Olet täällä

Yksipuoli mun elämästä

Haluatko tukea ja keinoja alkoholinkäytön vähentämiseen? Me Vähentäjät on vertaistukeen perustuva keskustelupalsta kaikille, jotka etsivät muutosta alkoholinkäyttöönsä. Kirjoittaminen vaatii rekisteröitymisen.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Yksipuoli mun elämästä

ViestiKirjoittaja Alexia » 29.4.2020 08:18:26

Heippa! Tämän vanhemmuuden teemaviikon vuoksi laitoin teille tarinani, yhden osan elämästäni. Olisi kiva kuulla muidenkin ajatuksia ja toki multa voi kysyä, ihan mitä mieleen juolahtaa..mielelläni kerron lisääkin.

Yks puoli mun elämästä
Mun ensimmäiset muistikuvat, jotka liittyvät alkoholiin ovat aivan lapsuudesta. Meillä oli monesti suuri määrä sukulaisia meidän mökillä. Oli grillausta, juhlintaa, musiikki soi ulkona, aikuiset saunoi ja joi, kaikki nauroi. Me lapset saatiin valvoa myöhempään ja touhuta kaikkea kivaa ulkona. Nämä muistikuvat ovat vielä ihan mukavia…niin vielä..

Olen syntynyt hyvään ja rakastavaan perheeseen. En nähnyt ikinä vanhempieni riitelevän, eikä he useasti edes juoneet. Silloin harvoin, jos he lähtivät tansseihin niin minulle ja isosiskolleni tuli lapsenvahti. Vanhemmat tykkäsivät vapailla touhuta ennemmin meidän lasten kanssa, ulkoiltiin, hiihdettiin, mökkeiltiin ym. Meidän koti oli mukava paikka, minne kaikki kaverit oli tervetulleita. Yhdessä laitettiin aina pääsiäis- ja joulu ym. koristeita. Äiti ja isä järjesti meille lapsille mukavia juhlia ja syntymäpäiviä, jonne oli kaikki naapuruston lapset tervetulleita. Ne muistot ovat mukavia. Sellaisesta perheestä moni lapsi voi vain haaveilla ja niin minäkin lopulta vain haaveilin siitä ajasta, kun elämä alkoi menemään alaspäin.

Vanhempani erosivat, kun olin 6v. Äitini muutti Suomesta pois. Minä ja isosiskoni jäätiin isälle. Jäimme asumaan lapsuuden kotiimme. Isäni alkoi juomaan ja se toi mukanaan mustan verhon mun lapsuuteen ja elämään. Isä joi aina töiden jälkeen ja joka viikonloppu. Siskostani tuli mulle se tuki ja turva, mutta hän oli niin paljon vanhempi, että muutti pian pois kotoa. Minä jäin siis yksin.

Muistan kun silitin ihan pienenä tyttönä isälle kauluspaitoja, jotta hän olisi siisti kun menee töihin toimistoon. Ostin jopa omilla kolikoilla pastilleja, ettei vanha viina haisisi. Jotenkin minua säälitti isä, olihan äiti hänet jättänyt ja muuttanut Suomesta pois. Pidin kulissit pystyssä. Siivosin kodin, tein lumityöt pihalta jotta kaikki näyttäisi hyvältä ulospäin. Kadehdin koulussa luokkatovereita koska heillä oli äiti tai isä tehnyt pitkille päiville välipalaa ja minulla ne välipalat uupui. Ei mun isää näkynyt koulun juhlissa tai katsomossa, kun esiinnyttiin. Olin koulussa myös useasti todella väsynyt, koska saatoin valvoa koko yön kun isä oli pois, minua pelotti niin paljon. Muistan,että iltaisin olin levoton koska tiesin että kohta isä lähtee lähikuppilaan. Hän kävi aina katsomassa alakerrassa, että nukunko minä. En nukkunut, minä vaan esitin nukkuvaa. Kuulin kuinka ovi kävi ja kipitin ikkunaan katsomaan, kuinka isäni kävelee kohti kuppilaa. Minua pelotti yksin isossa, pimeässä talossa niin paljon, että hain sakset sänkyyni turvaksi. Nukahdin vasta kun isäni tuli takaisin joskus aamuyöllä.

Oli aikoja, kun isä oli raitis, mutta sitten aina näin, kun se alkoi lipsuun. Näin hänestä heti, vaikka hän olisi ottanut vain yhden kaljan. Ei sitä päällepäin muut olisi nähnyt, ei hän horjunut tms. Mutta minä näin ja se hetki oli aina todella musertava...taas se alkaa. Meillä ei enää järjestetty lasten juhlia tai syntymäpäiviä. Kaveritkaan ei ollut enää tervetulleita, enkä olisi halunnutkaan heitä meille...olihan minulla suuri asia mikä piti salata. Meillä ei enää laitettu joulua tai muutenkaan mitään kivaa enään kotiin. Jos kaivoin jouluverhoja ja koristeita esille, niin isä huusi et älä ala tonkiin, niitä ei tarvi laittaa turhaan esille. Meidän koti ei ollut enään koti, vaan se oli kuollut paikka. Kun oven aukas, niin vastaan tuli harmaus ja suru.

Sain itse ensikosketuksen alkoholiin ala asteella, 5-6 luokalla. Varastin isältä kaljapulloja ja tupakkaa. Yläasteella join jo joka viikonloppu. Pakenin sitä pahaa oloa, joka tuli mm. isän juomisesta ja minua ahdisti olla kotona. Ostettiin tyttöjen kanssa viinipullot per naama ja mentiin rannalle tai sillan alle juomaan. 9 luokalla kävin jo baareissa. Joka keskiviikko ja viikonloput...monesti myös vielä sunnuntai. Joskus olin koulussakin vielä humalassa tai krapulassa niin, että luokkakaverit huomasivat. Lähdin kotiin nukkumaan oloja pois.

Ei minua kukaan kysellyt kotiin. Kadehdin jopa kavereitani, joille äiti tai isä soitti kotiintuloajoista. Olin siihen aikaan jo poliisin ”vanha tuttu”. Välillä olin putkassa. Muistan isän kerran hakeneen minut pois, muuten hän sanoi, että piettäkää aamuun putkassa. Tulin hyvin väkivaltaiseksi, kun join ja kohdistin sen usein isääni. Humalassa myös viiltelin itseäni ja yritin jopa hirttäytyä. Kuitenkin niin, että isäni oli paikalla. Nyt jälkeenpäin näen, että ne oli hätähuutoja!!! Olin väkivaltainen myös muita kohtaan ja siksi minulle usein soitettiin poliisit. Ihmettelen kyllä nyt jälkeenpäin, että missä oli lastensuojelu silloin? Ei siinä, jos kerran olisi ollut poliisin kanssa kohtaamisia, mutta niitä oli useita kymmeniä sinä aikana kun olin alaikäinen... Äitini oli jopa tehnyt kerran ilmoituksen kun olin pieni. Meidän kotiolot tarkastettiin, mutta me saatiin isän kanssa piilotettua se kaikki ja sanottua että äiti höpöttää. Olin lojaali isälleni. Vuosia meni sellaisessa sekasorrossa. Sain kuitenkin peruskoulun käytyä. Ammattikoulu jäi juomisen vuoksi kesken.

En saanut juomista loppumaan, vaan se johti yhä vain toistaan kovempiin aineisiin ja ongelmiin, johon tarvitsinkin sitten pitemmän kuntoutusjakson. Ajattelin aina, että ei mulla ole enää minkäänlaista toivoa kuntoutua ja saada kiinni elämästä. Toisin kävi. Olin ensikodissa Pidä kiinni -hoitojärjestelmän kuntoutuksessa n. 8kk. Menin sinne raskauden alkuvaiheessa ja sain olla siellä vielä hetken lapseni synnyttyä. Vertaistuki oli myös tosi iso tuki mun kuntoutumisen aikana.

Nykyään olen ollut 4v. selvänä ja pienen pojan äiti. Meillä on tasapainoinen elämä. Omat lapsuuden kokemukset on tullut nyt pintaan, kun on oma lapsi. On paljon asioita mitä en halua, että minun lapseni kokee tai joutuu tuntemaan. Sitä pelkoa ja turvattomuutta mitä itse koin lapsena. Olen saanut riisuttua sen mustan verhon mikä lapsena mun ylle laskeutui ja päästänyt valon ja auringon elämääni. Me touhutaan nyt niitä asioita lapseni kanssa kotona, mistä itse ennen haaveilin. Olen tällä hetkellä työssä, jossa saan olla tsemppaamassa muita päihdeongelmista kärsiviä ja toivon että voin olla se, joka heiluttaa sitä valoa tunnelin päässä. Toivoa ei kannata milloinkaan menettää, eikä koskaan ole liian myöhäistä tehdä asialle jotakin. Meistä jokainen pystyy, vaikka mihin kun sitä oikein kovasti haluaa. Joskus siihen voi tarvita myös ulkopuolista apua.
"Pimeistä hetkistä,saavat kukat alkunsa"
Alexia
Vertainen
 
Viestit: 61
Liittynyt: 23.4.2020 09:30:59

Re: Yksipuoli mun elämästä

ViestiKirjoittaja Alexia » 1.5.2020 09:33:00

Pidin joskus itseä toivottomana tapauksena. Juominen johti aina toistaan kovempiin aineisiin. Sitten olinkin niin syvällä siellä jossain,.. pohjalla että tuntui ettei ulospääsyä ole. Raskaus ja sen tuoma motivaatio pelasti mut. Ja saan olla pienelle pojalle äiti. Mut mun täytyy aina muistaa et se riippuvuus on mun sisällä.. En saa ikinä ottaa liian kevyesti mun ongelmaa. Oon pari kertaa juonut ja todennut että ei se oo enää mun juttu. Sit aina seuraava päivä menee rapulassa. En jaksa touhuta lapsen kans tai käydä lenkillä, jotka tuo mulle muuten sitä mieli hyvää nykyään. Tsemppiä kaikille vähentäjille! Yksikin päivä on jo paljon eteenpäin.. kohti sitä omaa tavoitetta. Ja repsahduksienkaan jälkeen ei kannata jäädä maahan makaan vaan uudestaan ylös ja jatkaa matkaa ❤️
"Pimeistä hetkistä,saavat kukat alkunsa"
Alexia
Vertainen
 
Viestit: 61
Liittynyt: 23.4.2020 09:30:59

Re: Yksipuoli mun elämästä

ViestiKirjoittaja Ananaskuu » 1.5.2020 11:20:24

Kiitos kun jaot sun tarinan! Omien vanhempien/vanhemman juominen jättää monenlaisia jälkiä ja on upea päätös, ettei samaa halua omalle lapselleen. Oot kyllä tosi rohkea ja upea selvitytyjä! Olen myös itsekin juonut välillä raitistumisen ja ehkä haenkin tasapainoa vs nollatoleranssia juomisen kanssa. Mutta erityisesti tuo pointti, että oma päihdeongelma saa pysymään varpaillaan, on semmoinen asian minkä kanssa myös itse tulen olemaan varpasillani loppuelämäni. Tsemppiä ja aurinkoa arkeesi! ☀️

Onko lapsesi isä täysin poissa kuvioista?
Ananaskuu
Vertainen
 
Viestit: 20
Liittynyt: 23.4.2020 12:31:19
Ollut raittiina

Re: Yksipuoli mun elämästä

ViestiKirjoittaja Alexia » 5.5.2020 07:42:10

Joo on ja tää isä ymmärtää itsekkin miksi on pois elämästä. Hän on vielä niin kiinni siellä päihdemaailmassa että on parempi ettei olla tekemisissä. Oon antanut mahdollisuuden kun lähti kuntoutuun mutta se ei sitten kantanut pitkälle. Toivon että jonain päivänä poika voisi isään tutustua.
"Pimeistä hetkistä,saavat kukat alkunsa"
Alexia
Vertainen
 
Viestit: 61
Liittynyt: 23.4.2020 09:30:59

Re: Yksipuoli mun elämästä

ViestiKirjoittaja Miia E. » 5.5.2020 10:30:14

Kiitos Alexia kun jaoit tarinasi! Kirjoituksesi kosketti minua. Olet rohkea selviytyjä.

Kirjoitit, että pääsit kuntoutukseen ja raskaus auttoi pysymään selvinpäin ja sä löysit syyn muuttaa elämääsi.

Se ei varmaan oo helppoa aluksi, jos kaikki kaverit vielä juo ja itsellä on ihan paska olo.

Osaatko sanoa mikä auttaa pysymään päivän kerrallaan selvinpäin? Saitko sä joltain tukea silloin ihan alussa?
Miia E.
Lapsilähtöinen päihdetyö
 
Viestit: 4
Liittynyt: 21.4.2020 14:18:55

Re: Yksipuoli mun elämästä

ViestiKirjoittaja Alexia » 6.5.2020 23:14:18

Yritän saada hyvää mieltä muusta tekemisestä. Mun ykkös jutut lapsen kans touhuamisen lisäksi on kuntoilu, lenkkeily ja luonto. Joskus tulee päiviä että miettii et tätäkö tää nyt on?? Huonoja hetkiä.. Ei tarvi kuin miettiä kuinka pohjalle päihteet mut veija voi viedä edelleen. Ja katsoa omaa poikaa kuinka rakas se on ja mun elämän ilo ja valo.. Sitä en ikinä halua rikkoa. Mun tosiaan täytyy elää niin et tiedostan mun riippuvuuden enkä vähättele sitä yhtään.. Siellä se mun sisällä on edelleen mutta en päästä sitä pintaan. Jätin entisen kaveripiirin täysin, koin että se mun on tehtävä ettei mulla ole pikkusormeakaan siellä elämässä,. Mut jäin aika yksin.. Olin välillä tosi tosi yksinäinen, mihin en ollut tottunut. Nykyään oo saanut uusia ystäviä.. Olen yksin mutten yksinäinen :) Mulle suurena tukena on ollut mun äiti sekä yksi mun hoitaja, niille myös puran mieleni. Ja olenkin katsonut sen erittäin hyväksi jutuksi. Puran mielestäni painavat asiat. Silloin ne ei paisu liikaa ja kuormita mua täysin.
"Pimeistä hetkistä,saavat kukat alkunsa"
Alexia
Vertainen
 
Viestit: 61
Liittynyt: 23.4.2020 09:30:59

Re: Yksipuoli mun elämästä

ViestiKirjoittaja Alexia » 16.11.2020 15:55:23

Moi taas kaikille :) Kirjoittelinkin teille viimeksi kevään vanhemmuuden teemaviikoilla, lapsen näkökulmasta kun vanhempi käyttää päihteitä. Olen itse myös pienen pojan äiti joka kuntoutunut päihteistä. Nyt jatkan siitä mihin jäin näillä marraskuun vanhemmuuden teemaviikoilla :)

Edelleen minulle kuuluu hyvää ja pyörittelen yksinhuoltajana arkea. Päihteettömyys on pitänyt ja olen töissä paikassa missä saan tukea muita jotka on samassa tilanteessa missä itse olin :) Kokemusta myös siitä kun lapsen isä käyttää päihteitä ja ei ole osa meidän arkea siksi.

Vaikka päihteettömänä olen pysynyt niin ei se mikään helppo asia ole ollut. Ajattelen että riippuvuus on minussa loppuun saakka. Mun täytyy vaan elää niin ettei se pääse pintaan pulpahtaan.
"Pimeistä hetkistä,saavat kukat alkunsa"
Alexia
Vertainen
 
Viestit: 61
Liittynyt: 23.4.2020 09:30:59

Re: Yksipuoli mun elämästä

ViestiKirjoittaja Ananaskuu » 17.11.2020 20:12:36

Moi Alexia! Ihana kuulla, että sulla päihteetön linja jatkuu!

Oon ihan samoilla linjoilla tuosta loppuelämän riippuvuudesta. Se on asia, jonka kanssa itsekin on pitänyt opetella elämään ja hyväksymään, että mulla on päihdeongelma. Hyväksymään myös se, että oon toipuva addikti ja että tämä tulee olemaan mukanani varmastikin loppuelämäni. Jotenkin on tietyllä tapaa huojentavaa, että matkaa vielä on edessäpäin. Koska voisi luulla, että se on myös ahdistava ajatus kantaa addiktiota mukanaan. Mutta se on tosiaan myös helpottavaa, kun voin kulkea matkaani levollisin mielin, tietäen, että minä määrään, eikä addiktioni.

Paljon tsemppiä sulle alkavaan talveen ja lapsiarkeen! Täällä myös pieni tyyppi ilostuttaa arkea 😊
Ananaskuu
Vertainen
 
Viestit: 20
Liittynyt: 23.4.2020 12:31:19
Ollut raittiina

Re: Yksipuoli mun elämästä

ViestiKirjoittaja juhanikari » 17.11.2020 21:19:49

Onnittelut myös tältä lapsettomalta ukkomieheltä. Tapasimme vaimon kanssa sen verta vanhempina ettei lapsia enää siunaantunut.

t. Juhani
Vähentäjä! Less alcohol is more life! :-)
juhanikari
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1416
Liittynyt: 22.10.2015 16:22:46

Re: Yksipuoli mun elämästä

ViestiKirjoittaja Alexia » 28.4.2021 09:54:04

Vanhemmuuden teemaviikot taas pyörähtivät käyntiin viikon alusta! 😊 ja vertaisena saan, taas olla mukana. Edelleen siis raittiina 😊
Taas on hieman tullut lisää perspektiiviä ja välimatkaa päihteidenkäyttö elämääni. Itsellä siis pitkä päihdehistoria takana sekä päihteet ovat kuuluneet tavalla tai toisella elämääni aina ( niin kuin ylempänä olenkin kirjoittanut)Kuntoutumaan lähdin itse raskauden alkupuolella. Poika on vaja 5v kohta ja pyörittelen arkea yksin ja miesystävän tuella. Elämä muuttunut sen verran, että mieheni lapset käyvät myös meillä joskus lomilla ja viikonloppuina😊 Kirjoittelen myös kotikanavan puolelle, sillä itsellä on tapetilla myös se, että lapsen toinen vanhempi edelleen on päihdemaailmassa kiinni ja se tuo omat heijastuksensa meidän arkeen. Multa voi kysyä ihan mitä mieleen juolahtaa, pohdin aika avoimesti riippuvuuttani, vanhemmuuttani ja elämää yleensäkin. Olisi mukava päästä keskustelemaan teidän kanssa 😊
"Pimeistä hetkistä,saavat kukat alkunsa"
Alexia
Vertainen
 
Viestit: 61
Liittynyt: 23.4.2020 09:30:59

Re: Yksipuoli mun elämästä

ViestiKirjoittaja juhanikari » 28.4.2021 13:15:31

Hei vaan!

Mukava kuulla että asiat ovat kohdallaan.
Wapun odotusta ja raittiutta sinne.

t. Juhani
Vähentäjä! Less alcohol is more life! :-)
juhanikari
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1416
Liittynyt: 22.10.2015 16:22:46

Re: Yksipuoli mun elämästä

ViestiKirjoittaja Alexia » 29.4.2021 12:51:01

Mukavaa vappua myös sinne !
"Pimeistä hetkistä,saavat kukat alkunsa"
Alexia
Vertainen
 
Viestit: 61
Liittynyt: 23.4.2020 09:30:59

Re: Yksipuoli mun elämästä

ViestiKirjoittaja Mari K. » 30.4.2021 10:43:49

Hei Alexia,
kiitos kun jaat täällä tarinaasi! Se onkin aikamoinen selviytymistarina, olet todellakin tehnyt ison työn itsesi ja lapsesi eteen. Ihana kuulla, että päihteettömyys on kantanut ja sinulla ja lapsellasi on kaikki hyvin.
Kirjoittelen täällä lapsilähtöisen päihdetyön ammatilaisena nyt Vanhemmuuden teemaviikkojen ajan.

Kerrot todella avoimesti ja kuvaavasti lapsuuden kokemuksiasi, uskoisin, että kaikki alkoholin varjossa lapsuutensa eläneet pystyvät samaistumaan kokemuksiisi. Kerrot pohtivasi nyt, missä oli lastensuojelu silloin? Oletan, että olet ehkä nyt itse vanhempana ollut tekemisissä lastensuojelun kanssa, koska kerrot kuntoutuksestasi ensikodissa? Haluaisin kysyä sinulta, millaisia ajatuksia lastensuojelu herätti sinussa alussa, siinä vaiheessa kun vasta harkitsit hakevasi apua? Miltä ongelman myöntäminen ja avun hakeminen sinusta tuntui?

Kysyn tätä, koska olen itse työssäni huomannut, että moni vanhempi kamppailee sen kanssa, uskaltaako hakea apua, uskaltaako myöntää ettei pärjää yksin. Moni on jälkikäteen todennut, että lastensuojelu tuntui pelottavalta ajatukselta ja ahdisti, ihan jo sanana. Kerrot alkuperäisessä kirjoituksessasi, että tekin lapsena olitte isäsi kanssa piilotelleet ongelmaa kun kotonanne käytiin tarkistamassa tilanne. Mitä haluaisit sanoa sellaiselle äidille tai isälle, joka kamppailee näiden ajatusten kanssa?
Mari K.
Lapsilähtöinen päihdetyö
 
Viestit: 8
Liittynyt: 3.2.2021 14:52:42

Re: Yksipuoli mun elämästä

ViestiKirjoittaja Alexia » 3.5.2021 12:38:59

Kiitos kysymyksistä :) mielellään vastaan tähän :)
Häpeä oli suuri, kun päätin nöyrtyä ja elämäni ensimmäistä kertaa myönsin että mulla on päihdeongelma. Onneksi häpeästä huolimatta tein sen.
Lastensuojelu jo sanana sai todellakin pelon tunteet. Ehkä se pelko lähti jo sieltä nuoruudesta, kun itse törttöili ja lastensuojelusta tuli punainen vaate. Pelkäsin silloin, ettei mua vaan viedä kotoa pois.

Sitten kun itse lähdin kuntoutumaan, lastensuojelusta jopa varoitettiin minua. Sanottiin että ”et saa niitä ikinä kintereiltä pois” ” ne vaivaa loppuelämän sua”. Olihan se pelottavaa kuultavaa, pelkäsin että vauvani viedään multa pois. Olihan mulla rankka päihdetausta takana ja siinä vaiheessa toiveet, että selviän, ei olleet kovin korkealla.
Pian kuitenkin huomasin, ettei lastensuojelun työntekijöistä mulle haittaa ollut. Päinvastoin he tukivat minua, yhdessä muun verkostoni kanssa. Siinä vaiheessa myös tiedostin päihdeongelmani laajuuden (siihen elämään ei samaan kuvaan olisi voinut lasta ajatellekkaan) ja tiesin että tarvin niiden työntekijöiden apua. Muistan kun mietin että he ovat mun vauvan back uppina, jos minusta ei ole hänestä huolehtimaan ja he ovat tukemassa minua, että pystyn tarjoamaan turvallisen ja huolehtivan elämän pienokaiselleni.

Haluaisin sanoa vaan sen ,että minä pelkäsin lastensuojelua turhaan. Ei he ole pahana, kintereitä näykkimässä..saatika loppuelämää kiusaamassa . Kun hoidin asiat, niin kuin kuului ja näytin että pystyn kantamaan vastuun oman ja lapsen elämästä, niin ei ollut mitään hätää.
Muistan kun alussa minulle sanottiin myös että ”ne on sitten koko ajan oven takana kyttäämässä”. Senkin ajattelen nyt niin että saa meidän oven taakse tulla, kyllä minä kahvit keitän 😊
"Pimeistä hetkistä,saavat kukat alkunsa"
Alexia
Vertainen
 
Viestit: 61
Liittynyt: 23.4.2020 09:30:59

Re: Yksipuoli mun elämästä

ViestiKirjoittaja Mari K. » 4.5.2021 12:13:48

Kiitos vastauksesta ja kannustavista sanoistasi Alexia! Muille samojen pelkojen kanssa kamppaileville on varmasti apua siitä, kun kerrot kokemuksistasi.

Ihanasti sanottu tuo, että työntekijät olivat sun vauvan "back uppina" 😍
Mari K.
Lapsilähtöinen päihdetyö
 
Viestit: 8
Liittynyt: 3.2.2021 14:52:42


Paluu Me Vähentäjät

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa