavat uuden raittiin elämän hienoutta, niin itselleni tämä raittius ei ole niin radikaali muutos. Elämäni raittiina ja juovana on kovin samanlaista. Nyt huomaankin miettiväni, että mikä mättää, kun en hehku, koe tai tunne enemmän kiitollisuutta/onnea?

Raittiuden lähtökohdat ovat meillä erilaisia, toisille ulkoiset puitteet säilyvät ja muutokset ovat pieniä, joillekuille järisyttävän suuria.. Alkoholistin raitistumisessa on kuitenkin paljolti kyse myös ajatus- ja asennemaailman muutoksesta.

Ehkä saisit mieltäsi kaihertaviin kysymyksiin vastauksia A-klinikalta. Siellä on ammatti-ihmisiä, joille ongelmasi ovat tuttuja.
Rohkenen myös suositella AA-kirjallisuutta. Niistä voit lukea 12 askeleen omaksumistapoja. Ja moni vaivaava asia selviää, jos sulla on mahdollisuus tutustua pidempään raittiina olleeseen alkoholistinaiseen ja keskustella hänen kanssaan.
Kannattaa katsoa tuolta yläpalkista kohdan MISTÄ APUA? tarjoamia mahdollisuuksia ja rohkeasti ottaa seuraava askel.

Tänään et ole yksin.
lomapuisto
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2937
Liittynyt: 12.12.2014 12:04:04

Re: Urheileva juoppo raitistuu

ViestiKirjoittaja Tyräkki » 14.8.2019 16:32:28

Mä olen välillä ahdistellu ihan samasta asiasta, kun homma ei "tunnu missään eikä miltään", ainakaan enää, kun darraton aamu on oletusasetus, eikä pieni ihme.

Ajattelen kuitenkin enimmäkseen niin, että koska mun dokaaminen oli kaikessa kipeydessään ja liiallisuudessaan vielä ainoastaan "pintoja naarmuttavaa", en mä voi olettaa tai odottaa, että elämä ilman viinaa olis siinä tapauksessa mitenkään erityisen erilaista. Mutta pysyn nollilla, koska en halua uudestaan alkaa kokeilemaan onneani.
Tyräkki
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1596
Liittynyt: 31.5.2017 15:25:31
Ollut juomatta

Re: Urheileva juoppo raitistuu

ViestiKirjoittaja mies metsänreunasta » 14.8.2019 20:21:21

Convallaria kirjoitti:Olen ollut juovana aikanani ihan suht iloinen elämästäni. En ollut tissutellessani apaattinen, vaan hyvinkin toimelias. Välillä raittiina olen jopa enemmän aloitekyvytön, kuin ennen :shock:

.


Asia on kovin usein tuolla tavalla. Jos juominen aiheuttaisi ilon katoamisen elämästä niin kuka hullu silloin joisi? Ei kukaan. Nekin jotka väittävät juomisensa johtuvan joko sukurasituksesta tai jonkun henkiolennon määräyksestä tai muuten ihan vallan itsestä riippumattomista asioista, saavat juomisesta jotain iloa. Ei se juominen juopolle vastenmielistä ole. Minullakin oli juodessa usein ihan hauskaa. Ajatusvirhe oli siinä että en uskonut yhtä hauskaa voivan olla selvänä.

Kun juominen muuttuu alkoholistiseksi, se ei välttämättä tee ihmisestä synkkämielistä tai murheellista, ei apaattista, monet ihmiset ovat todellakin hyvin iloisia ja toimeliaita. (tiettyyn juopumuksen määrään asti, toki. Kyllä se toimeliaisuus sitten välillä hiipuukin)

Alkoholistilla vaan on se yksi ylimääräinen murhe mukana. Pitää aina varmistella että jää aikaa myös juomiseen, että on aina juotavaa saatavilla, että saa järjestettyä muut hommat siten että juominenkin mahdollistuu. Usein joutuu myös jättämään väliin tilaisuuksia ja tekemisiä joissa ei sovi pikku pöhnässä olla.

Juomisen lopettaminen (tai satunnaiseksi vähentäminen) ainoastaan vapauttaa ihmisen siitä ylimääräisestä murheesta. Usein sen painolastin tiputtaminen tekee elämästä vielä hiukan mukavampaa.

Yksi murhe vähemmän, ei siinä muuta.
Avatar
mies metsänreunasta
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 7079
Liittynyt: 16.7.2010 09:49:34

Edellinen

Paluu Me Lopettajat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 6 vierailijaa