[MIH]

Ollaan avomieheni kanssa oltu yhdessä 9 vuotta. Molemmat olemme työssäkäyviä vaikkakin pienipalkkaisia. Itse olen aikoinani päättänyt, etten aio päätyä tilanteeseen jossa joutuu elämään "kädestä suuhun" tai tilanteeseen, että olen riippuvainen jostain toisesta. Siispä olen mm asunnon ja auton omilla nimillä hommannut eli käytännössä koti ja siihen liittyvät asiat ovat minun hallussa. ONNEKSI näin!
Aikasemmin olin ihmetellyt miksi mieheni ei ole ollut halukas lähtemään esimerkiksi yhteisille matkoille jne. Aina syynä se, ettei ollut rahaa. Mietin, että mihin ihmeeseen hän saa palkkansa katoamaan ja siinä vaiheessa, kun hänen osuutensa taloudellisiin menoihin loppui "koska ei ole rahaa", aloin epäilemään. Samoihin aikoihin tammikuussa 2018 postiluukusta tipahti "pommi"; kirje käräjiltä, kirje perintätoimistolta jnejne. Otin oikeudekseni avata kuoret ja laitoin kuvan miehelleni töihin, että mitä vittua! Samalla päätin käydä läpi mieheni muut laskut hänen kaapistaan ja huomasin, että suurinta osaa ei ole edes aukaistu. Aukaisin kaikki kirjeet ja levitin ne pitkin keittiön pöytätasoja ja osan jouduin asettamaan lattialle tilan puutteen vuoksi. Odotin miestäni töistä ja käytiin asiaa läpi. Selvisi, että mies ollut velkakierteessä 7-vuotta! Mulle tuli niin petetty ja tyhmä olo! Sanoi, ettei ole uskaltanut asiasta mulle puhua eron pelossa ja tilannetta läpikäydessämme minä olin se jolla taisi olla suuremmat tunteen purkaukset. Luulin, että kyseessä muutaman tonnin vippivelat ja silloin hätäpäissäni tyhjensin oman säästö- ja käyttötilini luullessani, että saan hoidettua suurimman osan velasta. Siinä sitten oltiin pers´aukisena, tilanteessa mihin aikoinani vannoin, etten joutuisi ja tietämättä, että tilanne ei tosiaan sillä helpottunut. Asia saatiin hoitoon kuitenkin niin, että mieheni sai hänen vanhempansa auttamaan laittaakseen talonsa pankille pantiksi velkaa vastaan, että mies saisi sillä kaikki velat maksettua. Mies itsekkin järkyttyi loppusummasta ja 40 000 euron velasta, minkä pankilta joutui ottamaan velkojensa maksamiseen. Ei siis tosiaan ollut enää itsekkään tietoinen tilanteestaan. Sanoin, että seuraavaa tilannetta en jää katsomaan eli jos tälläinen tilanne vielä tulisi, olisi se eron paikka.
Tilanne rauhoittui hetkeksi, kunnes kirjeitä taas tuli yhdestä pikavippi paikasta. Mies sanoi epäilleensä, että niitä vielä tulisi, kun oli osan saanut laitettua lyhennysvapaalle aikaisemmin ennen pankin lainan ottamista. Elin tämän viikon maanantaihin asti siinä uskossa, että mies maksaa pankin lainan lisäksi velkoja vain yhteen pikavippi paikkaan ja olin myös pyytänyt miestäni sitä ennen olemaan maksamatta minulle osuuttaan asumisista, että saisi sen vippimaksun nopeammin pois alta ja saisimme rahaa säästöön vaikka yhteisiin reissuihin tulevaisuudessa.
Maanantaina siis pommi tipahti taas postiluukusta, useammasta pikavippi paikasta yhteensä päälle 8000e laskut. Taas laitoin miehelle viestillä kuvaa, että eikö tämä paska jo loppuisi, en halunnut uskoa, että olisi taas kussut homman vaikka siinä ne laskut totuutta huusi silmieni edessä. Kotiin tullessaan mies totesi, ettei laskuja pysty maksamaan. Yritin kaivaa miehestäni tietoa miksi noita vielä tulee saamatta juuri suoraa vastausta. Lopulta kysyin saisinko nähdä mieheni pankkitietoja, tulot ja meno... järkytyin! Miehen tilillä oli 0,24e ja huomasin että pikavippejä on otettu viime kuussakin. Rahaa on mennyt useita satoja euroja leovegasille. Totesin, että sulla on peli ongelma, johon mies sanoi, että viime aikoina siitä on ongelma tullut, kun on yrittänyt pelastaa vippi-ongelmaansa pelaamalla. Tuona päivänä näin ensimmäistä kertaa tämän yhdessä olon aikana mieheni itkevän lohduttomasti, sanoi olevan niin lukossa, ettei osaa enää toimia ja viimeinen asia jota haluaa on se, että minut menettäisi.
Nyt tilanne se, että mies varannut ajan velkaneuvojalle, mutta se on vasta kolmen viikon päästä. Mies haluuaa pelastaa suhteemme ja pyytää ,etten vielä hylkäisi. En itseäni näe kuitenkaan ihmisenä joka lähtee karkuun ongelmaa, mihin rakas ihminen ajautunut. En voi kuitenkaan olla myöskään se joka tilanteen pelastaa joten itseäni pelottaa helvetisti, että onko nyt liian myöhäistä ja mitä tulee tapahtumaan. Lisäksi mulla sellanen olo, että oon itse yrittänyt turhaan parantaa meidän elinoloja, käyn töissä täyspäiväsesti (kolmivuorotyö), teen keikkoja yksityiselle firmalle ja samalla opiskelen toista ammattia, omat voimavarat aika lopussa...Eikä oo ketään jonka kanssa voisin asiaa käydä läpi. Kiitos jos jaksoit lukea tän romaanin ja kiitos jo etukäteen mikäli jaat ajatuksia ja kokemuksia.

[ytrewq]

Sääli, että tuon tilanteen pitää näin mennä muttei auta mikään. Eli miehesi peliongelma pitää hoitaa ensin vasta sen jälkeen raha-asioiden hoitaminen. Vaadi miestäsi lopettaa vippailu. Älä maksa miehesi laskuja tai anna hänelle rahaa vähään aikaan. Ulosotto saattaa olla ainoa pelastuniskeino.

[kaisla]

Ikävä tilanne (kuten varmasti kaikilla tänne kirjoittavilla...). Aivan ensimmäiseksi pitäisi hoitaa miehesi peliriippuvuus - onko hän hakenut apua siihen? Peleille ja mahdolliselle lisävelkaantumiselle pitäisi saada heti stoppi. Luulen, että ilman (reaali)vakuuksia miehesi on todella vaikea saada lisälainaa pankista. Jos hän on pienituloinen, niin sosiaalinen luotto voisi olla mahdollisuus tuolle 8000 eurolle, näissä tosin on kuntakohtaisia eroja.

En itseäni näe kuitenkaan ihmisenä joka lähtee karkuun ongelmaa, mihin rakas ihminen ajautunut.

Tämä on kuin omista ajatuksistani - kuinka voisin hylätä toisen, joka on pahoissa ongelmissa? Mutta ehtojakin meillä on, miehellä ei saa olla yhtäkään tiliä, jonne minulla ei ole vähintään katseluoikeuksia ja sain käydä läpi tilin, jota oli käyttänyt pelaamiseen. Järkytys ja epäusko varmaan kuvasivat tunteitani parhaiten. Joinakin kuukausina tilin läpi oli virrannut sama määrä rahaa, kuin minulla koko vuotena. Aivan sairasta, mutta sairaushan peliriippuvuus onkin.

Eikä oo ketään jonka kanssa voisin asiaa käydä läpi.

Itselleni tämä on ollut henkisesti kaikkein raskainta, oikein hämmästyttää kuinka yksin tämän asian kanssa jää. Sitä haluaisi käydä läpi tilannetta vastaavassa tilanteessa olevan kanssa läpi. Olen muutaman kerran soittanut Peluuriin, ja saanut sieltä (käytännön) vinkkejä, mutta eihän se vertaistukikanava ole. Ja tänne julkiselle palstallekaan ei viitsi toisen raha-asioita yksityiskohtaisella tasolla käydä läpi.

[MIH1]

Kiitos vastauksista. Apua ei ole vielä ongelmaansa hakenut, mutta siitä kyllä ollaan puhuttu... tämä asia ei kuitenkaan minun vastuullani, joten en voi muuta, kun toivoa mieheltä oikeita ratkaisuja... koitan toki tukea ja "ohjailla" siihen suuntaan parhaani mukaan. Ollaan myös sovittu, että mulla on katseluoikeus hänen tililleen ja kaikenlainen rahapelaaminen on kiellettyä (näitä ehtoja rikkoessaan tekee minulle varmemmaksi vain sen, ettei suhteessa kannattaisi enää jatkaa ja sitä hänelle painotin). Siinä mielessä tilanne siis itselläni hallinnassa, että omat toimintatavat järkevöityneet ensimmäisestä pommin tippumisesta. En siis lähtenyt tällä toisella kerralla makselemaan mitään laskuja vaikka mielessä kyllä kävi. Niiden laskujen osuus mitä nyt on tullut oli tuo päälle 8000e ja siinä ei kuulemma vielä kaikki... eli ei tietoa vielä mikä todellinen potti tulee olemaan. Vaikka asia ei ole minun vastuulla niin SILTI on täysin kädetön olo.. tää odottaminen ja se ettei itse voi asioiden eteen tehdä mitään on pahinta! (sen lisäksi tietysti, miten yksin asian kanssa joutuu olemaan niin kun sanoit).
Btw jostain syystä en kyennyt vastaamaan omalla käyttäjälläni...

[Vieras]

Hei, miehesi on ehdottomasti haettava apua peliongelmaansa ja myös haluttava lopettaa pelaaminen. Muuten katastrofi on edessä.
Läheiset auttavat peliriippuvaista maksamalla pelivelkoja ja velkaa tulee vaan lisää. Itse autoin ex miestäni lainaamalla rahaa ja lopputulos oli että pelaaminen jatkoi. Mies ei koskaan myöntänyt että hänellä oli peliriippuvuus. Lopulta en enää jaksanut ja otin eron.

[Elna]

Vitsi miten outoa lukea tätä tekstiä,ihan kuin omasta elämästä..muutamia poikkeuksia mutta kuitenkin. Voimia sinne! Täällä mennään toista rundia, eli puoliso retkahti toista kertaa,enkä jälleen arvannut yhtään mitään. Nyt tuli vuosi täyteen kun jäi kiinni toistamiseen,on hakenut apua mutta tämä luottaminen on niin vaikeaa. Ulosotto on kuvioissa ja arjesta selviytyminen alkanut jälleen. Tämä on niin outoa,toisaalta sitä haluaisi kuunnella järkeä ja lähteä helvettiin koko parisuhteesta(takana 12vuotta) mutta sydän sanoo toisin..Ystäville en kehtaa edes kertoa kaikkea,esim.viime maanantaina meillä katkesi sähköt aamulla,jäänyt sähkölasku maksamatta kesäkuulta.. Oltiin just viikonloppuna sovittu,että alan hoitamaan meidän kaikki raha-asiat.huoh. rakkaus on niin vahva ja ihmisenä hän on aivan mahtava tyyppi,vituttaa tuo riippuvuus,miksi se ei mene vaan pois. Näköjään haluan olla tässä meidän omassa kuplassa,taistella kaikkia vastoinkäymisiä vastaan ja selviytyä pariskuntana. Tätä muut eivät ymmärrä,siis läheiset.

[MIH1]

Vitsi miten outoa lukea tätä tekstiä,ihan kuin omasta elämästä..muutamia poikkeuksia mutta kuitenkin. Voimia sinne! Täällä mennään toista rundia, eli puoliso retkahti toista kertaa,enkä jälleen arvannut yhtään mitään. Nyt tuli vuosi täyteen kun jäi kiinni toistamiseen,on hakenut apua mutta tämä luottaminen on niin vaikeaa. Ulosotto on kuvioissa ja arjesta selviytyminen alkanut jälleen. Tämä on niin outoa,toisaalta sitä haluaisi kuunnella järkeä ja lähteä helvettiin koko parisuhteesta(takana 12vuotta) mutta sydän sanoo toisin..Ystäville en kehtaa edes kertoa kaikkea,esim.viime maanantaina meillä katkesi sähköt aamulla,jäänyt sähkölasku maksamatta kesäkuulta.. Oltiin just viikonloppuna sovittu,että alan hoitamaan meidän kaikki raha-asiat.huoh. rakkaus on niin vahva ja ihmisenä hän on aivan mahtava tyyppi,vituttaa tuo riippuvuus,miksi se ei mene vaan pois. Näköjään haluan olla tässä meidän omassa kuplassa,taistella kaikkia vastoinkäymisiä vastaan ja selviytyä pariskuntana. Tätä muut eivät ymmärrä,siis läheiset.

Kiitos ja tsemppiä sinnekkin! Mun mielestä kuuluukin taistella alkuun niitä vastoinkäymisiä vastaan yhdessä pariskuntana ja olla toiselle se tuki mitä tarvitsee, mutta siinä vaiheessa, kun siitä tulee vain oma taistelu ja toinen osapuoli vain siipeilee niin raja tulee vastaa. Tuossa tapauksessa varmaan ongelmakin uusiutuu. En usko itsekään, että läheiset ymmärtäisi, mutta oon pohtinut, että jos asiasta olis avoin niin olisko oma olo helpompi? Tiedä siitä.. usein, kun tilannetta yrittää purkaa niin monesti tuppaa saamaan niitä elämän ohjeita ja neuvoja mitä pitäisi tehdä vaikka haluaisi vain kuuntelevat korvat joille avautua. Kai sitä jotenkin myös haluaa suojella sitä toista ihmisten paheksuvilta mielipiteiltä ja tuomioilta...

[Elna]

Niin voihan se olla että tämä ei jää tähän kertaan..Hän on tosin saanut peliongelmaan apua ja on tietoinen ongelmastaan. Raha-asioissaan hän on vaan niin kamalan onneton,ihan surkea.Olin eilen taas niin ahdistunut ja illalla annoin taas kaiken tulla ja juuri tuosta avoimuudesta puhuin,olisi niin paljon helpompi kun hän pystyisi puhumaan itse tästä kaikesta,niin sitten olisin minäkin koska nyt joudun itsekkin salaamaan tätä asiaa..hirmuinen soppa. Varasin itselleni psykologiajan ja onneksi siellä voi puhua kenenkään tuomitsematta.

[MIH1]

Niin voihan se olla että tämä ei jää tähän kertaan..Hän on tosin saanut peliongelmaan apua ja on tietoinen ongelmastaan. Raha-asioissaan hän on vaan niin kamalan onneton,ihan surkea.Olin eilen taas niin ahdistunut ja illalla annoin taas kaiken tulla ja juuri tuosta avoimuudesta puhuin,olisi niin paljon helpompi kun hän pystyisi puhumaan itse tästä kaikesta,niin sitten olisin minäkin koska nyt joudun itsekkin salaamaan tätä asiaa..hirmuinen soppa. Varasin itselleni psykologiajan ja onneksi siellä voi puhua kenenkään tuomitsematta.

Se on kyllä hämmentävää miten toisille se kommunikaatio ja avoimuus on jossain kiven alla näinkin pitkissä suhteissa, kun itse tuon pienemmätkin harmitukset esille, ettei toisen tarvitse yrittää tulkita, että mikähän nyt on vialla. Hienoa, että hait apua, varmasti saat uusia ajattelemisen aiheita ja voimia sieltä! Itse vielä koitan asian hoitaa ilman apua vaikka on ollut kyllä mielessä käydä ulkopuolisen kanssa puhumassa.

[Eveliina]

Hei Läheiset!

Miten voitte ja miten tilanteenne ovat kehittyneet?

Ymmärsinkö oikein, että on ollut vaikeuksia kommunikaatiossa puolison kanssa?
Omalla kohdallani puolison pelikierteitä on ollut takana neljä ja yksi ”pienempi” repsahdus.
Usein yritin itse keskustella asioista puolison kanssa ja pitää yllä avoimuutta, mutta puolison oli hankala puhua asioista.
Hän usein koki, ettei hänellä oikein ollut sanottavaa.
Lopputulos kohdallamme oli se, että puolisolla oli taas ”pelit päällä”, jolloin ei ajatus virrannut aivan normaaliin tapaan.
Itse ajattelen niin, että pelaaminen ainakin puolisoni kohdalla sumensi hänen ajatuksiaan ja valtasi hirvittävän osan niistä. Pelaaminen ikään kuin hallitsi häntä.

Keskusteluyhteyden saimme jotenkin säilytettyä ulkopuolisen keskusteluavun tuella, koska kotona meidän oli kahdestaan välillä todella hankala puhua. Kävimme seurakunnan perheneuvojalla keskustelemassa monia kertoja.

Nyt kun puolisoni on (toivottavasti) toipumassa, hän puhuu asioista oma-aloitteisesti.
Hän esimerkiksi kertoo, jos hänelle on tullut peliajatuksia.
Lisäksi hän käy terapiassa ja vertaisryhmässä ja kertoo edistyksestään niiden suhteen.
Avoimuus on ollut suuri muutos aiempaan ja antaa minulle toivoa siitä, että ehkä puolisoni vihdoin voi toipua riippuvuudesta.

-Eveliina