[Winston-84]

Löysinpäs! Muistelin tällaisen ketjun joskus vuosia sitten aloittaneeni.

Vaikka naisten väkivaltaisuus on edelleen tabu, siitä kuitenkin keskustellaan nykyään enenevissä määrin. Tässä keskustelussa mua hämmentää ja ärsyttää se, että se usein lähtee siitä, kuinka väkivaltainen nainen on itsekin uhri. On itse aiemmin kokenut väkivaltaa, on ollut lasista lapsuutta, kaikenlaista kaltoinkohtelua, kiusaamista, turvattomuuden ja hylkäämisen kokemuksia jne. ja näistä johtuen ei osaa käsitellä vaikeita tunteita ja tilanteita rakentavasti, vaan ne purkautuvat väkivaltaisena käytöksenä. Epäilemättä näin monesti onkin, eikä siinä sinänsä mitään, että näistä taustoista puhutaan, mutta eikö tämä koske ihan yhtälailla väkivaltaisia miehiä. Miesten väkivaltaisuudesta puhuttaessa olen harvemmin törmännyt tällaiseen uhrin manttelin asetteluun väkivaltaisen miehen harteille. Väkivaltainen mies on vain... väkivaltainen mies, kauneimmillaankin sanottuna. Tietysti sitten on täysiä psykopaatteja, jotka hakkaavat vain hakkaamisen ilosta ilman mitään "lieventäviä asianhaaroja", mutta näitä löytyy kyllä naisistakin.

Jos puhutaan niinkin äärimmäisestä väkivallasta, kuin oman lapsen surmaamisesta, niin kovasti media maalailee näistä tappajaäideistä kuvaa äärimmilleen uupuneina ja surullisina tapauksina, jotka ovat päätyneet tekoonsa tilanteessa, jossa tuntevat olevansa lopullisesti nurkkaan ajettuina esim. lapsensa menettämisen pelossa lapsen isälle tai lastensuojeluviranomaisille ja tahtovat tappamalla ikään kuin suojella lastaan karmealta kohtalolta. Tappajaisät sen sijaan esitetään ennemmin kostonhimoisina narsisteina, jotka käyttävät lasta vain kylmästi välikappaleena. Varmasti näiden murhaajavanhempien mielentilat tutkitaan aina, jos ne ovat ylipäätään tutkittavissa, ts. murhaajavanhempi on vielä elossa ja oikeuspsykiatrit varmasti osaavat kertoa, onko tällaista jakoa sukupuolten välillä kuinkakin paljon. Uskaltaisin silti veikata, että tuskin se ihan noin mustavalkoisesti miehet vastaan naiset menee.

En suinkaan tarkoita, etteikö näistä taustoista ja syy-seuraus -suhteista väkivallan takana saisi puhua. Totta kai saa ja pitääkin, koska harvemmin pelkällä paheksunnalla, pöyristymisellä, lynkkausmeiningillä ja en minä ainakaan -jeesustelulla on mitään saavutettu, ainakaan mitä tulee ennaltaehkäisyyn. Se, että niistä keskustellaan vain naisten kohdalla tuskin poikii kovinkaan hedelmällistä lopputulosta.

Niin, ja toki sen hetkisen väkivallan uhri on aina se ensisijainen uhri, ei suinkaan väkivallan tekijä, vaikka tällä olisi kuinka ollut pää patterin välissä lapsena. Väkivallan tekijä on aina vastuussa tekemästään väkivallasta, olipa sitten nainen, mies, muunsukupuolinen ja vaikka kuinka pahasti traumatisoitunut.

[Nnaana]

^ Hyvää pohdintaa, ja näinhän asianlaita tuppaa olemaan, vaikken itse ole koskaan tullut ajatelleeksi asiaa sen kummemmin.

[Varpusemo]

Samoin tän off-topic ketjun.

[Winston-84]

Vielä lisäystä tuohon ylempään postaukseeni: Jos joku väkivaltainen nainen tulee mediaan kertomaan väkivaltaisuudestaan ja väkivaltaisesta menneisyydestään, hän saa usein suitsutusta siitä, kuinka rohkea on, kun uskaltaa avautua tällaisesta arasta ja vaietusta aiheesta. Jos puolestaan väkivaltainen mies tulee julkisuuteen puimaan väkivaltaisuuttaan, asiaan suhtaudutaan parhaimmillaan niin, että hohhoijaa ja hihhih, siinäpä joku elämäm_koululainen halusi päästä telkkariin/lehteen ja pahimmillaan niin, että on siinä pokkaa leveillä tekosillaan ja yrittää kerjätä sääliä kurjalla elämänkohtalollaan.

Tämä on puhdasta mutua(En ole jaksanut perehtyä tilastoihin. Vedin johtopäätökseni muutamista uutisista lukemani perusteella), mutta naiset tuntuvat järjestäen saavan lievempiä tuomioita väkivaltarikoksista, vaikka ne olisivat samaa tasoa, kuin miesten vastaavat. Toki jos saa elinkautisen murhasta, niin se on Suomessa keskimäärin sen 14-15 vuotta ja jos siitä vapautuu aiemmin, niin siihen vaikuttanevat muut seikat, kuin sukupuoli, mutta puhun nyt tapoista, pahoinpitelyistä ja törkypahoinpitelyistä. Jos mies ja nainen ovat nk. rikoskumppaneita, niin herkästi vaikuttaa siltä, että nainen tuomitaan lievemmin ns. sivutekijänä, joka on jotenkin pakotettu, aivopesty tmv. hommaan, vaikka olisi siis todettu tyystin syyntakeiseksi ja olisi käyttänyt väkivaltaa ihan yhtä paljon, kuin se mieskin, ja mies on sitten se itse pääpiru kyseisessä rikoksessa .