Olet täällä

Perhe-elämä huumeiden ja alkoholin varjossa

Käyttääkö puolisosi, läheisesi tai vanhempasi alkoholia ongelmallisesti? Älä jää yksin. Kotikanavalla keskustellaan asioista ja ongelmista, joihin voi törmätä kotona alkoholin kanssa.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Re: Perhe-elämä huumeiden ja alkoholin varjossa

ViestiKirjoittaja malibu (ei kirj.) » 26.10.2009 23:31:43

^Tuo on ihan selkeä merkki et on opiaattiviekkareissa. Valuuko silmät ja nenä, palelee ja sattuu joka paikkaan. Maha kenties sekasin tai oksettaa? Tuosta ei kyl kande ainakaan ottaa mitään itseensä, koska viekkareissa on aina vittumaisella tuulella ja opiaattiviekkarit on yhdet karseimmista, koska bubressakin ne kestävät 3 viikkoa ja vasta ½ vuoden päästä osaa olla iloinen pienistä asiosta, aluksi on masentunut. Mikäli on pitkään käyttänyt, on aika samanlainen hlö kuin kamoissaankin, koska silloin kamaa otetaan vain siksi, että olisi normaali, terve olo... Nuo viekkarit ja suonensisäinen käyttö viittaavaat kyllä melko vahvaan riippuvuuteen, vielä jos tietäisi kauanko käyttö on jatkunut; ni voisi lähes varmuudella sanoa, pääsisikö korvaushoitoon vai ei. Jonot sinne tosin ovat paikoittain todella pitkät; pääkaupunkiseudulla jopa pari vuotta. Täällä 120 kilsaa landemmalla lähdes vuoden.

Riittääkö motivaatio lopettamaan? Kauan on käyttänyt? Mikäli on käyttänyt kauan ja just iv:sti, olisiko mahdollista että jos hän hakeutuisi korvaushoito-jonoon (saisi siis bubrenorfiinit klinikalla valvotusti alkuun ja myöhemmin koti-lääkkeitä oikein otettuna jos täyttää kriteerit), että voisitte silloin olla yhdessä ilman viekkareita, piikkiä ja niin, että klinikalla valvotaan lääkkeen ottoa; että se tulee otetuksi oikein?

Mä ite kirjotan ex-käyttäjän näkökulmasta ja oon pienellä annoksella kh:dossa (4mg, normi-annos on 18-24mg alkuun, mut mä tahdon lapsia reilun 2 vuoden päästä ja olla silloin täysin streitti). Meillä mies ei käytä kuin todella satunnaisesti pilveä ja sitäkään ei käyttänyt kun alettiin reilut 5 vuotta sit seukkaamaan (mä käytin kaikkea pilvestä herskaan tuolloin), mut pari vuotta sit kännissä työkaveri sai sen puhuttua polttamaan 4 vuoden tauon jälkeen, jonka jälkeen jos mä oon polttanu (erittäin satunnaista, joskus lähes viikon iltaisin mut 3kk:tta saattaa olla taukoa seuraavaan kertaan ja en oo koukussa & mies hyväksyy ganjan), on aika usein polttanut vähän myös itse. En sitä hänelle oo siis tyrkyttäny vaa kysyn tahtooko polttaa vai säästää vaik oliskii mun ja välil sanoo et mä voin polttaa ja välil kysyy et miks edes kysyn et polttaa tietty vähän. Mies on kunnon, hyväpalkkaisessa työssä ja mä täl hetkel työtön, mut on kuitenkin (vm. -82) vajaat pari vuotta poltellut noin 10 vuotta sit melko säännöllisest opiskellessa.

Oon kirjoittanu muutaman kerran tuonne "palauttakaa maanpinnalle ihastuksesta narkkariin" ja "lapseni on narkomaani" ketjuihin parin muun entisen käyttäjän kanssa antaakseni näkökulmaa käyttäjän motiiveihin ja kertoakseni mitä mieltä olen ollut ihmisten käytöksestä omasta mielestäni.

En ole edes kannabiksen kannattaja ja koen, että nyt kun olen hoidossa ja vaikka tällä hetkellä olenkin työtön; voin paremmin kuin vuosiin enkä tahdo enää käyttää, koska olen jo päässyt 10 vuoden jälkeen pois kaveri-porukoista ja tästä "ihannoivasta asenteesta" huumemaailmaa kohtaan.

Tsemppiä sulle, jos mies itse tahtoo parantua, se voi hyvinkin onnistua. Mä pystyin lähes 4 vuotta sit jättämään amfetamiinin ja reilu 4 vuotta sit jätin heroiinin, ecxtasyn ja DXM:n. Ainoa oikeastaan joka jäi häiritsemään oli tuo bubrenorfiini, jota en pystynytkään jättämään. Nyt olin vajaa 2kk:tta sit tietenkin vapaa-ehtoisesti (ja onnellinen että yleensäkin pääsin niin hyvään hoitoon) Järvenpään sosiaalisairaalassa n. kk:den, jossa korvaushoidon tarve arvioitiin ja hoito aloitettiin. Myös mt-ongelmat arvioitiin siellä. Mulle kh oli oikeastaan ainoa vaihtoehto, koska yritimme klinikkamme päihdelääkärin kanssa Ardinexilla vieroittaa mut Subutexistä, mutta retkahdin aina siihen uudelleen. Kaikilta paikkakunnilta ei Järvenpäähän saa rahoitusta ja mullakin sen sit maksoi miekkari loppupeleissä; ku olin siellä aiemmin käynyt pers. häiriö ja ADHD-testeissä.

Et ole kovin paljoa ehtinyt vielä kirjoittaa, mutta jäin vain miettimään sitä, että onko miehesi sun takia ilman kamaa, vai eikö hän nyt saa sitä jostain syystä? Hänelle suosittelisin ehdottomasti avo-hoitoa a-klinikalla ja ehkä sun kandeis käydä katsastamassa Nar-anon-ryhmä (muistaakseni noin se lyhennys) tai jos sellaista ei paikkakunnalla ole, niin Al-anon-ryhmä joista ensimmäinen on narkomaanien läheisille ja toinen alkoholistien (mutta jos ei NAr-anonia ole, niin myös narkomaanien läheisiä saattaa löytyä Al-anon ryhmästä).

Toivottavasti saat selvitettyä tahdotko jatkaa miehesi kanssa vai et? Mielestäni sun kannattaisi keskustella siitä että mitä hän käyttää, kauan on käyttänyt ja aikooko yrittää edes lopettamista; sä huomaat kyllä eleistä ja ilmeistä (esim. "voin lopettaa koska vain, ei mulla oo ongelmaa"), onko hän tosissaan. Oon tuolla kirjoittanut et jos huumeongelmaa on, ni piikki menee kyllä kaiken muun edelle ja itsekin viekkareissa vittuilin äijälle joskus ihan vain siksi; et saisin luvan hakea kamaa.. :roll:

Paljon voimia sinne! <3

PS. Mä oon muuttunu tosi paljon myös miehen mielestä tän hoidon myötä, vaikka alle 2kk:tta siviilissä ollut. Mul todettiin tuolla sairaalassa kyl epävakaa pers. häiriö ja siinä on vielä opittavaa; kilahtelen välil lähes syyttä, mut asenteet ja luotto siihen, et pystyn elää ilman kamaa ja piikkiä muuttu tuona aikana paljon. Oltais erottu, jos hoito ei olis onnistunut... Mut en mä mitään liikoja toivoja halua antaa, koska mä olen tahtonut itse lopettaa jo 5-6 vuotta; en vain siihen ollut aluksi valmis ja sen jälkeen oli koulua ja töitä joten hoitoon ei ollut mahdollista päästä.
malibu (ei kirj.)
 

Re: Perhe-elämä huumeiden ja alkoholin varjossa

ViestiKirjoittaja SouthernSun » 27.10.2009 16:15:40

Rauhoittaviin mies sanoo olevansa koukussa. En tiedä olisiko korvaushoidosta apua, koska piikittäminen ei ole jokapäiväistä. Hän käyttää silloin kun ainetta on saatavilla ja on rahaa. Hän sanoo ettei ole koukussa aineeseen jota piikittää, mutta tätä epäsäännöllisen säännöllistä käyttöä on kumminkin jo melkein kolme vuotta takana. Rauhoittavat ovat olleet kuvioissa vuosikaudet. Mies on kertonut käyttäneensä huumeita yli kymmenen vuotta. Takana on joitakin selviä kausia ennen meidän tapaamistamme.

Mies on ollut päihdehoidon asiakas koko sen ajan kun olemme olleet yhdessä. Monesti hän on sanonut haluavansa lopettaa, mutta ei kuitenkaan oikein tee asian eteen mitään. Ennen ajattelin, että hän oikeasti haluaa lopettaa, enää en tiedä mitä uskon.

Paikkakunnalla jossa asun ei ole nar-anon ryhmiä, vain AA ja Al-anon. Olen pitkän aikaa ajatellut Al-anoniin menoa, mutta ei ole vielä rohkeutta/halua sinne mennä.

Mies kärsi vieroitusoireista pari päivää, tänään sai sitten omia lääkkeitään. Siitä olen kyllä iloinen, että kärsi ne kotona (vaikka olikin vittumainen kusipää) eikä mennyt jonnekin ryyppäämään, niin kuin on aikaisemmin tehnyt.
SouthernSun
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 13
Liittynyt: 7.10.2009 07:38:15

Re: Perhe-elämä huumeiden ja alkoholin varjossa

ViestiKirjoittaja Liskoli » 28.10.2009 02:50:21

Voi että, miten vaikuttaakin samalta sun tunteet ja ajatukset kun mullakin. Mä seurustelen kylläkin vaan pilveen tosi koukussa olevan miehen kanssa, jolla ollu vaikka mitä huumeita ennen kun ollaan seurusteltu ja sen lisäks se on väkivaltanen mua kohtaan ollu ja kontrolloi mun tekemisiä ihan liikaa. Mä taas välillä oikeen toivon ja odotan että se lähtis, mutta en pääse siitä eroo millään. On se vaikeeta kai aina, en myös aina halua siitä eroon, liekö sitten sitä läheisriippuvuutta vai mitä onkaan.. Voimarutistus sulle, kaikkein parastahan ois, että sais omat ajatuksensa selkiytettyä niin tietäis kuinka lähteä jatkamaan.
Liskoli
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 29
Liittynyt: 8.10.2009 23:55:07

Re: Perhe-elämä huumeiden ja alkoholin varjossa

ViestiKirjoittaja SouthernSun » 30.10.2009 13:51:06

Tuli taas riita kun mies ruinasi rahaa kaljaan. Ärsyttää ihan hirveästi kaikki ne sen puheet "minä nyt vaan pyysin yhtä asiaa etkä voinut siinäkään auttaa" "no ei tavata sitten koskaan" blaa blaa blaa voi helvetti mikä marttyyripaska. Hän käyttäytyy niin kuin lapset olisivat vain minun projektini, hänellä on oikeus mennä minne vaan, tehdä mitä vaan ja minulla pitää vain hyväksyä.

Ärsyttää että kuitenkin yritän aina sovitella riitoja ja yritän suostutella häntä olemaan selvin päin tai olemaan meidän kanssa. Ei siitä mitään hyötyä kuitenkaan ole. Aikuinen mies tekee mitä tekee enkä minä sille kuitenkaan mitään voi. Mietin joka päivä eroa ja minkälaista olisi olla yksin, mutta sitten kun pitäisi tehdä se viimeinen askel, niin peräännyn.
SouthernSun
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 13
Liittynyt: 7.10.2009 07:38:15

Re: Perhe-elämä huumeiden ja alkoholin varjossa

ViestiKirjoittaja Liskoli » 4.11.2009 15:00:35

Totta, aikuinen mies tekee niinkuin tekee eikä sille loppujenlopuksi voi paljon mitään. Niin ärsyttävää kuin se onkin. Alkuun sen jotenkin yrittää aina unohtaa, että on ollut ärsyttäviä juttuja ja koittaa nauttia elämästä ja ajatella vaan hyviä asioita, sitten koittaa pyydellä vähentämään ja olemaan selvin päin ja yrittää keksiä kaikkea muuta sen päihteidenkäytön tilalle, mutta mulla tulee välillä sellanen olo että: ihan sama mitä teet, mä en jaksa koko ajan valittaa vaan kaikesta, tee mitä lystäät. Ja ero on päivittäin mielessä ja se oma paha olo ja kuitenkin se toive jos joskus ehkä vielä olis paremmin asiat tässä yhteiselämässä.Ei jotenkin uskalla/halua irrottautua lopullisesti. Jossain vaiheessa tuntuu että se ero on ainut ratkasu kaikkeen ja sitten taas miettii haluaako sittenkään jäädä yksin ja onhan siinä miehessä kuitenkin omat hyvätkin puolensa yms. Tulee yksi päivä kun kaikki tuntuukin mukavammalta ja heti unohtuu kaikki surut ja eroajatukset hetkeksi. Kunnes ne tulee uudelleen heti kun taas toinen puoli siitä ihmisestä tulee esille. Ajatusten vuoristorata! Tuntuu välillä että on sitä ihminen hyvä valehtelemaan, kun pystyy jopa itse itselleen valehtelemaan. On se sellasta, mutta mekin ollaan ihmisiä ja meillä on inhimilliset tunteet, ei kaikkea voi aina järjellä ratkaista. Jos voisi niin huomattavan moni asia vois olla helpompi tässä elämässä. Voimia sulle!
Liskoli
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 29
Liittynyt: 8.10.2009 23:55:07

Re: Perhe-elämä huumeiden ja alkoholin varjossa

ViestiKirjoittaja SouthernSun » 5.11.2009 08:31:04

Liskoli: Olen ihan samaa mieltä. Nyt minulle on tullut jonkinlainen välinpitämättömyys kun olen ymmärtänyt etten tosiaankaan voi tehdä mitään mikä saisi hänet lopettamaan tai edes vähentämään. Ainut mikä minua pidättelee on lapset. Tuntuu että jos nyt eroan, niin veisin lapsilta isän. Järjellä taas kun ajattelee niin tiedän että päihteet ovat jo vieneet heiltä isän. Ei se minun tehtäväni ole ylläpitää isäsuhdetta, vaan miehen. Tietenkin yrittäisin kaikin tavoin tukea sitä, mutta en voi saada miestä olemaan kunnon isä jos hän ei siihen kykene.

Ennen tukeuduin hyviin aikoihin ja muistoihin, mutta eipä niitä nykyään ole edes ollut. En oikeastaan keksi edes mitään hyvää syytä miksi jäädä. Ei hän edes yritä enää. Olisi edes katumusta reissujensa jälkeen, mutta ei.
SouthernSun
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 13
Liittynyt: 7.10.2009 07:38:15

Re: Perhe-elämä huumeiden ja alkoholin varjossa

ViestiKirjoittaja malibu » 12.11.2009 15:53:35

Southernsun, ootko miettiny, et jos eroat, ni mies joutuisi pakostakin olla selvänä, jotta voisi tavata lapsiaan. Meil mikäli vaa päihteidenkäyttö on tullut ilmi, joutuu testit antamaan 2krt/kk, jotta saa tavata lapsiaan lainkaan.

Mut mietin vaa lapsianne. Meil mun sisko (joka on reilu 4v mua nuorempi) ja myös toinen sisko ei tahdo alkoholinkäyttöä pahemmin kotiin, koska ovat molemmat pelänneet meijän iskää ku se on ollu kännissä. Puhumattakaan muusta käytöstä (nuoremman siskon mies poltti pilveä vuosikaudet mut lopetti, koska tahtoi elää siskon kanssa ja nyt 4kk:nen laps). Lapset tajuaa vaa niin paljon, ei ehkä itse asiaa vielä, mut myöhemmin. Ilmapiiri kertoo niin paljon. Itse en tajunnut et iskä oli kännis ku uhkaili tappaa meidät tai itsensä, tiedän sen vast nyt...

Voihan yhdessä olla vaik ois 2 asuntoa. Sopii vain, et kumpakaan ei pidä toisia. Se toinen kämppä olis ns. "sekoilukämppä" eli mies vois tulla sun ja lasten asuntoon vain selvänä. Voimia toivotan ja heitin vain ilmaan tällaisen ajatuksen.. Sä tietenkii itse päätät minkälaista elämää tahdot elää, mut mä uskon kyl et myös lapset olisivat onnellisempia alku-järkytyksen jälkeen kun huomaisivat kuinka paljon "rennompi" äiti on, ku ei tarvi kokoajan miettiä et mitä mies tekee, missä tai missä kunnos... Se auttais myös katsomaan teidän suhdetta vähän etäänpänä, vähän ulkopuolisena, ja saattaisi auttaa teitä molempia (miestä ja sua) miettimään, et mitä haluatte...

Kun niin ikävä tosiasia ku se onkin, niin addikti pystyy vain itse tekemään lopettamispäätöksen, sitä ei kukaan muu hänen puolestaan tee! Mä voin vielä sanoa tän addiktin näkökulmasta, koska ite olen sellainen (tosin kh:ssa). Yririn ite monta kertaa miehen takia lopettaa mut eihän se onnistu jos ei itse ole omaa pohjaansa löytänyt..

Mut paljon voimia!
Katoava luonnonvara, omilla aivoilla ajatteleva yksilö! Liian monta lokeroa johon tulisi itsensä lokeroida; no way!
Avatar
malibu
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 5957
Liittynyt: 27.8.2004 23:29:56
Paikkakunta: Rottalabra, testimaailma

Re: Perhe-elämä huumeiden ja alkoholin varjossa

ViestiKirjoittaja SouthernSun » 13.11.2009 14:29:01

Kyllä se taitaa nyt olla niin, että ero tulee. Miehellä viikon ryyppyreissu takana, pyysin yhtä päivää että olisi ollut lapsien kanssa, niin ei käynyt. Pystyi olemaan selvänä vaan sen ajan, että kävi täällä suihkussa, vaihtoi vaatteet ja lupaili tyhjyyksiä. Nyt on taas jossain sekaisin. Ei minua edes itketä. Nyt on tullut vahvempi halu pois tästä tilanteesta ja aloittaa uusi, oma elämä ilman tuota jatkuvaa taakkaa. Laatikkoja on nyt pakattu ja avaimet omaan asuntoon saatu. Nyt pitää vaan uskaltaa lähteä. Pelottaa, mutta silti hyvä olo.
SouthernSun
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 13
Liittynyt: 7.10.2009 07:38:15

Re: Perhe-elämä huumeiden ja alkoholin varjossa

ViestiKirjoittaja Kuitenkin » 17.11.2009 01:38:29

Paljon voimia ja halauksia sulle!
Kuitenkin
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 114
Liittynyt: 24.8.2009 23:21:53

Re: Perhe-elämä huumeiden ja alkoholin varjossa

ViestiKirjoittaja Liskoli » 30.11.2009 07:33:59

Miten menee? Muutitko pois? Voi kun mäkin pääsisin tästä, mutta ei onnistu kun mies ei lähde vaikka kuinka pyytäisin ja itsellä ei ole rahaa että voisin. Mutta toivon että sulla on asiat nyt paremmin :)
Liskoli
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 29
Liittynyt: 8.10.2009 23:55:07

Re: Perhe-elämä huumeiden ja alkoholin varjossa

ViestiKirjoittaja SouthernSun » 17.3.2010 04:15:20

Pitkä, pitkä aika kun viimeksi kirjoitin. En halunnut enää ajatella koko tilannetta kun miehen tila vaikutti niin huonolta.

Mutta nyt,
mies kävi vankilassa istumassa ja ulos tuli muuttunut mies. Ei huumeita, ei alkoholia, pelkästään mielialalääkkeet. Nyt hän on mukava, hauska, osallistuva isä, huolehtiva poikaystävä, osallistuu kodinhoitoon, haluaa tehdä asioita kanssani..Nyt hän on kaikkea sitä, mihin aikaisemmin pystyi vain jos osti suurella summalla päihteitä. Tiesinhän minä, että kaiken sen paskan alla oli oikeasti hyvä mies. Olen niin onnellinen. Nyt tämä päätös olla päihteetön ei tullut minun suustani, ei ollut pakotettu, vaan mies itse päätti pyrkiä parempaan. Samalla kuitenkin on pelko sisimmässä ettei tämä kestäisi, että takapakkia tulisi. Turhaanhan minä sitä kuitenkin etukäteen murehdin, se tapahtuu, jos tapahtuu, nyt täytyy vain olla miehen tukena. Pitkästä aikaa tulevaisuus vaikuttaa oikeasti hyvältä.
SouthernSun
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 13
Liittynyt: 7.10.2009 07:38:15

Edellinen

Paluu Kotikanava

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 10 vierailijaa