Olet täällä

Miten uskaltaa enää toivoa parempaa?

Käyttääkö puolisosi, läheisesi tai vanhempasi alkoholia ongelmallisesti? Älä jää yksin. Kotikanavalla keskustellaan asioista ja ongelmista, joihin voi törmätä kotona alkoholin kanssa.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Re: Miten uskaltaa enää toivoa parempaa?

ViestiKirjoittaja Mallu » 23.5.2008 22:04:06

Moi aikku ja kiva kuulla kuulumisiasi.

Tottakai sä olit pettynyt. Se on selvä. Jos mä olen suunnitellut jotain iltaa mukavan miehen kanssa ja sille tulee vatsatauti eikä se pääsekään, niin tietysti mä olen pettynyt. Alkoholistin kanssa näitä "vatsatauteja" eli sairaskohtauksia tulee vain hyvin usein. Ja mä ainakin olen aina yhtä pettynyt, usein katkera ja vihainenkin. Koska se viina pirulainen meni taas mun edelle. Ja mä myös mietin, että miksi sen just nyt piti alkaa juomaan, kun mut piti tavata.

Se on muuten jännä juttu, että molelle alkoholistille iskee huikka päälle heti silloin, kun jotain tärkeää pitäisi hoitaa. Joten ehkä sä olet kuitenkin tärkeä. Alkoholisti vain on ätysin hotiamaton sairautensa kanssa.

Hyvä, että sä olet osannut hakea apua. Ja sulla on ihmisiä, joille voi soittaa. Mä olen huomannut, että ilman niitä elämä olisi aika vaikeaa ja kurjaa. Kyllä tämäkin menee ohi.
"Tulla lujaksi, pysyä pehmeänä. Siinä on haavetta kylliksi yhdelle elämälle." -Tabermann
Mallu
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 4001
Liittynyt: 1.3.2007 16:17:06

Re: Miten uskaltaa enää toivoa parempaa?

ViestiKirjoittaja Tytteli » 23.5.2008 22:11:16

Tottakai sä olit pettynyt. Se on selvä. Jos mä olen suunnitellut jotain iltaa mukavan miehen kanssa ja sille tulee vatsatauti eikä se pääsekään, niin tietysti mä olen pettynyt. Alkoholistin kanssa näitä "vatsatauteja" eli sairaskohtauksia tulee vain hyvin usein. Ja mä ainakin olen aina yhtä pettynyt, usein katkera ja vihainenkin. Koska se viina pirulainen meni taas mun edelle. Ja mä myös mietin, että miksi sen just nyt piti alkaa juomaan, kun mut piti tavata.


Kun olisikin niin lehmänhermoinen, että pystyisi ajattelemaan alkoholistin juomista samalla tavalla kuin vatsatautia. Olisi pettynyt, totta kai, harmittaisi kun suunnitelmat menee mönkään, mutta osaisi ottaa sen vain sairaskohtauksena.

Njoo. Aikamoisia lehmänhermoja taitaisi vaatia.
Kuva
Tytteli
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1210
Liittynyt: 14.6.2006 18:41:22

Re: Miten uskaltaa enää toivoa parempaa?

ViestiKirjoittaja aikku47 » 22.7.2008 07:54:31

Oli pakko tulla päivittämään vähän tilannetta kun oma olo on taas jotenkin niin kurja.
Eli erossa asutaan edelleen ja nyt näyttää siltä että tämä on aika lopullinen tilanne.
Kävin eilen miehen luona kun hän pyysi käymään ja lupasi olla selvänä.
No eihän se tietenkään ollut ihan selvä. Näytti ihan kauhealta. Naamassa varmaan parin viikon sänki (tai oikeastaan jo parta) ja muutama tikki viimeisen kompuroinnin seurauksena. Puheet olivat tosi masentuneita ja sääliä herättäviä. Aina se onnistuu saamaan minussa pintaan tämän hirveän syyllisyyden tunteen siintä että olen jättänyt hänet. Asunto pitää nyt myydä kun hänellä ei ole enää töitä. Siinä on mulle taas uusi aihe tuntea syyllisyyttä. Ja mies vain hokee miten paljon mua rakastaa ja haluaa takaisin,mutta juomista ei kuulemma pysty kokonaan lopettamaan.
Nyt pitäisi päästä heti kokoukseen (tarkoitan Al-anonia), mutta sinne pääsen vasta torstaina.
Tuntuu että aina kun luulen päässeeni askeleen eteenpäin otan taas kolme taaksepäin.
aikku47
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 77
Liittynyt: 5.5.2007 18:38:54

Re: Miten uskaltaa enää toivoa parempaa?

ViestiKirjoittaja narkin äiti » 22.7.2008 08:14:54

Pitää vain vakuuttaa itselleen ettei miehen tilanne ole omaa syytä vaan hänen juomisensa syytä.
Hän juo ja sotkee elämänsä, et sinä!

Minuakin sydäntä riistää kun lapsi on ilman ruokaa mutta sitä joutuu vaan itselleen selittämään kerta toisensa jälkeen ettei ole minun vikani jos hänen rahoilleen löytyy muuta käyttöä kuin kaupassa käynti.
On hänen oma vikansa jos hänellä ei ole rahaa.

On sinun miehesi oma vika jos hänellä menee huonosti. Hän voi valita haluaako hän juoda ja pilata elämänsä vai ei, et sinä hänen puolestaan juomista valitse.
Johan sinä teit kaikkesi eikä se auttanut. Sano hänellekin se, että sinä yritit jo eikä se auttanut.

Tsemppiä vaikean hetken yli niin se taas helpottaa. Joskus jo käy jossain baarissa siellä istuu pilvin pimein miehiä itkemässä ja syyttämässä juomisestaan vaimoa joka lähti, vei lapset ja kodin. Kaikki he löytävät syyn juomiseen jättäneestä vaimosta ja lähteneistä lapsista. Kenenkään en ole kuullut sanovan, että vaimo lähti koska minä join.
narkin äiti
 

Re: Miten uskaltaa enää toivoa parempaa?

ViestiKirjoittaja Kultakala » 23.7.2008 18:25:13

aikku47 kirjoitti: Ja mies vain hokee miten paljon mua rakastaa ja haluaa takaisin,mutta juomista ei kuulemma pysty kokonaan lopettamaan.


Varmasti rakastaa. Mutta ei se riitä. Kuten n-äiti totesi, sinähän teit pitkään kaikkesi. Paha tuohon muuta on mennä sanomaan. Voisihan sitä sanella ehtoja: jos sinä todella rakastaisit minua, hyväksyisit minut kaikkine vikoineni... Tai jos SINÄ todella rakastaisit, lopettaisit juomisen. Se on loputon suo.

Olet tehnyt sen, mikä on selkeää: et halua alkoholia kolmanneksi pyöräksi suhteeseen. Se sairaus on teidän välillänne estämässä aidon yhteyden. Jatkuvasti on huomioitava, mitä päihde tänään haluaa.
"Sattuuhan sitä."
Sanovat ne, joille ei ole sattunut.
Avatar
Kultakala
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 4330
Liittynyt: 5.12.2006 11:02:41

Re: Miten uskaltaa enää toivoa parempaa?

ViestiKirjoittaja petewee 1 » 6.8.2008 14:55:26

Heips Aikku !
En tiedä, oletko käynyt ketjussani, jossa olen setvinyt vaimoni alkoholismia, mutta haluaisin rohkaista sinua, koska tunnen sielujen sympatiaa sinua kohtaan.
Meillä olisi taatusti kaatunut liitto siihen, ellei hän viimetipassa olisi alkanut tosissaan pyrkiä kuiville ja eihän se sanottu ole vieläkään. Ehkä kolmen raittiin vuoden jälkeen voisin nimittää häntä raittiiksi alkoholistiksi. Alkoholismihan on laatuaan parantumaton,etenevä ja tappava, mutta sen kanssa voi elää raittiina.
En kyllä tiedä, paljonko vaimooni viakutti sekin, että talo,auto ja melkein kaikki maallinen mammona on hankittu ennen hänen elämääni tuloa, joten paljoa ei olisi mukaansa saanut, jos oltaisiin erottu.
Hänen raittiutensa on vasta alkutaipaleella, mutta kyllä läheinen huomaa sen, onko toinen tosissaan vai ei.
Olet valinnut itsellesi ja elämällesi oikean suunnan, kun hankkiuduit eroon miehestä, joka ei edes tosissaan yrittänyt. En minäkään ole mikään pään silittelijä, mutta tukeni annan ja koitan olla kärsivällinen tasan niin pitkään, kun toinen pysyy lupauksissaan ja käy terapiassa. Kuitenkin koitan jatkuvasti varautua siihen, että se retkahdus tulee jossakin vaiheessa ja sitä en pitkään katsele.
Toivotan sinulle kaikkea hyvää. Tekstistäsi näkee, että sinulla on sana hallussa ja kuvailet varsin hyvin tilannetta, jossa toinen juo ja lupailee tyhjiä. Siitähän me kaikki alkoholistien läheiset olemme kärsineet ja kärsimme ehkä lopun ikäämme. Tsemppiä !!!
petewee 1
 

Re: Miten uskaltaa enää toivoa parempaa?

ViestiKirjoittaja petewee » 6.8.2008 15:14:44

Pieni korjaus : Ed.viestin nikki on "petewee1", koska pyyhkäisin vahingossa evästeet pois ja jouduin kirjautumaan uudelleen uudella nimimerkillä. Olen kuitenkin se "sama" petewee...
petewee
 

Re: Miten uskaltaa enää toivoa parempaa?

ViestiKirjoittaja aikku47 » 1.3.2009 07:57:20

Palaan taas pitkästä aikaa.
Meillä tilanne on lyhykäisyydessään se että ollaan asuttu erillämme jo vuosi. Erohakemuksen laitoin eteenpäin joulukuussa kun näytti siltä ettei miehen juominen tule loppumaan. Nyt hän on hämmästyttänyt kaikki meidät läheisensä ja ollut raittiina kaksi kuukautta. Enää ei puhu kohtuukäytöstä vaan oikeasti raittiudesta. Ollaan tavattu vain pari kertaa näiden kahden kuukauden aikana, mutta hän selvästi odottaa että kaikki palaa nyt ennalleen. Olen itse aika eksyksissä ajatusteni kanssa. Toisaalta haluan uskoa häneen,mutta kaikkea tapahtunutta on niin vaikea unohtaa ja antaa anteeksi. Oma toipuminen on vielä niin alussa. Olen vasta saanut elämäni täällä uudessa kodissa järjestykseen ja tiedän ettei kahden kuukauden raittius ole vielä paljon mitään.
Toisaalta tunnen itseni roistoksi kun en osaakkaan antaa anteeksi nyt kun toinen toimii niin kuin olen toivonut.
palaako luottamus toiseen koskaan täydellisesti? Oppiiko sitä elämään ilman toisen jatkuvaa tarkkailua mahdollisen juomisen suhteen?
Voi kun osaisi katso kristallipallosta miltä tulevaisuus näyttää.
aikku47
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 77
Liittynyt: 5.5.2007 18:38:54

Re: Miten uskaltaa enää toivoa parempaa?

ViestiKirjoittaja exjuoppo » 1.3.2009 08:34:50

#...ollut raittiina kaksi kuukautta..#
En löisi vetoa pysyvän raittiuden puolesta edes palaneen puupennin vertaa. Noin kolmen kuulauden kohdalla tulee ensimmäinen todellinen koettelemus. Seuraava siinä puolen vuoden jälkeen. Sitten ne harvenevat, jos pysyy juomatta.

Pari kolme vuotta alkaa jo antaa toivoa raittiudesta. Raittius ja juomattomuus ovat eri asia. Juomaton kykenee olemaan ilman viinaa, jos kovasti yrittää. Raitis taas ei tarvitse viinaa enää mihinkään, koska juomisen syyt on selvitetty, eikä alitajunnassa enää ole menneisyyden peikkoja.

Molemmille on yksi yhteinen tekijä. Kaikki romahtaa käsiin, jos erehtyy ottamaan yhdenkin ryypyn.

Se, mitä aiot tehdä tuon suhteen kanssa, on eri asia, enkä siihen anna ohjeita. Ihmissuhteista ja niiden kiemuroista on sivullisen syytä pysyä kaukana.
exjuoppo
 

Re: Miten uskaltaa enää toivoa parempaa?

ViestiKirjoittaja Piritta » 1.3.2009 13:04:37

exjuoppo kirjoitti:Raittius ja juomattomuus ovat eri asia. Juomaton kykenee olemaan ilman viinaa, jos kovasti yrittää. Raitis taas ei tarvitse viinaa enää mihinkään, koska juomisen syyt on selvitetty, eikä alitajunnassa enää ole menneisyyden peikkoja.



tää oli kiwa :D
"elä omaa elämääs äläkä miehen, muuta suhtautumistas ja päästä irti riippuvuudestasi..Se on sun korvien välissä vaan eikä oikeasti tähtää sua ysimillisellä" -sintinäippä-
Avatar
Piritta
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 717
Liittynyt: 7.10.2008 17:29:09
Paikkakunta: Suomi

Re: Miten uskaltaa enää toivoa parempaa?

ViestiKirjoittaja marik » 1.3.2009 15:06:47

"Noin kolmen kuukauden kohdalla tulee ensimmäinen todellinen koettelemus. Seuraava siinä puolen vuoden jälkeen. Sitten ne harvenevat, jos pysyy juomatta".

Tämä oli nyt erityisen kiinnostava!
Kerrohan ex-juoppo, jotain tästä jaksottamisesta. Mihin se perustuu? Ihan uutta tietoa minulle, en näköjään tiedäkään vielä kaikkea, hih! :mrgreen:
marik
 

Re: Miten uskaltaa enää toivoa parempaa?

ViestiKirjoittaja exjuoppo » 1.3.2009 17:42:18

Nuo mainitut "ahdistuspaikat" on ihan tilastoitu. Minullekin lyötiin joskus aikoinaan A-klinikalla sellainen käyrä eteen, jossa näkyi tuo kolmen kuukauden sykli. Käytännössä se on todettu ainakin siinä hoitomestassa, jonka avulla lopulta raitistuin. Sama pätee pitkälle tuolla ryhmissäkin, eli sinne lappaa välillä innokasta porukkaa, jota häipyy ja ainakin harvenee neljännesvuoden jälkeen. Tulee niitä tokaisuja, "ettei tää oo mun juttu." Ja eikun juomaan...

Ei se tietenkään päivälleen noin mene, mutta suuntaa antavia nuo luvut ovat.
exjuoppo
 

Re: Miten uskaltaa enää toivoa parempaa?

ViestiKirjoittaja marik » 1.3.2009 21:02:06

Kiitos informaatiosta exjuoppo! Näin sitä oppii uutta joka päivä.
marik
 

Re: Miten uskaltaa enää toivoa parempaa?

ViestiKirjoittaja aikku47 » 11.3.2009 08:02:13

Voipi olla ettei tarvitse enää pohdiskella että luottaako vai ei. Kerroin miehelle että tarvitsen aikaa rakentaa suhdetta uudelleen kaiken tapahtuneen jälkeen. Hän ilmoitti että minulla on elämässä tärkeysjärjestys pielessä kun en aseta häntä kaiken edelle. Hänelle kuulemma vaimo on tärkein maailmassa. Joopa joo nyt olen sitten se tärkein maailmassa kun pullo on ainakin toistaiseksi pistetty syrjään.
Tämän keskustelun jälkeen ei ole sitten ottanut mitään yhteyttä viikkoon. Ilmeisesti en edelleenkään osaa "tukea" häntä oikein. Siis ainakaan hänen mielestään.
Hitto, että olen kyllästynyt tähän jatkuvaan tunteitteni selittämiseen. Hän ei tule varmaan ikinä tajuamaan että minäkin olen sairastunut hänen juomisensa seurauksena. Enkä tosiaan jaksa sitä hänelle enää selitellä. Miettiköön nyt aivan rauhassa ja tehköön kerrankin omat ratkaisunsa.
aikku47
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 77
Liittynyt: 5.5.2007 18:38:54

Re: Miten uskaltaa enää toivoa parempaa?

ViestiKirjoittaja Sevilla » 11.3.2009 10:05:18

aikku47 kirjoitti:Hän ilmoitti että minulla on elämässä tärkeysjärjestys pielessä kun en aseta häntä kaiken edelle. Hänelle kuulemma vaimo on tärkein maailmassa. Joopa joo nyt olen sitten se tärkein maailmassa kun pullo on ainakin toistaiseksi pistetty syrjään.


Ikävä todeta mutta tällaiset "vaatimukset" kuulostavat siltä, että miehesi tie juomattomuuteen ja raittiuteen on vielä erittäin pitkä. Eikös tällainen niin sanottu toisen manipuloiminen kuulu taudin kuvaan.

Keskity itseesi ja omaan hyvinvointiisi. Se on parasta mitä voit itsellesi tehdä. Voimia!!!
Sevilla
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 165
Liittynyt: 1.12.2008 19:27:28

EdellinenSeuraava

Paluu Kotikanava

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 8 vierailijaa