Olet täällä

Juomisen vähentämistä seuraavat mielenterveysongelmat

Lataamossa keskustellaan mielenterveyden pulmista ja päihteiden yhteydestä mielenterveyteen. Tervetuloa lataamaan akkusi vertaisten tuella! Kirjoittaminen vaatii rekisteröitymisen.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Re: Juomisen vähentämistä seuraavat mielenterveysongelmat

ViestiKirjoittaja Tabula Rasa » 9.6.2020 04:30:45

Olo on tyhjä ja tylsyyskin vaivaa. Yksi harrastus, johon olen vuosien varrella käyttänyt paljon aikaa, ei samalla tavalla kiinnosta nyt. Varmaan siinä on sekin, että meni överiksi ja kaipaa jotain muuta tilalle. On paennut tunteita niin kuin alkoholiin. En koe olevani kuivilla alkosta niin kauan kuin ongelmani eivät ole ratkaistu. Usein tuntuu ettei niihin ratkaisua olekaan, varsinkin yksin miettiessä ajatukset kiertää kehää. On jopa tullut mieleen juominen vaihtoehtona. Edellinen kerta tosin oli sosiaalista juomista, jota en pidä niin pahana, kunhan kohtuudessa pysytään.
Tabula Rasa
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 5
Liittynyt: 11.5.2020 21:27:16

Re: Juomisen vähentämistä seuraavat mielenterveysongelmat

ViestiKirjoittaja Amalia (poistunut käyttäjä) » 12.6.2020 16:27:09

Tabula Rasa kirjoitti:Olo on tyhjä ja tylsyyskin vaivaa. ...

Hei Tabula Rasa

tylsyys, yksinäisyys ja saamattomuus ovat minulle sekä syitä että seurauksia juomiselle. Jari Tervo sanoi kerran jossain: "Aika kuluu mukavammin juodessa." Minulle juominen on pakoa yksinäisyydestä, juodessa se ei niin vaivaa ja ajatus lentää, saa kipinöitä, keskiolut korvaa ystävän. Harrastan netissä roikkumista, virtuaaliystävät ovat sentään jotain, seuraan mm linnunpesäkameroita/forumeita monella puolen maailmaa, joiden tiimoilta saan sisältöä iltoihini, jos muuta ei ole tarjolla, varsinkin tähän aikaan vuodesta. Juominen on myös turrutusta kroonisesti masentuneeseen mielialaan, juodessa ei tule niin murehdittua, olo keventyy. Juominen saa myös unohtamaan oman peripassiivisuuden, masentuneen sielun, joka ei oikein jaksa uskoa itseensä eikä paljon muuhunkaan. Kierre tarkoittaa sitten sitä, että kaikki ongelmat pyörivät ympyrää, juominen ylläpitää ongelmia, joille ei osaa tai uskalla tehdä mitään muuta kuin hukuttaa olueeseen.

Olen syönyt antipsykootti/antidepressiivi-lääkettä jo vuosikausia. Tietysti pakkausseloste suosittelee olemaan juomattta. Kokemukseni on, että humallun lääkkeen vaikutuksesta enemmän ja nopeammin kuin ilman - olen yrittänyt lopettaa lääkkeen pari kertaa, mutta palanneet ahdistukset unettomuuksineen ovat johtaneet lääkityksen jatkamiseen. Lääkärit ovat sanoneet, että voin ottaa lääkettä vaikka loppuikäni. Luulen kuitenkin, että se vahvistaa humalatilaa, joskus menee tosi pahasti pieleen kaiken kommunikoinnin kanssa.

Juon vain yksin ja iltaisin, päivisin olen välillä kontaktissa toisiin. Ja ystäviä tavatessa en ilkeä juoda, en halua näyttäytyä humalassa ulkona enkä kotona ihmisille, jotka ovat minulle tärkeitä. Luulen, että kauan alkoholia harrastaneena aivoni ovat jo "pehmenneet" entisestään, ja humalassa en ole edustuskelpoinen edes lähimmille ystävilleni. On siis ihan hyvä, että saan vielä tavata ihan fiksuja ystäviä, joiden seura rajoittaa omaa juomistani. Kaikki tietävät kuitenkin tissutteluni.

Selvää on kuitenkin, että juominen ylläpitää ahdistusta ja masennusta - vaikka se hetkellisesti tuntuukin lääkkeeltä niitä vastaan. Kierre.

Tällä haavaa yritän rajoittaa päivittäistä oluen kittaamista nyt alkuun joka toiseen päivään, ja toivottavasti pienempiin määriin, jatkossa sitäkin vähempään. Olen vasta alussa.

Asia on iso itselle - muilla on usein helpolta kuullostavia neuvoja. Rämpimistä tämä on.

Tsemppiä sinulle, Tabula Rasa - ja minulle! :)
Amalia (poistunut käyttäjä)
 

Re: Juomisen vähentämistä seuraavat mielenterveysongelmat

ViestiKirjoittaja Tabula Rasa » 12.6.2020 20:45:22

Amalia kirjoitti:
Tabula Rasa kirjoitti:Olo on tyhjä ja tylsyyskin vaivaa. ...

Hei Tabula Rasa

tylsyys, yksinäisyys ja saamattomuus ovat minulle sekä syitä että seurauksia juomiselle. Jari Tervo sanoi kerran jossain: "Aika kuluu mukavammin juodessa." Minulle juominen on pakoa yksinäisyydestä, juodessa se ei niin vaivaa ja ajatus lentää, saa kipinöitä, keskiolut korvaa ystävän. Harrastan netissä roikkumista, virtuaaliystävät ovat sentään jotain, seuraan mm linnunpesäkameroita/forumeita monella puolen maailmaa, joiden tiimoilta saan sisältöä iltoihini, jos muuta ei ole tarjolla, varsinkin tähän aikaan vuodesta. Juominen on myös turrutusta kroonisesti masentuneeseen mielialaan, juodessa ei tule niin murehdittua, olo keventyy. Juominen saa myös unohtamaan oman peripassiivisuuden, masentuneen sielun, joka ei oikein jaksa uskoa itseensä eikä paljon muuhunkaan. Kierre tarkoittaa sitten sitä, että kaikki ongelmat pyörivät ympyrää, juominen ylläpitää ongelmia, joille ei osaa tai uskalla tehdä mitään muuta kuin hukuttaa olueeseen.

Olen syönyt antipsykootti/antidepressiivi-lääkettä jo vuosikausia. Tietysti pakkausseloste suosittelee olemaan juomattta. Kokemukseni on, että humallun lääkkeen vaikutuksesta enemmän ja nopeammin kuin ilman - olen yrittänyt lopettaa lääkkeen pari kertaa, mutta palanneet ahdistukset unettomuuksineen ovat johtaneet lääkityksen jatkamiseen. Lääkärit ovat sanoneet, että voin ottaa lääkettä vaikka loppuikäni. Luulen kuitenkin, että se vahvistaa humalatilaa, joskus menee tosi pahasti pieleen kaiken kommunikoinnin kanssa.

Juon vain yksin ja iltaisin, päivisin olen välillä kontaktissa toisiin. Ja ystäviä tavatessa en ilkeä juoda, en halua näyttäytyä humalassa ulkona enkä kotona ihmisille, jotka ovat minulle tärkeitä. Luulen, että kauan alkoholia harrastaneena aivoni ovat jo "pehmenneet" entisestään, ja humalassa en ole edustuskelpoinen edes lähimmille ystävilleni. On siis ihan hyvä, että saan vielä tavata ihan fiksuja ystäviä, joiden seura rajoittaa omaa juomistani. Kaikki tietävät kuitenkin tissutteluni.

Selvää on kuitenkin, että juominen ylläpitää ahdistusta ja masennusta - vaikka se hetkellisesti tuntuukin lääkkeeltä niitä vastaan. Kierre.

Tällä haavaa yritän rajoittaa päivittäistä oluen kittaamista nyt alkuun joka toiseen päivään, ja toivottavasti pienempiin määriin, jatkossa sitäkin vähempään. Olen vasta alussa.

Asia on iso itselle - muilla on usein helpolta kuullostavia neuvoja. Rämpimistä tämä on.

Tsemppiä sinulle, Tabula Rasa - ja minulle! :)


Tutulta kuulostaa mitä kerroit tuntemuksistasi. Monet asiat voisivat olla omasta kynästä kirjoitettuja. Yksinäisyys on pahinta, varsinkin kun siihen haluaa muutosta, mutta ei kykene muuttumaan. Minulla luottamuksen syntyminen vie aikaa, niin naisten kuin miesten kanssa. Onneksi on hyvä ystävä, jonka kanssa olemme usein päivittäin yhteydessä ja toinenkin jonka kanssa synkkaa. Nämä henkilöt ovat auttaneet luottamista toiseen. Toki lähisukulaisten kanssa paljon puhelimitse ja silloin tällöin tavataan. Kaikkein eniten kuitenkin kaipaan elämänkumppania, mutta aina ei aikataulut sovi kiinnostavan ihmisen kanssa ja se surettaa, kun asiat ei etene. Enhän tiedä onko toinen kiinnostunutkaan kuin kaverina, mutta yhteydessä kuitenkin välillä olemme.

Toissa iltana join yksin 13 annosta mietoja parin viikon tauon jälkeen. Ahdistus on vieläkin päällä. Ulkona en ole käynyt sen juomisen jälkeen. Tiedän että ei saa jäädä tuleen makaamaan. Yritän tehdä välttämättömät asiat.

Kiitos Amalia tsemppauksesta, sitä tarvitsemme taistelussa myrkkyä vastaan!
Tabula Rasa
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 5
Liittynyt: 11.5.2020 21:27:16

Edellinen

Paluu Lataamo

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa