[rafu65]

Olet ihan oikeassa Uratykinloppu! Se, että sisimmässään odottaa kuivan kauden aikana mahdollista juomista, johtaa vain syvemmälle. Kyllä sen tiedostan ja ymmärrän, mutta juomisen voima on suurempi. Nytkin mökillä, kun sain juomat juotua ja pidin sitten reilu neljä viikkoa selvää aikaa, viinan himo odottelin jossain sisällä. Se kuiva aika oli kuitenkin mukavaa, ei krapulaa, ei pahaa oloa. Tietoisesti kuitenkin olin ajattelematta tilannettani, kun olin päässyt krapulan ja ensimmäisen paniikin yli. Yritin elää vain normaalia elämää. Tein pihatöitä jne. Kun joskus ajatuksiin pyrki alkoholismini ja mitä sille pitäisi tehdä, iski paniikki ja ahdistus. Päätin, että en ajattele asiaa. Yritän vain unohtaa. Elää sitä hyvää, normaalia arkea. Ja samalla kuitenkin tiesin, että kun päästään kaupunkiin, karkaan oluelle.
Nyt odottelen, että lähdemme uudelleen mökille joulukuun alussa, kun saamme pari asiaa ensin hoidettua täällä kaupungissa. Ja sitten en osta viinapulloa mukaan, jonka voisin korkata heti mökille päästyämme. Siellä pystyn kyllä olemaan juomatta muutaman viikon vaikka sen pakon edessä. Puoliso vahtii, enkä poistu tontilta mihinkään. Eihän tämä voi olla lopullinen vastaus, mutta saan edes vähän aikaa elää parempaa elämää.

[Uratykinloppu]

Hienoa kuitenkin että saat noita selviä jaksoja ja niistä hyvää fiilistä. Vaatii paljon työstämistä että ajattelumallin saa käännettyä mutta asia helpottuu kun saa nauttia päihteettömistä päivistä. Sulla on hyviä jaksoja ja niitä vaan pidentämään samalla kun koittaa kääntää päässä vanhat opitut mallit toisiksi.

Mullakin on ollut sellaisia tilanteita joissa aina ratkesin ja sitä rutiinia oli tosi vaikea saada poikki.

[rafu65]

Heräsin nyt aamuyöstä, enkä enää saanut unta. Tulin lukemaan täällä näitä viestiketjuja. Näistä saa kyllä tukea ja ajatusta eteenpäin. Olin sunnuntaina parin vanhan ystävän kanssa taidenäyttelyssä ja sen jälkeen kahvilla kylässsä. Ei ollenkaan alkoholia. Heille kummallekaan en ole kertonut näistä mun vaikeuksista. Oltiin siis muuten vain raittiina. Mäkin pystyin siihen. Enkä edes kotimatkalla karannut kaljalle. Kotona oltiin tyytyväisiä. Yritän tsempata nyt päivä kerralla. Nyt takaisin sänkyyn...

[Lempeä kettu]

Hyvä.

[rafu65]

Minunkin matka alkoholin kanssa on ollut pitkä. Jo kauan sitten alkoholi aiheutti minulle paljon vaikeuksia. Masennuin ja ahdistuin ja nousin pystyyn ja käytin lisää. Meille kaikille alkoholisteille varmaan niin tuttua. Hain myös apua, mutta en raitistunut. Mutta kai niistä kaikista avunhaun kerroista on jotain jäänyt takaraivoon. Toivon, että pystyn tällä kertaa niistä ammentamaan voimaa. Se on nyt jotenkin minulle valjennnut, että alkoholi on muuttanut persoonaani tosi ikävään suuntaa. Ennen olin leppoisa auttavainen heppu. Nyt minusta on tullut kärttyisä ja ilkeäkin. Viina on ollu nyt kaiketi tärkeintä. Muu on toissijaista. Mutta mulla on ikävä sitä vanhaa kaveri, joka olin. Toivon, että löydän sen takaisin. Se on kova kannustin, kun tajuan sen nyt. Olis mahtavaa, kun saisi itsensä taas ihmisenä kasaan ja vielä nämä pahatkin kokemuksen mukana kasvattamassa kuitenkin. Jotenkin nyt vasta tajuan, että viina muuttaa ihmistä pitkällä juoksulla.

[rafu65]

moi,

tulimme kaupunkiin tänään kuuden viikon maalla olon jälkeen! Vietimme raittiin vuoden vaihteen. Kuusi viikkoa. Olen siitä onnellinen ja myös ylpeä. Siis minä olin selvin päin!

Tänään tulimme kotiin tänne Helsinkiin. Kumpikin jo odotimme, että väillllä olemme täälläkin kotona kaupungissa. Minä tosin hengessäni pelkäsin, koska ensimmäinen kalja tai kossu valuu kurkustani alas....arvatkaas.. nyt olen jo juonut kossua melkein kolmen vartin pullon. Eli se siitä voitosta!

Olen jo kirjoittanut, että olen hakenut apua monesta paikkaa...enkä ole kuitenkaan pystynyt ratkaisemaan tätä ongelmaa.

Uskon Jumalaan, olen jopa ollut mukana seurakunnan toiminnassa aktiivisesti. Jumalakaan ei auta. Olen käynyt AA-kerhoissa ja A-klinikalla.
Silti juon.

Olen lukenut paljon näitä kirjoituksia täällä keskustelupalstalla. Koskaan ei ole tullut vastaan ketään homoa... niin homoa. Minäkään en aiemmin kertonut, että puolisoni on mies. Halusin häivyttää sen neutraaliin ilmaisuun: puoliso. Olen nyt 55v. mies, helmikuussa tosin jo 56v.
Kun tulin nuorena miehenä Helsinkiin 89, oli helppo löyttää muita homoja kapakoista. Tai sillon alkoi vapaampi homoelämä, joka painottui kapakoihin. Oli ihanaa olla vapaasti homo, mutta siihen valittavasti liittyi aina viina. Vapaalla sai olla kuka olet (kapakoissa), muualla siviilissä olit paska ja riistaa.

Vaikka olen avoimesti apua hakiessani kertonut, että olen homo ja että elän parisuhteessa miehen kanssa, sitä ei ole aidosti kuunneltu. Olisi mukava kuulla, onko täällä päihdelinkissä muita homoja kipuilemassa näiden samojen juttujen kanssa!

[Targett]

Olen lukenut paljon näitä kirjoituksia täällä keskustelupalstalla. Koskaan ei ole tullut vastaan ketään homoa... niin homoa. Minäkään en aiemmin kertonut, että puolisoni on mies. Halusin häivyttää sen neutraaliin ilmaisuun: puoliso. Olen nyt 55v. mies, helmikuussa tosin jo 56v.
Kun tulin nuorena miehenä Helsinkiin 89, oli helppo löyttää muita homoja kapakoista. Tai sillon alkoi vapaampi homoelämä, joka painottui kapakoihin. Oli ihanaa olla vapaasti homo, mutta siihen valittavasti liittyi aina viina. Vapaalla sai olla kuka olet (kapakoissa), muualla siviilissä olit paska ja riistaa.

Vaikka olen avoimesti apua hakiessani kertonut, että olen homo ja että elän parisuhteessa miehen kanssa, sitä ei ole aidosti kuunneltu. Olisi mukava kuulla, onko täällä päihdelinkissä muita homoja kipuilemassa näiden samojen juttujen kanssa!

On kyllä. Itse täytin juuri 30 vuotta, puolisoni eli avomieheni on parisen vuotta nuorempi. Käytännössä absolutisti ja samaa tavoittelen minäkin. Rankin historia alkoholin kanssa ajoittuu muutaman vuoden taakse, mutta erityisesti viime vuonna tuli kausittaisia ryyppyputkia jotka aiheuttivat monenlaisia ikävyyksiä. Puoliso on onneksi pysynyt rinnalla vajaat neljä vuotta, vaikka onkin joutunut sietämään monenmoisia. Uskon kuitenkin siihen, että tupakanpolton ja aktiivisen, lähes päivittäisen pilvenpolton onnistunut lopettaminen heijastuu ennemmin tai myöhemmin myös lopulliseen kaljanjuonnin lopettamiseen. Nyt on takana kolmisen viikkoa ja motivaatio korkealla. Pahin vaihe koittanee keväämmällä kelien parantuessa, yleensä juominen on minulla pahimmillaan silloin. Kun olin työtön ja narkahtanut (käytän sanaa narkahtanut enkä narkkari koska en vetänyt juuri koskaan "kovia" huumeita) kuului alkoholi päivittäiseen elämään, ja kevääseen liittyvät auringonpilkahdukset puistokännejä vetäessä palaavat aina mieleen. Toivottavasti pääsen tällä kertaa houkutusten yli.

Minä olen avoimesti homo, puolisokin teoriassa muttei juurikaan huutele asiasta. Tiedostan ettei alkoholinkäyttö liity mitenkään esimerkiksi häpeään tai muuhun homouteen liittyvään. Kaljaa juon/join juhliakseni, lievittämään ahdistusta, tylsyyteen ja verestääkseni vanhaa jännittävää juopponarkkielämää työttömänä. Ilmeisesti romantisoin tuota piittaamattomuutta, vaikken enää ikinä halua siihen maailmaan takaisin.

Tsemppiä sinulle! Kuusi viikkoa on pitkä aika. Millaisia tuntemuksia koit esimerkiksi viime viikolla? Tunsitko ylpeyden ja onnen lisäksi jotain muuta joko psyykkisesti tai fyysisesti? Älä lannistu. Olet nyt osoittanut itsellesi, että pystyt olemaan pitkiä aikoja selvin päin.

[Tragic Idol]

Hei Rafu65!

Vaikka en ole homoseksuaali, toivon ettet pahastu kun kommentoin tuohon liittyvää pohdintaasi. Mietin kun sanoit, että olet avoimesti yrittänyt siitä kertoa apua hakiessasi, mutta sinua ei ole kuunneltu. Koetko siis, että homoutesi on relevantti asia päihteiden käytössäsi, enkä nyt tarkoita sitä 80-luvun meininkiä vaan ihan tätä päivää? Olisi tosiaan hyvä, jos saisit keskusteluapua myös tähän aiheeseen, oli se sitten yhteydessä juomiseen tai ei.

Tuli vähän tippa linssiin, kun luin itsetuhoisista ajatuksistasi, tuo hukuttautuminen onnettomuudeksi lavastettuna on ollut minunkin suunnitelma. Mutta kas, nyt melkein 1,5 kk juomattomuutta takana, ja itsetuhoisuudesta ei tietoakaan. Olo on niin paljon parempi, mutta toki pelko on perseessä, että milloin pilaan kaiken.

Mikäs nyt on tilanne, jatkoitko juomista? Isot tsempit sinne!

[rafu65]

Kiitos viesteistänne Target ja Tragic Idol!
En pystynyt nyt lopettamaan. Nyt on mennyt kolme päivää juodessa. Eilen oli pahin päivä. Filmi meni poikki. Onneksi ei tapahtunut kaupungilla mitään mokia, kai. Puoliso sanoi nyt aamulla, että olin kai mennyt uuden yläkerran naapurin luo, kun tulin kotiin kaupungilta. Se nyt tietysti vituttaa, että meni sössöttämään sinne kännissä. Tosin en muista siitä mitään. Täytyy yrittää kuulostella, kun nähdään seuraavan kerran, mitä tapahtui. Mies on todella pettynyt taas ja vihainen. Ja tietysti syystäkin.

Kysyit Target tuntemuksistani kuuden viikon juomattomuudesta. Ilmeisesti siellä mökillä kuitenkin odotin, että saan taas juoda täällä kaupungissa. Olo oli siellä kuitenkin hyvä. Kyllä nyt taas ajattelen, että nyt juominen riittää. Tapaan perjantaina yhtä ystävääni. Ja se on taas riski, sillä hänkin on kova juomaan. Pystynkö vastustamaan kiusausta. Saattaa olla, että ajattelen, että perjantaina on viimeinen kerta. Kirjoitan tässä kaikkea mitä nyt päässä risteilee. En tiedä onko tämä oikein kirjoittaa tälläistä. Pitäisi kirjoitta varmasti, että aikoo nyt todella lopettaa. Eikä pohtia juoko taas perjantaina.

Petän puolisoani juomalla. Maanantain join salaa, kun jäin yksin hereille. Tiistaina join neljä tuoppia salaa. Hän ei huomannut näitä kertoja. Pystyin valehtelemaan, että juomattomuuteni jatkui täällä. Eilinen sitten taas jo paljastui, kun olin räkäkännissä, vaikka väitin, että en ollut. Se tässä on pahinta, kun pettää toisen. Ja nyt tuntuu, että petän teidätkin täällä kirjoittelemassa, että saatan taas juoda.

Nyt kun olen työttömänä, on aikaakin juoda. Tuntuu kyllä, että en nyt pystyisikään duuniin. Nyt tietysti ahdistaa valtavasti toi naapurijuttu. Toivon hartaasti, että en mennyt soittamaan ovikelloa. Ehkä olin vain istumassa rappukäytävässä. Sen tiedän ,että kesällä menin mökillä ollessa naapuriin siellä. Naapuri toi sitten mut kotiin. Ei kuulemma ollut vihainen, mutta toki oli ollut huvittunut. Silloinki mulla meni filmi poikki. On vain sumuisia muistikuvia tapahtuneesta. Silti vaikka näin mokailen kännissä, minulla on valtava kasvojen menettämisen pelko. Nyt en pysty liikkumaan mökillä missään, että en törmää naapuriin. Olen vain omalla tontilla ja välttelen kaikkia ihmisiä. En edes kehtaa mennä kyläkauppaan. Pitää ajaa kauemmas kauppaan. Ja nyt sitten täällä kotona: Meninkö illalla naapuriin? Miten täälläkään pystyn menemään ulos ovesta! Onneksi tuolla kaduilla ei tunneta.

Nyt aamulla väitin puolisolle, että kävin hakemassa vinttikomerosta jotain kukkaruukkua, mutta en löytänyt. Kiven kovaa väitin, että en ollut humalassa. Sanoin, että olin väsynyt ja menin siksi heti nukkumaan. Hän ei tainnut uskoa ja huusi, että olin kännissä. Nyt hän nukkuu vielä. Aion kai väittää edelleen, että en ollut humalassa. Ahdistaa niin paljon...Luuulen kai, kun väitän olleeni selvä, ongelma häviää... Pelkään, kun mies herää ja ei ehkä usko, että olin selvä. Hänellä taitaa kai kuitenkin olla halu uskoa.

Kysyitte vaikuttaako minun homous suoraan viinan käyttööni. En oikein tiedä. Ainakin käyn paljon homokapakoissa. Kyllä näissä muissakin kapakoissa olen avoisesti homo, siis jos tulee jostakin syystä puheeksi. En tiedä, ajatten ehkä, että olisi mukavaa, jos voisi yrittää raitistua jonkun toisen homon kanssa. Olisi ehkä jotain samanlaista taustaa...

Tämä oli nyt tälläistä tosi sekavaa kirjoitusta....Onkohan mulla edes todella halu parantua...minä kai vain odotan, että juomahalu lähtee minusta itsestään. Olen käynyt vuosien aikana kolme kertaa katkolla ja muutaman kerran muuten hakemassa apua A-kliniklta...tuntuu, että olen käyttänyt väärin apua. Vienyt turhaan resursseja.

[rafu65]

Mies heräsi äsken. Vakuuttelin, että en ollut juonut. Olin vain väsynyt ja menin suoraan nukkumaan. Leikin, että, kaikki on kunnossa. Sisällä vain kamala ahdistus ja tuska. Haluan nyt vain leikkiä, että alkoholin käyttö on kurissa. Kamala ajatus, jos olen eilen käynyt naapurissa. Alkaa taas ajatuksiin hiipiä kuoleman kaipuu. Tietoisesti kyllä yritän hokea, että en tee mitään itselleni. Se on vain hullua höpinää itsemurhasta, kurjaa itsesääliä. Maanantain ja tiistain juomisen olisin kestänyt, mutta eilinen ajoi taas kurjaan tilaan.

En pysty keskittymään edes lehden lukuun. Aamiainen ei pysy sisällä. Jos saisin varmuuden, että en ole käynyt naapurissa, helpottuisi olo vähän. Pitäisi kai lähteä takaisin mökille pakoon. Puoliso vain ei nyt heti haluaisi sinne takaisin.

Aikaisemmin pystyin kyllä kertomaan puolisolle, kun olin tässä kunnossa. Mutta nyt en. Haluan vain, että kaikki on ok. Kirjoitan tätä olohuoneessa, mies juo kahvia keittiössä. Mun täytyy mennä yrittämään juoda kahvia ja syödä pari leipää. Jos nyt pystyn feikkaan, niin toivottavasti kohta on paremmin.

Mitä sillä toisaalta on väliä, mitä naapuri ajattelevat. Se vain on tietysti ikävästi tehty muita kohtaan, että menee kännissä soittamaan ovikelloa. Ymmärrän sen tietysti. Ja onhan mahdollista, että sitä ei tapahtunutkaan.

Me käytimme aikaisemmin yhdessä alkoholia puolison kanssa ihan normaalista. Sitten mulla lähti tilanne kasvamaan väärään suuntaa. Puolisolla sen sijaan käyttö on aina vain vähentynyt. Käyttö nyt melkein nollassa. Minä kai odottelen, että minunkin käyttö, simsalabim,
vain paranee itsestään. Ja olen parantunut ja osaan käyttää alkoholia oikein.

Kai olisi paras tunnustaa eilinen miehelleni. Mutta nyt en tee sitä. Nyt leikin, että kaikki on ok.

[Jeesiäkaipaava]

Iso Tsemppi sinne!!!

[rafu65]

Kiitos tsempeistä Jeesiäkaipaava. Luin myös sinun viestiketjusi. Oli hyvin tuttua. Pystyn todella samaistumaan sinunkin tilanteesi. Kerroit osuvasti tuosta autolla-ajon pelosta: onko vielä promilleja veressä. Mä jäin kerran kiinni krapula-aamuna. Oli vielä promilleja jäljellä, vaikka aamulla luulin, että ei enää ole. Tein virhe arvion. Olin menossa töihin. Meni kortti puoleksi vuotta ja isot sakot. Kun jäin kiinni ratista, en mennyt töihin. Seuraavana päivänä katkolle. Kerroin aiemmin tuosta kasvojen menettämisestä. Kun jäin kiinni ratista, se oli niin kova paikka ja häpeä, että sanoin itseni irti hyvästä duunista. Tämä oli jo toinen keta, kun tein saman ratkaisun. Edellisen kerran tein sen burn-outin takia. vaikka kyllä silloin viinalla oli osuutta asiaan.

Joo, kun kertoilen asioitani, tuntuu kai, että elämäni on ihan paska ja toivo mennyt. Onneksi kuitenkin minullakin on paljon hyvääkin elämässsäni. On hyvä puoliso ja elämä on onneksi taloudellisesti turvattu, vaikka nyt olenkin työtön. Jos pääsisi nyt tämän akuutin vaiheen yli taas. Täytyy yrittää taas uudelleen. Kunpa nyt selviäsi, että en ole mennyt tuonne naapuriin kännissä. Näkisi naapurin portaikossa ja olisi normaali, eikä kertoisi mun olleen siellä. Kaipa tämä on vähän naurettavaa.