Olet täällä

Rakkausriippuvuus

Käyttääkö puolisosi, läheisesi tai vanhempasi alkoholia ongelmallisesti? Älä jää yksin. Kotikanavalla keskustellaan asioista ja ongelmista, joihin voi törmätä kotona alkoholin kanssa.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Re: Rakkausriippuvuus

ViestiKirjoittaja vieraampi. » 31.3.2017 12:38:18

Olin juuri käynyt läpi rankan leikkausrumban ja lähes menettänyt pari läheistäni sairauksille. Olin väsynyt olemaan vahva. Kaipasin sitä, että joku ottaisi minut vastuulleen ja saisin olla pieni. Kukkonen tuntui tutulta, turvalliselta, miehekkäältä. Ja Kukkonen oli komea, urheilullinen ja teki minusta naisen.


Noissa elämän taitekohdissa sitä monesti huomaa, että kuinka yksin sitä onkaan.
Silloin on herkin muodostamaan parisuhteen. Ja jos näin on, että parisuhde muodostuu oireena elämäntilanteessa, niin todennäköistä on ettei sitä ole tehty kestämään. Ei se silti varmastikaan väärin ole. Jotainhan se toinenkin siinä on hakemassa, ja tuskin mitään kovin järkevää. Jotkut vaan oireilee pitempään kuin toiset, ja jää roikkumaan toimattomaan suhteeseen vaikka sen syyt oli jossain muualla ja menneet jo.
vieraampi.
 

Re: Rakkausriippuvuus

ViestiKirjoittaja vieraampi. » 31.3.2017 12:41:01

Ja taitekohdissa ja kriisien päätteeksi sitä hakee miehessä eri asioita. Juurikin turvallisuutta ja vaikkapa sitä, että on kätevä käsistään kotona.
Mutta kun aika menee eteenpäin, tärkeäksi nousevat taas kommunikaatio, yhteiset elämänarvot, se että onko hauskaa ja mukavaa, vai ainoastaan pelottavaa ja arvaamatonta.
Prioriteetit muuttuvat.
vieraampi.
 

Re: Rakkausriippuvuus

ViestiKirjoittaja Vieras* » 1.4.2017 06:54:00

Zena Kananen kirjoitti:Kaipa jotain samaa oli siinä, etten kyennyt lähtemään pois niistä tilanteista, joissa Kukkonen ylitti rajani. En vaan pystynyt. Jokin liimasi minut siihen ja tahdoin vaan että tilanne loppuisi, ja minut otettaisiin syliin ja suojaan ja kaikki olisi hyvin.

Karmeaa.



Itsekin jäin vain paikalleni kun ns. paskamyrsky alkoi. Koin että pakoon en pääse (ennenkuin juoppis nukahtaa/sammuu) enkä toisaalta voinut alkaa taistelemaankaan koska häviö olisi ollut varma. Vaihtoehdoksi jäi että laitan pääni pensaaseen. Paradoksaalista on että juoppis kertoi että näihin aggressioihin olisi auttanut kun häntä olisi mennyt halaamaan ja sanomaan että rakastaa. No aika mahdotonta kun oma itsesuojeluvaisto sanoo toista.
Vieras*
 

Re: Rakkausriippuvuus

ViestiKirjoittaja Vieras » 1.4.2017 12:07:32

Jos kääntää sanomansa tai kirjoittamansa asian kuin se kertoisi joku muu ja minusta. Miten reagoisin?
Vieras
 

Re: Rakkausriippuvuus

ViestiKirjoittaja KRSTR » 1.4.2017 23:08:00

Itselläni toi ongelma tulee vastaan etenkin silloin ku yrittää päästä irti tosta opa koukusta. Noi opiaatit kun pakkaa latistamaan tunteita ja silloin ku on ilman niitä ni sillon ne tunteet tulee moninkertaisesti esille ja sillon oikeesti tajuu kuinka yksin on ja se on ainakin itellä yksi syy retkahtamiseen. En haluu mitään narkkisuhdetta enää ku ne ei oo koskaan päättyny mitenkään hyvin ja en myöskään haluu tartuttaa tätä omaa ongelmaa kehenkään "selväjärkiseen" lyyliin, vaikka tuskin ketään sellainen huoliskaan tällästä hunsvottia:)
Viimeksi muokannut KRSTR päivämäärä 2.4.2017 10:01:43, muokattu yhteensä 1 kerran
Avatar
KRSTR
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 88
Liittynyt: 26.8.2014 11:15:02

Re: Rakkausriippuvuus

ViestiKirjoittaja Zena Kananen » 2.4.2017 09:05:50

Se yksinäisyyden työstäminen tässä nyt onkin. Ne kaverit, jotka olivat elämässäni ennen Kukkosta, puuhailevat nyt omiaan. Uusiin ihmisiin tutustuminen kiinnostaa, katsoa mitä elämään voisi löytyä. Se vaan on ihan työtä tuo ihmisiin tutustuminen ja arkensa täyttäminen jollain uudella, enkä jaksa tehdä sitä kuin pisaran kerrallaan. Oon kuitenkin jo edistynyt - jaksanut aloittaa uuden harrastuksen, tavata uusia ihmisiä ja käydä jossain tapahtumissa ja kysellä seuraa niihin. Pikkuhiljaa elämä taas alkaa rakentumaan. Yksinäisiä hetkiä täytän edelleen räpläämällä tuskissani älykännykkääni ja olo tuntuu surkealta.

Minulla oli muuten mahdollisuus löytää uusi Kukkonen :D . Tinderissä tuli vastaan mies, joka teki raivoisasti itseään tykö. Mulle tuli jo sen ulkonäöstä mieleen Kukkonen, mutta erityisesti jutut ja puhetyyli, ja jostain syystä vaan aloin tuntea tuttuutta. Alettiin järjestää tapaamista, mutta kun tapaaminen sitten peruuntuikin ja siirtyi, niin löin jarrut pohjaan. Mies vastaa sanalla "katotaan" ja asiat jäävät leijumaan ilmaan. Kun tapaaminen peruuntui (tai lopulta se ei olisi edes peruuntunut, mutta peruin sen itse kokonaan varmuuden vuoksi), niin vietin koko illan sängynpohjalla surren itseäni. Tuotahan elämäni on ollut monta vuotta, odottamista ja toipumista pettymyksistä. Mikään asia ei edennyt. Nyt näen miten lamaannuttavaa tuo on. No, nyt Kukkosen mielikuvan paikalla oli vaan tämä tummatukkainen versio, mikä sinänsä on jo askel eteenpäin. Kyllä näitä kukkosia siis riittäisi, jos tuollaiseen "katotaan"meininkiin haluaisi takaisin :)

Näin viime yönä unta, jossa kaikki työpaikkani ongelmat tunnustettiin, korjattiin ja pyydettiin anteeksi ja kehuttiin ja kiitettiin toinen toisiamme :D
Avatar
Zena Kananen
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 72
Liittynyt: 25.8.2016 18:59:49

Re: Rakkausriippuvuus

ViestiKirjoittaja KRSTR » 2.4.2017 09:59:20

En voi muuta sulle sanoo minkä oot jo kuullutkin, että älä oo sen entisen kanssa ainakaan enää missään tekemisissä! Niin ja rakkaus voi kyllä olla myös riippuvuus kun ne samat serotoniinit, dopamiinit sekä noradrenaliinit ym aivokemikaalit lyö päälle niin rakastumisessa kuin esim. amfetamiinista. Etköhän sä löydä se oikeen vielä!

Siis en nyt tarkottanu tolla, että ala vetämään A-vitamiinia :lol: vaan noi aivokemikaali jutut oli lähinnä vaan mun omia mietintöjä.
Viimeksi muokannut KRSTR päivämäärä 2.4.2017 10:44:39, muokattu yhteensä 1 kerran
Avatar
KRSTR
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 88
Liittynyt: 26.8.2014 11:15:02

Re: Rakkausriippuvuus

ViestiKirjoittaja Zena Kananen » 2.4.2017 10:42:40

Kiitos. Tosin tällä hetkellä en kyllä tiedä tuosta oikeasta, koko ajatus tuntuu niin kaukaiselta :)

Tuli vaan mieleen tulla korjaamaan tuota ajatustani yksinäisyydestä. Oikeastaan se tyhjyyden tunne ei ole yksinäisyyttä, vaan merkityksellisyyden puutetta. Se on se tunne, minkä äärellä tuntee tätä lohduttomuutta ja olisi valmis vaikka myymään arvonsa; ja mikä aiheuttaa tuon yhteen onnenlähteeseen ripustautumisen vaaran, minkä osan Kukkonenkin minun kohdallani sai. Siihen tunteeseen tuo sosiaalisen elämän kasvattaminen on yksi keino, mutta ehkä enemmän siksi, että muista ihmisistä saa kuitenkin aina uutta ajateltavaa, ja ne pitävät mielen virkeänä silloinkin, kun muuten tekisi mieli vaipua nunnuttelemaan omassa tyhjyydessänsä. Näen addiktiot siis turvakeinona siihen, kun ei jostain syystä jaksa ylläpitää täyttä elämää kaikessa moniulotteisuudessaan.

Tässä voi olla häiritsevää se, että puhun suhteestani Kukkoseen vain addiktiona. Ihmissuhdehan on paljon muutakin, ja kaikki se kiintyminen ja rakastaminen, sehän on vaan kaunista. Tunnustan kyllä kaiken tuon hyvän suhteessamme. Puhun tässä nyt vaan siitä osasta, mikä meillä meni kivun puolelle ja missä toimin vastoin omaa tahtoani, kuin jonkin vahvan pakkomielteen ohjaamana (ja kyllä, noilla ihanilla aivokemikaaleilla oli taatusti vahva osansa :D). Se, miksi jäin, vaikka suhde tuotti vaan kipua ja autioitti minua ihmisenä. Olo on nyt vähän kuin olisin viettänyt monta vuotta rakentamassa hiekkalinnaa Saharaan, ja joka yö hiekkamyrsky olisi myllertänyt sen kumoon :D

Kaveri kertoi hamsteri-ilmiöstä. Jos hamsterilta poistetaan virikkeet, se masentuu, ja vaikka ne virikkeet myöhemmin palautettaisiin, ei hamsteri enää innostu. Hamsteri raukka :( . Luulen, että minun rakkausaddiktioni syntyyn vaikutti paljon ne suhdetta edeltäneet tapahtumat, leikkaukset ja ne muut surut, ja niiden aiheuttama tyhjyys, joita Kukkonen sitten joutui paikkaamaan. Ja tuohan keski-ikäkin oman tyhjyytensä ja asiat menettävät painoarvoaan, ja voi olla ettei tilalle löydykään uutta, ainakaan heti. Mutta noilta suruiltahan ei voi ehkä jatkossakaan välttyä, enkä ehkä voi välttyä kukkosiltakaan, jokinhan tuossa vuorovaikutuksessa minua veti vahvasti puoleensa. Mutta minä haluan kuitenkin olla sellainen hamsteri, joka löydän innostukseni aina uudelleen, jotenkin.
Avatar
Zena Kananen
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 72
Liittynyt: 25.8.2016 18:59:49

Re: Rakkausriippuvuus

ViestiKirjoittaja KRSTR » 2.4.2017 11:23:15

Sulla taitaa enemmänkin olla kiintymys ongelma siihen kukkoseen, eli just addiktiota, kuin rakastamista mikä on nyt muutenkin tullu jo ilmi. Palaten taas tohon aivokemiaan, eli se kukkonen on siis joskus saanut sun onnellisuus kemikaalit uusiin sfääreihin ja sä tavottelet sitä tunnetta edelleen ja joskus sä voit saadakkin ne tunteet siltä uudestaan nousuun mikä pitää sut siinä "koukussa" samasta asiasta mäkin painin ton päihdeongelman kanssa ja voin sanoo, et sä et oo ainoo yksinäinen/tylsistynyt hamsteri tällä planeetalla :wink: . Tohon päihteiden käyttöön liittyy ainakin mulla toi syvä yksinäisyyden tunne, jota yritän kovasti poistaa sitä vetämällä lisää aineita, vaikka harvemmin nekään enää auttaa! Kyllä mä uskon niinku säkin sanoit uskovasi, että kyllä sä vielä löydät jotain uutta elämääsi!
Avatar
KRSTR
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 88
Liittynyt: 26.8.2014 11:15:02

Re: Rakkausriippuvuus

ViestiKirjoittaja Zena Kananen » 2.4.2017 12:41:09

Onhan se sosiaalisuus/laumaankuulumisen tarve ihan perustarpeita, ei ihme että sen puuttuminen saa aikaan kaikenlaisia pakkomielteitä. Laumaeläimiähän me ollaan.

Tuli mieleen tämä Jani Kaaron kiinnostava teksti, jossa kuvattiin addiktiota juuri sosiaalisen juurettomuuden aiheuttamana kipulääkkeenä: http://www.hs.fi/tiede/art-2000002710551.html
Avatar
Zena Kananen
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 72
Liittynyt: 25.8.2016 18:59:49

Re: Rakkausriippuvuus

ViestiKirjoittaja Vieras » 5.4.2017 17:08:21

En tiedä onko tämä oikea ketju, mutta toivon että joku muukin saa saman kuin mitä minä sain. Eli kävin Al-anon ryhmässä ja sain tosi paljon sieltä. En neuvoja enkä ohjeita vaan ensin samaistumista ja sitten kykenin kuuntelemaan ja havainnoimaan miten muut toimivat ja ovatko viisastuneet tai parantuneet henkisesti tai muuten.
Hyviä kokemuksia oli kirjallisuudessa ja puheenvuoroissa, niitä aion soveltaa käyttöön. Mutta eniten sain niiltä jotka valittivat ja valittivat, eivätkä olleet mitään muuttaneet omassa käytöksessä. Apua pyysivät jokapaikasta mutteivat mitään olleet itsessään muuttaneet.
Tajusin ettei mikään muutu jos ei itse muutu, lopeta valittamista ja ota uutta suuntaa. Se kait se onkin tarkoitus että tajuaa muiden virheistä, ettei tee ainakaan samalla tavalla. :)
Vieras
 

Re: Rakkausriippuvuus

ViestiKirjoittaja mulle_riitti » 6.4.2017 06:59:42

Zena Kananen kirjoitti:Tuli vaan mieleen tulla korjaamaan tuota ajatustani yksinäisyydestä. Oikeastaan se tyhjyyden tunne ei ole yksinäisyyttä, vaan merkityksellisyyden puutetta. Se on se tunne, minkä äärellä tuntee tätä lohduttomuutta ja olisi valmis vaikka myymään arvonsa; ja mikä aiheuttaa tuon yhteen onnenlähteeseen ripustautumisen vaaran, minkä osan Kukkonenkin minun kohdallani sai.
--
Ja tuohan keski-ikäkin oman tyhjyytensä ja asiat menettävät painoarvoaan, ja voi olla ettei tilalle löydykään uutta, ainakaan heti. Mutta noilta suruiltahan ei voi ehkä jatkossakaan välttyä, enkä ehkä voi välttyä kukkosiltakaan, jokinhan tuossa vuorovaikutuksessa minua veti vahvasti puoleensa. Mutta minä haluan kuitenkin olla sellainen hamsteri, joka löydän innostukseni aina uudelleen, jotenkin.


Hyviä mietteitä! Ehkä naisilla ykeisesti ottaen on suurempi taipumus hakea tuota merkityksellisyyttä toisesta ihmisestä tai vaikka eläinten tai lasten hoivaamisesta. Miehet luultavasti määrittävät itsensä ja arvonsa useammin työn kautta ja menettävät jotenkin elämänhalunsa irtisanomisen tai eläköitymisen jälkeen ja turvautuvat vaikkapa alkoholiin.

Keski-iässä moni asia alkaa olla ohi ja monet valinnat tehty, siis vaikka lasten hankinta ja työelämässäkin osa luukuista on kiinni ja tajuaa juurikin jonkun kriisin tai vastoinkäymisen yhteydessä sen elämän rajallisuuden.. Sitten on voimakas tarve vielä kokea jotakin.. Ajaa nuori gimma kyydissä suuritehoisella moottoripyörällä kuolemaa karkuun tai lähteä etsimään itseään joogaretriitistä.. :mrgreen: Elämässä tuppaa olemaan erilaisia vaiheita ja miten ne sitten käsittelee ja mten pääsee eteenpäin? Ettei juutu johonkin ankeuteen vaan huomaa ne asiat jotka on hyvin ja mahdollisuudet jotka on vielä siinä naaman edessä?

Multa hävisi myös tuo "merkitys", kun meni koko elämä uusiksi.. Mua ei tarvitse kukaan, eikä missään jää tuoli tyhjäksi vaikken nousisi edes sängystä.. :( Mutta tämä on hieno kohta tälle hommalle, koska elämää on jäljelläkin luultavasti liki toinen mokoma, teoriassa ainakin ja näissä taitekohdissa suunnan muuttaminen on helpompaa; sille on tilaa ja aikaa. Lähdin miettimään niitä asioita, joita tykkäsin tehdä lapsena/nuorena ja sitäkautta olen löytäny paljon iloa ja luulen että se merkitys on löytymässä ihan itsestäni, osin jo löytynytkin, ja pikkuhiljaa siitä mitä voin tehdä.. Kun jotenkin paljon otetaan vähän väkisinkin pois, elämästä amputoituu isoja paloja, niin kyllä ne tyhjät kohdat ajastaan täytyy, kun pyrkii näkemään enemmän mahdollisuuksia kuin esteitä.

Jonkun mainitsemat Al-anon ja myös AAL ovat ihan hyvä apua oman mielen perkaamisessa, myös kirjoja löytyy vaikka kuinka paljon siihen avuksi. Analyysi tapahtumien kulusta ja omista motiiveista auttaa toimimaan fiksummin jatkossa. Ehkä. :mrgreen: Ja toisaalta armollisuus omiakin virheitä kohtaan ja huumori auttaa. Onpa sitten kanttia myöntää itselleen, jos on taas liukumasssa samaan ja sen huomaa.. Voi sitten tehdä korjausliikkeen nopeammin.
mulle_riitti
 

Re: Rakkausriippuvuus

ViestiKirjoittaja Zena Kananen » 8.4.2017 08:33:34

Voisi kuvitella tuon merkityksellisyyden hakemisen sukupuolittumisen syntyvän siitä, minkälainen tila yhteiskunnassa kullekin meistä annetaan. Pitkään työelämä on ollut miesten valtakuntaa. Ja on ollut aika, jolloin naisia ei otettu kouluunkaan. Mähän aikoinaan huomasin, etten oikein tullut otetuksi tosissani työpaikassani, joten mietin, että jospa juuri sen työpaikan merkitys mun elämänkaaressani onkin löytää Kukkonen :roll:

Kävin leffassa katsomassa Ghost in the shell. En tiedä uskallanko suositella, mutta minä tykkään scifistä ja nautin tuosta monella tavalla. Elokuva rakentui yhden lauseen ympärille: "Menneisyys ei määritä meitä. Teot määrittävät". Siitä huolimatta leffan tarina keskittyi menneisyyden ja historian selvittämiseen, juurien ja oman lauman etsimiseen. Vasta ne löydettyään henkilö oli kokonainen.

Seuralaiseni innostui: juuri tuota leffan lausetta hänen itsensä kehittämisestä ja "parempi versio" ajattelustaan vaahtoava kaverinsa intoilee. Että menneisyydellä ei ole väliä. Parahdin, että ei se noin ole. Ihminen tarvitsee lauman. Kun sulla on se lauma edes jossain muodossa, voit olla kokonainen. Lauma syntyy yhteisestä historiasta. Mutta että ymmärrän tuon ajatuksen tärkeyden. Tuossa ajatuksessahan tiivistyy itsenäistyminen. Irtaudut niistä odotuksista ja raameista, joita luulet ympäristön sun syntyperäsi tai nykyisen olemuksesi perusteella olettavan. Näet oman horisonttisi, jonne suunnata. Tuo ajatus on varmasti tärkeä osa ihmisen kehitystä. Mun mielessä kimmelsi ajatus jostain intiaanien itsenäistymisriiteistä, jossa jätetään heimo ja lähdetään aikuisuuden kynnyksellä yksinäiselle matkalle.

No, ei varmaan yllätä, että sain tämänkin ajatuksen linkitettyä Kukkoseen :D . Uskon, että häntä tuo lause puhuttelee paljon. Ja että siitä narsismissa täytyy olla kyse: itsenäistyminen on jäänyt kesken. Se oma alkuperäinen laumahan on kaverit, ja missäpä niistä nykyään pääsisi eroon: some ja puhelimet seuraavat kaikkialle. Itsenäistyminen on vastuunottoa omista tunteista. Niistähän Kukkonen minua jatkuvasti syytti. No, Kukkonen ehtii elämässään vielä kasvamaan ja kehittymään omalla polullansa. Minulle tämä tarina toimi samalla opetuksena riippuvuudesta sekä itsenäisyydestä ja lauman/rakastavan kumppanin merkitysestä siinä. En tietysti osaa sanoa, opinko mitään vai tulenko jatkossakin veivaamaan samoja asioita :D. Niinkuin Hemmiinakin kirjoitti, niin minäkin löydän vanhoista päiväkirjoistani aina ne samat oivallukset ;)

No sellaisia päässä risteileviä ajatuksia tällä kertaa. Kivaa viikonloppua teille. Ja törmäsin aamulla tällaiseen tarinaan:

http://www.terve.fi/leikkia-narsistin-kanssa
Avatar
Zena Kananen
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 72
Liittynyt: 25.8.2016 18:59:49

Re: Rakkausriippuvuus

ViestiKirjoittaja Zena Kananen » 15.4.2017 17:03:06

Juttelin yhden miehen kanssa, jonka exvaimo oli kärsinyt jonkinlaisesta epävakaasta mielestä, joka kuulosti aika kukkosmaiselta. Mies oli lopulta päätynyt toimimaan juuri niinkuin minäkin, eli ei ollut lähtenyt toisen tunnetiloihin mukaan eikä ottanut niitä enää itseensä, oli vaan kuin harmaa kivi toisen riehuessa ympärillä. Ensin se oli vaan kiihdyttänyt toisen iskuja, sitten aikaa myöten nainen oli kyllästynyt.

Kysyin mieheltä sen kysymyksen, mikä minua mietityttää eniten, eli että miksi se toinen teki niin? Mies sanoi, että hän uskoo, että toisella oli niin paha olla itsellään, ja että hän siirsi sen eteenpäin. Kun vaimo oli saanut pahan olon siirrettyä häneen, vaimoa helpotti vähän.

Ukkosenjohdatin
Avatar
Zena Kananen
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 72
Liittynyt: 25.8.2016 18:59:49

Re: Rakkausriippuvuus

ViestiKirjoittaja Vieras » 22.4.2017 18:50:18

Niinpä. Ei me kukaan oikeasti olla ihan terveitä ja kypsiä aikuisia, tai ainakin heitä on tosi harvassa. Kyllä täällä jokaisella on omat pään vaivansa ja ei kannata liian tunteella ja itseensä ottaa muiden juttuja.
Ymmärtää voi, eikä tietenkään hylätä. Mutta jos toinen käy käsiksi tai on muuten vaarallinen niin sitä ei saa sietää. Eikä henkistäkään pahoinpitelyä ellei kestä sitä.
Vieras
 

EdellinenSeuraava

Paluu Kotikanava

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 5 vierailijaa