[Lempeä kettu]

Tämä lause, "Elämä päihderiippuvaisena on vain selviytymistä päivästä toiseen" on niin totta, tiedän sen kokemuksistani, jolloin olen yrittänyt vähentää, ymmärtämättä, mistä jokapäiväisen selviytymisen tunne tulee. Kaveripiirini tuolloin vähätteli ongelmaani ja tuki lopettamisen sijasta käytön jatkamista, joten irtauduin kaveripiiristä, jonka vuoksi aina ratkesin pitkiin putkiin yhteisten tapaamisten jälkeen. Sen jälkeen koin jonkin verran yksinäisyyttä, mutta käyttö ei vieläkään loppunut vaan jatkui. Siinä vaiheessa minut kohtasi se tosiasia, että "elämäni oli muuttunut selviytymiseksi päivästä toiseen."

Nykyään ajattelu-ja tunnemaailmani alkoholin ympärillä on selkeämpi. Tunnistettavampi. Toisinaan yritän hallita käyttöäni pikaisilla tempauksilla, joilla ei kuitenkaan ole kauaskantoisia merkityksiä, koska ne unohtuvat. Olen hyväksynyt juomiseni, enkä ole enää yrittänyt taistella sitä vastaan. Olen kuitenkin oppinut vähentämään niin ihmeellistä kuin se tällä historialla onkin. Mielestäni vähentämistä on se, että annosmäärät vähenevät kontrollin myötä, vaikka päivittäin joisikin. Tietysti myös se, että kykenee olemaan selvinpäin omalla päätöksellä. Tämähän on alkoholisti-tyyppisessä keskustelussa täysin mahdotonta.

Olen opetellut olemaan positiivinen myös juodessa. Itsensä haukkuminen ja rankaisu ei auta, vaan arvokasta elämääni on myös se päivä, kun olen juonut. Varsinkin sen jälkeinen päivä. On tärkeää huolehtia itsestään. Tätä olen etenkin tämän alkuvuoden opetellut.

Tällä hetkellä olen ollut 6 päivää ilman alkoholia. Minulla on elämässäni sellainen suuri tavoite, jonka vuoksi haluan lopettaa käytön tai minimoida sen niin vähäiseksi kuin mahdollista. Pitkäkestoinen raittius on ainoa keino muutokseen, jotta saavutan tavoitteeni, josta olen pitkään "salaisesti" haaveillut. Se vaatii niin suuria ponnistuksia, itsekuria ja tekoja, ettei niitä kännissä saavuteta. Uskallan vihdoin unelmoida päivittäin tavoitteestani ja olen tehnyt myös käytännön tekoja sen eteen. Siitä syystä motivaatio olla tissuttelematta olutta tai viiniä on ollut näiden 6 päivän aikana vahva.

[venkku]

Moikka Kettu. Hyvää pohdintaa sulla taas kerran. Oon aika samoilla linjoilla tuosta vähentämisestä. Määrien vähentäminen on vähentämistä vaikka kertoja tulis. Ja myöskin juomakertojen vähentäminen on vähentämistä. Tää on välillä niin hidasta että ei välttämättä huomaa kuinka paljon on edistynyt. Tärkeä pointti myös tuo oman suhtautumisen muuttuminen alkoholiin. Se on oikeestaan se tärkein juttu. Itellä oon huomannut että nykyään se ajatustyö, ajatteleeko vielä vanhoilla kaavoilla ja mekanismeilla, vai onko oppinut uusia, on tärkein. Juominen sitten on tavallaan vaan seurausta siitä. Hankalinta on ollut muuttaa ajatustapaa ja siinä mulla on kovasti vielä tekemistä.

[sarvikuoma]

Hyvin olet pohtinut tilannettasi. Olisi vaikeaa, ellei suorastaan mahdotonta olla eri mieltä asioista joista kirjoitat.

Takerrun hieman tuohon Suureen Tavoitteeseesi, koska asia on itsellenikin ajankohtainen: Kahden erilaisen tavoitteen saavuttaminen on minullakin melko suurena motivaationa tälle käynnissä olevalle radikaalille vähentämiselle. Tavoitteeni ovat sellaisia, että niiden saavuttaminen on täysin mahdotonta jos juo jatkuvasti, ja asia on myös niin, että mitä vähemmän juo, niin sen paremmat mahdollisuudet onnistumiselle on olemassa. Tätä taustaa vasten kun asiaa ajattelee, niin olisin täysi idiootti jos jatkaisin juomista entiseen malliin. Vielä on toki varaa vähentää lisää, mutta olen ottanut sen linjan että jos juon niin en soimaa siitä itseäni, vaan pyrin päinvastoin nauttimaan juomisesta, koska se on kuitenkin fakta että tykkään olla humalassa. Noissa tavoitteissa etenemisen rinnalle on kuitenkin tullut myös tunne siitä, että arjen eläminen kirkkain ajatuksin ilman krapulaa on oikeastaan melko mukavaa. Ehkä tällaiseen tipattomaan elämään voisikin lopulta jäädä koukkuun ihan sen itsensä takia, vaikka motivaatio juomattomuuteen alun perin lähtisikin jonkun erityisen, juomattomuutta edellyttävän asian tavoittelusta.

[Lempeä kettu]

Heippa Venkku ja Sarvikuoma! Mukava kun olette kirjoitelleet pohdintoja tänne! Sarvikuoman tekstin lopussa oli lause, jonka alleviivaan, koska se sopii niin hyvin tilanteeseeni: "Ehkä tällaiseen tipattomaan elämään voisikin lopulta jäädä koukkuun ihan sen itsensä takia, vaikka motivaatio juomattomuuteen alun perin lähtisikin jonkun erityisen, juomattomuutta edellyttävän asian tavoittelusta." Hyvin kiteytetty!

10 päivää tipatonta täällä ja tuntuu mukavalta olla näin, miten teillä menee?

[Lempeä kettu]

Näin jatketaan, kuten eilenkin tavoitteita kohti selvinpäin.

[sarvikuoma]

10 päivää tipatonta täällä ja tuntuu mukavalta olla näin, miten teillä menee?

Onnittelut 10 päivästä! Menee miten menee... 12 päivää oli helppoa tipatonta, mutta eilen join maltillisesti keskiolutta kun vanha lapsuudenkaveri tuli käymään. No, onhan kavereita kiva nähdä ilman oluttakin, mutta sallin kuitenkin itselleni muutaman, ja varmaan tänään myös kun aivot sitä huutaa. Huomenna tipattomuus jatkuu pakosti, koska maanantaina minulla on sellainen päivä että krapula ei tule kysymykseenkään.

[Lempeä kettu]

Kiitos Sarvikuoma. Hyvä juttu tuo pidempi tipaton sulla ja maltillinen käyttö. Ihan normalia siis. Olet tavoitteessasi?

Oishan se kiva juoda. Nyt avata olut ja huuhtoa murheet ja ahdistukset kylmään olueen lämpimänä päivänä. Huomenna päivällä tehdä samoin. Olla hetken aikaa kännissä. Sitten taas aloittaa puhtaalta pöydältä niin, että 2 päivää meni tissutellessa kuin hups vaan, tai sitten havahtua, että onkin kulunut 2 viikkoa.

No ei. Nyt voi olla vähän tylsää, mutta mitä sitten? Tarvitseeko kaikkia tylsiä tunnetiloja heti yrittää torjua? Vaikkakin vieroitusoireitahan nämä ovat ja tottumusta.

Olkoon tämä nyt tämän päivän taistelu ottamisen ja raittiuden välillä, eka taistelu tämän 11 päivän aikana. Valitsen sen, että en avaa, koska tätä alkua en aio mokata yhden hetken tunteiden vuoksi. Mulla ei onneksi ole sellaista kovin pahaa tapaa, että kesä olisi aktiivista alkoholinkippausaikaa vaan useimmiten olen kesällä skarpannut talven jälkeen ja näin aion nytkin tehdä.

[Lempeä kettu]

Eli kolmessa neljässä tunnissa häipyivät kaljanhimot. Tsempiksi muillekin vähentäjille, jotka tässä alkuvaiheessa ovat.

[Lempeä kettu]

Erityisen hyvältä tuntui selättää eilinen kiusauksenpoikanen ja pian 2 viikkoa saavutettu, niin että vesi ollut paras juoma. Saa olla tyytyväinen ja onnitella itseään, koska mikään päivä ei ole tullut raittiiksi ilman aktiivista yrittämistä toimia asian puolesta.

[sarvikuoma]

Kiitos Sarvikuoma. Hyvä juttu tuo pidempi tipaton sulla ja maltillinen käyttö. Ihan normalia siis. Olet tavoitteessasi?

Tavallaan joo. Minun tavoitteeni on ollut vähentää reilusti, ja siinä olen nyt onnistunut. Kuitenkin samaan aikaan ajattelen, että olisi parempi olla kokonaan juomatta... Siinä en ole onnistunut, eli en sitten kuitenkaan ole optimitilanteessa.

Olen samaa mieltä tuosta, että ei tylsiä tunnetiloja pidäkään yrittää torjua. Ne ovat osa elämää, ja sillä selvä.

Minullakaan kesä ei ole mitenkään erityisen kosteaa aikaa... Ennemminkin niin, että ei minulla ole väliä mikä vuodenaika tai viikonpäivä on kyseessä, ihan yhtä paljon tekee mieli tai ei tee mieli juoda.

[Lempeä kettu]

Sarvikuoma, koen samoin, mitä kirjoitat. Katsoin viime syksyn juomajutut kalenterista ja se kiihtyi hyvän kesän jälkeen. Parempi olisi tavoitella pitkää raittiutta, joka kestäisi vuosia, jotta näkisi, kuinka paljon alkoholi todella on vaikuttanut. Sitä ei ehkä osaa tunnistaa, koska on teinistä asti kipannut alkoa elimistöönsä säännönmukaisesti. Teininä opittiin makeat makuviinit ja sokeriset siiderit. Sitten opeteltiin olut... Vaikka maistui niin pahalta.

Yllättävintä tämän nykyisen tipattoman kohdalla on, kuinka paljon ja monta kertaa alkoholi tulee mieleeni. Se herättää ajattelemaan, että muutokselle on tarvetta.

[venkku]

Kun on vuosia juonut niin kyllähän se on ihan normaalia että sitä alkoholia miettii, oli sitten juova kausi tai tipaton. Se on ollut niin iso osa elämää. Mulla iso muutos jo tääkin, ettei enää osta niin isoja satseja. Tuntuu jopa jotenki tyhjältä tai haikeelta, vaikken todellakaan kaipaa sitä kittaamista. Mutta joku tyhjiö tuohon nyt jäänyt.

[Lempeä kettu]

Kun on vuosia juonut niin kyllähän se on ihan normaalia että sitä alkoholia miettii, oli sitten juova kausi tai tipaton. Se on ollut niin iso osa elämää. Mulla iso muutos jo tääkin, ettei enää osta niin isoja satseja. Tuntuu jopa jotenki tyhjältä tai haikeelta, vaikken todellakaan kaipaa sitä kittaamista. Mutta joku tyhjiö tuohon nyt jäänyt.

Hei Venkku! Totta puhut! Samat fiilikset olen kokenut vuosien varrella. Olen sen verran kauan jo tehnyt tätä projektia. Luopuminen tuntui jossain vaiheessa todella vaikealta. Nyt se ei enää tunnu siltä vaan vapauttavalta, koska on shokki havaita ajattelevansa alkoa niin paljon. On vapauttavaa, ettei lähde toteuttamaan juomiseen yllyttäviä ajatuksia.

Ajattelin merkata tämän tänään täyteen tulleen 2 viikon kohdan. Tästä jatkan samalla tyylillä eteenpäin.

[venkku]

Niin tää luopuminenkin on prosessi. Varsinki kaikista vanhoista tavoista,jotka liittyy juomiseen. Ja niitä on paljon! Mä en oo vielä siinä vapautunut- olotilassa, mutta ei se enää niin ahdistavaakaan ole kuin ennen. Jossain välimaastossa. Onnittelut kahdesta viikosta sulle! Tsemppiä vaan eteenpäin, mäkin vappuun asti tipattomalla.

[Lempeä kettu]

Kiitos onnittelusta! Tunnen olevani kuin uusi ihminen. Olen luvannut itselleni, että tällä kertaa en härnäile itseäni yksien juomisilla vaan pitäydyn kiltisti vichy-linjalla oli viikonloppu tai arkiviikko. 17 päivää nyt ja tuntuu kyllä hyvältä, ei voi kieltää!