Kokemusta sen verran, että isäni oli aloitteleva rappio alkoholisti ja hän tutustui ihan oikeaan alkoholistiin ja naimisiinhan piti mennä kanssa, joka tosin loppui noin 10v (liian myöhään) siihen, että tytär otetaan huostaan, jos avioero ei olisi tapahtunut.
Erosivat ja kasvattivat (?) lapsen, joka pärjää onneksi omillaan, mutta molemmat olivat täysin kykenemättömiä kasvattamaan pientä lasta ja siitä teimmekin usean henkilön toimesta lastensuojeluilmoituksia.

Noh, lopulta isä kuoli ja sen jälkeiset toimet johtivat siihen etten ole ollut äitipuoleen ja siskopuoleen missään tekemisissä.
Harmitteleepi vielä ihteänikin miten asiat meni, mutta meni, miten meni, kaikilla lienee oma näkökanta?

Itellä meinannu livetä tuon viinan kanssa viimeistään sen jälkeen, ja kokeilen nyt vähentää reilusti.

Kysymykseen lopulta vastaus: EI VOI!

Nyt siskoni miesystävä on kuollut. Emme tiedä tarkkaa kuolinsyytä mutta löytyi kuolleena kotoaan, jokin sairauskohtaus tullut yöllö. En ole pitkiin aikoihin puhunut siskoni kanssa puhelimessa niin että hän olisi kuulostanut selvältä. Minkäänlaista aitoa vuorovaikutusta ei ole. Olen yrittänyt tarjota kuunteluapua (en asu samalla pailkakunnalla), ilman neuvomista tms. Jos yrittää vähänkään vihjata että hänellä olisi alkoholiongelma ja että hän voisi tarvita apua, hän suuttuu ja lopettaa yhteydenpidon vähäksi aikaa täysin.

Nyt on päivystyksessä tiputuksessa kun meni tajuttomaksi kauppareissullansa.

Olen niin vihainen ja kyllästynyt seuraamaan toisen hidasta itsemurhaa vierestä. On hoitamattomia murtumia, kolhuja jne. Pelkään että kohta hän seuraa poikaystävänsö perässä. Tekisi mieli luovuttaa. Suomalainen terveydenhuoltokin on sellaista että vaikka siskoni on joutunut yli 3 promillen humalassa sairaalaan, kukaan hoitohenkilökunnasta ei edes ehdota katkaisuhoitoa tms. Tai anna edes päihdehuollon yhteystietoja mukaan. Puhumattakaan siitä että joku sosiaalihuollosta olisi yhteydessä kys. henkilöön tämän kotiuduttua!

Eihän tässä mitään voi, mutta kiitos kun pääsin avautumaan.

Huolestunut sisko;

Ymmärrän oikein hyvin huolesi. Tunnethan sinä siskosi ja osaat lukea merkkejä hänen käyttäytymisestään.

Yhtä oikeaa vastausta kysymykseesi ei ole. Kahden päihteiden käyttäjän kohdatessa voi tapahtua alkoholismin kannalta käänne parempaan - tai pahempaan. Ainakin on varmaa, että siskosi ja hänen miesystävänsä päihdehistoria on sellainen yhteinen nimittäjä, joka voi parhaimmillaan yhdistää heitä ja saada heidät yhdessä kilvoittelemaan kohti pysyvää raittiutta.

Aika näyttää miten siskosi ja hänen uuden miesystävänsä suhde etenee. Minä olisin taipuvainen yhtymään vanhempiesi näkemykseen ja uskomaan siskosi miesystävän positiiviseen vaikutukseen siskoosi. Vaikka olen realisti, olen myös optimisti ja idealisti. Haluan uskoa myönteiseen muutokseen ja ihmisen kykyyn raitistua. Usein se vaatii isoa elämänmuutosta. Uuden läheisen ystävän ilmaantuminen, läsnäolo ja myötävaikutus ovat tärkeitä rakennuspuita raitiiudelle.

Siskosi kannalta tuore tuttavuus on positiivinen asia. Emme tiedä miten kovan työn tuloksena hänen miesystävänsä on raitistunut, mutta kaiketi hän ex-alkoholistina tuntee alkoholin käytön riskit ja retkahtamisvaaran ja kykenee itse arvioimaan onko siskosi seura hänelle hyväksi vai pahaksi.

No ei voi seurustella, sehän on aika selvä. Parhaassa tapauksessa ex-alkkis kestää ja tulee vaan ero, sen pahemman vaihtoehdon tiedät kyllä...

Siskoni on alkoholisti. Olemme molemmat, minä ja siskoni, aikuisia, neljänkympin paremmalla puolella. N. vuosi sitten sisareni löysi uuden miesystävän ja väittää kovasti että mies on raitistunut täysin. Tiedän että siskoni juo edelleen, todennäköisesti päivittäin, vaikka hän kieltää asian.

Minun on todella vaikea uskoa että tämä uusi miesystävä olisi täysin raitis. Voiko ex-alkoholisti raitistuttuaan asua ja seurustella jonkun kanssa joka juo päivittäin? Haluaisin uskoa, kuten vanhat vanhempamme nyt kovasti uskovat, että tämä uusi miesystävä olisi sisarelleni hyvää seuraa, mutta kovasti epäilen. Olen tavannut miehen lyhyesti ja ainakin silloin oli selvin päin.