Olet täällä

Kiitos ja kumarrus

Mitä sinulle kuuluu? Tervetuloa olohuoneeseen! Olohuoneessa voit keskustella kaikista mielen päällä olevista aiheista, jotka eivät suoranaisesti sovi muiden teemojen alle. Sana on vapaa, mutta muistathan lukea ensin Päihdelinkin säännöt. Kirjoittaminen vaatii rekisteröitymisen.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Kiitos ja kumarrus

ViestiKirjoittaja lp1 (poistunut käyttäjä) » 11.8.2022 03:11:09

Led Zeppelin - Thank You
https://youtu.be/12KbOAc8vmk


en nyt aivan teitä rakasta vaan kiitos muutamille tuesta ja ajoittaisesta järjen kasvattamisesta.
nyt meni vaikeaksi monista syistä ja jätän foorumin ainakin joksikin aikaa.
menee joidenkin kanssa tappeluksi täälläkin ja sen haluan estää.

Kuva
lp1 (poistunut käyttäjä)
 

Re: Kiitos ja kumarrus

ViestiKirjoittaja Vieraammaksi54 » 12.8.2022 13:43:00

Kaikkea hyvää sinulle. Ja hyvä että kirjoitit että jätät foorumin vain joksikin aikaa ja tulet takaisin.
Minulle käy usein että loukkaannun ihmisille, ihan mitättömistä asioista, käsitän väärin tai minut käsitetään väärin. onneksi minulla on sisaria joiden kanssa ollaan näin aikuisena opeteltu sitä että saa suuttua, saa loukkaantua ja sanoa vastaan, muttei kanneta vihaa kauaa. Sen opin olen saanut hengellisitä piireistä ettei saa kantaa vihaa ja kaunaa.
Tulethan sitten takaisin kirjoittelemaan kun jaksat!
Vieraammaksi54
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 203
Liittynyt: 3.11.2018 08:24:24

Re: Kiitos ja kumarrus

ViestiKirjoittaja Winston-84 » 12.8.2022 23:32:35

^^ Kiitos itsellesi ja kaikkea hyvää sinulle <3.

En huomannut, että olisit täällä mitään tapellut, mutta ehkä en ole lukenut kaikkea niin tarkasti...

"Nähdään" taas, jos nähdään :) .
Winston-84
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 12886
Liittynyt: 27.4.2012 18:43:25

Re: Kiitos ja kumarrus

ViestiKirjoittaja Wannabe Free (poistunut käyttäjä) » 17.8.2022 07:47:40

Juu
on ollut tapahtumaa, vaikeutta, surua, raivoa, käyttäytymisongelmaa.
välit hiertää sisarusten kanssa ja siitä äitini joutui kärsimään
sitten äiti kuoli
kova paikka mulle
pientä kaljoittelua
terveuskeskukseen lepäämään
poistuminen heti hoitajan käytöksen vuoksi
terapian kanssa jahkailua
oloja kolkkoja
selviänkö miten
miten jatkan vai jatkanko
yksinäisyys musertaa
aikaansaamattomuus kaikessa
psyykkinen ja fyysinen paha olo
ahdistusvitutus, paskamaailma, ystävästä irroittautuminen, vieraantunut..eri kuviot
ainainen rahattomuus
mitä, mitä mitä mitä nyt
herkillä ja silloin aina herkästi olen hakenut jonkun syyllisen omaan pahaan olooni ja alkanut riidellä kaikkialla, myös täällä.

ihmissuhdevaikeudet, parisuhteen puuttuminen ja epätoivo, etten moista koskaan saa
sairaas pää ja vaikeus sitä tunnustaa
systeemi ei toimi ja sen kanssa en jaksa pelleillä...soskut ja kelat ja seurakunnat ja kaikki vitun paikat
rahastus kuolemallla ja siitä seuraavat laskut, joita en pysty hoitamaan
äiti oli tärkeä, toinen ihminen. nyt poissa ja olen totaalisen yksin.

AAAAARRRRGGGGHHHHHHH
Wannabe Free (poistunut käyttäjä)
 

Re: Kiitos ja kumarrus

ViestiKirjoittaja Winston-84 » 21.8.2022 05:22:18

^ Osanottoni äidin kuolemasta ja veljen myös.
Winston-84
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 12886
Liittynyt: 27.4.2012 18:43:25

Re: Kiitos ja kumarrus

ViestiKirjoittaja Wannabe Free (poistunut käyttäjä) » 25.8.2022 04:22:21

Kiitos Winston.

PIENTÄ!!!( huomatkaa huutaminen undulaatit) ylireagointia kai...vai
Mutta kun tämä vitun paikka on joku vitun jonkin vitun systeemin vittupaikka niin:

https://open.spotify.com/track/5st5644I ... =copy-link

FUCK YOU
Wannabe Free (poistunut käyttäjä)
 

Re: Kiitos ja kumarrus

ViestiKirjoittaja Somebody » 24.9.2022 09:30:41

Pahoittelut edellisestä.
Sekava pää ja olo.
Mitä tehdä vai ollakko tekemättä mitään?
Miten selviän? Huoli huomisesta.
Rajalla, milä puoli valita?
Kohti tuhoa vai yrittää edelleen?
Ei pitäisi olla vaikea valinta.
Jos ei ole mitään, on täysin yksin(henkisesti) eihän tuolloin ole mitään menetettävää, ei myöskään luulisi pelkojen vaivaavan, mutta kyllä ne yhä rajoittavat paljon.
Hyväksyminen vaikeaa ja se olisi välttämätöntä.
Ei asiat tapahdu siksi, että minulla olisi vaikeaa, asiat vain tapahtuvat.
Miten osaan suhtautua, miten jaksan, miten voin säilyttää toivon?
Tiedot, jopa taidot ovat tiedossa, ymmärretty....ja silti on jostain syystä vaikeaa valita oikein.
Apua saa, on tarjolla, muttei ihmeitä.
Ole hyvä minulle, koetan olla hyvä sinulle.
Anna anteeksi.
Toivon....ymmärrystä, anteeksiantoa, kykyä surra, kykyä päästää irti vahingoittavasta.
Kyse on mitä valitsen, toivon ymmärtäväni valita elämän.
Somebody
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 91
Liittynyt: 24.9.2022 09:02:32

Re: Kiitos ja kumarrus

ViestiKirjoittaja Somebody » 26.9.2022 05:55:38

On tässä taas tekemistä olemisensa kanssa.
Mitä tehdä että pärjäisi?
Kaiken olen jättämässä, jäämässä omiin oloihin ja tiedän että se on huono vaihtoehto.
Rahat loppu taas ja jos olisikin ostaisin kaljaa.
Mietin vaihtoehtoja...
Systeemin kärsivällisyys alkaa olla loppu.
Osastoilla en pysty olemaan; siellä liian levotonta ja en pysty nukkumaan ilman pilleritokkuraa.
Pienellä paikkakunnalla ei muuta kuin odottaa ajan kuluvan.
Surun käsittely vaikeaa.
Rauhoittavia eivät kotiin anna.
Muuhin lääkkeisiin ei oikein halua ja en niihin pysty sitoutumaan ja niissä usein pahoja sivuvaikutuksia tai eivät vaikuta mitenkään.
Diagnoosit ärsyttävät, terveydenhuolto näkee minut sairautena, tapauksena.
Mihinkään jumaliin tai voimiin en osaa uskoa
Helvetillinen yksinäisyyden tunne mikä välillä musertaa.
Ja kun ei saisi antaa periksi, se on luultavasti huonoin vaihtoehto jäädä kaikesta ja olla mitään yrittämättä. Antaa menmä kun on alamäki. Huoli mitä teen ja pelko, että valitsen huonon vaihtoehdon.
Ulkoiset asiat ovat vielä jollain tavalla hallinnassa, sisäinen hallinta olematon.
Tarvitsisin kipeästi apua ja olen haluton ja kyvytön suostumaan avun vastaanottoon.
Pakko vaan kokeilla jotain pyytää, yrittää ottaa hyvä mitä jotkut koettavat tarjota vaikka torjuva olenkin.
Somebody
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 91
Liittynyt: 24.9.2022 09:02:32

Re: Kiitos ja kumarrus

ViestiKirjoittaja Vieraammaksi54 » 28.9.2022 16:35:47

Kyllä, kyllä samaistuin. Muistin kaiken entisen. Tuollainen olin. Kiitos sinulle että jaoit tunteesi täällä.
Muistan elävästi sen kuin syytin aina muita. Olin vihainen. Olotila oli joskus kuin nurkkaa ajetulla kissalla, sähisin ja raavin jos joku yritti tulla lähelle.
En tiedä mikä minut muutti? Raittius? Päivä kerrallaan vain raittiina. Ryhmässä olin kuin ärripurri, äkäinen ja surullinen tai itkin, oli paniikkihäiriöt, tuskaiset hikiaallot kun niin ahdisti jne. Olin eronnut alkoholisti miehestä koska olimme hyvin riitaisa pari juovuksissa ja pelkäsin että teen jotain kauheaa kun juon. Koska muisti meni melkein ekasta lasillisesta.
Mutta n. kolme vuotta meni ja pikkuhiljaa paranin. Aloin olla tasapainossa. Enkä enää suuttunut ihan joka asiasta mitä ympärillä tapahtui. Oikeastaan ensimmäiset viikot raittiina olivat ihmeelliset, aivan uskomattoman ihan tunne kun ei tarvinnut juoda. Vaikeat ja hyvät ajat vuorotteli sitten kolmen kuukauden jälkeen, välillä oli tyventä ennenkuin taas jostain raivosin.
Täytyy sanoa että olen kiitollinen että olen näinkin hyvin selvinnyt, vaikka se menneisyys ei ihan ilman traumoja ole mennyt. Ne kaikki traumat jotka itsekin itselleni aiheutin tekivät mielelleni pahaa, rikkoivat sitä.
Mutta toisten ihmisten avulla, sellaisten jotka tietävät mitä tämä on, aloin parantua.
Kiitollisena raittiista päivästä.
Vieraammaksi54
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 203
Liittynyt: 3.11.2018 08:24:24

Re: Kiitos ja kumarrus

ViestiKirjoittaja Somebody » 29.9.2022 08:34:34

Kiitos Vieraammaksi kokemuksestasi.
Tuosta se on itselläni jotenkin aina johtunut, että annan heikkona hetkenä periksi, en ole kyennyt olemaan riittävän
pitkäjännitteinen.

Olen kuvitellut että kun olen ollut vaikkapa kuukauden juomatta/käyttämättä, se riittää.
Ennätys on hieman yli vuosi ja siitä on aikaa.
Aika-ajattelu on kohdallani turha, koska asia on juuri kuten usein kuulen ja tuon tiedän itse hyvin: yksi päivä kerrallaan.
Päivä kerrallaan kaiken suhteen: päihteiden, elämän yleensä eli pääni kanssa.

Nyt hyvä meininki sikäli, että pystyin antamaan periksi itsepäisyydelleni ja tein järkeviä valintoja.
Menin terapiaan vaikka olen sitä ollut pitkään lopettamassa.
Menin sos. hoitajan juttusille, vaikka senkin peruin.
Yksin en pärjää, ei tarvitse pärjätä. Saan olla tarvitseva ja jos kuvittelen etten saa, ajaudun pelkojen vuoksi harhaiseen ajatteluun.
Somebody
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 91
Liittynyt: 24.9.2022 09:02:32

Re: Kiitos ja kumarrus

ViestiKirjoittaja Vieraammaksi54 » 29.9.2022 10:15:35

Huomenta. Minähän elän tunteella ja törmäilen välillä kun tunteet hurahtaa, joskus kykenen ne hallitsemaan mutten aina.
Mutta nyt nousi sellainen ihana tunne, että olet ymmärtänyt, ettei sinun todellakaan tarvitse yksin pärjätä! Aivan ihanaa. Ja vain päivä kerrallaan, tai jos oikein tiukkaa niin tunti kerrallaan. tsemppiä kaikille!
Vieraammaksi54
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 203
Liittynyt: 3.11.2018 08:24:24

Re: Kiitos ja kumarrus

ViestiKirjoittaja Somebody » 29.9.2022 22:45:47

Kiitos taas ystävällisistä ja lämmittävistä sanoistasi.
Musiikin ohella lukeminen on ollut eräs lempiharrastukseni. Parhaimmillaan lukeminen on ollut ja on paljon antavaa. Niinpä laittelen mitä nykyään lueksin ja voisi muutkin laitella halutessaan.

Aika pitkään on tosin lukemiseen ollut vaikea keskittyä ja se jäänyt aika vähälle. Lähinnä tullut luettua jotain aforismeja.

Yritän opetella uudelleen lukemaan ja aloitan helpommasta ja lyhyemmistä tarinoista, saduista ja novelleista.

Aiempi minkä luin oli kyllä ihan romaani; frankenstein terapiassa ja vaikka ihan loppuun en päässyt, voin suositella. Tosi hyvin kirjoitettu ja mielenkiintoinen juoni.

Nyt lainasin Oscar Wilden satuja sisältämän kirjan eli Onnellinen Prinssi ja muita tarinoita. Pidän siitäkin paljon.
Somebody
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 91
Liittynyt: 24.9.2022 09:02:32

Re: Kiitos ja kumarrus

ViestiKirjoittaja Somebody » 9.10.2022 10:07:30

Ei paha ole kenkään ihminen,
vaan toinen on heikompi toista.
Paljon hyvää on rinnassa jokaisen,
vaikk' aina ei esille loista.
Kas, hymy jo puoli on hyvettä
ja itkeä ei voi ilkeä;
miss' ihmiset tuntevat tuntehin,
siellä lähell' on jumalakin.
Eino Leino

Sitä tapaa valtavan määrän fiksuja miehiä,
joiden vaimot ovat typeriä,
mutta tuskin koskaan fiksua naista,
jolla on typerä mies.
Erica Jong
Somebody
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 91
Liittynyt: 24.9.2022 09:02:32

Re: Kiitos ja kumarrus

ViestiKirjoittaja Somebody » 12.10.2022 14:23:53

Sanon noista sanonnoista jotain.
Ei tässä olla jäniksen selässä pappia kyydissä.
Jäniksen selässä on luullakseni sama kuin kiireessä. Mutta mistä löytyy niin iso jänis, että kiirellä pääsee sen selässä?
Vauhti hiipuu pupulla jos sen selkään istuu, luulen että siltä menee siinä henkikin.

Pappia kyydissä en ole ollut ensimmäistäkään kertaa ja se ei ole auennut.
Liittynee hevospeleihin muttei veeviitoseen.
Ehkä luuviitoseen?
Onko pappi lähtökohtaisesti ollut arvonsa tunteva eli kusipää ja kyydittäjää muksinut syystä ja syyttä suotta?
Syntistä on syytä koulia kunnolla että osaa olla nöyrä.

Onkohan taas logistiikkani vienyt sivuraiteille?
Noin on toisinaan käynyt käytännön eloani havainnoidessa, kun en ole tarkistanut faktoja asiaan liittyen.
Aina faktoja ei voi helposti tarkistaa, vaikkapa juorujen ja toriparlamenttien juttujen suhteen. Tuo osaa vatuttaa aikas tavalla vaan paree vaan olla kuin ei oiskaan, olla olematta moksiskaan.
Aika näyttää mikä on jutun juoni ja aikahan ei taida näyttää kuin viisarien asennon...tai päinvastoin, joten turha miettiä turhuuksia.

Jou. Hjuva päivä ihmiset. Arvoisat lukijat ja arvottomat myös.
Somebody
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 91
Liittynyt: 24.9.2022 09:02:32

Re: Kiitos ja kumarrus

ViestiKirjoittaja Winston-84 » 13.10.2022 03:06:59

Somebody kirjoitti:Ei asiat tapahdu siksi, että minulla olisi vaikeaa, asiat vain tapahtuvat.


Noinhan se on. Sen kun aina itsekin muistaisi/tajuaisi. Välillä iskevät aivan absurdit, suoraan sanoen taikauskoiset ajatukset, että täällä oikein järjestetään vastoinkäymisiä tai muuta isompaa tai pienempää hankaluutta ikään kuin rangaistukseksi minulle. Järjelläni tajuan toki kaiken aikaa, että ihan höpöhöpöä tuollaiset ajatukset, mutta sitten alkaa se järjen ja oudon tunteen köydenveto, joka on ehkä pahinta koko hommassa. Niin kuin sarjakuvissa toisella olkapäällä istuu piru ja toisella enkeli, jotka molemmat lörpöttävät omaa agendaansa. Yritä siinä sitten olla, perkele :evil: :roll: .
Winston-84
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 12886
Liittynyt: 27.4.2012 18:43:25

Seuraava

Paluu Olohuone

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa