Olet täällä

Antilooppi suuntaa etsimässä

Me Lopettajat on keskustelupalsta niille, jotka jo seilaavat selvillä vesillä tai horisontissa siintää elämä ilman alkoholia. Kirjoittaminen vaatii rekisteröitymisen.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Antilooppi suuntaa etsimässä

ViestiKirjoittaja Antiloopin paluu » 21.4.2019 11:56:58

Antilooppipa katsoi hiljattain kalenterista, että puoli vuotta on nyt pitänyt vesiselvää keliä. Syksyllä vain tuli mitta täyteen, turhautuminen, kyllästyminen siihen jatkuvaan aaltoiluun ryypyn ja uuden alun välillä. Tuntui kuin olisin hirttäytynyt kiinni johonkin itseään toistavaan näytelmään. Sitten annoin sen olla, lopetin sen myllyni pyörittämisen.

En tullut Plinkkiinkään prosessoimaan yksiä ja samoja juttuja, joista en ollut saanut kiinni itsekään pitkiin aikoihin, mihin niillä tähtään ja mihin se voisi johtaa. Olin jauhaja, en prosessoija. Annoin senkin olla.

Olen miettinyt aiempia raitisteluitani, että mitä niissä on jäänyt aina puolitiehen. Kun motivaatio on kohdallaan, juomisesta ei ole järin vaikeata päästä irti. Tällä en tarkoita muita kuin itseäni, joku päivittäinen tirraaminen ei ole riippuvuuskierteenä ollenkaan niin helppo katkaistava. On siitäkin kokemusta, mutta tässä kohdassani lopetin rituaalinomaisen kuukausittaisirämähtelyni. Rituaalista käyttäytymistä se tosiaan oli, koska aivan kuin automaattisesti repsahtelin tietyllä syklillä. Se sykli on vieläkin olemassa, tunnen tiettyjen impulssien herkistyvän aika ajoin, mutta olen onnistunut selviytymään niistä määrätietoisella ei-juomisella. Se autopilotilla ryyppääminen tympäisikin.

Yksi puolitiehen jättävä raitistelun elementti on löytynyt siitä, että minun on ollut vaikeata työstää elämänsuuntaani eteenpäin. Olen jollain lailla viihtynyt tutussa ja turvallisessa helvetissäni ja hallitsen vaiheet, joissa kaikki on menossa jotenkin huonosti. On ollut helpompaa pyörittää tuota tiettyä näytelmää kuin todella pistää koko elämä uusiksi.

Olen käynyt n. kerran kuussa A-klinikalla ja käyn siellä jatkossakin. Tapaamisista on ollut hyötyä ja nyt olemme oikeastaan tulleet juuri siellä kohtaan, jossa jonkinlainen ”lopullinen ratkaisu” on noussut ajankohtaiseksi aiheeksi. Tuntuu, että minun olisi tehtävä todellisia valintoja elämäni suuntaamiseksi ja se tuntuu yllättävän vaikealta. Tiedän, että raittius on hyvinvointini lähtökohta - siitäkin huolimatta, ettei se vielä puolen vuoden etapissa tunnu oikeastaan miltään erikoiselta - mutta mihin se lähtöni suuntaisi?

En osaa tämän selkeämmin nyt ilmaista tuntojani. Valtavia ahaa-elämyksiä ei ole tullut, pikemmin olen puskenut talven yli vain ”kuivin suin”, koska se vanha kuvio ei vaan enää maistu. Ja minusta tuntuu, että se on oikeastaan aika hyvä lähtökohta. En oikein jaksanut itsessäni ”nyt minä muutun ja valaistun” -paskanjauhamistakaan, kun saatoin sellaistakin funktiota tavoitella aiemmin. Raittiuden myötä asiat muuttuvat ajallaan, omassakin elämässäni on nyt paljon sellaista tasapainoisuutta, jota ei vielä viime syksynä ollut. Omanlaisensa jännittyneisyys on poissa, kun ei tarvitse itsekään pelätä, että koska tulee taas se krapula-aamu. Se on jo yksi iso muutos.

Tällaisin terveisin toivotan hyvää pääsiäistä uusille ja vanhoille plinkkituttaville!
I never made a mistake in my life. I thought I did once, but I was wrong. (Charles M. Schultz)
Antiloopin paluu
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 3822
Liittynyt: 15.7.2012 12:35:24

Re: Antilooppi suuntaa etsimässä

ViestiKirjoittaja Varjolilja » 24.4.2019 23:21:02

Hei Antilooppi!
Piipahdan kommentoimaan tuolta vähentelijöiden puolelta. Mulla nyt yli 7 kuukautta alkotonta takana ja sen aikana kovasti olen pohtinut hiljalleen mikä on minun oma suuntani.

Miten isoja muutoksia ja millaisia itseltäsi/ muut sinulta odottavat? Tätä jäin pohtimaan. Oletko kiinni jossain sellaisessa, jolla on huono tai altistava vaikutus? Mitä AA tarkoittaa, sillä että ollaan tietyssä pisteessä? Ehkä noiden kirjoittaminen ylös voisi selkeyttää omaakin ajatustasi.

Tässä 7- 8 kuukauden aikana minä olen ollut ylpeä eräästä tietystä seikasta. Siitä, että tämä alkoholin ”vähentäminen” on vain ja ainostaan minun henkilökohtainen juttuni. Siitä en ole puhunut kovin monelle. (Toki kirjoittanut ja saanut apua täältä linkistä todella paljon.) Jos jollekin olen ”vastuussa” sanomisistani tai tekemisistäni, niin se olen minä itse. Itse päätän elämäni suunnan. Ei muut. Hyvässä ja pahassa.

Mä väsyin omaan saamattomuuteeni. Törmäsin myös ajatukseen, etten elä ikuisesti ja viiniä juoden sairastun, väsyn yhä enemmän. Negatiivisuus ja huonot asiat alkavat kasaantua voimakkaammin. Kierre syvenee. Vaihtoehdot tiivistettynä: muutos tai jos jatkat samaa rataa, ei elämä parane.

Mikä se muutos sitten on ollut? Konkreettisesti tietysti alkoholin poisjättäminen ja vanhojen urautuneiden kaavojen rikkominen. Uudet rutiinit. Muistan kun päihdetyöntekijä sanoi toisella tapaamisella, että ole vuosi juomatta. Silloin sulla on jo perspektiiviä katsoa asiaa. Vuosi! Minun piti selvitä ensin se tuleva viikonloppu. Ja päivä kerrallaan olen mennyt eteenpäin.

Jokaisella muutos on hyvin henkilökohtainen. Minäkään en ole halunnut ”julistaa mitään”. Ainoat julistukset on olleet oman pään sisällä ja täällä plinkissä. Olen jopa halunnut pysytellä tuolla vähentäjissä, koska se sopii minulle. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettenkö olisi pohtinut lopettamista.

Olen samaa mieltä kanssasi, että muutos on prosessi ja hidas sellainen, ainakin osalle meistä. Uskon, että hitaasti hyvä tulee. Se ei tarkoita etteikö olisi määränpäätä. Määränpää voi olla myös se, että asiat selkeytyvät ajan myötä. Eläessä. Itse en oikein tiedä mihin pyrin, mutta sen olen huomannut, että asiat hitaasti ja pikkuhiljaa selkenevät. En alussa tiennyt lainkaan minkälaiselle matkalle olin lähdössä.

Olen jopa sitä mieltä, että liian nopeasti tehdyt suuret muutokset kariutuvat helpommin. Into lopahtaa. Väsyy suorittamiseen. Voisiko sen sijaan ajatella, että yksi muutos johtaa toiseen. Kaikkea ei voi muuttaa kerralla. Itse olen huomannut, että alkoholista irtautuminen on tuonut elämään pikkuhiljaa uusia vivahteita. Toiveita. Unelmia. Halua toteuttaa asioita kun vielä on mahdollista. Ja nämä uudet ajatukset ovat pitäneet hengissä ajatusta: älä juo, ainakaan vielä. Ei ole niin kiire.

Ja millainen se muutos on ollut? Suuria ilon tunteita? Jatkuvaa ilotulitusta ja onnen tunnetta? Onhan noitakin tunteita läpikäyty, mutta usein huomaa ajattelevansa, että tässäkö tämä nyt sitten on? Kuinka juhlistan jos en juhlista juomalla? Jos en enää ikinä juo, kuinka paljosta ”luovun”? Puntarin kupit ovat vuorotelleet ja välistä väsymys iskee.

Arki on kuitenkin arkea ja kaikkia ongelmia juomattomuus ei poista. Toki niitä jaksaa hoitaa paremmin. Voiko retkahdus vanhoihin tapoihin johtua omista odotuksistamme ja todellisuuden kohtaamisesta? Itse olen kovasti tuota pohtinut. Se tasainen arki, vaikka se tylsää onkin, on kuitenkin monta kertaa parempaa kuin juomisesta johtuva ahdistus, itseinho, saamattomuus, paikoilleen jämähtäminen. Välillä muutoksen aiempaan näkee selvemmin, toisinaan fokus hukkuu. Miksi juomattomuus tuntuu välillä ”suorittamiselta” ja ”luopumiselta”? Ehkäpä siksi, että vielä ei ole päässyt tietyn ”kipupisteen” yli ? Onko niin, että vanha muistuttaa liian vahvasti? Näin itse luulen. Sillä minulla on ollut elämässäni päihteetöntäkin aikaa. Alkoholilla ei ollut osuutta elämässäni ja se ei määrännyt tekemisiäni.

Enpä tiedä osuiko kirjoitukseni yksiin sinun ajatustesi kanssa. Risteileviä ajatuksia ja Yhtymäkohtia kuitenkin. Kirjoittele.
Pienin askelin pitkätkin taipaleet taitetaan! Ole armollinen itsellesi.
Avatar
Varjolilja
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 458
Liittynyt: 14.9.2018 11:08:59
Ollut juomatta

Re: Antilooppi suuntaa etsimässä

ViestiKirjoittaja Rahvas1 » 27.4.2019 16:58:45

Hoi.

Itsellä ei ole ollut pitkää jopoilua, sitä joko oli juomatta, kuvitellen olevansa raitis, tai joi aina kaksin käsin. Sitä vähän juomista kyllä kokeilin, laihoin kokemuksin tosin.

Kumpa se olisikin helppo kertoa tai näyttää, että pohjakosketus on juuri tässä ja nyt. Se kun kaiketi tarvitaan, jotta muutos voi olla pysyvä.
Yksi kaveri tarvitsi siihen kysymyksen, "mitä vielä haluat menettää", sillä sitä se on, kun juominen ei anna enää mitään hyvää, vie vaan.

Tänäänkin on hyvä päivä olla raittiina.
Rahvas1
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 221
Liittynyt: 13.4.2014 06:18:02

Re: Antilooppi suuntaa etsimässä

ViestiKirjoittaja Antiloopin paluu » 7.5.2019 12:02:32

Hei ja kiitoksia vastauksistanne!

Dokailun, repsahtelun, toistuvien ”uusien alkujen” oravanpyörä on tosiaan melko ahdaskatseista elämänmeininkiä luovaa ja uuvuttavaa menoa. Itsellenikin luontevampi ajatus on tällä hetkellä se, että tulkoon ne muut muutokset sitten ajallaan ja painollaan. Ja nyt miettien tuo suuntakin tuntuu joltain sellaiselta, jonka on mielekkäämmän tuntuista antaa avautua itsestään kuin ”löytyä väkisin”. Ehkä jonkinlaista chillailua voisin asennoitumiseeni etsiä. Tähän suuntaan olen alkanut ajatella ja kommenttinne tukevat sitä.

Pari vuotta olen toiminut yrittäjänä ja se on ollut aivan jäätävän stressaavaa aikaa. Nyt olen hakemassa palkkatöitä oheen ja jättämässä yrityksen vähän harrastusmaisempaan osaan. Rahahuolet yms. ovat kiristäneet hermojani kovasti mutta katsellessani aikaa nyt 6-7 kk taakse päin, tunnen välillä jonkinlaista ylpeyttäkin siitä, että tällaisessakin paineessa olen onnistunut olemaan juomatta. Ehkä myös siksi, etten kaipaa mitään ylimääräistä stressiä ja sitä juominen toisi mukanaan saman tien. Välillä tekisi mieli käydä kaljalla mutta pääosin ne houkutukset vain tulevat ja menevät. Olen jo oppinut puuttumaan ajatuksiini tietynlaisilla seurausajatuksilla. Sellainen muutos on jo tapahtunut, ja sekin kuin itsestään. Ja kunhan tästä työ- ja taloustilanne helpottaa, helpottaa moni muukin asia.

Se alkaa olla minulle aika selvä juttu mielessäni, että kaiken hyvinvointini perusta on alkoholittomassa elämäntavassa. Nyt ajatellen tuntuu jopa vähän hassulta kaivata suuren suuria muutoksen tunteita puolen vuoden raittiuden jälkeen, kun takana on vuosikausien kierre retkahteluiden ja niiden kuuluisien ”uusien alkujen” ja raitistumissuoritusten vaihtelussa. Silti esim. tänään tuntui yhtäkkiä Ruoholahden metriksen liukuportaissa kauhean elävästi siltä, että just nyt ja tässä on kaikki asiat ihan riittävän hyvin. En kaipaa maata mullistavia patojen murtumisia vaan oikeastaan vain kokemuksen, että oma tavallinen elämäni voisi olla riittävän hyvää.

Riittämisestäpä päästäänkin sitten noihin odotuksiin. Huomaan kyllä roikkuneeni paljon enemmän käsityksissäni siitä, mitä muut multa odottavat ja mikä niille riittäisi arvostukseni ehdoiksi, kuin olin ajatellutkaan. En jaksa avata asiaa tällä haavaa seikkaperäisemmin, mutta olen huomannut riittävyyden/riittämättömyyden tunteideni olevan usein riippuvaisia siitä, minkälaista palautetta saan muilta. Sen kustannuksella olen varmasti jättänyt turhankin vähälle huomiolle sen, mikä mulle itselleni riittää. Siis todella riittää.

Palataanpa taas! Raitista päivää ja ilmaa kaikille :D
I never made a mistake in my life. I thought I did once, but I was wrong. (Charles M. Schultz)
Antiloopin paluu
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 3822
Liittynyt: 15.7.2012 12:35:24

Re: Antilooppi suuntaa etsimässä

ViestiKirjoittaja Rahvas1 » 8.5.2019 09:10:19

Hoi

Itsekin olin yrittäjä, mutta myös yksinyrittäjä. Kuinka tärkeää olikaan se, että hain apua, tukea ja opettelin kuuntelemaan. Minun luonteeltani oli hyvin vaikeaa opetella tuo kuuntelemisen taito.
Alkuun en saanut raittiudesta kiinni, kun oli sitä omavoipaisuutta ja halua keksiä itse se mikä minulle olisi parasta.
Luovuttaminen tapahtui vasta sitten, kun oli pakko. Vasta sitten kun vaihtoehtoja oli 2,kuolla tai ottaa apu vastaan. Otin.
Rahvas1
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 221
Liittynyt: 13.4.2014 06:18:02

Re: Antilooppi suuntaa etsimässä

ViestiKirjoittaja Antiloopin paluu » 8.5.2019 11:55:22

Sellaisessa jamassa olin itse 15 vuotta sitten ja pääsin kolmen vuoden raittiuteen. Vaikka vuosikymmenen vaihteen aika oli taas aikamoista sotkemista, niin mitään vastaavaa en silloinkaan kokenut.

Putkea en ole juonut kesän -12 jälkeen ja viimevuosien läträilyjäni olisi moni pitänyt ”normaalina”. Mutta ei se sitä ollut, se oli kovaa tulella leikkimistä, itseni kierteenomaista väsyttämistä, psyykkeen tuhoamista ja nöyryyttävää sähläämistä umpihumalaisia kotiin konttaamisia myöten. Ja kun se ei miksikään muutu, niin tuli vain totaalinen kyllästyminen koko asiaan - samalla jonkinlainen tyhjyys.

Kolmen kuukauden kohdalla oli selkeesti vaikeampi paikka mutta muuten olen säästynyt isommilta juotatuksilta. Nyt niitä tulee satunnaisesti, spontaanisti ja yllättävänkin vahvoina mielikuvina mutta niistä olen päässyt. Ja tässä kohdassa koen tärkeäksi luopua juovasta elämäntavasta kokonaan enkä suhtautua tähän esim. jollain piilevällä tasolla juomalakkona tai paussina, ja luoda sen tilalle jotain aivan uutta näkyä, suuntaa ja identiteettiä.

On tehtävä uusia ratkaisuja ja siinä mielessä pään jo selvittyä pahimmasta arvelen, että raittius on valittava tänäänkin ihan samalla tavalla kuin lokakuussa krapulan jälkeisenä päivänä, jolloin tuli vahvasti mieleen, että enää minä en halua juoda, nyt minä haluan elää hyvää elämää.

Olenhan minä raittiita kuukausia laskenut ja iloinnut tykönäni, kun alkaa taas näyttää todelta, ettei tämä ole kykenemättömyydestäni kiinni. Sillä tavoin katson vähän taaksenikin, mutta suhtaudun tämän päivän parempaan oloon myös eilen tehtyinä raittiuden valintoina, jotka tekevät paremman suuntani ylipäätään mahdolliseksi.
I never made a mistake in my life. I thought I did once, but I was wrong. (Charles M. Schultz)
Antiloopin paluu
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 3822
Liittynyt: 15.7.2012 12:35:24

Re: Antilooppi suuntaa etsimässä

ViestiKirjoittaja lomapuisto » 10.5.2019 09:36:04

Antiloopin paluu kirjoitti
Olen käynyt n. kerran kuussa A-klinikalla ja käyn siellä jatkossakin. Tapaamisista on ollut hyötyä ja nyt olemme oikeastaan tulleet juuri siellä kohtaan, jossa jonkinlainen ”lopullinen ratkaisu” on noussut ajankohtaiseksi aiheeksi. Tuntuu, että minun olisi tehtävä todellisia valintoja elämäni suuntaamiseksi ja se tuntuu yllättävän vaikealta. Tiedän, että raittius on hyvinvointini lähtökohta - siitäkin huolimatta, ettei se vielä puolen vuoden etapissa tunnu oikeastaan miltään erikoiselta - mutta mihin se lähtöni suuntaisi?

Jatkuvuus ja säännöllisyys vertaistukipalavereissa on minullekin tärkeää ja hyödyllistä. Kuuntelemalla muita oppii aina myös tuntemaan itseään ja omia käyttäytymisiään eri tilanteissa. Ja puhumalla omista kokemuksistaan ja ajatuksistaan auttaa toisia heidän itsetutkistelussaan. Raittiina ja opittuaan jotain itsestään sekä motiiveistaan voi suunnata elämäänsä harkitummin ja viisaammin kuin juovana alkoholistina.
Rahvas1 kirjoitti
Luovuttaminen tapahtui vasta sitten, kun oli pakko. Vasta sitten kun vaihtoehtoja oli 2,kuolla tai ottaa apu vastaan. Otin.

Kuolemanpelon sijasta pelko mielenterveyteni pysyvästä menettämisestä sai minut luovuttamaan kohtuujuomisen ihanteesta. Päätin hakea apua ja otin sen vastaan ilman ehtoja. Avasin oven palaveripaikkaan ja vapauduin juomisen pakonomaisuudesta.

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
lomapuisto
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2892
Liittynyt: 12.12.2014 12:04:04

Re: Antilooppi suuntaa etsimässä

ViestiKirjoittaja Antiloopin paluu » 12.5.2019 13:56:07

Minulle kävi AA:n kanssa aina niin, etten löytänyt kuin yksiin ja samoihin keloihin jumittavia ryhmiä vaikka yhden tosi hyvän porukan kanssa kuljin vähän pidempäänkin. Siinä touhussa vain oli liikaa mantroja ja fraaseja, jotka olen kuullut aika äkkiä ja joista en saa mitään syvempää. Silti näen hyvän AA-ryhmän kullanarvoisena löytönä, sillä asian yhdistävyys on jo itsessään voimauttava juttu. Minun on löydettävä juttuun vain toisenlainen kulma, itselleni sopiva osallistumisen rytmi yms. jotta voin kokea AA:n osaksi elämääni. Lähdin ehkä itse vähän ”suorittamaan AA:ta” ja vasta jälkeenpäin tajusin, ettei siellä hyvässäkään ryhmässä kaikki ravanneet koko ajan vaan erilaisilla ihmisillä oli eri tilanteissaan eri tahti ja tyyli osallistua, puhua ja kuunnella.

AA:lla tai ilman, puhuminen ja asioidensa kanssa avoinna oleminen on tärkeää ja pysyy sellaisena. Luulen, että haen nykytilanteessani myös uusia kulmia tähän puoleen. Ensimmäistä kertaa elämässäni en odota, että A-klinikkakontakti päättyy :D Ei sillä ole väliä, minkälainen hoitosuhde on menossa vaan ainoastaan sillä, minkälainen elämänlaatu on menossa :) Ja nyt on kyllä menossa hyvään suuntaan joka mielessä, myös tämä pienikin kirjoittelu on auttanut sen jäsentämisessä.
I never made a mistake in my life. I thought I did once, but I was wrong. (Charles M. Schultz)
Antiloopin paluu
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 3822
Liittynyt: 15.7.2012 12:35:24

Re: Antilooppi suuntaa etsimässä

ViestiKirjoittaja ikzu » 18.5.2019 06:01:22

Tärkeitä huomioita sinulta. Sitä voi vaikka maailman tappiin asti analysoida ja vatuloida omaa itseään, mutta jos ei sitä jotenkin käytäntöön rupea niitä oppejaan missään vaiheessa soveltamaan, niin ei siinä elämässä kauheasti sitten kuitenkaan muutosta tapahdu.

Tavallaan itselläni on helpottanut näitä paineita sen tajuaminen että olen keskeneräinen ihminen ja tulen sitä olemaan loppuun asti. Ihan niin kuin kaikki muutkin. Eli ei tavallaan ole mitään perille pääsyä, jossa ihmisestä tulee jotain mitä lie. Esimerkiksi täydellisesti raitistunutta. Ei tarvi ehkä niin hirveän vaikeaksi enää itselleen tehdä asioita.

Enkä mä nyt sano että se on vieläkään aina helppoa olla minä ja omissa nahoissaan. Kyllä niitä sokeita pisteitä on vieläkin, mutta ei siinä kauheasti muu auta kun elää tätä elämää ja mennä vähän kerrassaan niitä omia pelkojaan yms. päin. Kyllä siinä sitten pikkuhiljaa ne kulmatkin pyöristyvät. Ja on tavallaan ihan ok olla oma itsensä ja oppia elämään niiden omien puutteidensakin kanssa. Vaikkei se ihan 24/7 helppoa olekaan, mutta ei sen vissiinkään pidä ollakaan. Elämässä ei oikein opi muuten mitään, jos kaikki olisi kovin helppoa.

Mä en myöskään oikein enää jaksa sitä AA:n touhua. Tai ongelma on ehkä eniten siinä, että se touhu oli tuossa meidän pikkukaupungin ryhmässä niin paikalleen jämähtänyttä. Se ryhmissä käynti on kuitenkin saanut minutkin myöntämään itselleni sen tilanteeni, että alkoholi ei sovi minulle. Eli kunnioitus on kuitenkin suuri AA-liikettä kohtaan, mutta koen samoin että tavallaan sen saman sairaskertomuksen ympärillä vuodesta toiseen pyörimiseen kyllästyin todella pahasti itsekin. Ovea en missään tapauksessa ole sinne suuntaan kuitenkaan sulkenut, joskaan en mitään tarvetta koe tällä hetkellä lähteä kuuntelemaan niitä samoja jankkauksia.
ikzu
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2129
Liittynyt: 21.10.2010 17:43:09
Ollut raittiina


Paluu Me Lopettajat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa