Olet täällä

Oma ketju; kohti parempaa elämää

Me Lopettajat on keskustelupalsta niille, jotka jo seilaavat selvillä vesillä tai horisontissa siintää elämä ilman alkoholia. Kirjoittaminen vaatii rekisteröitymisen.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Re: Oma ketju; kohti parempaa elämää

ViestiKirjoittaja mies metsänreunasta » 10.11.2019 19:16:35

metsänpeitto kirjoitti:
mies metsänreunasta kirjoitti:
Ihminen voi myös oppia haluamaan eri asioita kuin vaikkapa eilen. Kun maailma muuttuu, kun asioiden taustoista ja tarkoituksista, vaikutuksista ja seurauksista saa uutta tietoa, voikin joskus huomata että enpäs haluakaan sitä mitä eilen halusin -kun se ei ollutkaan ihan sitä mitä sen luulin olevan.



Näin varmaan käy elämän mittaan monissa asioissa, muissakin kuin alkoholinkäytössä. Ihminen muuttuu ja eri asiat alkaa tuntua tärkeämmiltä. Nuorena voi olla kovinkin kiinnostunut vaikkapa vaatetuksen muodikkuudesta tai estetiikasta ja vanhetessa prioriteetti onkin mukavuus ja lämpimyys. Moni aiemmin tylsänäkin pitämä asia voi tuntua myöhemmin kiinnostavalta. Tai kiinnostavat muuttua tylsiksi. En vaikkapa jaksa enää valvoa uudenvuoden yönä rakettien takia vaan nukun mieluummin, jos se on mahdollista.
Terveyshuolia jos ilmaantuu, muuttuu useimmilla arvojärjestys. Sairaudet ja vammat itsellä tai läheisillä tuo konkreettisesti naaman eteen sen, ettei täällä ikuisesti keikuta ja terveys voi mennä ilman järjettömiä riskinottojakaan. Isäni muistisairaus on herättänyt pohtimaan, ettei aivojaan kannata juomallakaan pilata tai stressillä ja unenpuutteella. Sekin on yksi syy, miksi irtioton hakusin tehdä ja silläkin tapaa terveyteen panostaa.


Aika usein ihan ikä muuttaa asioiden arvojärjestystä ja halujen suuntautumista.
Oman ikäluokani kavereissa on useita joiden juopottelu, alkoholistinenkin , on hiipunut ihan siksi ettei se enää tunnu olevan tarpeellista eikä kiinnostavaa.

Ihminen todellakin muuttuu. Joskus kun mieleen muljahtaa jokin muistikuva viidenkymmenen vuoden takaa, viisitoistavuotiaan nuorenmiehen touhuilusta, tuntuu ihan kuin se olisi ollut aivan eri ihminen -niin monessa asiassa on ajattelu ja toimintatavat muuttuneet. Ja voi olla niinkin, että parinkymmenen vuoden päästä olen taas tähän päivään verrattuna jotain ihan muuta.

Oikeastaan se on ihan hyvä, sekin. Emme me ole niiden ajatustemme vankeja joihin me miellyimme kymmeniä vuosia sitten.
Avatar
mies metsänreunasta
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 7375
Liittynyt: 16.7.2010 09:49:34

Re: Oma ketju; kohti parempaa elämää

ViestiKirjoittaja 1970 » 10.11.2019 20:06:51

Kiitos vaan, LP ! ja MP edellisellä sivulla totes, että:

"Koira on hyvä alibi pöllömmillekin touhuille ihan ulkonakin"

Nimenomaan ja todellakin. Voi lässyttää ja juoksennella ja olla aidosti iloinen ja jopa nauraa ääneen julkisella paikalla. Monet kanssaoliot on rajoittuneempia ihmisseurueissaan. Niinpä minä riehaannun säännöllisesti ja olen pitänyt sitä koodia jo pitkään erityisoikeutenani. Kaamosaikaan voidaan tämmöstä hulvatonta käytöstä paheksua etenkin alkuviikosta ja aamupäivällä ja herkästi luullaan, että olen a) humalassa, b) kamoissa tai c) hullu. Muutenkin liikkuminen naisvaltaisen, enimmäkseen minulle vieraan väestön seassa ja paikoilleen jääminen ja ympärilleen katselu ilman koiraa on jo perverssiä ja narsistista. Ehkä nää on pienoisia, kansallisia kulttuurieroja ja sukupuolipainotteisia arvolatauksia. Ruotsalaisuuden paremmuudesta ei mun oikean käen peukalo jaksa nyt laajemmin lähteä tarinaa avaamaan. Parempia ovat niin månin tavoin nuo oikeesti ånnelliset römssöösoldanistit, eikä tämä ole mitään alemmuudentunnetta, vaan puhdasta kateutta ja kaipuuta Suur-Ruotsin hellään ja laajaan syliin ja kainalåån ! Olkaamme ruottalaisia tai suomalaisia.

Nå, ne hävis justiinsa meille/teille jääkendossa.

Kammottavaa tää älylaattaskriivaaminen !
Avatar
1970
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 23099
Liittynyt: 19.1.2010 15:43:12
Ollut juomatta

Re: Oma ketju; kohti parempaa elämää

ViestiKirjoittaja tinis » 10.11.2019 22:34:57

Tykkään tuosta sanaparista; parempaa elämää, otin sen itsellenikin käyttöön. Olennaista on tietysti olla ryyppäämättä, mutta sitä kautta se parempi elämä käsittää niin paljon muutakin. Olo on energisempi, nukkuu paremmin, jaksaa tehdä asioita, näyttää paremmalta jne. Kaikkiaan elämänlaatu paranee ja mielihyvä lisääntyy. Itse olen vasta aivan alussa mutta sama pyrkimys on parempaan elämään :)
Olenko auringon lapsi, kun siitä yöllä unta nään
Vai olenko pimeän vanki, ja pimeääni jään
tinis
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 324
Liittynyt: 14.8.2015 10:19:11
Ollut juomatta

Re: Oma ketju; kohti parempaa elämää

ViestiKirjoittaja Rahvas1 » 11.11.2019 06:32:12

Yksi ihan paras asia oikeastaan pitäisi olla aina päällimmäisenä, hyvä elämä ja nuo kaikki muut raittiuden ilot kun ei synny tyhjästä, niinkuin se jostain kumpuava mieliteko juoda. Tänäänkin tehdään valintoja ja se ratkaisee kaiken. Se hyvä elämä ja kaikki muukin voi muuttua itsestäänselvyydeksi jota ne ei ole, voinko valita juonko vaiko en ratkaisee, ymmärränkö mitä juominen minulle antaa ja mitä se vie, siinä on se juju jota minun alkoholismini tarvitsee. Ymmärrän mitkä asiat vie minut kohti juomista on kirkkaana mielessä ja hyvä näin. Raittius ja hyvä elämä ei ole itsestäänselvyyksiä ei koska päihteet toi minulle vuosikymmenien tarkoituksen elää ja alkoholismini haluaisi sen yhä jatkuvan sen pillin mukaan, mutta luojan kiitos minäkin voin valita suunnan tänään. En pakosta vaan halusta elää selvän pään kanssa.
Rahvas1
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 228
Liittynyt: 13.4.2014 06:18:02

Re: Oma ketju; kohti parempaa elämää

ViestiKirjoittaja metsänpeitto » 11.11.2019 08:16:42

1970 kirjoitti:
Nimenomaan ja todellakin. Voi lässyttää ja juoksennella ja olla aidosti iloinen ja jopa nauraa ääneen julkisella paikalla. Monet kanssaoliot on rajoittuneempia ihmisseurueissaan. Niinpä minä riehaannun säännöllisesti ja olen pitänyt sitä koodia jo pitkään erityisoikeutenani. Kaamosaikaan voidaan tämmöstä hulvatonta käytöstä paheksua etenkin alkuviikosta ja aamupäivällä ja herkästi luullaan, että olen a) humalassa, b) kamoissa tai c) hullu.


Suvaitsevuudellakin on rajansa. Ainakin jos kyseessä on epäsovinnainen, joskin harmiton käyttäytyminen. Huolestuneet kansalaiset saattavat jopa harkintansa mukaan nähdä tarpeelliseksi hälyttää paikalle joko poliisin tai sairaanhoidollista osaamista. Koiran olemassaolo siis säästää viranomaisresursseja, kun pöllömpikin toiminta suodattuu sen läsnäollessa normaaliksi.
Paikkakunnalla X mummo lauloi virsiä suureen kuuseen kiivenneenä ja huolestuneet kanssaihmiset soittivat hänelle lanssin. Mummo oli virkeä ja ketterä ihminen, ollut nuorena paimenessa ja kiipeillyt puihin koko ikänsä ja nautti tästä harrastuksestaan, mutta toiminta oli liian outoa häneen satunnaisesti törmääville.

Meillä oli tänä aamuna jo pieni ongelma, kun raksu juuttui koiran ikenen ja posken väliin kuin hamsterille. Pieni raapi poskeaan ja hieroi kuonoa tyynyyn. Raksu saatiin onnistuneesti ensin ulos ja sitten oikeaa reittiä sukkelasti vatsaan, joten tilanne ohi.

tinis kirjoitti:Tykkään tuosta sanaparista; parempaa elämää, otin sen itsellenikin käyttöön. Olennaista on tietysti olla ryyppäämättä, mutta sitä kautta se parempi elämä käsittää niin paljon muutakin. Olo on energisempi, nukkuu paremmin, jaksaa tehdä asioita, näyttää paremmalta jne. Kaikkiaan elämänlaatu paranee ja mielihyvä lisääntyy. Itse olen vasta aivan alussa mutta sama pyrkimys on parempaan elämään :)


Kiitos, tämä on oikeastaan tosi hyvä tavoite kelle tahansa, koska sen voi räätälöidä omien ominaisuuksiensa ja tarpeiden mukaan. Tervetuloa matkalle kohti parempaa elämää! Juopottelu sumentaa ajattelua ja vie aikaa, sen sumuverhon kun saa ensin vedettyä sivuun, löytää varmasti elämästään ne asiat, jotka heikentää hyvinvointia ja voi pyrkiä niistä eroon ja löytää tilalle niitä parempaa elämää tuovia asioita.

Tämä tosiaan on parempi ketjun nimi kuin vaikka se ensin miettimäni "uusi alku vai mahalasku". Kun pyrkimys on mennä kohti parempaa elämää, siihen sopii pienet notkahdukset ja korjausliikkeet ja se on tavallaan sitten elämäntapa tai asenne. Opettelen kuuntelemaan itseäni ja tarpeen mukaan muuttamaan asioita; jos olen väsynyt, lisään lepoa, ruokavaliota voi muuttaa sen mukaan miltä tuntuu. Voin hakeutua ihmisten pariin, tai yksinäisyyteen, luontoon.
Tähän ei mulla kuulu minkäänlainen ääriajattelu, eikä fanattisuus minkään suhteen, vaan tämä on hienosäätöä, jossa koitan etsiä (mahdollisuuksien ja resurssien puitteissa) omaa hyvinvointia tukevaa tapaa elää ja olla. Jos jostain asiasta, jonkun ihmisen seurasta tai jossain paikassa olosta tulee aina huono olo, yritän sellaiset asiat minimoida.

Uusi viikko taas alkanut ja lähden tähän päivää levänneenä ja hyvillä mielin.
metsänpeitto
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 294
Liittynyt: 9.1.2018 13:08:20
Ollut raittiina

Re: Oma ketju; kohti parempaa elämää

ViestiKirjoittaja metsänpeitto » 11.11.2019 08:28:48

Rahvas1 kirjoitti: Se hyvä elämä ja kaikki muukin voi muuttua itsestäänselvyydeksi jota ne ei ole,


En pakosta vaan halusta elää selvän pään kanssa.


Tämä lainaus näyttää vähän hassulta, mutta poimin tuohon nuo hienot lauseet siihen.
Hyvä elämä tai terveys voi alkaa tuntua itsestäänselvyydelle, eikä lopulta mikään sitä ole. Ne kaikki, samoin kuin taloudellisen turvan voi menettää. Jotenkin tärkeää on osata arvostaa sitä mitä on, ja ilman turhia pelkoja ja panikointia tehdä jotain asioiden eteen.

Pitempään raittiina ollessa ajattelu tosiaan muuttuu siihen suuntaan, ettei juomattomuus ole pakko tai se ei hierrä "kun ei voi juoda"-jurnutuksena. Selvästä päästä nauttii, se on normaali olotila ja niin haluaa elää. Mulla satunnaisesti hankalissa tilanteissa tulee mieleen itsetuhoinen juominen tapana päättää koko elämä, mutta ne hetket menee aika äkkiä ohi. Onneksi.
metsänpeitto
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 294
Liittynyt: 9.1.2018 13:08:20
Ollut raittiina

Re: Oma ketju; kohti parempaa elämää

ViestiKirjoittaja metsänpeitto » 14.11.2019 11:11:44

Olen siirtynyt käyttämään näppäinpuhelinta toistaiseksi. Haluan, että netin selaaminen on tietoinen päätös ja vaatii tietokoneen käynnistämisen. Moneen muuhun verrattuna netin käyttöni on varmaan ollut aiemminkin vähäistä, mutta tuli olo, että silti se katkaisee liikaa päivää. Jos tulee viesti tai katson sähköpostit puhelimella, helposti juutun puoleksi tunniksi selaamaan nettiä ja se on alkanut ärsyttää. Muutamassa päivässä jo huomasin, että mieli on tyynempi ja oikeaan olkapäähän ei satu, eikä niskaan. Facebook ym sometilejä mulla ei olekaan, nämä pari keskustelupalstaa vaan, joita käytän. Saatan silti liikaa katsella uutisia, etsiä jotain tarjouksia, lukea yhden tekevien lehtien sivustoja, enkä halua niihin liikaa aikaa käyttää.

Mainitsemani kirja "10 syytä tuhota kaikki sometilit nyt" antoi lisäpotkua tähän päätökseen taustatiedoillaan. Ongelmia liiasta netin (ja somen) käytöstä on monien lehtijuttujenkin mukaan ja ihmiset on itsekin niistä kertoneet. Tänään iltasanomissa viimeksi:
https://www.is.fi/tv-ja-elokuvat/art-2000006306807.html

Ulkopuolisuuden tunnettani mietin taas uudestaan. Muistelin katsoneeni yhden elokuvankin ja löysinkin sen nimen.

"Laulu koti-ikävästä on Mika Ronkaisen ohjaama vuonna 2013 ilmestynyt dokumenttielokuva. Dokumentin tarina kertoo isän ja pojan, Tauno ja Kai Latvalehdon, automatkasta Oulusta Göteborgiin takaisin maisemiin, joissa he asuivat 1970-luvulla koko Kain lapsuuden aina tämän murrosikään saakka. Matka muuttuu musiikilliseksi retkeksi yhteiseen tunnemuistiin ja suomalaissiirtolaisuuden historiaan."

Ehkä muutot lapsuuden kriittisissä kohdissa vaikuttaa negatiivisesti elämään. Koulukiusaaminen tietysti ja lapsuudenperheen vaikeat olosuhteet olivat alku ja jotenkin kaikki kumuloituu elämän mittaan. En ole kiinnittynyt sukuuni, en mihinkään paikkakuntaan, en työpaikkaan.. Tuo pitkä (yli 10v) parisuhde oli tietysti jonkinlainen yritys löytää jotain pysyvää. Muuten mulla on jatkuvasti sellainen olo, että voin lähteä ja aloittaa jotain uutta uudessa paikassa. Jostain jään varmasti paitsi, kun en juurru mihinkään, mutta onhan niitä kiertolaisia ollut aina ja ehkä nykyään maailmanlaajuisesti vielä enemmän.
Nyt voin miettiä, haluanko muuttaa elämääni ja toimintaani tässä suhteessa vai jatkaa samalla tavalla.

Lepääminen on viisautta, mutta toisaalta joskus luovuttaminenkin siinä mielessä, että lakkaa hakkaamasta päätään seinään. Luovuttaa jonkun asian suhteen siis ja vaihtaa suuntaa, ei luovuta toivottomalla asenteella koko elämänsä suhteen. Joskus liika sinnikkyys kääntyy ihmistä itseään vastaan, jos kyseessä on tuhoontuomittu ihmissuhde, itselle ihan vääränlainen elämäntapa tai jonkin muu vastaava. Levänneenä ajatus kulkee paremmin ja pystyy itseään ja elämäänsä miettimään.

Tämä päivä tuntuu paremmalta kuin eilinen, onneksi.
metsänpeitto
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 294
Liittynyt: 9.1.2018 13:08:20
Ollut raittiina

Re: Oma ketju; kohti parempaa elämää

ViestiKirjoittaja Rainbow40 » 14.11.2019 12:06:20

Ja liittyen vielä luovuttamiseen niin viisautta on taito valita ne taistelunsa. Taistelee sen asian puolesta minkä oikeaksi uskoo ja muussa tapauksessa nostaa kädet ilmaan. Mulla tuo taito on tullut ihan vasta. En enää ole niin ärhäkkänä reagoimaan kaikkiin epäkohtiin. Toki heikommassa asemassa olevien oikeuksia olen aina puolustamassa, ihmisoikeuskysymykset menee tunteisiin ja kovaa. Mutta nykyään osaan vaikuttaa lempeämmin, ei niin aggressiivisella tavalla. Nykyään käyn taistelua pääni sisällä :lol:
Nyt en juo - Puoli päivää kerrallaan
Avatar
Rainbow40
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 31
Liittynyt: 27.10.2019 15:58:44
Ollut juomatta

Re: Oma ketju; kohti parempaa elämää

ViestiKirjoittaja metsänpeitto » 15.11.2019 07:22:21

Rainbow40 kirjoitti:Ja liittyen vielä luovuttamiseen niin viisautta on taito valita ne taistelunsa.


Näin juurikin. Luulen, että omien arvojen puolustamisessa elämässään tai yhteiskunnallisellakin tasolla asiat hahmottaa paremmin. Yksityiselämässä sen sijaan saattaa sokeutua ja jotenkin hakata päätään seinään aika kauan; tottuakin aika ankeaan elämään. Nyt kun mulla on ollut aikaa ja rauhaa miettiä asioita, olen tätäkin miettinyt. Tuo mennyt pitkä parisuhteeni oli monin tavoin ihan hyväkin, tietysti juopottelu oli aika oleellinen osa sitä ja pahempia ongelmia tuli juuri sen jälkeen kun itse raitistuin ja ex-puoliso lisäsi juomistaan ja jotenkin aina enemmän katosi humalaan, tavoittamattomiin...

Ihmiset jumittuu yllättävän pitkiksi ajoiksi huonoihin työpaikkoihin, elämäntilanteisiin ja parisuhteisiin. Tai riippuvuuksiinkin, vaikka niistä koituisi enemmän kärsimystä kuin iloa. Tuo aiemmassa viestissäni linkkaama juttu "Some teki minusta hirviön" liittyy Akuutti-ohjelman jaksoon addiktioista. Olin onneksi tallentanutkin sen ja katsoin eilen. Haastateltavana oli itsekin päihdeongelmista kärsinyt nykyinen päihdelääkäri Antti Loimalahti. Kiinostavaa on tosiaan se, että osa ihmisistä on taipuvaisia kehittämään uuden riippuvuuden entisen tilalle. Mullakin on tätä ollut , vaikkei nyt ole mitään akuuttia riippuvuutta mihinkään menossa. Pakko sen on jotenkin liittyä omien tunteidensa kestämiseen tai käsittelyyn tai sen kyvyn vajavuuteen, jolloin tarvitsee siihen jonkun ulkoisen kainalosauvan. Aina uuden tyynyn kainaloon tai tuttipullon käsiinsä; jonkun katalysaattorin tai pelin johon siirtää paskan olonsa, muuntaa sen siinä toisenlaiseksi ja keskittyä siirtelemään nappuloita sillä pelilaudalla kun ei tunne-elämässään sitä pysty tekemään.

Olen rauhalliseen tahtiin tuunannut kirpparivillatakkia, virkannut siihen reunusta ja lyhensin hihoja. Ajattelin valita suht helppoja ja vähemmän ajattelua vaativia kevyita juttuja toistaiseksi. Teen jotain ihan mielen virkistykseksi ja saadakseni jotain muuta miettimistä, jos ajatukset kiertää liikaa synkeää kehää. Eilen jäi sateen takia vähälle ulkoilu, mutta tänään mennään koiran kanssa metsään jahka päivä valkenee. Väsähdin vähän liikaa eilisistä kotitöistä. Jaksaminen on aika ohutta näköjään. Voi tämä pimeyskin tehdä vetämättömäksi.

Ostin c-vitamiinia, pellavansiemnöljyä, pähkinöitä, rautaa yms ja yritän jatkaa toipumista riittävän levon, järkevän syömisen, pienen ulkoilun avulla ja tekemällä jotain pieniä ilahduttavia asioita.
metsänpeitto
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 294
Liittynyt: 9.1.2018 13:08:20
Ollut raittiina

Re: Oma ketju; kohti parempaa elämää

ViestiKirjoittaja metsänpeitto » 18.11.2019 15:03:40

Olen kävellyt koiran kanssa päivittäin metsässä. Mieli tosiaakin rauhoittuu siellä kummasti ja koirakin tykkää. Korvat hörössä jotenkin uteliaan oloisena sekin juoksentelee ja haistelee kovasti. Metsästäjät usein tuntuvat puhuvan ilmavainukoirista ja tämä on sellainen; se ottaa vainun tuulen alapuolelta ja lähtee etsimään hajun lähdettä, eikä etene koko ajan kirsu maassa. Vaikkei metsästykoirarotuja siinä olekaan, niin kovin on pieni kiinnostunut mustarastaista ja yrittää jopa itseään suurempien fasaanien perään. Pikkupurojen lorinasta on kiinnostunut, samoin äänistä sadevesiviemäreissä ja pää kallellaan kuuntelee. On sillä tarkat aistit kaikin puolin.
Tykkään tämän seudun maastosta; on sammaleista vanhaa kuusikkoa ja männikköä kallioineen ja toisaalta lehtipuualueita. Varsin rauhallistakin on ollut, kun olen hiukan valinnut pitemmän lenkin ajankohdan, ettei koiralle tule liikaa toisten koirien ohittamisia ja muita vähän stressaavia tilanteita.

Tuo metsässä ulkoilu on hermolepoa ja olen tyytyväinen siihenkin, että laitoin älypuhelimen kokeeksi pois käytöstä. Olen onnistunut aika hyvin keskittymään omaan elämääni ja välttämään noiden ihmissuhdehankaluuksien miettimistä. Kotiani olen laitellut ja tehnyt inventaariota huonekaluista ja tavaroista vielä uudestaan. Möin jotain jo poiskin ja ostin kirjoituspöydän. Olikin parempi, että se katsomani kirjoituslipasto oli susi, kun täm pöytä onkin paljon kivempi. 50-luvulta peräisin ja suht hyväkuntoinen ja mikä parasta, ei haise homeelle, eikä ummehtuneelle muutenkaan, eikä hintakaan ollut paha. Tavoite on se, että mulla olisi ne mitä tarvitsen, muttei mitään liikaa ja keksisin toimivan järjestyksen ja kaikille tavaroille oman paikan. Tässä asunnossa on hiukan erikoinen pohjapiirros, joka vähän vaikeuttaa hommaa.

Kahvakuulan laitoin näkösälle, että muistaisin sitä heilutella ja saisin käsivarsiin vähän lihaksia lisää.

Tämä menee nyt vähän niinkuin toivoinkin, hissukseen eteenpäin. Nyt kun jo välimatka tekee sen, ettei minun voida edes olettaa olevan käytettävissä, apuna tai ottamassa vastuuta asioista jotka ei periaatteessa mulle kuulu, olen saanut jonkinlaisen rauhan mieleeni. Joku muu sen olisi ehkä pystynyt tekemään muullakin tavalla kuin näin "pakenemalla". Kivaa on sekin, että olen nähnyt muutaman vanhan tutun ohimennen.. Upposinko oman juomisen loppuvaiheessa ja ex-puolison ongelman varjostaessa elämää jonkinlaiseen mustaan liejuun ja muu katosi? Olihan mulla tosiaan tuttuja ja olin sosiaalisempi. Nyt voin pyrkiä taas siihen suuntaan. Tässä mielessä paluu tutulle seudulle saattoi olla hyväkin ratkaisu.
metsänpeitto
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 294
Liittynyt: 9.1.2018 13:08:20
Ollut raittiina

Edellinen

Paluu Me Lopettajat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa