Olet täällä

Nyt menee hermot, sisältää avautumista

Ahdistaako läheisesi pelaaminen? Tervetuloa Herttaan! Voit vaihtaa ajatuksia peliongelmasta kärsivien läheisten kanssa sekä saada tukea muilta. Palvelu toteutetaan yhteistyössä Peluurin kanssa.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Nyt menee hermot, sisältää avautumista

ViestiKirjoittaja Skye » 5.5.2021 00:21:23

Olen niin kypsä tähän tilanteeseen. Olen seurannut vieressä nyt 7v miehen peliongelman aaltoilua paremmasta huonompaan. Vuokraa on rästissä, kuten joka kevät. Joka vuosi sama juttu, homma lähtee keväisin täysin käsistä. Iso osa tuloista menee velkojen maksuun ja elämiseen jää, no, vähän. Meillä on 2 lasta, ja mua suoraan sanoen vituttaa se, miten tää pelaaminen menee perheen edelle. En pahempaa riippuvuutta tiedä! Miehellä on myös häviömasennusta, suuttumusta, vitutusta häviämisestä ja silloin kaikki kaatuu mun niskaan. Olen aivan täydellisen loppu tilanteeseen. Hänellä on hoitokontakti asiaan liittyen, hoitaja ohjaa olemaan yhteydessä Peluuriin, mutta kun miehellä ei riitä kaikkien muiden ongelmien lisäksi jaksaminen eikä motivaatio asian kunnolliseen selvittämiseen. Se, että kerran viikkoon puhuu hoitajalle puhelimessa ja saa neuvon olla yhteydessä tänne, ei auta, kun häviön yhteydessä miehellä on vain itsetuhoisia ajatuksia eikä näe muuta ulospääsyä. Oon sanonut että autan ja tuen jos haluaa päästä pelaamisesta irti, mut mulla on tunne ettei hän edes oikeasti sitä halua, vaan tekisi sen vaan siksi että minä vaadin, eikä muutos silloin olisi todellinen, vaan vain hetkellinen. Olen ollut rouva Fortunalle se toinen nainen jo kauan, käytettävissä silloin kun pelata ei voi. Olen myös sirkustirehtööri, jonka pitäisi keksiä tekemistä, ettei hän pelaisi tai silloin kun ei voi rahallisen tms tilanteen takia pelata. Olen se, jolle ollaan kiva ja kiltti siihen asti että saa pelirahaa. Tai sitten, jos ei kiltteydellä irtoa, löytyy sekin manipuloiva ja kiristävä puoli. Olen kuitenkin nyt niin kypsä ja vihainen, tilanteen vain jatkuessa, et oon valmis minäkin esittämään vaatimuksia. Olen miettinyt, että jos kesäkuun loppuun mennessä homma ei ala olla hallinnassa, saa mies alkaa etsiä uutta asuntoa ja katsellaan tilannetta erillään jonkun aikaa. Pelkään samalla kuitenkin, että tekee itselleen jotain joko tän takia, kunhan tuun asian esittämään tai sitten kun tää todellakin toteutuu. Oon käyttänyt jo kaikki keinot mitä kuvitella saattaa, eikä mikään mee perille. Ymmärrän kyllä riippuvuuden olevan sairaus, mutta miksi helvetissä koko perheen pitää sitä ja sen lieveilmiöitä sairastaa?!?! En tiiä, kiitos ja anteeksi pitkästä vuodatuksesta.
Skye
 

Re: Nyt menee hermot, sisältää avautumista

ViestiKirjoittaja ytrewq » 5.5.2021 12:14:19

Huh :shock: jos 7v jaksaa seurata pelurin toilailuja on siinä ollut piiitkä pinna, ehkä liikaakin.

Kannattaa miehen kanssa avoimesti puhua pelaamisesta. Älä puhu syyttävään sävyyn muuten olet taas se mäkättävä huora, mikä valittaa koko ajan. Ei välttämättä ole helppoa keskustella kummallekaan. Ranskalaisilla viivoilla voin laittaa pari hyvää kysymystä.
-Mitä miehesi haluaa pelaamiselta?
-Onko kaikki asiat ok miehen mielestä?
-Haluaako se lopettaa pelaamisen?
Yritä saada kunnollisia vastauksia eikä sellasia "joo-joo kaikki on hyvi".
Kirveelle olisi töitä!
ytrewq
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 463
Liittynyt: 1.4.2019 13:30:31

Re: Nyt menee hermot, sisältää avautumista

ViestiKirjoittaja Skye » 5.5.2021 23:29:48

No. Aamulla miehen whatsappiin laitoin pelaajien puolelta kopioimani linkin Trustly-talletusten estämiseen, chatin aukioloajat ja linkin vertaispuhelulomakkeeseen. Kerroin hänelle, että en enää jaksa ja etten halua tilanteen menevän siihen, että joudun esittämään uhkavaatimuksia eroamisesta, vaan toivoisin, että hän ymmärtää toimia ilman niitä.

Hän teki Trustlylle eston. Täytti vertaispuhelulomakkeen ja lähetti sen. Ensimmäistä kertaa aikoihin mulla oli olo että voin olla sinut oman tekemiseni kanssa ja oman tukemiseni kanssa. Enää tukemiseni ei ole sitä, että koetan pitää hänet hyvällä tuulella antamalla rahaa pelata, se on loputon suo ja syy sekä vastuu kaatuu lopulta mun niskaan.

Illalla sitten räjähti. En hänen mukaansa arvosta tätä hänen isointa tekoa tähän asti asian suhteen (hän on aikoinaan itse kieltänyt kehumasta kun "vituks menee kumminkin") ja hän sitten meinaa pelata kaiken mitä perjantaina tulee tilille, KOSKA MINÄ JA MUN ARVOSTUKSEN PUUTE. Itse jouduin myöntämään itselleni, että niin, en USKALLA luottaa muutokseen ennen kuin näen, en halua taas pettyä. Kun sen oon tehnyt jo niin monesti... En uskalla, ennen kuin pelaamisen väheneminen näkyy selkeästi, en yhden päivän perusteella. Ja ei, mä en kehunut ääneen häntä, en palannut aiheeseen sen enempää. En halunnut sanoa "hyvin tehty, oon ylpeä susta", vaikka niin olisi kuulunut, mutta tuo kehumisen kieltäminen oli niin syvällä minussa... Eli mokasin kyllä, sen voin myöntää. Mutta onko se silti oikein uhata jälleen kerran, et kaikki menee, koska minä ja mun tekemiset tai tekemättä jättämiset?

Tekemänsä asiat ovat vahva alku, mut millä ja miten mä voin luottaa siihen et suunta tästä on vain ylöspäin? Miten ihmeessä voin luottaa ylipäätään, kun olen vuosien kieroilua ja manipulointia katsellut, että hän saa mitä haluaa? Sen nimittäin tämä hänen riippuvuutensa on mulle opettanut, niin surullista kuin se onkin "älä luota mihinkään, mitä hän sanoo, edes siihen positiiviseen, se on lähes aina vain keino saada mitä haluaa". Tämä, jos mikä, surettaa mua oikeasti, koska en voi enää tietää, milloin äänessä on hän ja milloin peluri hänessä.

Mitä tulee pelaamiseen itseensä, hän täyttää sillä tyhjiötä, pakenee tylsyyttä, sitä että joutuisi käsittelemään niitä oikeasti kipeitä asioita ts.pakenee omaa päätään. Nämä syyt on käyty läpi jo aiemmin. Tuosta syystä ja siihen liittyvistä peloista johtunee, että uskon, ettei hän halua lopettaa, koska joutuisi kohtaamaan kaiken, mitä jää nyt pelatessa kohtaamatta. Pelkää ettei kestä päätään/ajatuksiaan/tunteitaan. Parempi tuttu helvetti kuin tuntematon taivas. Minä taas halua tällä(kin) kertaa uskoa, että muutos on mahdollinen ja se tapahtuu, mutten tiedä että onko todella, ennen kuin hän saa nuo mieltään painavat ja pakenemansa asiat käsiteltyä. Pelkää mitä tulee tilalle, millä tämä addiktio korvautuu?

Itseäni nakertaa pahiten tuo luottamuksen puute. Että mistä voin tietää, onko mikään aitoa, onko oikeasti pahoillaan vai onko kaikki vaan manipulointia luoja tietää minkä saavuttamiseksi...
Skye
 

Re: Nyt menee hermot, sisältää avautumista

ViestiKirjoittaja Skye » 5.5.2021 23:47:48

Niin ja piti sanomani vielä, että olen todella ollut se mahdollistaja. Jos jotain, niin sitä olen ollut. Olen antanut rahaa, lainannut muilta rahaa ties millä selityksellä ja antanut avata pelitilejä nimissäni, hoitanut laskuja, soskua, diakoniaan, venyttänyt penniä, juossut tallettamassa rahaa joka nostettu käteiseksi "turvaan". Ja tämä kaikki räjähdyksen pelossa, haukkumisen pelossa, raivon pelossa. Olen päässyt niin paljon helpommalla kun olen toiminut hänen tahtonsa mukaan....ja nyt, kun viimeisen puolen vuoden aikaan olen alkanutkin tehdä asioista vaikeita, ollut suostunatta kaikkeen jne, on helvetti ollut irti. Ei siis mitään fyysistä, henkistä sitäkin enemmän. Nykyään se länkytys vaan vituttaa. Olen siis alkanut tehdä kuten minä haluan ja niitä asioita, että voin itse elää itseni kanssa omien päätösten osalta. Tähän asti olen ollut kynnysmatto mennen, tullen ja palatessa, mutta en enää. Ja se hänen peluriminäänsä vituttaa ja raivostuttaa, kun en tottele enää.

Pelaamisen estämiseksi olen viivyttänyt rahan lainaksi kysymistä, rahan siirtämistä hänelle, sulkenut pelitilejä, laittanut niille estoja, talletusrajoja. Olen pitänyt miehen korttia ja pankkitunnuksia hallussa. Olen ottanut asiaa puheeksi hänen hoitotapaamisissaan. Olen ehdottanut kirjoittamista tänne, puhumista jonkun kanssa...kaikkea. Olen ottanut vastaan häviö masennuksen, -raivon ja vitutuksen. Niin mitä tässä vielä???
Skye
 

Re: Nyt menee hermot, sisältää avautumista

ViestiKirjoittaja Eveliina » 9.5.2021 19:42:26

Moikka Skye!

Hyvä, että olet päässyt tänne purkamaan ajatuksiasi, vaikkakin tilanne ei teillä vaikuta mitenkään mukavalta.

Olet tehnyt hirvittävän paljon asioita puolisosi ”puolesta”, jolloin olet ottanut puolison vastuulta asioita ja uuvuttanut samalla itseäsi. Kuten totesit, se on ehkä ollut sinulle jossain vaiheessa helpompi polku. On äärettömän turhauttavaa, kun ei voi sen toisen puolesta lopettaa pelaamista ja toipua.

Oletko sä hakenut itsellesi keskusteluapua? Miten huolehdit omasta hyvinvoinnista? Mä suosittelen keskittymään nyt omaan ja lasten hyvinvointiin, koska et voi tehdä asioita miehesi puolesta. Itsekin hahmottelet jo rajoja, ettet jaksa enää kauhean pitkään.
Voisitteko saada yhteistä keskusteluapua esimerkiksi perheneuvojalta tai pariterapiasta?
Me kävimme perheneuvojalla juttelemassa noin 12 kertaa, kun keskustelusta ei kahden kesken tullut oikein mitään. Meille siitä oli tosi paljon apua, kun joku puolueeton henkilö johti keskustelua.
Lisäksi voit kokeilla kirjoittaa puolisollesi, jos keskustelusta helposti syttyy riita. Kirjoittaessa sekä omaa viestintää miettii enemmän että toisen on ehkä helpompi lukea toisen tunteista ja ajatuksista ja pysyä rauhallisempana.

Oon tosi iloinen siitä, että oot alkanut kiinnittää enemmän huomiota itseesi etkä enää suostu olemaan kynnysmatto. Mulla on samanlainen kokemus kynnysmattona olemisesta. Vaikka puoliso ei lähtisi muuttumaan ja toipumaan, voi itseään auttaa juuri noin. Keskity niihin asioihin, joihin voit vaikuttaa.

Jos yritätte jutella tai kirjoitat hänelle, kannattaa miettiä esimerkiksi seuraavia kysymyksiä:
-mitä toivot puolisoltasi
-mitä hän toivoo sinulta
-haluaako puolisosi todella lopettaa pelaamisen
-miksi toivot häneltä muutosta
-miten särkynyttä luottamusta voisi korjata ja mitä toivot häneltä sen suhteen

Sinä et ole vastuussa siitä, pelaako puolisosi vai ei. Hän on itse siitä vastuussa ja valitettavasti peluri projisoi omat ikävät tunteet lähimpäänsä eli usein puolisoon. Peluri on mestari valehtelemaan ja manipuloimaan, mutta siellä pelaajakuoren alla on edelleen se ihana, tuttu ihminen. Vain peluri itse voi päästää itsensä sieltä kuoren alta pois.

Jos puolisosi todella haluaa eroon riippuvuudesta, tarvitsee hän enemmän apua ja tukea. Terapiasta voisi olla paras apu, kerta hän pakenee pelaamiseen tunteita. Mun puolisolla psykoterapia ja vertaistuki on auttaneet todella paljon.

Ollaan kuulolla ja aurinkoista uutta viikkoa!

-Eveliina
Eveliina
Vertaiskeskustelija
 
Viestit: 70
Liittynyt: 18.8.2020 10:50:46

Re: Nyt menee hermot, sisältää avautumista

ViestiKirjoittaja Eveliina » 23.5.2021 19:29:48

Heippa Skye!

Miten teillä menee tällä hetkellä?
Miten asiat ovat edenneet vai ovatko mitenkään?

Haluaisin vielä palata tuohon peluriin luottamiseen. Terapeuttini joskus sanoi, että kun luottamus on petetty, kestää sen palautuminen vähintään 6 kk, mikä edellyttää paljon luottamusta rakentavia tekoja.
Tunnistatko, millaisia tekoja puolisosi tekee luottamuksen rakentamiseksi? Esimerkiksi tuo talletusesto on hyvä alku.
Usein ongelmaksi muodostuu läheisen ja peliriippuvaisen välillä se, että ollaan todella eri vaiheissa toipumispolkua. Samoin odotukset on molemmilla usein erilaiset, mistä seuraa tietysti erimielisyyksiä.

Olisi todella hyvä yrittää jutella kummankin toiveista ja odotuksista. Jos ne on toisistaan poikkeavat, kannattaa yrittää selvitellä, miksi toinen pitää juuri niitä asioita tärkeänä ja mitä haluaa saavuttaa.

Kommunikaation parantaminen vaatii paljon työtä molemmilta ja myös sitä, että peluri on valmis luopumaan peleistä ja molemmat ovat avoimia keskustelulle. Oman kokemukseni mukaan huimaa parannusta alkoi tapahtua sen jälkeen, kun puoliso lopetti pelaamisen ja haki itselleen apua sekä vertaisryhmästä että terapiasta. Kun mielen solmut ja kipukohdat alkoivat avautua, alkoi myös puolisoni oppia puhumaan asioista.

Kaikkea hyvää sinulle ja toivottavasti voit hyvin!

-Eveliina
Eveliina
Vertaiskeskustelija
 
Viestit: 70
Liittynyt: 18.8.2020 10:50:46


Paluu Hertta

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa