Alfa-PVP (peukkuhuume)

Päivitetty 7.10.2024

Mikä on Alfa-PVP?

α-Pyrrolidiinivalerofenoni (α-PVP, alfa-PVP; 1-fenyyli-2-(1-pyrrolidinyyli)-1-pentanoni, ”PV”, ”peukku”) on synteettinen huumausaine. Kemialliselta rakenteeltaan se muistuttaa luonnossa esiintyvän khat-pensaan (Catha edulis) psykoaktiivista ainesosaa, huumeeksi luokiteltua katinonia. Alfa-PVP:n kaltaisia synteettisiä katinoneja ovat aiemmin Suomessakin laajalti käytetty metyleenidioksipyrovaleroni (MDPV), sekä hiljattain yleistyneet alfa-pyrrolidiiniheksanofenoni (alfa-PHP) ja alfa-pyrrolidiini-isoheksanofenoni (alfa-PiHP).

Alfa-PVP – historia ja lainsäädäntö

Alfa-PVP syntetisoitiin ensimmäisen kerran 1960-luvulla, mutta huumemarkkinoille se ilmaantui vasta varsin hiljattain: Euroopassa aine on varmuudella ollut saatavilla laittomilla markkinoilla alkuvuodesta 2011 lähtien. Suomessa yhdiste luokiteltiin kansallisella päätöksellä huumausaineeksi 30.12.2013. Euroopan laajuinen riskinarviointi valmistui marraskuussa 2015, ja kesäkuussa 2016 alfa-PVP määriteltiin huumausaineeksi Euroopan Unionissa. Alfa-PVP lisättiin maaliskuussa 2016 YK:n Psykotrooppisia aineita koskevan yleissopimuksen luetteloon II. Huumemarkkinoilla alfa-PVP esiintyy yleisimmin jauhe- ja tablettimuodossa. Sen hydrokloridisuola on valkeaa, kiteistä jauhetta.

Alfa-PVP – vaikutusmekanismi ja käyttö

Alfa-PVP on voimakkaasti keskushermostoa kiihottava aine. Sen vaikutuksia ei ole tutkittu kliinisissä kokeissa ihmisillä. In vitro -kokeiden mukaan alfa-PVP estää voimakkaasti dopamiinin ja noradrenaliinin takaisinottoa hermopäätteissä. Sama vaikutusmekanismi on myös muilla monoamiinien takaisinottoa estävillä psykostimulanteilla kuten MDPV:llä. Kummallakaan niistä ei ole vaikutusta serotoniinin takaisinottoon. Sekä alfa-PVP:llä että MDPV:llä on eläinkokeissa havaittu vahvistavia vaikutuksia, jotka yhdistetään aineiden väärinkäyttöpotentiaaliin ja riippuvuutta aiheuttaviin ominaisuuksiin.

Alfa-PVP – käyttötavat ja annostelu

Alfa-PVP:tä käytetään yleensä suonensisäisesti, polttamalla/höyrystämällä, nuuskaamalla tai suun kautta. Lisäksi on raportoitu kielenalaista ja rektaalista annostelua. Alfa-PVP:n käyttöannos vaihtelee ja se riippuu käyttötavasta. Joidenkin käyttäjäkokemusten mukaan havaittavia vaikutuksia saadaan suun kautta otettaessa 1–2 mg:n annoksella, ja voimakkaita vaikutuksia suun kautta otetulla 20–25 mg:n annoksilla. Poltettuna käyttöannos on käyttäjille suunnatun verkkosivuston mukaan 5–15 mg, ja vahva käyttöannos yli 15–25 mg.

Alfa-PVP – vaikutukset ja haittavaikutukset

Käyttäjien mukaan alfa-PVP:n vaikutukset ovat lyhytkestoisia, toisinaan vain 15 minuuttia, ja tarve uudelle annokselle tulee 30–120 minuutin kuluttua. Alfa-PVP:n käyttö nostaa verenpainetta ja sykettä, sekä aiheuttaa kiihtyneisyyttä, ahdistuneisuutta, unettomuutta, harhaluuloisuutta, outoa käyttäytymistä, paranoidista psykoosia, väkivaltaista käyttäytymistä, sekavuutta (delirium) ja kognitiivisia ongelmia. Akuutin myrkytystilan oireina on lisäksi havaittu sydämen tiheälyöntisyyttä, liikalämpöisyyttä, voimakasta hikoilua, kouristuksia ja lihaskudoksen vaurioita (rabdomyolyysia). Toistuvasta annostelusta seuraavista, jopa kuolemaan johtavista haittavaikutuksista varoitetaan myös joillakin käyttäjäfoorumeilla.

Alfa-PVP – käyttö Suomessa ja Euroopassa

Suomessa alfa-PVP:n käyttö on lisääntynyt viime vuosina. THL:n jätevesitutkimuksen mukaan sen käytössä todetaan suurta alueellista vaihtelua, ja esimerkiksi keväällä 2024 sitä käytettiin eteläisessä ja lounaisessa Suomessa. Alfa-PVP:tä on todettu kaikissa Euroopan Unionin jäsenmaissa.

Takavarikot ja aineen koostumus

Takavarikkotietojen mukaan ainetta tuodaan Eurooppaan jauhemuodossa suuressa mittakaavassa pääosin Kiinasta. Lisäksi Euroopasta on löytynyt laitonta valmistusta. Euroopassa takavarikoidun alfa-PVP:n pitoisuudet ovat vaihdelleet 23 prosentista 95 prosenttiin. Kolmanneksessa valmisteista oli alfa-PVP:n lisäksi muita, useimmiten keskushermostoa kiihottavia aineita. Suomessa takavarikoidun alfa-PVP:n pitoisuudet ovat viime vuosina olleet korkeita.

Käyttäjäryhmät ja sekakäyttö

Alfa-PVP:tä käyttävät pääasiallisesti ongelmakäyttäjät. Useamman huumeen sekakäyttö näyttäisi olevan tavallista alfa-PVP:n käyttäjien keskuudessa. Kliinisen datan perusteella alfa-PVP:tä käytetään Suomessa usein amfetamiinien kanssa. Käyttäjät eivät välttämättä tiedä ostavansa alfa-PVP:tä, sillä sitä myydään usein MDPV:nä, metamfetamiinina tai ekstaasina. Alfa-PVP:tä voi myös olla muiden aineiden, esimerkiksi amfetamiinin jatkeaineena. Alfa-PVP:n suonensisäiseen käyttöön liittyy terveysriskejä, joihin kuuluu tartuntatautien leviäminen likaisten injektioneulojen välityksellä, sekä miesten välisen seksin yhteydessä ilmenevä ns. ”chemsex” -riskikäyttäytyminen.

Alfa-PVP ja kuolemantapaukset

Alfa-PVP on liitetty vuodesta 2018 alkaen yli 70 kuolemantapaukseen Suomessa. Näistä noin kolmanneksessa aine ilmoitettiin kuolemansyyksi tai siihen myötävaikuttavaksi tekijäksi. Suomen lisäksi alfa-PVP:tä on todettu viime vuosina merkittävissä määrin ainakin Belgiassa ja Puolassa, mutta monissa muissa Euroopan maissa aineen ovat korvanneet muut vastaavantyyppiset stimulanttihuumeet.

Euroopan huumeviraston vuonna 2015 tekemän riskinarvioinnin mukaan alfa-PVP on liitetty vuoden 2011 jälkeen Euroopassa vajaaseen 200 akuuttiin myrkytystapaukseen, ja yli sataan kuolemantapaukseen. Näistä 20 %:ssa aine ilmoitettiin kuolemansyyksi tai siihen myötävaikuttavaksi tekijäksi. Suurimmassa osassa kuolemantapauksia havaittiin myös muita aineita, kuten bentsodiatsepiineja, alkoholia, opioideja, masennuslääkkeitä tai epilepsialääkkeitä, amfetamiineja, pseudoefedriiniä ja muita synteettisiä katinoneja.

Alfa-PVP – havaitseminen ja testaus

Tänä päivänä käytössä olevilla kattavilla kromatografis-massaspektrometrisilla määritysmenetelmillä alfa-PVP ja muut vastaavat aineet voidaan todeta käyttäjien virtsa-, veri- ja sylkinäytteistä melko suoraviivaisesti. Sen sijaan yleisesti päivystyksissä käytössä olevilla pikatesteillä uusia huumeita ei pääsääntöisesti havaita, mikä osaltaan lisää näiden aineiden vaarallisuutta käyttäjilleen.

Aino Kankaanpää
FaT, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL

Alkuperäinen julkaisu 31.3.2017