[Convallaria]

No tuossa otsikossa onkin paljon informaatiota minusta ja tietty se olennaisin, eli olen juoppo.

Vuosia olen plinkkiä lukenut, raitistellut, ratkennut ja lopulta päätin kirjoittaa.
Olen nyt pari kuukautta ollut ilman alkoholia ja takana on hurja tissuttelutalvi/syksy.
Viime vuonna taisin olla n. 8 kk juomatta, mutta siitä se lähti taas yhdestä oluesta.

Olen hyvin toimeentuleva, perheellinen, urheileva n. 40-vuotias nainen. Olen ollut aina perso alkoholille, mutta vasta viime vuosina alkoholista on tullut arkinen. Ennen juominen oli vain viikonloppupainotteista, mutta sitten opin tissuttelun jalon taidon ja vahvalla urheilijan periksiantamattomuudella kehityin huimin askelin ja minusta tuli ihan kunnon kotijuoppo, joka pystyi 10 kaljan jälkeen olemaan täysin toimintakykyinen ja seuraavana päivänä tekemään pitkän treenin ja hoitamaan työt. Korjaussarjoja en ole juuri käyttänyt, eli sen verran "fiksusti" olen juonut, että kankkusessa en ole juuri kieriskellyt.

Olen yrittäjä ja työaikani ovat joustavat. Se on myös mahdollistanut päiväkännäyksen.

Oman pohjani kohtasin tosiaan pari kuukautta sitten ja tajusin, että nyt riitti. En se perusteellisemmin avaa tilannetta, mutta sanotaan nyt näin, että silloin oli tappokrapula, filmi poikki ja syvä häpeä.

Nämä kaksi kuukautta raittiina ovat olleet helppoja, mutta tiedän, että homma vaikeutuu viimeistään kesällä.

Näillä mennään tänään.

[helistin]

Tervetulemas! Sinullapa tuntuu olevan taudinkuva selvillä ja olet jo työstänyt raittiita pätkiä. Eihän siinä sitten muuta kun raittiita päiviä keräämään, jotta kesän kiusaukset sitten kestää helpommin.

Minä en koskaan ole ollut mikään urheilija mutta joitain lajeja olen mieluusti harrastanut mm pyöräilyä. Mutta aina kun on alkoholi tullut mukaan kuvioihin on innostus lopahtanut pikkuhiljaa ja lopulta sammunut kokonaan. Sama on koskenut myös kaikkia muitakin tekemisen muotoja. Jäljelle on jäänyt pelkkä olutpuollojen kanssa puuhastelu. Että silleesti.

[Jorg.Buttgreit]

Olisko se niin, että kovassa fyysises kunnossa krapulat ei tunnukaan ainakaan aluksi? Oletko kenties Bikini_fitness kunnossa? tiukissa trikoissa ja topissa litteällä vatsalla kuntosalilla? jne? En tiedä muiden kovien urheilija-aalkoholistien tarinoita, mutta kenties heillä ei ole aluksi tuntuneet krapulat lainkaan kuntonsa vuoksi..Mutta kunnon rapistuessa ja addiktion kehittyessä ne ovat sitten iskeneet kuin salama kirkkaalta taivaalta ja silmät pyöreinä ihmetelty, etä kuinkas tää tälleen meni?

[lomapuisto]

Convallaria kirjoitti

Oman pohjani kohtasin tosiaan pari kuukautta sitten ja tajusin, että nyt riitti. En se perusteellisemmin avaa tilannetta, mutta sanotaan nyt näin, että silloin oli tappokrapula, filmi poikki ja syvä häpeä.

Nämä kaksi kuukautta raittiina ovat olleet helppoja, mutta tiedän, että homma vaikeutuu viimeistään kesällä.

On oikeasti onnittelun paikka, kun olet löytänyt pohjasi. Se on hyvä, kestävä ja ainoa lähtökohta pysyvälle raittiudelle silloin, kun halua lopettaa juomisen.

Filmin katkeaminen on yksi varmimpia merkkejä tuhoisan kehityksen jatkumisesta ja alkoholismiin sairastumisen tunnus- tai ennusmerkeistä.

Kaksi kuukautta helppoa raittiutta on hieno juttu eikä vaikeuksien tulo ole mitenkään välttämätöntä, ei kesällä eikä talvella. AA:n vertaistukiryhmissä olen tavannut lukuisan määrän alkoholisteja, jotka ovat saaneet pysyvän raittiuden ensimmäisestä palaveristaan alkaen. Niin minäkin.
Urheilu on siitä pitäville hieno ja paljon myönteistä antava harrastus, jopa ammatti. Kokemuksestasi jo tiedätkin, että se ei välttämättä pidä ketään raittiina. Tunnen läheisesti kaksi aa-toveria, jotka tulivat toveriseuraan oltuaan ensin pitkään raittiina intohimoisen urheilun avulla. Kumpikin on kertonut olevansa iloinen ja tyytyväinen ratkaisuunsa. Itse en ole urheilun harrastaja teinivuosia lukuunottamatta.
Palavereissa olen tavannut monta liike-elämän tuttuani. Se on hyvin vapauttavaa.

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme

[Convallaria]

En ole Fitness piireissä. Olen kestävyysurheilija.
Urheilusta ja alkoholista saa melkein saman fiksin ja kun harrastaa molempia, niin se on tuplaus
Ei ole mitään sen hienompaa, kuin ensiksi kova treeni ja siihen päälle olutta, niin avot.
Nyt vetelen alkoholittomia oluita ja siidereitä, eiväthän ne oikeaa tavaraa korvaa, mutta säilyy näppituntuma kylmään tölkkiin, saan hieman huijattua itseäni

Muita toimenpiteitä:
Iltatörpöttelyn olen korvannut äänikirjoilla (alkoholismikirjallisuutta ). Olen tietoisesti aikaistanut nukkumaanmenoa ja talostamme poistanut kaiken holin. Miehenikään ei juo kotimme sisällä.
Yksi tärkeä asia itselleni on se, että ei saa tulla janontunnetta, eli päivän aikana pyrin juomaan vettä vähän väkisin. Se auttaa yllättäviin kaljahimotuksiin.

Nyt äänikirjaa, en siis törpöttele tänäänkään, jee.

[0132]

Onnea matkalle raittiuteen. Alkoholille ei kannata antaa elämästään päivääkään.
Kestävyyslaji kuulostaa haastavalta. Minkälaista harrastelet?

Putkis 0132

[Convallaria]

AA ei ole mun juttu. Ainakin näin kuvittelen. En kerta kaikkiaan pystyisi menemään kokoukseen, sillä ensinnäkin A. Joku tuttu näkee B. Tapaan siellä tutun

Olen kyllä miettinyt AA.ta, mutta ehkä kuvittelen olevani niin vahva, etten tarvitse mitään ryhmätsemppiä. Voi kyllä olla, että en taida olla valmis myöntämään alkoholismia omilla kasvoillani...

Urheilusta, eli pääasiassa pyöräilen, juoksen, kiipeilen ja hiihdän, Paljon.
Minulla Alkon käyttö ei ole kamalasti vaikuttanut esim. palautumiseen. Nyt kun olen ollut taas juomatta, niin en huomaa juuri eroa.
Kukaan treenikavereistani ei tiedä, että palautusjuomana on ollut 4-6 siideriä/kaljaa ja ehkä pari näkäräistä.

Vaikeita juttuja tulee olemaan edessä, sillä on sovittuja illanviettoja ja lomareissuja. Edellisen 8 kk raittiuden aikana välttelin illanviettoja ja jopa peruin etelän lomamatkan. Nyt olen paljon varmempi, mutta silti pelkään. Antabustakin olen harkinnut, se olisi varma ja helppo tapa selvitä mm. lomareissusta.

Aurinko on kiva, mutta aurinko kyllä lisää juomahaluja. Jääkaapissa pitää aina olla kylmiä holittomia.

Tällaisia.

[lomapuisto]

AA ei ole mun juttu. Ainakin näin kuvittelen. En kerta kaikkiaan pystyisi menemään kokoukseen, sillä ensinnäkin A. Joku tuttu näkee B. Tapaan siellä tutun

Olen kyllä miettinyt AA.ta, mutta ehkä kuvittelen olevani niin vahva, etten tarvitse mitään ryhmätsemppiä. Voi kyllä olla, että en taida olla valmis myöntämään alkoholismia omilla kasvoillani...

En usko, että kukaan tuttusi lähtisi karkuun, jos menet palaveriin. Minulle tuttujen tapaaminen on ollut hyvin vapauttava kokemus, varsinkin liiketuttujen.
AA:han pääsee, jos siihen haluaa, ja tosiaan ei kenenkään ole pakko.

Tänään et ole yksin

[Convallaria]

No nyt kun on aikaa kirjoitella, niin voisin hieman kertoilla omasta juomisestani.

Jo teininä tajusin, että alkoholi on mun juttu. Ekat kännit, kännisekoilut ja nuoruuden vapaus. Olihan meillä hauskaa, mutta muistan jo 15-vuotiaana viettäneeni raittiusjaksoja, koska tiedostin orastavan vaaran.

Alkoholi kulkee suvussamme, mutta julkijuoppoja me emme ole ja aina on handlattu työt yms. Yksi mustalammas tosin löytyy ja hän kuoli alkoholimyrkytykseen.
Kova putkijuopottelu ei myöskään kuuluu repertuaariin, mutta tissuttelu "seitinohuesti" ja sitten muutamat megakännit juhlapyhinä kylläkin.

Itse en kyykkykännejä ole lasten saannin jälkeen vetänyt, kuin muutaman kerran (alle 10 krt 13-vuoden aikana), mutta ne kerrat, kun olen vetänyt, niin silloin on filmi katkennut ja oma alter ego on pistänyt ranttaliksi. On ollut suorastastaan ihme, että mitään peruuttamatonta tuhoa en ole aiheuttanut. Juomiseni on silloin täysin pakonomaista ja on vain saatava lisää, jotta hauskuus maksimoituu. No ei maksimoidu

Parikymppisenä juominen oli tyyliin kerran viikossa ja paljon. Sitten tuli lapset ja en juonut ollenkaan, mutta viimeiset 5-vuotta tilanne on edennennyt ja lopulta alkoholista tuli päivittäinen juoma, annoksia viikkotasolla vähintään 15, mutta pahimmillaan varmaan yli 50.
6-7 kaljaa päivän kuluessa ei tuntunut missään. Aloitin monesti jo iltapäivästä ja lopettelin ennen iltauutisia. Treenit tein joko aamupäivällä ja jos oli iltatreeni, niin juominen tapahtui myöhemmin ja vähäisempänä, mutta takuuvarmasti.

Tässäpä tätä. Se on tänään iltatreeni ja sauna. Saunaoluena Heineken 0%.

[0132]

Antabus on ihan hyvä. Itse käyttänyt jo kohta pari vuotta. 1000 päivää käytän ja sitten lopetan sen.

[Convallaria]

Antabus-reseptin voisin kyllä hommata, se voisi viedä pois stressin lomamatkoista yms.

Tänään iloitsin siitä, että raittiina on aina ajokunnossa. Ennen piti miettiä tarkasti etukäteen lasten harrastuksiin viemiset yms.

Itselleni alkoholinkäyttö ei vaikuttanut nukkumiseen. Minä olen huippunukkuja, olin kännissä tai selvinpäin.
Selvänä nukkuminen on kyllä aavistuksen palauttavampaa ja jännenpää. Näen paljon mielenkiintoisempia unia.
Näin myös unen, jossa minulle tarjottiin kylmä olut, mutta kieltäydyin. Sanoin, että minulla on kotona lemmikkikäärmeitä jotka horrostavat ja heräävät jos haistavat alkoholin

Hienoa raittiudessa on se, että ei tarvitse miettiä, että milloin pääsee pämppäämään. Ei tarvitse miettiä, että riittääköhän kaljat.
Ei tarvitse pelätä, haistaako joku, että olen juonut. Ei tarvitse palauttaa tölkkejä kauppaan peräkärryllä.

Huomenna tulee kuulema lämmin päivä, nautitaan siitäkin, selvänä!

[lomapuisto]

Convallaria kirjoitti

Itse en kyykkykännejä ole lasten saannin jälkeen vetänyt, kuin muutaman kerran (alle 10 krt 13-vuoden aikana), mutta ne kerrat, kun olen vetänyt, niin silloin on filmi katkennut ja oma alter ego on pistänyt ranttaliksi. On ollut suorastastaan ihme, että mitään peruuttamatonta tuhoa en ole aiheuttanut. Juomiseni on silloin täysin pakonomaista ja on vain saatava lisää, jotta hauskuus maksimoituu. No ei maksimoidu

Hyvään aikaan sulle on tullut halu lopettaa juominen, kun vain siten tulevaisuuden näkymät kulkevat parempaan suuntaan.

Ekä ja anna elää.

[Kerttuli]

….kunnon kotijuoppo, joka pystyi 10 kaljan jälkeen olemaan täysin toimintakykyinen ja seuraavana päivänä töissä ....

Ihan sama täällä - paitsi en urheile mutta harrastan aktiiviesti.
Kulissit kasassa, mahdollisuus tehdä töitä kotoa (=kännätä), harrastuksia ja tekemistä on vaiks kuinka ja paljon saan aikaan mutta... viina (tai keskiolut) vie muijaa liikaa. Mistä löytyis pohja päästä eroon alkopirusta? Käyn A-klinikala 1-2kk välein, täälä ollut vuosia, AA-ssa kävin jonkuaikaa, antabus nosti maksa-arvot pilviin, selincroa kokeilin mutta meinasin kuolla sivuvaikutuksiin, yhden a-klinikan nettikurssin kävin, Avominnenifossa kävin ja olisin (joka maksanut omista rahoista hunajaa) mutta olis pitänyt matkustaa lähikaupunkiin päivinä jolloin ei mitään mahdollisuutta päästä. En vai vaan oon ryypännyt riittävästi?

[rairai]

Mä tein ulkomaanmatkojen suhteen vahvaa mielikuvaharjoittelua ja hyvissä ajoin etukäteen.

Esimerkkinä pitkään mieitytti skumppalasi lähtiessä kentällä, mietin mitä siihen juomaksi skumpan sijaan ja päädyin tuoremehuun. Se vei multa lähtöskumppahimon. Kreikan rannoille meni frappea ja viimeisimmässä reissussa join "virgin margaritoja" enkä ees noissa tilanteissa isommin alkoholia kaivannut.

Samoin tein meidän lähibaarin terassikauden avauksen suhteen eli oikeesti aloin vuosi sitten jo talvella odottaa sitä, että terassi aukeaa ja pääsen sinne juomaan kokista.

[lomapuisto]

AA-ssa kävin jonkuaikaa,

Kerttuli hei, olet aina tervetullut takaisin. Ja olet tavannut ryhmässä sellaisia naisia ja miehiä, joilla on pitkä raittius ja käyvät edelleen palavereissa, kukin niin paljon, että raittius on säilynyt ihan vain päivä kerrallaan.

Ensimmäiset asiat ensiksi