[ozfir]

En nyt käy erittelemään koko päihdehistoriaani, 25 vuotta juomista milloin enemmän ja milloin vähemmän. Välillä rankempaa sekakäyttöä ja pillereitä, mutta primääriaineena se Prisman Rainbow Lager. Viimeiset neljä vuotta kiskoin olutta kaksin käsin, enkä uskonut, että minulla olisi mitään ongelmaa, kävinhän töissä mallikkaasti. Kunnes ilmestyin kännissä työpaikalle ja sain potkut. Ei saanut sekään miettimään omaa juomista, ajattelin vain, että nyt kun olen työtön, voin nauttia tästä taiteilijaelämästä ja siemailla vähän olutta. No sehän vain paheni päivä päivältä se juominen, kunnes vaimo huolestui sen verran, että rupesi ottamaan asioista selvää ja etsimään apua.

Sillä vaimon nalkuttamisella ei ollut koskaan mitään vaikutusta. Onko sinun pakko juoda? Miksi et lopeta? Olet taas kännissä, montako olet juonut?

Kunnes sitten maaliskuussa vaimo tokaisi, että voin pahoin kun sinä juot. Se pisti hetkeksi miettimään asioita, pohdin voiko tuo olla totta, mutta meno jatkui. Kunnes sitten siinä maaliskuun lopussa tein kännissä jotain vaimon seurassa mikä hävetti ja aivan saatanasti. Siinä sitten seuraavana päivänä krapulassa ja morkkiksessa vaimo laittoi linkkiä Kantamo.fi sivuston videoon "Alkoholismin tavalliset kasvot." Se pysäytti, sai ajattelemaan asioita ja luin netistä alkoholismista kaiken mahdollisen. Asia oli teoriassa selvä siinä iltapäivän aikana, oli pakko myöntää itselle, että ei vittu, olen alkoholisti. Mutta ei ollut mitään hajua, mitä teen seuraavaksi.

Maaliskuun viimeisen viikon sitten pohdin näitä asioita ja selvitin niitä itselleni. Ajattelin että juomista pitää vähentää, mutta eihän siitä mitään tullut. Hain joka aamu kaupasta neljä olutta, ja ajattelin, että pärjään niillä. Kunnes iltapäivällä vitutti niin paljon, että piti hakea neljä lisää ja illalla vielä kolmannet neljä tölkkiä, että saa nukuttua. Joka aamu heräsin järkyttävään fyysiseen ja psyykkiseen pahoinvointiin, päätä särki, vatsaa pisteli, sydän tykytti ja muutaman kerran oli jo kännykkä kourassa ja ajattelin että on pakko tilata ambulanssi. Ahdistus, masennus, pelkotilat ja vitutus oli valtava. Öisin näin kammottavia painajaisia ja unenlaatu oli älykelloni mukaan erittäin huono joka yö.

Jouduin myöntämään itselleni, että olen alkoholisti, alkoholismi on parantumaton kuolemaan johtava sairaus ja minä en voi ottaa itseäni niskasta kiinni, en voi omin voimin tästä parantua, vaan tarvitsen apua.

En silloin vielä tiennyt, että tämä on AA:n ensimmäinen askel - myöntää itselleen että on alkoholisti ja että tarvitsee apua. Siihen jos pystyy, on puolet taistelusta jo voitettu. Kuulemma.

Sitten näytti ainoalta vaihtoehdolta kallis Minnesota-hoito. Kunnes googlasin sen AA:n. Löysin kaksitoista askelta. Sen ensimmäisenhän olin jo ottanut. Luin toisesta ja kolmannesta askeleesta, jossa pyydetään korkeampaa voimaa auttamaan pysymään raittiina.

AA korostaa, että se ei ole uskonnollinen liike, vaan kukin mieltää sen korkeamman voiman kuten haluaa. Se voi olla jokin kosminen voima, vaikka meren aallot tai aivan mitä tahansa, mutta siinä AA kirjallisuudessa jatkuvasti tätä korkeampaa voimaa kutsutaan Jumalaksi. Oli miten oli ja ajattelit sitten Jumalasta aivan mitä tahansa, päätin rukoilla aamulla voimaa pysyä raittiina ja päivän lopuksi kiittää raittiista päivästä. AA:n ohje on, että ollaan yksinkertaisesta päivä kerrallaan juomatta viinaa, niin pysytään raittiina. Tarvittaessa sen päivän voi vielä jakaa 24 tuntiin.

Ei voi muuta sanoa, kuin että se toimi. Koin ihmeellisiä ja erikoisia asioita, mutta nyt olen ollut huhtikuun toisesta päivästä asti raittiina, eikä kertaakaan ole tullut valtavaa, ylivoimaista himoa juoda viinaa. Tietysti tässä vaiheessa kun on raittiutta takana vasta kuukauden verran, niin on aivan turha keulia. Sitten kun se paskaa taas kosahtaa tuulettimeen ja tulee vastoinkäymisiä kunnolla, niin miten minun käy?

Mutta toistaiseksi on auttanut meditoida niitä kahtatoista askelta, käydä kaksi kertaa viikossa AA:ssa vertaistuessa, mitään ammattilaisiahan siellä ei ole puhumassa ja on vähän sellainen kymmeniä vuosia raittiina olleiden miesten ja naisten setäkerho, mutta kyllä siitä apua on ollut.

Ja onhan se AA:n kaksitoista askelta pohjana myös Minnesota-hoidoille ja maailmalla miljoonat ihmiset ovat pysyneet raittiina AA:n avulla.

Tää nyt vaan mun kokemus, mitä mulle tapahtui, ymmärrän, että moni saattaa tarvita siihen raitistumiseen katkaisuhoitoa, laitoshoitoa ja ammattimaista terapiaa 247 kunnes pääsee addiktiostaan yli.

Enkä väitä, että tämä olisi ollut helppoa. Se viimeinen viikko olutta nauttien oli yhtä helvettiä. Ensimmäiset viikot raittiina oli pakko käydä useita tunteja päivässä kävelyllä, kun oli ei nyt ahdistunut, mutta levoton olo. Mutta se säännöllinen liikunta ja terveellinen ruokavalio kyllä auttoi. Samoin se AA:n neljännen askeleen itsetutkiskelu, jota tulikin sitten harrastettua perusteellisesti pidemmillä kävelylenkeillä.

Jos pitää täysin mahdottomana ajatuksena luovuttaa koko elämäänsä jonkin korkeamman voiman, Jumalan, tällaisen mielikuvitusolennon käsiin, niin ymmärrän. Mutta aika harva raitistuu ottamalla itseään niskasta kiinni ja pysymään raittiina puhtaasti oman tahdonvoiman avulla. Kertokaa toki, jos joku on raitistunut ilman mitään ulkopuolista apua.

Nyt on parempi fiilis kuin vuosiin. Kiitos myös kaikille tällä foorumilla avautuneille. On se vertaistukea tämäkin ja tarkoitus kommentoida muiden kokemuksia jatkossa enemmän.

Päivä kerrallaan, niin pysyy raittiina, huomiselle riittävät sen omat murheet!

[0132]

Heips ozfir!
Sinulla taitaa olla jotain uutta voimaa.
Kirjoitit:
"Ei voi muuta sanoa, kuin että se toimi. Koin ihmeellisiä ja erikoisia asioita, "

Kaikkea hyvää taisteluusi, joka ilmeisemmin on vankalla pohjalla.

Putkis

[lillemor]

Hieno avautuminen ozfir

Tämän kaltaista en ole täällä aikoihin lukenutkaan. Todella kannustavaa ja voimaannuttavaa.
Kertomuksesi toi valoa ja toivoa päivääni. Kiitos siitä ja kaikkea hyvää Sinulle.

[ozfir]

Kyllä se vaan elämä on ihmeellistä selvin päin. Asiat selkenee päivä päivältä ja on tullut suoritettua perusteellista itsetutkiskelua.

Tupakoinnista tekisi mieli sanoa pari sanaa. Ensimmäiset hatsit teini-iässä ja oli koukussa. Sittemmin koko aikuisikä on tullut poltettua, välillä purukumin avulla pidempiä jaksoja savuttomana, sitten kun markkinoille ilmestyi sähkötupakka, niin sitä tuli lähes kymmenen vuotta höyrytelty.

Nyt kävi ihmeellinen asia ja jo ennen raitistumistani lopetin tupakoinnin nikotiinipussien avulla. Mainostaminen on täällä kielletty, mutta googlaamalla "nikotiinipussit" varmasti löytyy. Jos on joskus käyttänyt pussinuuskaa, niin tämähän toimii tismalleen samalla tavalla, varsinkin jos on tykännyt niistä huulessa ihanasti polttelevista ja raikkaista Odens pusseista. Nikotiinia on 4mg per pussi, eli saman verran kuin kaupan Zonnic tuotteessa, mutta toisin kuin nuo onnettomat pussit, näissä nikotiinipusseissa on aineita, jotka aiheuttaa siellä huulessa sen ihanan polttelun ja kirvelyn tunteen, joka luo vaikutelman siitä, että tämä oikeasti potkii ja pärisee. 4mg nikotiinia on reilusti vähemmän kuin laittomissa pusseissa saati nuuskassa, mutta kannattaa pitää mielessä, että näissä ei ole sitä syöpää aiheuttavaa tupakkakasvia missään muodossa, jota on nuuskassa.

Makuja löytyy useita erilaisia jäätäviä menthol ja minttu juttuja, samoin tervalakua ja vadelmaa, näitä maustettuja pusseja ostaan muutaman kiekon, mutta itse tykkään ylivoimaisesti Denssi tuotteesta, joka tuoksuu Odensille, maistuu Odenssille ja poraa huulessa kuin Odens. Sen lisäksi näistä ylivoimaisesti vahvin on Freezer Reaper, mutta sen maku ei ole aivan yhtä voimakas kuin tuo Denssi. Vaihtelun vuoksi Biitti eukalyptus ja strong mint tuo sopivasti makua ja vaihtelua siihen käyttöön.

Jos on raitistunut, niin onko sillä tupakoinnilla mitään merkitystä? Kyllä ainakin minua harmittaisi raitistua ja sitten sairastua keuhkosyöpään. Mutta nyt on ikävä kyllä henkinen kantti pettänyt sen verran, että tykkään aamukahvin kera poltella myös muutaman savukkeen. Joka on ihan vitun tyhmää, kun kerran näiden nikotiinipussien avulla pääsin siitä syöpäkääryleestä eroon.

Mutta askel kerrallaan, vihoviimeinen asia mitä päihdeongelmaisen kannattaa murehtia on tupakointi. Ensin eroon huumaavista aineista, miettii tupakasta vierottautumista sitten kun on ollut tarpeeksi kauan raittiina.

Päivä kerrallaan ei ole mikään turha klisee, siinä yhdessä päivässä on aivan riittävästi murehtimista. Ja ne menneisyyden traumat kun on kerran käsitellyt, niin ei niissä kannata loputtomasti märehtiä.

[peruutuspeili]

Heips ozfir!
Sinulla taitaa olla jotain uutta voimaa.
Kirjoitit:
"Ei voi muuta sanoa, kuin että se toimi. Koin ihmeellisiä ja erikoisia asioita, "

Kaikkea hyvää taisteluusi, joka ilmeisemmin on vankalla pohjalla.

Putkis

Terve Putkis!

Luin kirjasi. Kirjastosta lainattuna tosin vain. Se oli matkalukemisena pääsiäisen Lapin reissulla. Pidin tyylistäsi; alan kirjallisuushan yleensä hersyttelee ja pursuttelee alkokokemuksiensa yksityiskohtia ja oman surkeutensa syvyyksiä loputtomiin mutta sinä et.

Kunnioituksen tuntein seurasin vaiheitasi ja kamppailuasi liki ylivoimaista vihollista vastaan. Millainen on mielenmaisemasi nykyään? Oletko päässyt eroon alkoriippuvuudesta, tahtoo sanoa mieliteosta ja juomisen lopettamista seuraavasta "raittiushumalasta" joka on käänteistä alkoriippuvuutta? Onko etyyli sinulle vain kemiallinen yhdiste muiden sellaisten joukossa?

terv. peruutuspeili

[0132]

No hei,
Peruutuspeilin kysymyksiin vastaan omassa ketjussani, Putka Häiriköille.

[Omantien kulkija]

Hei kaikki uudet keskustelukaverit! Olen nyt ollut juomatta parin viikon verran. Tätä ei olekaan tapahtunut neljäänkymmeneen vuoteen. Olo on hämmentynyt mutta päivä päivältä jotenkin ylevöityneempi.

Ajatuksia herättäviä puheenvuoroja teillä on. Minua tuki omassa elämänmuutoksessani lääkärin arvio terveydestäni ja itse haluan elää vielä pitkään ja terveenä.

Toisekseen, muutin työkomennukselle maahan, jossa alkoholin käyttö ei ole kielletty, mutta kulttuurin ja uskonnon myötä harvinaista. Se auttoi, kun saatoin ”mukautua” ympäristööni. Aikaisemmin tissuttelin täällä päivittäin ja viikonloppuna meni helposti parikin pulloa hyvää viiniä. Töistä olen kympin poikana selvinnyt aina okei.

Olo on nyt hieno, mutta täytyy työskennellä juomattomuuden puolesta joka päivä! Tuntuu siltä, että pystyn siihen! Onpa vastassa iso ja ilkeä vastustaja! Mutta tunnen kuuluvani nyt voimakkaaseen "liittoutumaan"!

[Omantien kulkija]

Hei, tän palstan tekninen toteutus on mulle mysteeri, mutta ehkä sen salat selviää pikku hiljaa. Esim. valtava määrä viestiketjuja, joita on mahdotonta (?) pistää aikajärjestykseen.

Minulla on pysynyt päivä kerrallaan hanskassa, mutta joka päivä hymahtelen ja jupisen tilanteissa, joissa aikaisemmin automaattisesti otin lasillisen viiniä. Töistä kotiin tullessa, viikon lopun koittaessa, tv:tä katsellessa.

Olen silloin ruvennut tekemään jotain muuta ja saanut ajatukset pois alkoholista. Kohta kolme viikkoa, minulle jotain aivan uutta. Vöhön samalla tavalla kun parikymmentä vuotta sitten lopetin tupakan polton. Mutta tietysti näen siitäkin tuoksuvia unia. En siltikään ole polttanut.

Saan voimia siitä, kun ajattelen, että minun ei ehkä tarvitse elää raihnaista ja velttoa vanhuutta kun sen aika koittaa. Olen jo energisempi. En ole vielä laskenut rahan säästymistä, mutta luulen, että se on toista sataa kuussa.