Minulla myös Jari Sillanpää. Iskelmämusiikkia kohtaan ei sinänsä mitään antipatioita, välillä tulee kuunneltua hyvinkin sujuvasti(Toki silläKIN puolella ihan artistista ja biisistä kiinni), mutta sen herran tyyli ei ole koskaan napannut ja nyt on mennyt viimeinenkin maku ei-musiikillisten juttujen vuoksi, enkä tarkoita huumeita

. Tosin varmaan monikin artisti, josta diggailen puuhailee tai on puuhaillut jotakin mielestäni sangen kyseenalaista, eikä se musiikin kuuntelua haittaa mitenkään. En esim. ihan allekirjoita joitakin Burzum-sekoiluja

, mutta hyvin toimii se vanhempi musa. Uudempi menee jo vähän yli hilseeni.
JVG:tä en myöskään suostu kuuntelemaan. Ei kaikkea niin vakavasti ja hyvällä maulla tarvitse ottaa ja joissakin tilanteissa on ihan toiminut esim. Petri Nygård tai nämä Puukko-Allu -hassuttelut, mutta JVG:n kohdalla menee jokin sellainen kipuraja, mistä en pääse yli, enkä ympäri.
K-pop. En minä vanha akka edes tiennyt, että sellainenkin muotivillitys on olemassa ennen kun tässä hiljan luin siitä jonkin jutun ja päätin sitten kuunnella. En tajunnut sitä yhtään. Ehkä saisin siedätettyä itseäni, jos kuuntelisin enemmän, kuin ne 2 kappaletta, mutta mitä suotta, kun muutakin musiikkia maailmassa riittää ja saan ihan rauhassa olla vanhanaikainen rokkini, metallini ja punkini kanssa.
Onhan näitä kaikenlaisia Arttu Wiskareita, Eppuja, Cheekejä, Coldplay, Ellinoora ja vaikka mitä, mistä en oikein välitä, mutta ei äkkiseltään tule ihan hirveästi mieleen mitään tosi pahoja, mitä en voisi kuunnella kerrassaan ollenkaan, substansseissa tahi ei, mielentilasta riippumatta.
Edit: HIM:iä en ole koskaan voinut sietää. Ville Valo on kyllä lahjakas laulaja ja esiintyjä ja mm. tykkään tosi paljon, kun Agentsin kanssa niitä vanhoja Baddingin kappaleita tulkitsee, mutta HIM:in musiikissa jokin tökkii pahemman kerran.