Olet täällä

Mies on päättänyt raitistua

Käyttääkö puolisosi, läheisesi tai vanhempasi alkoholia ongelmallisesti? Älä jää yksin. Kotikanavalla keskustellaan asioista ja ongelmista, joihin voi törmätä kotona alkoholin kanssa.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Mies on päättänyt raitistua

ViestiKirjoittaja anonyymikko » 7.6.2018 10:43:23

Tilanne siis se, että parin vuoden ajan mies on hakenut apua päihdeongelmaansa (alkoholin lisäksi satunnaisempaa lääkkeiden ja huumeiden käyttöä). Alkuun pyrki alkoholin kohtuukäyttöön, eikä nähnyt mitään ongelmaa muissa päihteilyissään, vaan piti niitä itselleen välttämättömänä. Ei sitten yllättäen kohtuukäyttö natsannut, joten reilu vuosi sitten vaiherikkaiden aikojen jälkeen hakeutui terapiaan ja aloitti antabuksen. Samaan aikaan antabuksen kanssa lisääntyi ahdistus ja tietämättäni alkoi myös useampi sivusuhde, joiden kanssa hän toimi hyvin päihteenomaisesti. Hyvin väliaikainen helpotus ahdistukseen ja sitten entistä kaameampi olo ja hirveät morkkikset. Sain tietää sivusuhteista muutama kuukausi sitten ja koko elämä on ollut hyvin isosti kriisissä.

Kaiken tapahtuneen jälkeen kaksi kuukautta sitten mies päätti raitistua ja muuttaa elämänsä suunnan. Hakeutui nyt itse parin kuukauden raittiuden jälkeen Minnesotatyyppiseen hoitolaitokseen. Hän on kovasti pahoillaan teoistaan ja kaikesta aiheuttamastaan tuskasta ja tietoisuus koko setistä kuulemma kasvaa päivä päivältä. Pitää koko ajatusmaailmaansa viimeisten vuosien ajalta todella sairaana ja haluaa oppia uudet ajatusmallit ja on valmis tekemään töitä itsensä kanssa terapiassa ja vertaisryhmissä ja kaikin tarvittavin keinoin. On ollut aiemmin vakuuttunut elämänsä suunnan välttämättömyydestä ja toivottomuudesta, mutta nyt on saanut uskoa vertaisryhmien jne kautta siihen, että hän voisi raitistua ja saavuttaa itsetyöskentelyllä tyytyväisyyttä ja tasapainoa ja vaikuttaa itse siihen miten elää = rehellisesti, avoimesti, uskollisesti ja raittiisti. Hän on vakuuttunut siitä, että ei tule ikinä enää pettämään minua, jos päätämme jatkaa yhdessä ja että hän hakee siihenkin spesifiä apua kaiken muun hoidon lisäksi. Haluaisi rakentaa tulevaisuuden kanssani ja elää hyvää ja raitista elämää.

Itse haluaisin äärettömän paljon uskoa onnistumiseen, kun kaikki kuulostaa tällä hetkellä niin hyvältä ja hän on todella valmis käsittelemään asioita. Tulevaisuus kuitenkin pelottaa. Pystyykö luottamusta rakentamaan uudelleen? Milloin voisi kuvitella olevansa jotenkin vakaammissa vesissä? Meillä on ollut ja voisi olla niin paljon hyvää, että en usko olevani valmis heittämään kaikkea tässä vaiheessa pois, mutta en aio koko elämääni kärvistellä, jos epärehellisyys, päihteily ja uskottomuus palaavat kuvioihin. Olen hakenut itselleni terapeutin apua asioiden selvittämiseen ja jos päätämme jatkaa yhdessä, niin olemme molemmat sitoutuneita käymään asioita läpi pariterapiassa.

Uskallanko antaa vielä yhden mahdollisuuden? Päihteettömyyttä ja päätös raitistua on nyt siis takana pari kuukautta ja hoidon jälkeen aikaa on kertynyt lähemmäs kolme kuukautta. Milloin uskaltaa asettaa toivoa tulevaisuudelle, jos hänen asenteensa ja päätöksensä pysyy niinkin vakaana?
anonyymikko
 

Re: Mies on päättänyt raitistua

ViestiKirjoittaja Pieni nainen » 7.6.2018 15:13:50

Päätöksen sinä joudut tekemään itse. Tiedän, että nämä on vaikeita asioita päättää. Itseni kohdalta voin vaan sanoa, että lupauksia kyllä annetaan, mutta harvoin ne pitävät. Meillä pisin raitiskausi on ollut 3kk. Sen kauempaa eivät ole pitäneet. Itse olen vuosia paininut näiden asioiden kanssa ja nyt vasta oman pään olen niin selkeäksi saanut, että enää en jaksa. Tiedät kyllä sitten milloin et enää jaksa. Toivon toki, että lupaukset pitävät. Tsemppiä.
Pieni nainen
 

Re: Mies on päättänyt raitistua

ViestiKirjoittaja anonyymikko » 7.6.2018 15:42:09

Kiitos tsempistä.

Niin, sehän tässä tosiaan on niin vaikeaa, kun kuten olen täältäkin lukenut, aika moni epäonnistuu raitistumisessaan ja hyvin harva onnistuu ainakaan kerralla. Eikä se raitistuminenkaan vielä takaa hyvää ja onnellista elämää, vaikka sen eteen olisi valmis tekemään töitäkin.

Kova sisäinen kamppailu sen kanssa, että jäänkö katsomaan tämän ensimmäisen oikean raitistumisyrityksen parasta toivoen vai luotanko kylmiin tilastoihin. Asetanko jonkin sisäisen aikarajan itselleni, että milloin teen päätökseni ja yritän pitää pään kylmänä siihen saakka.

Mies itse tuntuu niin varmalta onnistumisestaan ja siitä miten ei halua elää elämäänsä, että sekin jotenkin pelottaa, vaikka toki samaan aikaan luo toivoa. Hän sanoo, että ensimmäistä kertaa ikinä tuntuu siltä, että onnistuu ja että nyt raitistuminen on oikeasti mahdollista. Että se tietty hetki pari kuukautta sitten se päätös syntyi ja olo on ollut sen jälkeen varma. Eikä kauheat morkkiset ja paskat fiiliksetkään ole saaneet kääntymään päihteiden puoleen.

Nyt tosiaan hoitolassa vielä muutama viikko ja sitten pitää katsoa millaiseksi fiilikset siellä muotoutuvat ja miten elämä lähtee käyntiin sen jälkeen. Pitäisi itse harjoitella jotain hetkessä elämistä nyt ja yrittää keskittyä itseeni ja omaan hyvinvointiini, mutta ajatukset lähtevät niin helposti viikkojen, kuukausien ja vuosien päähän.
anonyymikko
 

Re: Mies on päättänyt raitistua

ViestiKirjoittaja Laventeli » 7.6.2018 20:32:39

Kuulostaapa hienolta, anonyymikko! Olisipa meilläkin samassa pisteessä tuo mies. Että ymmärtäisi tilanteen ja haluaisi apua ja sitä itsenäisesti etsisi.
Laventeli
 

Re: Mies on päättänyt raitistua

ViestiKirjoittaja Hukkamieli » 8.6.2018 11:00:28

Minä myös luin tuota Laventelin tavoin ajatellen, että tuo kuulostaa hienolta. Omalla tulevalla eksälläni ei ole ollut kertaakaan tuollaista tahtoa raitistua. Ei kertaakaan. Niitä muita tyhjiä lupauksia ja "yrityksiä" kyllä, jotka ovat sitten yksi toisensa jälkeen kaatuneet omaan mahdottomuuteensa. Ja kertaakaan ei ole ollut edes kuukauden raittiutta, siis sellaista, että olisi oikeasti kokonaan ilman kaljaa/lonkeroa.

Varmasti sinun miehelläsi on tällä hetkellä oikeasti tahto päästä kuiville vesille kunnolla, koska on ihan hoitoon saakka hakeutunut ja haluaa muuttaa elämänsä suunnan. Mutta se, että onko se pysyvä muutos elämään ja elämäntapoihin, on asia, jota ei voi tietenkään kukaan meistä ennustaa.. ettekä myöskään te itse.

Se mitä aistin sinusta ja kirjoituksestasi toi minulle ainakin sellaisen fiiliksen, että olet tavallaan kuitenkin jo päättänyt antaa sen mahdollisuuden miehellesi? :) Oli se sitten ns. aikarajallinen tai ei, niin minä varmaankin sinun housuissasi toimisin niin, että antaisin sen mahdollisuuden. Varautuisin siihen, että se voi päättyä samalla tavalla kuin niin moni muu raitistumisyritys, mutta se voi myös päättyä hyvinkin. Ja joka tapauksessa sinun ei sitten tarvitsisi harmitella myöhemmin, että olisiko sittenkin pitänyt antaa mahdollisuus, tilaisuus.

Ehkä se aikaraja voisi olla sitten hyvä asia, sinun itsesi ja oman mielentilasi kannalta? Tavallaan kompromissi noiden päätösten suhteen?

Kuitenkin sen tietää (kokemuksesta voin sanoa) siinä vaiheessa oikeasti, kun se jaksaminen on loppu, ihan kuten Pieni nainen tuossa jo totesikin. Sen vain tietää sisällään sitten, kun se kamelin selkä katkeaa ja se vähäinenkin usko ja halu uskoa loppuu tyystin.

Voimia joka tapauksessa, teitpä minkä ratkaisun tahansa!
...suljet silmäsi ja hengität, kyllä kaikesta sä vielä selviät...
Hukkamieli
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 132
Liittynyt: 8.1.2016 11:22:52

Re: Mies on päättänyt raitistua

ViestiKirjoittaja anonyymikko » 9.6.2018 08:00:13

Kiitos vastauksista ja tsempeistä. Niitä tarvitaan. Olen ehdottomasti samaa mieltä siitä, että kuulostaa tosi hyvältä hoitoon hakeutuminen ja miehen asenne. Toivon todella paljon, että tämä kaikki riittää alkusysäykseksi pysyvään raittiuteen.

Olet oikeassa, olen jollain tasolla tehnyt päätöksen katsoa mitä nyt tapahtuu. Antaa uuden mahdollisuuden.

Kuitenkin minun kannaltani tässä on paljon epävarmuustekijöitä. Mies ei ole ikinä ollut minua kohtaan fyysisesti uhkaava, eikä minun menojani tai tekemisiäni rajoittava, eikä monia muitakaan asioita mitä monien juopot ovat olleet. Suurin ongelma oli jatkuva systemaattinen pettäminen antabuksen aloittamisen jälkeen vajaan vuoden ajan ja monista asioista (yleensä päihteistä) valehtelu ja salailu oikeastaan koko suhteen ajan. Hän on elänyt täysin valheellista ja epärehellistä elämää.

Vaikka mies raitistuisi, niin täysin rehellisen elämän opettelu tulisi varmasti olemaan todella vaikeaa. Omien sanojensa mukaan hän itse sitä haluaa. Ei halua enää valehdella tai pettää tai päihteillä. Haluaa itselleen hyvän elämän, minkä voi saavuttaa vain suurin muutoksin. Mutta että minun pitäisi jotenkin pystyä rakentamaan luottamusta. Ei varmaan olisi muita vaihtoehtoja kuin jakaa ajanlasku aikaan ennen raitistumispäätöstä ja sen jälkeen. Hyväksyä mitä on tapahtunut ennen sitä, mutta asettaa selkeät rajat asioille mitä tapahtuu sen jälkeen. Iisimmin sanottu kuin tehty.

Muutenkin ollaan puhuttu näistä todella paljon sekä itseksemme ja yhdessä tutkittu asioita, mutta välillä kyseenalaistan miehen tunteet minua kohtaan. Sanoo rakastavansa ja haluavansa elämän kanssani, mutten voi kuin pitää ihan päinvastaisesta kertovana niitä sivusuhteita. Tuntuu todella pahalta se ajatus, että miten systemaattisesti niitä on minun selkäni takana pyöritetty. Tosin ymmärrän sen sairaan puolen niissä, pakonomaista ja vahingollista. Mutta jos jokin tuollainen palaisi kuvioihin, niin miten sen kestäisi?

Sitten on toki sekin vaihtoehto ettei raittius pysy. Tätä palstaa lueskellessa tulee todella epätoivoinen olo. Useimpien kohdalla tuntuu ero olevan ainoa vaihtoehto ja molempien kannalta ainoa mahdollisuus selvitä. Tarvitseeko juopon aina jäädä yksin raitistuakseen ja tarvitseeko puolison aina lähteä toipuakseen itse? Onko edes mahdollista tulla eheämmiksi yhdessä?

Itse en juurikaan juo nykyään. Ennen juhlin välillä railakkaammin ja välillä meni kertakulutus reippaasti yli ja hölmöilyn. Miehen sairaus on kuitenkin tuonut sellaisen kitkerän sivumaun, että olen vahingossa muuttunut absolutistin ja kohtuukäyttäjän rajamaille. Lasi viiniä hyvin harvoin ruoan kanssa tai satunnainen alkumalja silloin tällöin menee, mutta vaaraa enemmästä ei ole, koska ajatuskin humalaista ahdistaa. Mieluimmin juon siis holitonta illanvietoissakin ja lipeän paikalta muiden humaltuessa liiaksi. Että on tästä ollut jotain hyvääkin...
anonyymikko
 

Re: Mies on päättänyt raitistua

ViestiKirjoittaja anonyymikko » 9.6.2018 08:26:01

Niin, ja lisäksi vielä hermostuttaa se, että meillä on melko laaja ja juoruileva tuttavapiiri. En tiedä kuka tietää minkäkin verran, mutta olen satavarma, että moni sellainen jolle emme ole itse puhuneet tietää ja mehustelee koko jutulla. Herkullisia yksityiskohtia tosiaan riittääkin.

Ei pitäisi liikaa välittää siitä mitä muut ajattelevat, mutta ajattelen silti välillä sitä, miten idioottina minua pidetään jos miehen kanssa jatkan. Muutaman läheisimmän ystävän tuki minulla on, tein miten vain, mutta loput... Voi olla että ei tuu paljoa kutsuja pariskuntadinnereille eikä ehkä muhunkaan pidetä niin paljoa yhteyttä. Mut jos kaikki menee hyvin, niin aika ehkä auttaa myös muiden suhtautumiseen?

Voidaa vaan paeta jonnekin, missä kukaan ei tietäisi mitään...
anonyymikko
 

Re: Mies on päättänyt raitistua

ViestiKirjoittaja Vieras » 22.6.2018 10:37:07

Juurikin niin että täällä näitä lukiessa tulee tunne että pitää erota, tai joutuu eromaan tms.
Täällä on nyt vain niin monta eroavaa tai sitä suunnittelevaa etteivät varmaan kykene olemaan tukena jos haluaa pysyä puolison rinnalla, tuli mitä tuli.
Avioliittokaavassa sanotaan että tahdotko, ja myötä- ja vastoin käymisissä. Elämä on kovaa joskus mutta voi se muuttuakin ihanaksi jos jaksaa odottaa ja tehdä töitä sen eteen. Ei mikään muutu ellei ala jotain itsekin tekemään.
Olen eronnut kauan sitten ja nykyisin elän raittiin miehen kanssa, ja voin kertoa sen että en olisi eronnut jos olisin tiennyt sen minkä tiedän nyt. Joten kannatan aina välttämään eroa. Varsinkin jos on lapsia niin ei saisi erota. Muttei saa jatkaa riitelevää ja toraisaa liittoa. Joskus auttaa kun itse muuttuu niin toinenkin muuttuu.
Anteeksiantaminen on tärkeää jos jatkaa liittoa. Täydellinen anteeksi antaminen. Se on vaikeaa. Varsinkin itselleen anteeksi antaminen on vaikeaa. Mutta siihen löytyy apukeinoja, kirjastossa on kirjoja ja netissäkin voi lukea ja kuunnella siitä luentoja.
Toivonpuheita.fi:stä minä aloitin, sieltä kuuntelin ensin ja sitten jatkoin lukemista muista kirjoista.
Ei siinä mitään menetä jos kokeilee.
Vieras
 

Re: Mies on päättänyt raitistua

ViestiKirjoittaja yksin jouluna » 22.6.2018 12:57:52

Minun mielestäni alkoholistista kannattaa nimenomaan erota eikä jäädä sietämään sitä menoa anteeksiannon tai minkään muunkaan varjolla. Näin sanon siis optimistisena hyväuskoisena hölmönä yli parikymmentä vuotta alkoholismin varjossa kuihtuneen parisuhteen kehittymistä parempaan päin turhaan odottaneena.

Jos jää sietämään, uskomaan, toivomaan yms., riskit omalle hyvinvoinnille ja oman elämän haaskautumiselle ovat liian suuret. Varsinkin jos on lapsia, mielestäni etenkään lasten hyvinvointia ei saa riskeerata jäämällä roikkumaan toimimattomaan suhteeseen, johtuipa toimimattomuus sitten alkoholismista tai muista syistä.

Mitä avioliittoihin tulee, ne on mun mielestä so last season ja tilastojen valossakaan en löisi vetoa onnistuneiden avioliittojen puolesta.

Mutta niin kuin aiemminkin sanoin, kukin taaplaa ja taaplatkoon tyylillään.
yksin jouluna
 

Re: Mies on päättänyt raitistua

ViestiKirjoittaja Vieraas » 25.6.2018 07:55:24

Jos raitistuu ja on tehnyt pahojaan, niin niitä sitten kadutaan. Uskon aina lähtökohtaisesti, että jos ihminen ei ole oikeasti muu kuin alkoholisti (eikä esim patologinen narsisti) ja on monista eri syistä mokannut elämässä, niin lähtökohta on että tottakai voi antaa anteeksi.
Mutta anteeksianto sisältää sen, että joutuu kanssa elämään eteenpäin, eikä voi yhtäkkiä vetää niitä vanhoja asioita esim kesken riidan. Uskon että niin kuinka kertakaikkisen "pettävä" tai muu mies esimerkiksi voi naiselle alkoholistina ollakin, niin aivan hyvin voi samalla ihmisellä olla silti huono itsetunto tai vaikeuksia sanoa ei. Vaikeuksia kunnioittaa myös omia rajojaan ja omia päämääriään, vaan herkästi voi lähteä virran mukana ja mennä mukaan esim juomaporukkaan houkutelluksi tultuaan, ja riitoihin mukaan, ja mihin tahansa mukaan, missä ihmisen parhaat puolet monesti eivät pääse esille. Se että alkoholisti yrittää parhaansa, siis oikeasti yrittää, niin hän tarvitsee tukea, esim rohkaisua mennä kokouksiin, huolehtia itsestään ja vaikka liikunnastaan (ei tarkoita nalkutusta vaan tilan antamista. Tilan antaminen tarkoittaa mielestäni sitä, ettei vie toisen aikaa/resursseja siinä määrin, ettei hänelle esimerkiksi tule aikaa ajatella tarpeeksi. Tähän monesti auttaa se, että molemmilla on omia mielenkiinnon kohteita joista pitää kiinni. Toki voihan ne olla yhteisiäkin, mutta se ei ole suhteen edellytys) Avoimuutta tietysti. Koska jos molemmilla on historiassa vaikeus kunnioittaa omia rajojaan, voi alkoholistikin jäädä pitkäksi aikaa "roiston" asemaan.

En koskaan varsinaisesti ajattelisi, etteikö ihminen voisi retkahtaa raitistumisprosessinkin aikana. Jopa myös vuosien perästä. Mutta sittenhän ei ole pakko jatkaa suhdetta, jos ei jaksa. Kyllä kaikki sen ymmärtävät. Siihenkin on oikeus, jos haluaa jatkaa suhdetta. Jos kyseessä on jo enemmän ikää oleva pariskunta, niin hyvä pitää kiinni kaverista jota rakastaa, jos mahdollisuuksia on. Jos taas on nuori ja kova kiire perustaa perhe, niin aikapolitiikkaa ehkä pitää miettiä. Otanko riskin että en saa koskaan lapsia tai mitä haaveileekin tms.

Suhteessa on hyvä varmaan olla suunnitelma sen varalle, että mitä jos retkahtaa. Miten suhtaudun, minne menen. Voi esimerkiksi kieltäytyä hänen seurastaan kokonaan humalan ja krapulan aikana. Tämä mahdollistuu jos on erilliset asunnot tietenkin. Ja ei se tarkoita silti sitä, että eletään pelossa, ja laukut pakattuna varalta koko ajan. Vaan itsevarmana, että ainakin itse tiedän mitä tulen tekemään, jos elämässä tulee vaikeuksia. Koska olen aikuinen ja itsenäinen ihminen. Tunnen pariskuntia jotka asuvat yhdessä koko juomisen ja raitistumisen ajan. Kuitenkin sekin on yksi ratkaisu, että jatkaa suhdetta mutta asuu erillään.
Vieraas
 

Re: Mies on päättänyt raitistua

ViestiKirjoittaja Vieraas » 25.6.2018 08:15:14

Ei pitäisi liikaa välittää siitä mitä muut ajattelevat, mutta ajattelen silti välillä sitä, miten idioottina minua pidetään jos miehen kanssa jatkan.


Ymmärrän että on helpommin sanottu kuin tehty, että lakkaa miettimästä mitä muut miettivät. Tottakai oma tuttavapiiri on itselle tärkeä, ja monet ajatukset voi tulla peilattua sen kautta.
Kuitenkin on hyvä miettiä, että sinä olet ainut joka sen miehen kanssa seurustelee, eivät ne muut. Muut ihmiset voivat jättää kutsumatta milloin mistäkin syystä, ja ilman puolisoa kokonaan tulee silloinkin varmaan harvoin kutsutuksi pariskuntien tapaamisiin. Sinkkuna siis. Joten teit niin tai näin, niin ne ihmiset elävät silti elämäänsä, ja menevät ja tulevat. Ystävät tietenkin ovat luotettavampia, kuin pinnallisemmat tuttavat. Mutta etusijalla on mielestäni se oma onni, ja puolustaa sitä omaa parisuhdetta. Eivät ne tuttavat tule sinun viereesi nukkumaan illalla ja lohduttamaan, jos jätät heidän takiaan miehen. He eivät myöskään kärsi siitä mitenkään, jos et haluakaan jäädä. Se on heille pelkkä saippuaooppera jota on kiva seurata sivusta, kuuluu ihmisluontoon. Siksi itsenäinen ratkaisunteko on tärkeää, vaikka ainahan sitä pikkuisen tulee mietittyä, mitä muut ihmiset ajattelevat.
Vieraas
 


Paluu Kotikanava

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 8 vierailijaa