Olet täällä

Mikään ei tunnu miltään

Lataamossa keskustellaan mielenterveyden pulmista ja päihteiden yhteydestä mielenterveyteen. Tervetuloa lataamaan akkusi vertaisten tuella! Kirjoittaminen vaatii rekisteröitymisen.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Mikään ei tunnu miltään

ViestiKirjoittaja inkemar (poistunut käyttäjä) » 17.10.2019 11:17:48

Kirjottelin viime syksynä tänne jotain ja en haluu edes lukea mitä, vaikka tekis varmaan hyvää? Nyt tässä vuoden sinnitelleenä ja masennuksen kanssa painineena, oon yhä enemmän vaa solmussa. Solmussa mun tunteiden, elämän ja ylipäänsä itseni kanssa.

Lääkitys alotettiin keväällä, duloxetine 30mg, joka nostettiin sit 60mg. Noh, sivuoireina törkee hikoilu ja jostain syystä alkoholi rupes maistumaan ihan helvetin hyvin. Vedin joka viikko sellaset kännit ettei ollu seuraavana päivänä mitään muistikuvaa puolesta illasta. Mut sillon ryyppääminen teki mut onnelliseks. Sit kokeiltiin nostaa vielä annosta 90mg mut siinä sivuoireet nous tosi pahoiksi, joten laskettiin takas 60. Kävin päiväpolilla ryhmässä muutaman kerran viikossa, siitä oli ehkä jotain apua. Sit lääkäri vaihtu ja lääke vaihtu brintellixiin. Tuntuu ku oisin ollu jossain psykoosissa koko alkuvuoden. Hetkeks ajatukset kirkastu jonkun verran - mut nyt oon taas vitun hukassa. Ei tunnu oikeen miltään. Ja oon ollu aina tosi herkkä ja tunteellinen ihminen - nyt en pysty ees itkemään vaikka haluisin. En enää koe välittäväni mistään. Mikä ehkä osin lisää mun halua kuolla, kun en enää koe juuri minkäänlaista iloa edes niiden rakkaiden näkemisestä. En saa alkoholista mitään irti, enkä pysty olee selvinpäin baarissa kun känniset ihmiset ja se häly siellä ahistaa liikaa. Kaverit ryyppää joka viikonloppu ja mä jään yksin kotiin. Tuntuu et oon taas ihan vitun yksin. Sillon ku oli tää ryyppykausi, tuntuu et olin läheisempi ihmisten kanssa. Nyt vaa jumitan kotona. Haluisin nukkuu kokoajan ettei tarvii ajatella mitään. Pelkään niitä ahistuksen tunteita liikaa. Käyn psykologilla, mut musta tuntuu et seki ajattelee, et pitäs voida jo paremmin. Mä oon yrittäny ihan saatanasti ja aina ku aattelen et kyl tää tästä, nii tipun taas sinne pohjalle mistä en pääse pois.
inkemar (poistunut käyttäjä)
 

Re: Mikään ei tunnu miltään

ViestiKirjoittaja Nytjoriittää » 3.1.2020 18:56:11

Tuttuja tunteita. Lääkitystä ei ole minkäänlaista, mutta alkoholi on osannut pilata kymmenessä vuodessa kaiken, mitä tuona aikana myös sain jotakuinkin rakennettua kasaan. Juominen hiipi elämään hiljalleen ja on vain pahentunut. Meni koti alta, perhe siinä määrin kun mies lähti toisen matkaan, kaverit on jääneet ja töissä on miltei mahdoton jaksaa kun aamut haluais nukkua. Rahat menee velkoihin ja elämästä on kadonnut kaikki ilo. Vaikeaa, melkein sietämätöntä tämä on, mutta pakko vaan jotenkin olla...ajattelin nyt oikeasti yrittää tipatonta tammiluuta, mutta luultavasti dokaan heti kun on taas kunnon ahdistuspäivä.
Nytjoriittää
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 1
Liittynyt: 3.1.2020 18:07:26
Ollut juomatta


Paluu Lataamo

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa