Olet täällä

Käytännön apua!?

Käyttääkö puolisosi, läheisesi tai vanhempasi alkoholia ongelmallisesti? Älä jää yksin. Kotikanavalla keskustellaan asioista ja ongelmista, joihin voi törmätä kotona alkoholin kanssa.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Käytännön apua!?

ViestiKirjoittaja Vieras » 31.10.2010 20:27:43

Hei! Haluaisin saada käytännön neuvoja huumeriippuvaisen poikaystävän kanssa elämiseen. Ongelma on ensinnäkin se, että poikäystävä antaa käytöstään todella kaunistellun ja sensuroidun kuvan eikä myönnä mitään vaikka heittäisi mitä todisteita pöytään. En saa häntä avautumaan vaikka kuinka rakentavasti ja tukevasti puhuisin ja koittaisin vakuuttaa, että en suutu, koitan vain ymmärtää ja tukea. Miten siis saada mies myöntämään tosiasiat jotta niistä voitaisin edes alkaa puhua?

Toinen ongelma on se, että kun retkasdus tulee eikä hän sitä minulle millään myönnä, joudun ns. etsimään todisteita epäilyjeni tueksi. Touhu menee siis käytännössä taskujen tonkimiseksi ja viestien lukemiseksi mitä en tässä tilanteessa edes pitä minään muuna kuin täysin oikeutettuna käytösenä. Mitä siis tehdä kun löytää esimerkiksi pillereitä tai piikkejä toiselta? Jos sanon niitä löytäneeni ja näytän todisteet, hän väittää niiden olevan jonkun muun ja kääntää välittömästi huomion törkeään tonkimisprojektiini. Kova halu tulee yleensä myös ottaa vain nämä tarvikkeet häneltä pois ja olla asiasta hiljaa, niin typerää kuin se onkin eikä auta yhtään mitään mutta jotenkin helpottaa omaa oloa sen pienen hetken.Olisi kiva kuulla muiden kokemuksia ja neuvoja näihin arkipäivän ongelmiin huumeriippuvaisen kanssa.
Vieras
 

Re: Käytännön apua!?

ViestiKirjoittaja Neve R » 10.11.2010 14:34:00

Vieras, hyvä kun olet hakenut apua tilanteeseesi, mutta paremmin huumeiden väärinkäyttäjiien asioista tietäviä löytynee Vilpolasta. Voimia kamalasti ja hyvä kun olet löytänyt tänne päin!
I've learned that no matter what happens, or how bad it seems today, life does go on, and it will be better tomorrow.
-Maya Angelou-
Avatar
Neve R
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 42
Liittynyt: 11.6.2010 21:35:51

Re: Käytännön apua!?

ViestiKirjoittaja UusiTäällä » 10.11.2010 18:24:22

Moi Vieras! Minä kamppailen tismalleen saman ongelman kanssa ja olen ollut hukassa.
Mä olen ottanut linjan, että en lue toisen viestejä ja tongi taskuja yms, koska en tekisi niin kenenkään toisenkaan kanssa. Olen myös hyväksynyt sen, että totuutta en saa hänestä välttämättä koskaan ulos. Hän elää päihderiippuvaisen elämää, minä en suostu pyörittämään omaani hänen päihteiden käyttönsä ympärillä.
Juuri nyt meillä on ikävä episodi päällä, ja olen huolesta ja surusta soikea, kävellyt kadulla kuin zombie viime päivät. En pysty nukkumaan. Tuhat tunnetta - huoli jollaista en edes tiennyt että voi kokea, hämmennys siitä miksi joku tahtoo tuottaa itselleen niin paljon pahaa ja myös suuri viha siitä, että hän viettää aikaansa mieluummin nistikavereittensa kanssa kuin minun ja surua siitä, että minun rakkauteni ei kelpaa.
Kaiken kaikkiaan, olen jossain oman jaksamiseni äärirajoilla. Mutta samalla olen tehnyt päätöksen, että hän aikuisena ihmisenä elää kuten elää. Minun täytyy tehdä vain päätös sen suhteen, miten haluan elää omaa elämääni.
Varmaa on se, että en halua olla päihderiippuvaisen miehen tyttöystävä. Tarvitsen suhteelta enemmän tasavertaisuutta, luottamusta ja rakkautta. Lisäksi olisi kivaa myös se, jos tietäisi että mies myös muistaisi jälkikäteen edes jotain yhteisistä tekemisistämme, minun ei tarvitsisi pelätä hänen henkensä puolesta ja pohtia, että miksiköhän sen vaatehyllyyn on yhtäkkiä ilmestynyt kommandopipo...
Mä teen surutyötä nyt sen kanssa, että luovun tästä tyttöystävänä olemisesta. Se sattuu aivan käsittämättömän paljon, mutta tiedän että vaihtoehtoja ei ole. Ei rentulla ole voimia olla poikaystävä. Ihmisenä voin tietysti olla hänen kanssaan tekemisissä, mutta en enää parisuhdemielessä.
Mieti sinäkin tarkkaan, mitä oikeasti haluat ja tarvitset.
UusiTäällä
 

Re: Käytännön apua!?

ViestiKirjoittaja Lähe1nen » 11.11.2010 12:33:24

UusiTäällä kirjoitti:Mä olen ottanut linjan, että en lue toisen viestejä ja tongi taskuja yms, koska en tekisi niin kenenkään toisenkaan kanssa.

Tässä on päihderiippuvaisen ympäristölle ainoa toimiva neuvo.
Kaikkinainen tuki ja ymmärtäminen mahdollistaa päiheteiden käytön, vasta kun ympäristö pakottaa kohtaamaan seuraukset, voi ruuppuvaiselle itselleen tulla halu toipua.
Päihderiippuvuus on kuitenkin ihan fyysinen sairaus, aivokemiaa, asia joka ei parane päättämällä ja itsestään, vaan vaatii hoitoa. Se on myös asia, mikä meidän läheisten on vaikea ymmärtää. Me ei voida rakastaa ketään raittiiksi, Voimme vaan käyttäytyä niin, että päihderiippuvainen joutuu kohtaamaan päihteidenkäytön seuraukset ja saa oman halun toipua.
Kuten UusiTäällä sanoi, voi tehdä päätöksen miten itse haluaa elää.
Se päätös myös jokaisen pitää tehdä, koska ketään muuta ei voi muuttaa kuin itseään. Itseään muuttamala voi pakottaa toisenkin muutokseen, ainakin jonkunlaiseen, mutta toista ei voi muuttaa!
Lähe1nen
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 102
Liittynyt: 29.9.2010 19:19:16

Re: Käytännön apua!?

ViestiKirjoittaja UusiTäällä » 11.11.2010 22:52:34

Olen miettinyt tätä aika paljon, pitkälti täällä lukemieni tarinoiden perusteella. Huomasin itsestäni, että mä ensin aloin helposti juuri mahdollistamaan päihderiippuvaisen riippuvaisuutta, eli huolehtimaan ja hoivaamaan. Siinä käy ilmeisesti niin, että itse alkaa tavallaan elää sen päihderiippuvaisen elämää omassa roolissaan huolehtijana.
Ja kyllähän mies sen avun hanakasti otti vastaan. Sillä on edelleen exiäkin jotka tarvittaessa huolehtii sen asioista! Osaa kyllä käyttää charmiaan naisiin.

Nyt mulla on olo, että oikeasti tämä mies ei välitä kenestäkään. Toiset ihmiset ovat olemassa vain hänen tarpeidensa tyydytykseen.
Omalla tavallaan myös oman elämän eläminen ja se, että ei suostu käsittelemään toista vain päihderiippuvaisena vaan vaatii häneltä vastuuntuntoa ja kykyä huolehtia asioista ja osoittaa myös luottamusta hänelle ja kunnioitusta hänen yksityisyyttään kohtaan, on ollut pelottavaa - tiedostan hyvin, että kun mies on käsitellyt ihmisiä lähinnä tarpeiden tyydyttäjänä, mulle hänen elämässään ei välttämättä ole enää paikkaa laisinkaan, kun vaadin tasavertaisuutta enkä vain suostukaan olemaan ihana hoitotäti.
Mutta mutta... lopulta näin pelastan ainakin itseni.
UusiTäällä
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 140
Liittynyt: 10.11.2010 18:34:02


Paluu Kotikanava

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 11 vierailijaa