Tekstikoko Font size smaller Font size normal Font size bigger

Ikääntyneet ja perhe- ja lähisuhteet

Pohdittavaksi:

Pysähdy tarkastelemaan perhe-elämää, ihmissuhteita ja suhdettasi alkoholiin vaikkapa sukupuun avulla ja keskustele vaikeistakin elämänkokemuksista läheisten kanssa tai vertaisryhmässä.

Taustatietoa tehtävän pohdintaan

Suuriin ikäluokkiin kuuluvat ovat kokeneet perhe-elämässä monia muutoksia. Isät olivat sodassa, moni jäi sotaorvoiksi. Osa joutui muuttamaan evakkoon kotiseudultaan tai oli sotalapsena Ruotsissa. Alkoholinkäyttö saattoi sävyttää jo lapsuutta, jos sodassa vammautunut isä helpotti sotakokemuksia ja kipuja alkoholilla. Sodasta selviytyneet tekivät pitkiä työpäiviä ja samalla rakensivat rintamamiestaloa kasvavalle perheelle.  Vanhempien roolit saattoivat muuttua naisten kantaessa vastuun niin kotitöistä, maanviljelystä kuin kodin ulkopuolisesta palkkatyöstäkin. Äiditkin saattoivat olla väsyneitä: lapsia syntyi paljon vielä 60-luvun alkupuolelle asti.

Avioerot alkoivat lisääntyä 1970-luvulla: moni sotien jälkeen syntynyt kasvatti lapsiaan yksinhuoltajana ja myöhemmin uusperheissä. Kaupunkiin muuttaneet perheet asettuivat uusiin lähiöihin, jossa ihmissuhteet rakentuivat naapuruuden ja lasten kaveripiirin mukaan. 70-luvulta lähtien naisten työssäkäynti yleistyi, jolloin molempien vanhempien tärkeimmät aikuissuhteet olivat työssä ja vaihtuivat työpaikan mukana. Sukuun ja kotiseutuun perustuva yhteisöllisyys menetti merkitystään.

Eläkkeelle jäätyä jää enemmän aikaa perheelle, sukulaisille ja ystäville. Lapset saattavat odottaa apua lastenhoidossa, remontissa ja suorana taloudellisena tukena. Isovanhempien tuen merkitys voi olla suuri myös aikuistuville lastenlapsille, esimerkiksi vanhempien eron tai sairauden vuoksi. Entä jos oma tai puolison päihdeongelma haittaa isovanhempana toimimista? Mitä jos lapset eivät luota? Voiko suhde lapsiin ja lastenlapsiin olla kokonaan katkennut? Mitä tapahtuu jos on menettänyt läheisiä, esimerkiksi puolison tai lapsen? Entä jos ei ole lapsia?

Yksinäisyys on ikäihmisten suurimpia ongelmia, ja sitä saatetaan pyrkiä ratkaisemaan alkoholin tai lääkkeiden avulla. Perheessäkin ihminen voi tuntea itsensä yksinäiseksi. Puolisoita yhdistävät asiat ovat voineet elämän varrella muuttua: lapset ovat aikuistuneet, seksuaalisuuden merkitys vähentynyt, kiinnostuksen kohteet eriytyneet. Parisuhde on voinut puolison sairauden takia muuttua omaishoitajuudeksi. Yksin elävä on yleensä rakentanut perheen ulkopuolisia ihmissuhteita jo työssä ollessaan, mutta perheelliselle ihmissuhteiden väheneminen voi tulla yllätyksenä avioeron, puolison kuoleman tai lasten aikuistumisen myötä. Koska naiset elävät pidempään, niin ikääntyneiden naisten yksinasuminen on yleistä. Yli 60-vuotiaista naisista useampi kuin joka toinen asuu yksin. On hyvä kuitenkin muistaa, että yksin asuva ei välttämättä ole yksinäinen.

Ikääntyessä ihminen katsoo myös taaksepäin. Puhutaan biologisesta ja sosiaalisesta perimästä. Alkoholismin biologista periytyvyyttä on osoitettu muun muassa kaksostutkimuksilla. Sosiaalinen perimä pitää sisällään mallioppimisen sekä kasvua ja kehitystä haittaavat kokemukset. Runsaasti alkoholia käyttävän perheessä varttunut joutuu ottamaan varhain vastuuta aikuisen tehtävistä. Perhe saattaa eristäytyä sosiaalista suhteista häpeän ja taloudellisten vaikeuksien vuoksi. Häpeä voi jatkua ikääntyneenäkin, jos on kokenut päihdeongelmaa jo useammassa sukupolvessa. Moni isovanhempi miettii lastenlastensa kohdalla, miten katkaista päihdeongelman sukupolvien ketju?

Sisko Noukka
YTM, sosiaaliterapeutti, perheterapeutti (TYT)