Olet täällä

Uusi täällä

Me Lopettajat on keskustelupalsta niille, jotka jo seilaavat selvillä vesillä tai horisontissa siintää elämä ilman alkoholia. Kirjoittaminen vaatii rekisteröitymisen.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Uusi täällä

ViestiKirjoittaja Nellies88 » 7.10.2019 22:03:45

Moikka! Olen lukenut näitä plinkin keskusteluja jo monta vuotta, mutta itse en ole tänne kirjoitellut.
Tällä hetkellä olen ollut varmaankin kuusi viikkoa selvänä, raitistumista olen yrittänyt noin neljän vuoden ajan eri apuja käyttäen mutta liiaksi omaan omavoimaisuuteen uskoen. Se on ollut yhtä päätä seinään hakkaamista. ja hengenlähtö on ollut monesti lähellä. Yksin tämän taudin kanssa ei kyllä pärjää eikä tarvitsekkaan.
Viime viikolla kotiuduin elämäni ensimmäisestä (päihde)laitoskuntoutuksesta. Sen koin hyvänä. Ongelmaksi koen tällä hetkellä ja olen kokenut aiemminkin täällä omalla paikkakunnallani samassa tilanteessa olevien vertaistens vähyyden. Puhun siis vertaistukiryhmistä missä käyn... Toivoisin löytäväni tovereita jotka ovat myös alkutaipaleella, vaikkakin itsekin olen tätä alkua jo rampannut nelisen vuotta. Löytyisikö täältä kohtalontovereita joiden kanssa voisi jakaa kokemuksia ja ajatuksia?:)
Olen itse siis 31-vuotias nainen, alkoholi on ollut pääpäihde ja käyttö alkanut hyvin nuorena...
Nellies88
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 9
Liittynyt: 7.10.2019 20:59:10

Re: Uusi täällä

ViestiKirjoittaja lomapuisto » 8.10.2019 07:00:01

Nellies88 kirjoitti
Toivoisin löytäväni tovereita jotka ovat myös alkutaipaleella, vaikkakin itsekin olen tätä alkua jo rampannut nelisen vuotta. Löytyisikö täältä kohtalontovereita joiden kanssa voisi jakaa kokemuksia ja ajatuksia?:)

Hyvää huomenta, ja hyvä, että kirjoitat jo nyt, kun nuorena olet havahtunut ongelmasi vakavuuteen. Ja hienoa, että olet ryhtynyt toimenpiteisiin ja ymmärrät, että pelkkä kuntoutuksessa käyntijakso ei mitenkään takaa sen jälkeistä raittiutta.

Kaipaamiasi kohtalotovereita saattaisit löytää nuorten vertaistukiryhmistä, YPAA:sta.
Ainakin pääkaupunkiseudulla nuoria käy naisten AA-ryhmissä.

Etsimisen sitkeyttä ja löytämisen iloa sinulle!

Tänään et ole yksin
lomapuisto
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 3080
Liittynyt: 12.12.2014 12:04:04

Re: Uusi täällä

ViestiKirjoittaja Jorg.Buttgreit » 8.10.2019 08:56:24

NA ryhmät ovat parhautta! siellä ei kysellä mitä olet käyttänyt, kyseessä on addiktiosairaus ja monesti aivan,aivan pelkkää alkohoia nauttineet ovat lähteneet mukaan NA-toimintaan
En Mottoile
Avatar
Jorg.Buttgreit
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 95
Liittynyt: 19.11.2018 18:31:45
Ollut raittiina

Re: Uusi täällä

ViestiKirjoittaja 0132 » 8.10.2019 18:43:34

Hei Nellies88
Putkis toivottaa tervetulleeksi.
Kerroit että kuntoutus oli hyvä. Minkälaisessa kuntoutuksessa olit?
Itse en aivan alkutaipaleella ole, mutta en nyt niin kovin kaukanakaan. ( yhden huikan päässä :wink:)
Rinkka, teltta ja kahvipannu!
Avatar
0132
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1376
Liittynyt: 7.1.2018 04:44:22
Ollut raittiina

Re: Uusi täällä

ViestiKirjoittaja Nellies88 » 8.10.2019 20:43:23

Juu kaikkihan me ollaan yhden huikan päässä. Olin paljon parjatussa Järvenpäässä, itselläni kyseinen hoito toimi hyvänä pysähdyksenä. Sain etäisyyttä omaan tilanteeseen pitkästä aikaa ja pystyin keskittymään vain itseeni ja tuli tehtyä paljon itsetutkiskelua tuon neljän viikon ajan. Kaikki hoitohan on täysin omasta asenteesta kiinni :wink:

Ja mitä aiemmin mainituissa viesteissä mainittiin, valitettavasti ainoa NA-ryhmä lopetti täällä ja en ole tosiaan pk-seudulta. Asun suht pienellä paikalla jossa toimii kolme AA-ryhmää jossa keski-ikä huitelee melko korkealla ja sukupuolijakaumakin on noin 97%vastakkaista sukupuolta. Tulokkaita, pysyviä sellaisia, ei tule usein.

Olisi kiva kyllä löytää enemmän jutteluseuraa tai tässä tapauksessa kirjoitteluseuraa kokemusten vaihtoon ja ylipäätään vertaistukea. Omat ryhmät ovat itselleni tärkeitä mutta koska olen ollut tällainen ns. kentän ja oven välinen ravaaja, kaipaisin tosiaan ihmisiä jotka olisivat edes vähän samassa tilanteessa :P
Nellies88
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 9
Liittynyt: 7.10.2019 20:59:10

Re: Uusi täällä

ViestiKirjoittaja helistin » 9.10.2019 09:28:39

Terve Nellie,

Mä olen jo yli puolet sua vanhempi juomaton alkoholisti. Tällä hetkellä elän tätä kolmatta pidempää raittiuttani. Mä ymmärrän sua täysin tässä vertaistukiasiassa. Nuorempien kanssa ja suht samanlaisessa vaiheessa olevien kanssa se vertaistuki olis kyllä osuvampaa.

Minäkin silloin nuorempana raitisuessani olisin kaivannut samanmoista seuraa, mutta niin oli vain ryyppäämisen aloittamisen pelon vuoksi istuttava palaverissa. Mutta mikäli pelkästään olisin ollut samanmoisessa seurassa raittiutta etsimässsä, oliniin sinpa paljosta jäänyt paitsi.

Toivon, että tänne palstalle tulisi kaltaisiasi nuoria naisia enemmän ja saisitte jutskata omalla tavallanne asioista. Mm. Tyräkin ketjua neuvoisin lukemaan ja kyselemään häneltä neuvoja.

Raittiita päiviä päivä kerrallaan toivottaen
Avatar
helistin
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 441
Liittynyt: 23.3.2019 17:31:38
Ollut raittiina

Re: Uusi täällä

ViestiKirjoittaja 1970 » 9.10.2019 09:43:50

Morjesta Nellies88 ja tervetuloa.

On täällä ollut nuorempaakin jengiä aika ajoin, jotka ovat myös olleet pitempään palstalla.
Usein käy niin, että kuluu jokunen vuosi ja he lähtevät, kun mielenkiinto suuntautuu muualle.

Itsekin toki miellän itseni vain vähän yli kolmekymppiseksi nuorukaiseksi,
eikä se täysin pielessä ole, sillä esim. täyteen sataseen on vielä kosolti matkaa.

Naiset ylipäätään on aktiivisempia kaikessa toiminnassa ja niinpä tämä raitistuskin on monesti naisvetoista.
Miehenkin elämä voi olla parhaimmillaan sitä tai ainakin kohtuuterveen heterosuunnisteisen antikeijon elo-oleilu.

Miksi taas keski-ikäistyvä lopettaminen on todellisuutta, johtuu paljolti taudin luonteesta.
Yritetään jotenkin juomalla saada juoppoon tilanteeseen selkeyttä viimeiseen asti,
vaikka tilanne vain pahenee.

Ainakin mulla asiaan vaikutti kyllästyminen ja rapuloiden paheneminen,
ja se ettei saanut tuosta kännistä yhtään mitään, mutta vastaavasti
psyyken lipeeminen käsistä alkoi olla joka kerta pahempaa.
Se touhu kun ei ollut mitään tavisryystämistä tai silloin tällöin
pahviviinihanan alla kurlaamista, vaan täyspäiväistä, tyhjäpäistä hommaa.

N. 38-vuotiaana aloin (vasta) jotain vähentämistä kehitellä.
Niinpä. Ois ollut kiva lopettaa jo kasarilla tai ennenkuin ees aloitti kaatamisuraansa.

Mitä aikasemmin tunnistaa ja tunnustaa ongelmansa, sen parempi ja aina helpompaa.
Ja sen vähemmillä rutuilla ja vaurioilla voi ehjeentyä ja tokeentua ilman enempiä vaurioita.
Loppu onkin sitten kiinni monesta asiasta, joista merkittävä osa on yksilöllisiä ja osa luonteesta roikkuvia.
Ulkopuolelta tulevaa muutosta ei tule, mutta vertaistuelliset systeemit voi saada ainakin miettimään elämäntapamuutosta.

Vanheneminen noin muutoin voi olla vähän sellasta, miten sen ottaa ja mitä kukin tekee elämällään.
Ja kun elää ja pysyy hengissä, tulee varttuneemmaksi ja kylkiäisenä voi jopa hieman saada viisautta.
Ylivertaisella älyllä ei tässä råjektissa tule valmista, sillä päihdevammaisuus on tunne-elämän sairaus, hyvin pitkälti.

Kun on tarpeeksi kauan ilman viunaa ja muita lisäaineita, tapahtuu jotain, mitä ei osannut pöhnäisinä vuosinaan ees kuvitella
ja elämä on mahtavaa, vaikka kyse on vain ihan tavallisesta, terveen ihmisen perusolosta, jossa saa olla myös onnellinen.

:D
Aye, elefantti syödään pala kerrallaan, vierivä koira ei sammaloidu ja elämä on yksilöllistä, mutta ei keijomopolla mahottomia !
Avatar
1970
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 22222
Liittynyt: 19.1.2010 15:43:12
Ollut juomatta

Re: Uusi täällä

ViestiKirjoittaja Jorg.Buttgreit » 9.10.2019 14:31:27

Isossa AA-kirjassa puhutaan usein juovien alkoholistien muuttamisista toisille paikkakunnille ja siellä toivotaan tilanteiden muuttuvan.. Mutta jos muuttaakin jo raitistuneena alkoholistina ryhmien lähettyville? Tästä jos joku vuolaisee kokemuksen tänne niin a´vot
En Mottoile
Avatar
Jorg.Buttgreit
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 95
Liittynyt: 19.11.2018 18:31:45
Ollut raittiina

Re: Uusi täällä

ViestiKirjoittaja Nellies88 » 9.10.2019 23:07:21

Nojuu, takana on kaksi todella hyvää palaveria ja olo on kyllä kiitollinen. Muutenkin kaikki soljuu tällä hetkellä oikein hyvin, ei kuitenkaan niin hyvin ettenkö muistaisi hoitaa itseäni. Se on ollut myös iso ongelma tässä vuosien varrella; kun on ruvennut menemään liian hyvin niin tuo harhainen omavoimaisuus on kyllä puskenut esiin. Siihen en enää halua.
Edelleen toki toivon jotakin kautta löytäväni samassa tilanteessa olevia ja uskonkin jotenkin näin tapahtuvan. Muutto isompaan kaupunkiin juuri tällä hetkellä ei ole mahdollista mutta tulevasta ei tiedä.
Jotenkin kutkuttavan jännältä tuntuu raitis elämä kaikkine mahdollisuuksineen. Ja nimenomaan mahdollisuuksineen, tästä kun ottaisin yhden ryypyn niin siinä menisi taas ihan kaikki..
Tämä plinkki on kyllä hyvä kanava, täytyypä ottaa tätä enemmänkin käyttöön!
Nellies88
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 9
Liittynyt: 7.10.2019 20:59:10

Re: Uusi täällä

ViestiKirjoittaja lomapuisto » 10.10.2019 08:17:19

Hei Nellie!
Onpa mukava lukea myönteistä kirjoitustasi. Kerran alkanut raittiushan jatkuu vain toimimalla sen hyväksi, ja tulevaisuus luodaan elämällä raittiina päivä kerrallaan.
Paljon hyvää tukea minäkin olen täältä lukemalla saanut. Ne täydentävät palaverien henkilökohtaisia samaistumisia, tapaamisia ja yhteenkuulumisia. Viikkorytmiini kuuluu myös aamuisin alkanut tovereitten tapaamisen odotuksen ilo.

Tänään et ole yksin
lomapuisto
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 3080
Liittynyt: 12.12.2014 12:04:04

Re: Uusi täällä

ViestiKirjoittaja Nellies88 » 10.10.2019 09:26:37

lomapuisto kirjoitti:Hei Nellie!
Onpa mukava lukea myönteistä kirjoitustasi. Kerran alkanut raittiushan jatkuu vain toimimalla sen hyväksi, ja tulevaisuus luodaan elämällä raittiina päivä kerrallaan.
Paljon hyvää tukea minäkin olen täältä lukemalla saanut. Ne täydentävät palaverien henkilökohtaisia samaistumisia, tapaamisia ja yhteenkuulumisia. Viikkorytmiini kuuluu myös aamuisin alkanut tovereitten tapaamisen odotuksen ilo.

Tänään et ole yksin


Sehän on juurikin noin että raittius jatkuu toimimalla sen hyväksi. Asia, joka ei ole itselleni mennyt ihan jakeluun aiempina vuosina. Kyllä itsekkin odotan taas illan palaveria, jotenkin on taas tullut kova veto ryhmiin muutaman vuoden tauon jälkeen. Toivottavasti se säilyy.
Olen kyllä edelleen hyvin kiitollinen siitä että lähdin tuonne hoitoon kuukaudeksi, se oikeasti pisti miettimään asioita vähän eri tavalla ja huomaan itsessäni kyllä (varovaista) muutosta.
Nellies88
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 9
Liittynyt: 7.10.2019 20:59:10

Re: Uusi täällä

ViestiKirjoittaja Nellies88 » 10.10.2019 22:07:50

Takana on taas oikein mainio päivä. Edes postilaatikkoon tipahtanut, maksuhäiriömerkinnästä ilmoittanut kirje ei saanut aikaan mitään suurta tunnemyrskyä. Tiesinhän tuon, tämä viimeinen vuosi oli kaikkine puolineen loppuluisu ja myös velkaantuminen oli sitä. Eiköhän noista kaikista selviä ajan kanssa kun vain ei sitä ensimmäistä ryyppyä ota.

Edelleen kyllä pohdin välillä tuota viime kesää ja sitä kuinka se menikään niin hulluksi. Olen kyllä tottunut omalla kohdallani siihen että alkon kanssa on mennyt yhä hullummaksi kaikki vuosien kuluessa, mutta kun viime kesä olikin sitten jo aivan järjetöntä ja kontrolloimatonta sekakäyttöä vieraiden ihmisten kanssa vaihtuvissa porukoissa niin varjelusta on ollu paljon matkassa että tässä ollaan hengissä :shock: Paljon ei muistikuvia kolmelta kuukaudelta ole..

Hyvin kiitollinen siis tästä raittiista päivästä taas tänään.
Nellies88
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 9
Liittynyt: 7.10.2019 20:59:10

Re: Uusi täällä

ViestiKirjoittaja Nellies88 » 12.10.2019 13:54:32

Tässä mennään nyt seitsemättä viikkoa raittiina, helppoa on. Tiedostan kuitenkin omat vaaran paikat ja ajat. Lähestyvä joulu on ehkä se pahin, tai ei niinkään joulu itsessään vaan se aika ennen sitä. Tunne-elämä pakkaa mennä hyvin sekaisin siinä kohtaa ja melko traumaattiset kokemukset muutamien vuosien takaa nostavat hyvin ahdistavia tunnetiloja pintaan. Olen poikkeuksetta joka vuosi retkahtanut jossain kohtaa ennen joulua, viime vuonna päivää ennen aattoa. Vuosina 2011-2013 vedin itseni sairaalakuntoon juuri siinä joulun alla, aiheuttaen näin sekä itselleni että varsinkin läheisilleni varsin hirveitä jouluja. Oli deliriumit ja hengenlähdöt aina siinä hilkulla. Aivan käsittämättömän ahdistavia ja pelottavia aikoja, enkä silti sulkenut korkkia lopullisesti tuolloin. Mutta nuo kokemukset nostavat todella ikävän tunnemyrskyn pintaan aina joulun alla. Siinä on kaikki; valtava syyllisyys ja häpeä, ahdistus, suru, pelko ja kaikki hirveällä voimalla.
Tänä vuonna kaikki on toivottavasti toisin. Olen käynyt ensimmäistä kertaa päihdehoidon ja muutenkin motivaatio raitista elämää kohtaan on aivan erimoista kuin koskaan ennen. Silti, tiedostan. Tämän sairauden luonteen ja hoidon tarpeen, jatkuvasti. Päivä kerrallaan.
Päivä on alkanut hyvin, salitreeniä ja hyvää ruokaa, katsotaan mitä muuta sitä keksii.
Nellies88
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 9
Liittynyt: 7.10.2019 20:59:10


Paluu Me Lopettajat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa