Olet täällä

Plikkiläiste kotieläimet

Mitä sinulle kuuluu? Tervetuloa olohuoneeseen! Olohuoneessa voit keskustella kaikista mielen päällä olevista aiheista, jotka eivät suoranaisesti sovi muiden teemojen alle. Sana on vapaa, mutta muistathan lukea ensin Päihdelinkin säännöt. Olohuoneeseen kirjoittaminen ei vaadi rekisteröitymistä.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Re: Plikkiläiste kotieläimet

ViestiKirjoittaja Chas » 10.3.2014 15:32:40

Mä suosittelen sitä iguaania, ne on jänniä. Vähän erilaista kun tavalliset kalat, ne musta näyttää siltä, et ne funtsis aina jotain. Ite kans en vois pitää käärmettä (kammo), enkä liskoakaan mut noi liskot on viehättävämpiä.

Oman kissan kanssa ei mene hyvin, 4 päivää kortisonikuurilla meni hyvin, mut tänään oksentelua ja myös limaoksennuksia joissa verta. Kuuri loppuun vielä 3 päivää ja sit soitto eläinlääkärille. Et se on kohta menoa sitten varmaan... Vittu että olen ahdistunut.
Chas
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 4399
Liittynyt: 8.11.2013 18:22:43

Re: Plikkiläiste kotieläimet

ViestiKirjoittaja SoiKannel » 10.3.2014 15:53:42

^^Äänestän jonkin iguaanin tai vastaavan puolesta!
SoiKannel
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 8609
Liittynyt: 10.5.2010 14:36:54
Paikkakunta: Eksosfääri

Re: Plikkiläiste kotieläimet

ViestiKirjoittaja NeuroKipu » 10.3.2014 16:36:14

Lucrezia ennen lopullista päätöstä kokeile antaa lusikallinen parafiiniöljyä, aikanaan meidän kisu oli joutumassa leikkaukseen/lopetukseen niin lopulta tuli iso kasvapallo toisena päivänä ja kunto koheni silmissä. Kissat on niin kovia nuolemaan ja karvapallo voi jäädä suolenmutkaan, et menetä mitään mutta voit voittää. Älä anna heti antibiootin päälle et kerkee imeytyö, niin ruikkukakkaa sitten tulee.

Saat eläinlääkäristä tai apteekista, se on sun viimeinen kortti ja pelaa se. Meillä koira tässä hiljan meni ripulille eikä syönyt, ultrassa näkyi syolitukos. Oli ahminut niin isoissa paloissa savustetun poronluun, pannaan aina partsille syömään semmosta ja kun pelkää et otetaan pois niin ahmi. Mahalääkettä sai eläin lääkäristä mutta toisena päivänä kun kyykki niin kuin tykin laukaus ja äkkiä kotiin ruokakupille.

Reilu viikko meni pelätessä ja lekuri ei luvannu hyvää, verta tuli ruikussa ja paljon samaa. Terveelle se aiheuttaa vain ruikkuamista ja ei ole lääke, siinä suolesta lähtee kaikki mikä voi aiheuttaa ärtymystä. Kerro kuis kävi, mulla on kova usko.

Jaa että liskoja, onneksi ostin punkkupullon vaimolle ja kahden lasin jälkeen varovasti ehdotella.
En pelkää kuolemaa vaan pelkään elämää.
NeuroKipu
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 3497
Liittynyt: 20.9.2010 12:08:01

Re: Plikkiläiste kotieläimet

ViestiKirjoittaja NeuroKipu » 10.3.2014 20:46:07

Ei punkku auttanut eli liskoton elämä jatkuu, sanoi et osta niitä matokaloja (piikkisilmiä) ja niitä sääkaloja (aasianmutakala) niin siinä on sulle lieroja. No ne on hyviä talonmiehiä eli piha on puhdas, sitten ruokinta on OK kun nousevat pinnalle syömään.

Liimaan taustakuvan ja pesen 20Kg hiekkaa, sitä joutunen hakeen lisää kun pohjan pitää noustä taappäin. Mulla on kiinalaisten tyttöjen valikoimia punertavia kiviä kuparisaaresta josta rakennan linnan, ulkomaan matkoilta on kaikenvärisiä kiviä rannoilta.

Mato ja sääkalat saa putkista rakennetun piilopaikan hiekan alle, ketä asia kiinnostaa huomaa että rakennan kaloille taivaan. Ensiviikolla tulee isompi lähetys kalaa ja kasvia, olen jo varannut itselle muutaman erikoisuuden kun soitin tämän liskokiellon takia.

Dopperi on kuin nuoret pojat eli se nivelille tehty luontaistuote toimii, vakuutusyhtiö maksoi ku ravintolisä oli lääkärin määräämä. Nyt sitten kalan kasvatusta, ei siittä rahaa saa mutta aina uuden ruokapurkin ja jonki vaihtarin.
En pelkää kuolemaa vaan pelkään elämää.
NeuroKipu
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 3497
Liittynyt: 20.9.2010 12:08:01

Re: Plikkiläiste kotieläimet

ViestiKirjoittaja Chas » 10.3.2014 21:46:01

Voi Neurokipu, me ollaan kokeiltu kissalle kaikki: ruokavaliona anti-hairball raksuja, kissanmallasta ja parafiiniöljyä. Oksentelu ei lakannut. Sitten Antepsinia ja ranitidiinia ja pahoinvointilääkettä, ei apua. Sit oli se antibioottikuuri ja kortisonikuuri. Lääkäri epäilee sitä syöpää. Ajattelin vielä kysellä lääkäriltä noita kipulääkkeitä. Kissat saattaa oksennella kivun vuoksi.

Ja syöpäkipu nyt ei varmaan ole mikään ihan iisi. Mut sit jos se siitä huolimatta oksentelee usein ja laihtuu, niin ei auta muuta kun jättää rakkaalle vanhukselleni hyvästit. Yritämme tietysti kaikkemme, mutta en halua että kisu kärsii. Silloin on vaan tehtävä päätös. Tilanne on vaan vaikea, kun välillä kisu on vielä ihan hyvässä kunnossa monta päivää putkeen ja sit on niitä huonoja päiviä. Mut katsotaan josko kipulääkkeestä sais avun siihen vähäksi aikaa.

Vielä niistä isoista liskoista, ne näyttää mun mielestä jotenkin älykkäiltä, ihan kun ne kelasi jotain filosofia juttuja päässään. En tiedä mistä tää mielikuva on tullut. Kenties kun oon niitä eläinkaupoissa nähnyt ja varsinkin ne isommat jotka ei vipellä niin helvetisti. Niin mähöttää jonkun kallion päällä ja mietiskelee... :D
Chas
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 4399
Liittynyt: 8.11.2013 18:22:43

Re: Plikkiläiste kotieläimet

ViestiKirjoittaja Winston-84 » 11.3.2014 08:04:13

^ Voimia ja halaus Lucrezialle <3.

Tiedän, miltä tuntuu, kun joutuu luopumaan todella rakkaasta ja pitkäaikaisesta lemmikistään ja ystävästään, mutta toivon silti, ettet päästä tuota tilannetta menemään kovin pitkälle. Syöpäkipu ei todellakaan ole mikään iisi juttu(No, ei ole omakohtaista kokemusta, mutta noin olen laajalti kuullut kerrottavan), enkä usko, että lääkäri pystyy kissallesi mitään niin voimakasta troppia määräämään, että se syöpäkipuun auttaisi. Toisaalta, jos pystyisikin, niin olisiko eläimen huumattuna pitäminen yhtään sen enemmän oikein, jollei elinaikaa kuitenkaan ole pitkään edessä, eikä parannusta näkyvissä, vain sen vuoksi, että ihmisen on vaikeaa jättää lemmikilleen hyvästejä :? .

Kissat ovat usein myös aikamoisia mestareita peittämään kipujaan, joten nuo hyvät päivät eivät välttämättä ole merkki muutoksesta parempaan :( .

Mä olen tullut siihen tulokseen, että se meidän vanhuksemme äkillinen romahdus oli todellakin parempi vaihtoehto, kuin se, että hän olisi sairastellut pidempään ja olisimme voineet joutua arpomaan, mitä tehdään ja missä vaiheessa. Järkyttihän se nopea lähtö silloin, mutta pidemmän päälle ajateltuna tosiaankin parempi niin.
Winston-84
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 12280
Liittynyt: 27.4.2012 18:43:25

Re: Plikkiläiste kotieläimet

ViestiKirjoittaja Chas » 11.3.2014 10:11:39

Kiitos! Tämän asian kanssa tässä nimenomaan ollaan punniskeltu. Nyt kortisonikuurin aikana sillä ei ole ollut kun ns. "yksi huono päivä", joka oli eilen. Illalla se taas söi ja on nyt voinut hyvin. siitä asti.

Mutta tätä ollaan pohdiskeltu miehen kanssa, että mistä me tiedämme miten hyvin kissa voi koska se nimenomaan pyrkii peittämään kivut. Joka tapauksessa selvää oli että antibioottikuuri vaan pahensi asiaa, silloin se oksenteli lähes joka toinen päivä.

Kissa kyllä saattaa reagoida kipuun nimenomaan oksentelemalla (aiempi kissamme teki niin nivelrikkokivun kanssa, ja sai helpotuksen kun säännöllinen kipulääkitys aloitettiin). Eli jos kipulääkitys lakkaisi kissan oksentelun se voisi olla merkki että asiat ovat paremmin.

Vituttaa kun ne eläinlääkäritkään ei voi sanoa suoraan. Mä yritin aiemmankin kissan kanssa kysyä suoraan, että mitä itse tekisit ja onko tämä ihan vaan pitkitystä, jos kissa peittääkin tuskan. Niin ei mitään järkevää vastausta, ne on kuitenkin asiantuntijoita.

Parin päivä päästä mulla on soittoaika sille eläinlääkärille. On meillä vähän ollut miehen kanssa mielessä, että se täytyy päästää irti. Kisu on kuitenkin laihtunut myös 200 g. Joka on kissalle iso juttu kun se alunperinkin oli hoikka. Yritän kaivaa siltä eläinlääkäriltä jonkun järkevän vastauksen. Kyllä ne voi tramadolia kissoille kirjottaa, mutta kun se tekee ne niin väsyneeks, niin katsovat ettei se ole järkevää ei ns. elämää enää. Mutta kyllähän vanha kissa nukkuu jo muutenkin niin helvetisti.

Vaikeampi mun on elää tällasessa välivaihessa, mies ei ymmärrä samalla tavalla tilannetta. Ei ymmärtänyt edellisenkään kissan kohdalla. Se viimeseen asti kuvitteli, että kissa hoituu kun mä olin tiennyt jo pari päivää, että se on nyt ohi.

Tavallaan kissa on välillä niin elämäniloinen ja nauttii kun saa olla meidän kanssa, mutta mistä sen kipuja voi tietää. Joka tapauksessa jututan eläinlääkäriä ja koitan kaivaa järkeviä vastauksia. Kyllä meillä on ollut se mielessä, että tämä lopetus on edessä ensi viikolla viimeistään.
Chas
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 4399
Liittynyt: 8.11.2013 18:22:43

Re: Plikkiläiste kotieläimet

ViestiKirjoittaja Mirtillo » 11.3.2014 12:24:51

Voi Lucrezia... Vaikka tuossa tilanteessa ei oikein mitään lohduta ja helpota, niin haluan silti toivottaa sulle voimia ja kertoa, että myötäelän tilanteessasi... Minäkin tiedän, miltä tuntuu luopua vanhasta, rakkaasta lemmikistä...

Tuo on juuri lemmikkien pitämisen pahin paikka, se sairastelu ja lopulta se lopettaminen...silloin sitä aina miettii, et miks helvetissä piti mennä ees ottamaan lemmikkejä, kun se luopumisen tuska on niin suuri. Mutta, vaikka se loppuaika onkin kamalaa, niin kyllähän kuitenkin lemmikkien antama ilo, rakkaus ja kiintymys korvaa sen moninkertaisesti.

Kun oma isäni eli viimeisiä aikojaan ja oli jo todella huonossa kunnossa, niin siskontyttöni tuumasi, että jos pappa olisi eläin, niin hänet olisi jo lopetettu. Ja oikeassahan hän oli. Omasta mielestäni kauheinta on juuri se päättäminen, milloin lopetus sitten tehdään, onko liian aikaista, onko liian myöhäistä, onko eläin kärsinyt jo liikaa... Kissat todellakin ovat siinä suhteessa hankalia, kun ne eivät sitä kärsimystään paljasta.

No, en taida osata sanoa mitään, mitä et jo tietäisi...halusin vain kertoa että ajattelen sinua ja kisuvanhustanne lämmöllä.
1. Don't Hate 2. Don't Worry 3. Give More 4. Expect Less 5. Live Simply.
Mirtillo
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 3216
Liittynyt: 27.6.2011 12:29:02
Ollut raittiina

Re: Plikkiläiste kotieläimet

ViestiKirjoittaja Chas » 11.3.2014 13:23:02

Kiitos kauniista sanoistasi Mirtillo! Tuntuu ihanalta että tällä foorumilla on lämpimiä ja välittäviä ihmisiä. Se suru tulee olemaan niin voimakas, että rikkoo koko sydämeni. 6 kk sitten jouduimme lopettamaan 15-vuotiaan kissavanhuksemme jolle oli kurkkuun ja keuhkoihin levinnyt syöpä. Se vaikutti muhun niin voimakkaasti, etten 2 viikkoon voinut muuta tehdä kun itkeä ja maata sängyssä. Vaikka tiesi, että kissan on nyt hyvä olla, niin se oli aivan helvetin rankkaa.

Tämä kissa (jos mahdollista) on vieläkin läheisempi meille, koska se nukkuu joka yö välissämme ja on koko ajan niin kiltti ja rakastava. En todellakaan halua antaa sen kärsiä. Tämä välivaiheessa eläminen on pahinta, siitä on kuitenkin luovuttava. En tiedä mitä minusta jää jäljelle.

Toivon, että eläinlääkäri osisi vastata kattavasti kysymyksiimme, ja ns. kertoisi suoraan sen oman mielipiteensä lopettamisesta. Koska mä haluan muuten jonkun tosi voimakkaan kipulääkkeen sille, jos se on sitä mieltä että se pärjäis vielä. Kissa ei näytä kipuaan ja millään tulehduskipulääkkeillä en syöpäsairasta kissaa suostu alkaa lääkitsemään.

Sattuu ja ahdistaa, sydän on ihan verellä. Kiitos vielä kerran kauniista sanoistasi! Meille jäisi kyllä alle 1 v. ja kohta 3 v. täyttävät kissat, jotka ovat hyviä kavereita. Mutta mikään ei korvaa sitä menetystä kun melkein 16 vuotta on elänyt herran kanssa.
Chas
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 4399
Liittynyt: 8.11.2013 18:22:43

Re: Plikkiläiste kotieläimet

ViestiKirjoittaja Mirtillo » 11.3.2014 14:28:02

Minä tiedän, miten paljon ihminen voi eläintä rakastaa...niin koko sydämestään, että ei ole mikään ihme, että se sydän särkyy luopumisen hetkellä. Itse olen itkenyt menettämiäni eläimiä paljon enemmän, kuin menettämiäni ihmisiä, niin karulta kuin se ehkä kuulostaakin.

Meillä oli myös vanha kissa (joka oli tullut meille löytöeläintalolta, emme tienneet kuinka vanha se oli, mutta ikämies ihan varmasti), joka tuli lopulta sokeaksi ja kuuroksi ja vielä höperöityi muutoinkin. Se pelkäsi jo terveinä päivinään valtavasti autossa matkustamista ja meiltä on tunnin matka eläinlääkäriin... Niinpä tulimme siihen lopputulokseen, että armeliaimmin kissa pääsee tuskistaan pois, jos pyydämme paikalle asiansa osaavan metsästäjän. Ja näin teimme. Olin itse sisällä, kun laukaus kajahti. Silloin tuntuu, että nyt tulee oksennus...ja samalla iski katumus, mitä menimmekään tekemään!? Vaikka tiesin, ettei kissa olisi koskaan toipunut ja lähtö olisi ollut joka tapauksessa lähellä. Helpotuksen tunne tuli vasta myöhemmin, paljon myöhemmin...

Nyt parisen viikkoa sitten jouduimme myös lopettamaan kissan, mutta se ei oikeastaan ollut meidän... Se ilmestyi noin vuosi sitten meidän pihaan ja asusteli tuolla navetassa. Viime kesän ajan odotin, että lähteekö se jatkamaan reissuaan, mutta ei lähtenyt. Ilmojen kylmetessä syksyllä, rupesimme sitten syöttämään sitä. Yritin sitä kesyttää koko talven, tuloksetta. Aivan kuin villieläintä olisi ruokkinut... Muutaman kerran meidän oma kissa otti siltä turpiinsa tosi pahasti, jopa niin että pelkäsin sen kuolevan...viimeisin tällainen tapahtui kolmisen viikkoa sitten ja silloin päätimme, että siitä villikissasta pitää päästä eroon. Ja pyysimme taas pyssymiehen paikalle. Se oli ainut keino, olimme jo aikaisemmin yrittäneet loukuttaa sitä kissaa, viedäksemme sen löytöeläintalolle, mutta eihän se loukkuun mennyt. Ja jälleen kerran, kun laukaus kuului, tuntui että oksennan ja se katumus iski samantien... Tiedän, että teimme oikean ratkaisun, omia kissoja on kuitenkin ajateltava. Mutta äärimmäisen eläinrakkaana ihmisenä en voi olla surematta sen villin kohtaloa...enemmänkin suren sitä, kuinka se joutui elämänsä elämään. Pelokkaana, kylmissään ja arkana, joka ei luottanut keneenkään, ja varmasti myös nälissään, ennenkuin rupesimme syöttämään sitä... :(

Eläinten (ja kaiken muunkin rakastamisen) kanssa on aina se, että kun sille antautuu, niin on muistettava että se myös joskus loppuu, jollain lailla... Ellei nyt sitten kilpikonnaa ota...silloin kenties pääsisi itse ensin pois...ja lemmikki jäisi yksin, ei hyvä sekään.

Sulla tulee nyt ikävän lähekkäin samanlaiset surut... Tänään juuri kuulin eräästä tuttavasta, joka oman terveydentilansa vuoksi joutuu lopetuttamaan kerralla kaikki kolme kissaansa. Kaksi niistä on vanhoja ja sairaita, kolmannelle hän on yrittänyt epätoivoisesti etsiä uutta kotia, mutta ei kukaan tahdo aikuista. Ja hän ei halua kissasta mitään kodinvaihtajaa...joten aikoo ensi viikolla nukuttaa senkin viimeiseen uneen. Se kyllä kuulostaa minusta niin kamalalta, etten tiedä kuinka tuollaisesta selviäisin. Tuskinpa järjissäni ainakaan...

Tiedän, ettei menetystä korvaa mikään, mutta tiedän senkin, että siitä selviää kuitenkin vielä helpommin, jos jää vielä hoivattavia jäljelle. Äitini sanoi, että viimeisen kissan lopetus oli ehdottomasti pahin... Me olemme vielä nuoria, joten todennäköisesti eläinrikasta, ja -rakasta elämää on vielä paljon jäljellä! Paljon iloa, rakkautta, tassuja ja kehräystä...ja myös sitä surua. Jos ei menetystä surisi, niin eipä kai voi sanoa rakastaneensakaan.

Sori tämä romaani, mutta aihe nyt vain koskettaa...
1. Don't Hate 2. Don't Worry 3. Give More 4. Expect Less 5. Live Simply.
Mirtillo
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 3216
Liittynyt: 27.6.2011 12:29:02
Ollut raittiina

Re: Plikkiläiste kotieläimet

ViestiKirjoittaja NeuroKipu » 11.3.2014 16:06:53

Kyllä niitä pitkään eläjiä on muitakin, tunnen erittäin terveen papukaija herran 40V joka osaa puhuakkin. Eninmäkseen nappaa radiosta biisin ja säveltää hieman ja sitten vislailee, kupu häkin päälle niin hipihiljaa on. On se melkoinen veijari kun taannoin muuttivat ja päästivät vapaaksi yritti kaksi kertaa lentää olkkarin ikkunasta läpi, sitten uskoi ja istuu orrellansa. Hanasta kun päästää vettä on heti kylpemässä, helppohoitoinen eli häkin pohja pois ja pesuun niin ei tule alakautta pois.

Kun niin paljon surua niin pieni kevennys on paikallaan. Taloon tuli murtovaras ja äkkiä pimeydestä kuului ääni Jeesus katselee sinua, no meni ääntä kohti niin papukaijahan se vaan oli. Helpottunut rosvo sanoi että kuka idiootti antaa moisen nimen papukaijalle, papu vastasi et samat idiootit jotka antoivat Dopermannille nimeksi Jesus.
En pelkää kuolemaa vaan pelkään elämää.
NeuroKipu
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 3497
Liittynyt: 20.9.2010 12:08:01

Re: Plikkiläiste kotieläimet

ViestiKirjoittaja NeuroKipu » 11.3.2014 20:58:38

Kannattaa puhua ihmisille, tämä on vähän vanhojen seutua josta lapset muuttaneet poist on tarjottu hilleriä ja rottaa mutta menisivät koiron suuhun. Yksi on erikoinen eli Kalle niminen kilpikonna joka nyt nukkuu parvekkeella talviunia, sen vois ottaa ja katsoa miten koira suhtautuu. Meillä on robottiimuri ja kun menee sen lelulaatikolle niin sammuttaa painamalla selästä. On kuulemma siis kuhan on oma peitto, pitää mennä katsomaan kuhan herää.
En pelkää kuolemaa vaan pelkään elämää.
NeuroKipu
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 3497
Liittynyt: 20.9.2010 12:08:01

Re: Plikkiläiste kotieläimet

ViestiKirjoittaja Winston-84 » 12.3.2014 02:48:29

Lucrezia: Mikä on tilanne kissavanhuksen kanssa?
Winston-84
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 12280
Liittynyt: 27.4.2012 18:43:25

Re: Plikkiläiste kotieläimet

ViestiKirjoittaja Chas » 12.3.2014 06:39:20

Kiitos jakamista tunteistasi Mirtillo, kyllä nää tilanteet on niin raskaita ja mietin itsekkin että surin tuota poismennyttä kissa enemmän kun veljeäni aikoinaan. Eläimistä kun ei jää kun hyviä muistoja.

Winston eläinlääkäri käski siis viikko sitten syöttää kortisonikuurin kissalle loppuun ja soittaa sen jälkeen, jos tilanne ei parantunut. Tänään on kortisonikuurin vika päivä ja oli vaan se yksi "huono päivä" siinä, kissan paino oli eilen noussut normaalin syömisen takia 100 g.

Yritän sille soittaa ja saa nähdä antaako se suoraan kokeilla jotain lääkettä vai haluaisiko ottaa enemmän kokeita. Vaikka verikokeissa ei näkynyt mitään WTF? Se kun ei oikeastaan suoraan sanonut että se on syöpää. Sanoi vain, että kun antibiootti ei toiminut, niin se viittaisi siihen että se olisi lymfoomaa, tai jotain kasvaintyyppistä. Tarkoittaen ilmeisesti että kyseessä voi olla myös hyvälaatuista kasvainta, mutta että kortisonikuuri kannattaisi kokeilla ensin.

Olen suoraan puhunut syövästä pahoittelen siinä mielessä, että koepaloja ei ole otettu. Eikä niitä tavallisella eläinlääkäriasemalla pysty suolistosta ottamaankaan. Silti se eläinlääkäri antoi sen vaikutelman, että se olisi syöpää. Tai siis, vaikea selittää kun se heti suolistotulehdus-epäilyn yhteydessä alkoi viittaamaan mahdolliseen lymfoomaan, mutta sanoi että hoito aloitetaan samalla tavalla oli kumpaa tahansa. Varmaankin pohjusti meitä siihen, että elinaikaa ei ole tiedossa paljoa.

Edit: Vittu tästä ota selvää Jeesuskaan, kun nytkin se kissa bailaa ja juoksee tuolla muiden kanssa letkassa...
Chas
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 4399
Liittynyt: 8.11.2013 18:22:43

Re: Plikkiläiste kotieläimet

ViestiKirjoittaja Chas » 12.3.2014 08:28:25

Oksentelu alkoi taas. Eläinlääkäri soittaa tänään tai huomenna. Kiellän tunteeni. Voin aika suoralta kädeltä sanoa, että kun eläinlääkärin kanssa on puhuttu on lopetus edessä. Todennäköisesti huomenna. Kirjoitan enemmän kun pystyn ja asioista jotain tiedän.
Chas
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 4399
Liittynyt: 8.11.2013 18:22:43

EdellinenSeuraava

Paluu Olohuone

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa