Olet täällä

Kun minä käännyin olit poissa

Lähetä vastaus


Tämän kysymyksen tarkoitus on estää roskapostitusta foorumille.
Hymiöt
:D :) :( :o :shock: :? 8) :lol: :x :P :oops: :cry: :evil: :twisted: :roll: :wink: :!: :?: :idea: :arrow: :| :mrgreen:

BBCode on Käytössä
[img] on Käytössä
[flash] on Poissa käytöstä
[url] on Käytössä
Hymiöt ovat Käytössä

Otsikko
   

Laajenna näkymää Otsikko: Kun minä käännyin olit poissa

Re: Kun minä käännyin olit poissa

Viesti Kirjoittaja verla » 28.12.2017 13:41:46

Olen kokenut samanlaisen tuskan kuin sinä ja sydämessäni, rukouksissani olet, pyytäen sinulle voimaa, rauhaa,rakkautta
nyt itseäsi kohtaan. Hakisitko apua vaikka Al-anon ryhmästä. Uskon että olet oikealla tiellä, toivon että jaksat tämän
helvetin läpi. Jos otat miehesi takaisin, mahdollistat vain juomisen jatkumisen ja itse pelkäät näännyksiin asti koko ajan.
Vaienna kaikki syytökset omia toimiasi kohtaan, tunne ylpeyttä siitä että jaksat pitää ehdottoman ein, se jos mikä on vaikeata ja suurinta rakkautta miestäsi kohtaan. Hän selviää tai ei, mutta sinä ainakin selviät voittajana. Itselläni oli silloin sellainen mielikuva, että kannattelin hukkuvaa miestäni myrskyisellä merellä ja omat voimat vain uupuivat ja tiesin että irti oli päästettävä, hukkuisimme muuten molemmat. Olet nyt päästänyt irti, huuda nyt apua itsellesi, että pääset kuivalle maalle. Ise tein alkuun sen virheen, että säälin miestäni ja ajattelin etten voi hylätä sairasta rakasta miestäni ja lasteni isää. Mielessäni velloi tasan tarkkaan samantapaiset ajatukset kuin sinulla. On surullista että minun täytyy nyt kertoa sinulle ettei siitä takaisin ottamisesta seurannut muuta kuin, että ongelma vain paheni pahenemistaan. Oma jaksaminen ja mielenterveys äärirajoilla ja se kauhea jännitys ja pelko, että joko taas..., päivästä toiseen. Miehesi raitistuu jos raitistuu, paremmin ilman sinun "tukeasi" joka vain pahentaa asiaa. Voit tukea ja auttaa vain ja ainoastaan henkisesti, niin että hän tuntee sinun välittävän. Käyt nyt ehkä raskainta vaihetta elämässäsi mutta tiedän että sieltä syöveristä pääsee ulos. Parhaiten onnistut siinä kun suot itsellesi rakkautta ja uskot että myös miehesi selviää, häntä auttaa sekin ettei hänen tarvitse tuntea syyllisyyttä sinun tuskasi takia. Auta ja rakasta itseäsi, silloin myös parhaiten autat miestäsi. Olisi niin paljon kerrottavaa, mutta tähän foorumiin ei varmaaan mahdu koko
romaania.Pyydän sinulle voimia ja rakkautta ylhäältä, sain sieltä itse avun aikanaan. Rakkaudella sisaresi maailman
myrskyävällä merellä.

Kun minä käännyin olit poissa

Viesti Kirjoittaja Kuussa alkaa tuulemaan » 20.12.2017 00:17:36

Tarina on niin pitkä ja mutkikas. Ajatukset niin solmussa. Sydän vereslihalla ja yksinäisyys jäätävä. Hän on lähtenyt minusta jäi puolet. Ikävä ja suru on niin suunnaton. Tiedän irti oli pakko päästää silloin hänellä on edes mahdollisuus parantua. Silti entä jos ja teinkö oikein on ainoot ystävät. Se miten hurjaa on seurata oman rakkaan sairastuminen yllätti täysin. Kun hän oli mennyt noin viikko siitä yritin tonkia tunteitani. Ei mitään ja aamulla töihin. Ajattelin että olen helpottunut ja levontarpeessa. Ajattelin että olen työstänyt ja käsitellyt niin pitkään ehkä tämä on selvä, täältä tullaan elämä. 3 viikkoa kuuntelin sekavia puheluita otin vastaan ja lohdutin. Lähinnä viesti oli sä oot tunteeton paska mä tarviin sua eniten nyt. Tai voitko sitä tai tätä, lainaatko 10e. Neljäs rakastan sua voiko tulla kotiin (sillon ku hänelle sopiin ja tarvii lepäämään että jaksaa doupata) Et voi, vaikka sydän huutaa rakastan ja mitä vaan että tuut terveenä kotiin. Viides loputonta syyttelyä ja kaiken otan sulta, itken sitten yksin taas. Kiukkua kun mä en tue sua, eli mahdollista vaan oot tunteeton paska joka veti sulle rajat. Kuudes hiljaisuus, pelko ja levottomuus. Hei nyt tuntuu 2 kyyneltä nyt tuntuu jee. Miltä tuntuu? Mun mies on kuollut enkä voi irrottaa koska hautajaisia ei ole pidetty. Sä olet elossa silti mies jota rakastan on kuollut. Olen elävän ruumiin leski jonka toiveelta katkaistaan siivet päivittäin. Rakkaus ja ikävä on suunnaton. Nyt tiedän miltä tuntuu loputtomat krokotiilinkyyneleet Parane pian rakkaani.

Ylös