Olet täällä

Kuinka moni täällä on se jätetty osapuoli? (Alkoholisti jätt

Käyttääkö puolisosi, läheisesi tai vanhempasi alkoholia ongelmallisesti? Älä jää yksin. Kotikanavalla keskustellaan asioista ja ongelmista, joihin voi törmätä kotona alkoholin kanssa.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Re: Kuinka moni täällä on se jätetty osapuoli? (Alkoholisti

ViestiKirjoittaja Epätoivoinen » 20.10.2020 15:07:46

Kiitos viestistä.

Luulen, että juuri se seksistä kieltäytyminen ajoi asiaa eteenpäin ja hänet siihen ettei halua enää olla yhdessä. Enkä kieltäytynyt kiristys mielessä vaan en halunnut häntä aineiden vaikutuksen alaisena. Hän on silloin aivan eri ihminen jota rakastan. Ja seksi ällöttä tuolloin.

Olen yrittänyt puhua hänelle. Viimeksi eilen. Hän kokee että jankutan samoja asioita. Hän on sitä mieltä että mikään ei kuulu enää minulle. Eikä minulla ole oikeutta kysellä päihteiden käytöstä. Olen ilmaissut huoleni etten voi luottaa lasta hänen huomaan jos hän vetää. Hänen mielestä silloin minulla on ongelma. Sanoo myös et jos mä olen sitä mieltä että hän ei ole isäksi lapsellemme nii sitten se on niin ja minun päätös.

Tämä raastaa minua. Teen vuorotyötä. Mietin myös joudunko vaihtamaan työnikin tämän vuoksi. Lapsen pitäisi opetella lähtemään yksin kouluun. . Pelkään lapseni menettävän isänsä jota rakastaa kovasti. Jokainen vaihtoehto tuntuu huonolta.

Tällä hetkellä oloni on todella ristiriitainen. En todella tiedä muutakun et mies ei enää halua kanssani olla. Muistaa vaan suhteemme huonot ajat. Ei hyviä eikä hetkiä kun ongelmat selvitetty. Arkemme on kuitenkin sujunut aina kun olen ns. Sulkenut silmäni. Haluaisin käydä suhteemme läpi hyvät ja huonot ajat hänen kanssaan jotta pystyisin päästämään irti ja suunnata ajatukset tulevaan. Nyt ei mikään onnistu. Kaikki on sekavaa. Varmasti näkyy näissä teksteissä myös.

Pelkään myös sitä että jos hän muuttaa pois en enää näe häntä ja jään lapseni kanssa kahden.

Piri on siis se jota käyttää. Nokkaan vetää. Ei piikitä ym. Ei örvellä kännissä. Pystyy toimimaan ns. Normaalisti kun vetää. Viikon vetää ja valvoo. Jonka jälkeen 2päivää nukkuu kunnes taas alkaa alusta...käy töissä. Mutta eihän tuo ole sellaista jota minun olisi pitänyt sietää. Vai olisko....
Epätoivoinen
 

Re: Kuinka moni täällä on se jätetty osapuoli? (Alkoholisti

ViestiKirjoittaja Vieras » 20.10.2020 16:06:09

Epätoivoinen kirjoitti: Haluaisin käydä suhteemme läpi hyvät ja huonot ajat hänen kanssaan jotta pystyisin päästämään irti ja suunnata ajatukset tulevaan. Nyt ei mikään onnistu. Kaikki on sekavaa. Varmasti näkyy näissä teksteissä myös.


Erotilanteissa tai näissä päihdesuhteissa on minusta se puoliso väärä oosite hakea jotain myötätuntoa tai keskusteluja. Ne oikeasti vaan hajottaa. Ja se keskusteluyhteys olisi, tuskin tarvitsisi erotakaan, koska asioista pystyisi puhumaan. Vai mitä?

Apua asioiden läpikäymiseen kannattaa hakea ihan muualta, vertaisryhmistä tai ammattilaisilta. IHan peroseroissa ilman vakavaa päihdeongelmaa, ei se tuleva exä ole paras keskustelukumppanni akuutissa vaiheessa, vaan joku muu. Exän kanssa voi sitten myöhemmin puhua, jos kumpikin sitä haluaa. Minäkin jollain tapaa roikuin kuin iilimato tai nälkäinen lapsi päihteilevässä miehessäni ja tajusin käytökseni järjettömyyden vasta kun paha olo ajoi hakemaan ammattiapaua.

Enkä sitä kiellä, nämä on kamalan raskaita juttuja henkisesti.
Vieras
 

Re: Kuinka moni täällä on se jätetty osapuoli? (Alkoholisti

ViestiKirjoittaja Vieras » 20.10.2020 16:45:10

Hei epätoivoinen!

Ymmärrän ristiriitaiset tunteet, käyn läpi niitä itsekin. Tuntuu kauhealta että ihminen kenen kanssa on tulevaa suunnitellut, ratkeaa vetämään, ja yhtäkkiä joutuikin hautaamaan kaikki tulevaisuuden suunnitelmat. Niitä tuskin olisi tehtykään,ellei tosiaan olisi yritystä ollut raitistua. Itseäni on surettanut tietty jäädä ensinnäkin toiseksi päihteille, ja että ex ikäänkuin luovutti. Nyt jo 2kk radalla ja kaikki mahd päihteet kelpaa... Addiktiolla on niin kova ote nyt exästä, että en enää edes toivo. Koska ei ole sitä yritystäkään. Mietin niin, että ehkä on mahdollista löytää joskus toinen rinnalle, jolla ei ekana aamulla ole kiire miettiä mitä juo/vetää, kenen kanssa ja mistä saa rahaa. Siinä ei suhteelle jää tilaa ollenkaan, koska siellä on se salasuhde päihteisiin. Ei käyttävän kanssa, jolla ei ole mielenkiintoa edes yrittää raittiutta, kannata olla. Itse tipuin kohtuu korkealta, kun meni jo vähän paremmin. Ei sekään addiktia pelasta että kykenee kuivistelemaan siinä aikansa välissä, mitään oikeasti kelaamatta. Surullista menettää ihminen päihteille, mutta ei kannata haaskata energiaa liikaa. Tätä itse yritän, enkä jaksa enää miettiä kovinkaan paljoa onko elossa yms. On tai ei, sille en voi mitään.

Mutta ei, sinun ei tod tarvitse sietää tuollaista. Ja en tarkoittanut että olisit kiristänyt, ymmärrän hyvin että ei paljoa nappaa :D mutta addiktit tämän voi kokea näin, tai ei, mutta valta-asetelmaan se kyllä vaikuttaa, ja puolisosta tuleekin 'mutsi'.

Se voi olla se h-hetki kun miehes tajuaa homman nimen kun ei saa lastaan tavata. Piristä voi mennä naps-psykoosiin... Ihan suojellaksesi itseäsi, kun tuo ei ole missään hallinnassa, kannattaa pakata kimpsut ja kampsut, ja pelastaa itsesi ja lapsesi tuolta. Ymmärrän että rakastat miestäsi, minäkin exääni, mutta valitettavasti hän ei ole enää täällä. On vain se pöihdepersoona, joka sanoo ja tekee mitä huvittaa, ja kaikki jotka ovat tämän toiminnan tiellä, saa väistyä.
Vieras
 

Re: Kuinka moni täällä on se jätetty osapuoli? (Alkoholisti

ViestiKirjoittaja Epätoivoinen » 20.10.2020 22:39:00

Moi. Kiitos sanoistasi.
Varasin ajan työterveyden kautta psykologille. Nyt on se hetki kun minun tarvii päästää tämä kaikki ulos. Aloin taas vähättelemään tilannetta..vittu mä oon heikko... hän on vuosia ollut ainut ihminen jonka olen päästänyt ihon alle. Ainut jonka sanat ovat satuttaneet. Ymmärrän että olen ajautunut tilanteeseen tai siis joutunut ja se on tehnyt minusta läheisriippuvaisen ja tämä ruokkinut sitä. Äitistäni tuli alkoholisti joka vain otti ja lähti kun olin 16 hän jätti 4 sisarustani minun kontolle. Välillä etsin häntä ja itkin takaisin. Ei tullut. Monta kuukautta meni. Kävin töissä. Hoidin sisarukseni. Valehtelin kaikille. Se oli kauheaa aikaa. Äitini lopetti juomisen muutamaksi vuodeksi. Taas juo ja häneen olen katkaissut välit. Osin hylätyksi tulemisen pelkon saanut minut jatkamaan varmaankin tätäkin. Ja hyväksymään. Rakastan kuitenkin kovasti tätä miestä. Olisin halunnut vielä jatkaa. Sattuu edelleen ihan kauheasti. Tulevaisuus pelottaa.
Epätoivoinen
 

Re: Kuinka moni täällä on se jätetty osapuoli? (Alkoholisti

ViestiKirjoittaja Vieras » 21.10.2020 07:37:29

Epätoivoinen, hienoa kun haet apua!
Menneisyydessä on näiden vaikeiden suhteiden juuret hyvin monella, minullakin. Jo lapsena on syntynyt ihna vääristyneet mallit ihmissuhteisiin ja loputon hätäännys ja yritys saada hyväksyntää ja rakkautta ihan vääriltä ihmisiltä. Pahiten ne toimintamallit aktivoitu vat läheisissä suhteissa. Tuntuu, että itsekin tungen itseni suhteisiin, joissa pääsee toistamaan samaa kärsimystä ja hassulla tavalla kuin itkemään äidin ja isän perään, vääntymään vaikka mille mutkille, että saisi rakkautta ja hyväksyntää.. :(

Kyllä sinäkin tuosta selviät, vaikka nyt tuntuu pahalta. Toivon, että saat nyt apua, joka kannattelee pahimman yli ja elämä alkaa näyttää valoisammalta.
Vieras
 

Re: Kuinka moni täällä on se jätetty osapuoli? (Alkoholisti

ViestiKirjoittaja Vieras » 21.10.2020 15:44:21

Hei epätoivoinen!

Hyvä että menet psykologille. Oletko puhunut lapsuudestasi koskaan ammattilaiselle? Olen pahoillani kokemuksestasi. Itsellänikin samankaltaisia asioita varmasti. Luepa huviksesi "kompleksinen ptsd" oireet. Todella yleinen jos on ollut kaltoinkohtelua lapsuudessa. Ajautuminen ja kaltoinkohtelun hiljainen hyväksyminen aikuisuudessa monesti linkittyy lapsena opittuun, ainakin itsellä. Kun lapsena ei ole arvoa vanhemmilleen, ei ole myöskään mallia siitä, mitä tarvitsee kestää. Lapsuuden traumat triggeröityy juurikin parisuhteessa, monesti muut ihmissuhteet ovat tarpeeksi etäisiä, ettei tälläistä mahdollisuutta tule. Voimia! Kirjoitathan taas kuulumisia :)
Vieras
 

Re: Kuinka moni täällä on se jätetty osapuoli? (Alkoholisti

ViestiKirjoittaja Epätoivoinen » 21.10.2020 17:05:16

Kiitos paljon kaikesta.

Tänään ei ollut yhtään helpompaa. Pääni on solmussa. Hetkittäin tuijotin tyhjyyteen tuntematta mitään. Ihan niinkuin kaikki mitä sisälläni on ollut olisi kadonnut. Etten olisi enää mitään tai kukaan. En ole ammattilaiselle puhunut lapsuudestani koskaan. En oikeastaan ole siitä kertonut kuin miehelle joka nyt jätti. Hän on viestitellyt jollekkin naiselle, eilen yöllä sattumalta löysin hänen kirjoittaman rakkaus/kaipuu runon tälle naiselle. Jälleen hajosin lisää.... tiesin kyllä että joku on häntä tässä tukenut koska oli niin ehdoton erotessaan. Eilen oli ottanut sormuksen pois. Lapsen läsnäollessa teen kaikkeni pysyäkseni tolpillani. Tänään vein hänet uimaan. Kotiin tullessa koin suurta riittämättömyyden tunnetta äitinä. Menin toiseen huoneeseen itkemään. Mies oli jo kotona. Sanoi että hän on tukena mutta minun pitää lopettaa parkuminen. On kuulemma ihan asenteesta kiinni nyt.
Joka hetki pelkään että hän lähtee. Tiedän sairasta. Tänään mietin myös mistä tunnistaa jos on menossa psykoosiin... olen kohta 2 viikkoa nukkunut 3-4tuntia yössä. Päivällä en tunne väsymystä. Heikottaa koska en pysty syömään. Syön joka päivä jotain väkisin. Juon kuitenkin proteiini juomia. Pelkään laihtuvani, kuihtuvani kokonaan pois. Tuntuu ettei tulevaisuudella ole minulle mitään. Välillä nousen ylös ja päätän nyt loppuu tää, mutta hetken kuluttua taas itken. Luen paljon eroon liittyvää materiaalia. Mikä auttais ahdistukeen. Mutta sekin tekee pahaa. Psykologille menen ensiviikolla. Sekin pelottaa. Pystynkö kertomaan kaiken ja annan kulissien kaatua. Eilen sanoin miehelle etteihän minun enää tarvi peitellä tai kieltää sinun päihdeongelmaa. Hän yllättyi ja alkoi kysellä mitä tarkoitan. Onko tarkoitukseni alkaa huudella hänen asioitaan. Sanoin ettei se ole tarkoitus mutta enää en kiellä mitään jos joku kysyy.. siihen taas et ihan ei hän mielestään ole ennenkään kieltänyt. Häntä ei muiden mielipiteet kiinnosta. Se sai miettimään itseäni. Olen eristäytynyt usein muista. Kaverisuhteeni ovat vain pintapuolisia. En ole halunnut lähelleni ihmisiä koska en ole pystynyt olemaan aito vaan peitellyt kaikkea. Harrastan säännöllisesti liikuntaa käyn salilla ja lenkillä.... opiskelen espanjan kieltä. En siis ole ripustautunut kotiin. Mutta ehkä tietoisesti valitsen sen mukaan ettei tarvi muille puhua. Tämä tilanteeni hävettää nyttenkin ihan hirveästi.... tämän paikan löysin sattumalta kun yritin etsiä tietoa pirin vaikutuksesta aivoihin pitkällä juoksulla. Hyvä kun löysin tämän. En ole ikinä avautunut edes tällä tavalla. Olen kiitollinen kaikille jotka yrittävät selkeyttää päätäni...
Epätoivoinen
 

Re: Kuinka moni täällä on se jätetty osapuoli? (Alkoholisti

ViestiKirjoittaja Lasia ja Metallia ei kirj » 21.10.2020 23:29:06

Hei taas epätoivoinen!

Nyt kuulostaa pelottavan tutulta, mitä käyt läpi... Luepas huviksesi, jos siis voimia on tämä. https://traumajadissosiaatio.fi/kompleksinen-ptsd/

Käsittelemättömät lapsuuden traumat saattavat vaikuttaa myöhemmällö iällä, ja kun tapahtuu menetys esimerkiksi, ne voi tulla pintaan. Se suru, mitä lapsena et voinut surra. Tätä hallitaan esimerkiksi siten, että yritetään unohtaa mitä tapahtui, tai sitä vähätellään. Koska sitä hävetään. Haluan sanoa, että mikään siitä ei ollut sinun vikasi, ansaitsit ja edelleen ANSAITSET parempaa! Olet selviytyjä!

Itselläni samankaltainen tilanne alkoi hermoromahduksesta, sitten ero käyttäjästä, jonka jälkeen taas kuolemantapaus. Sanoisin, että sinun ei kannata nyt yksin miettiä mitä tehdä ahdistuksesi kanssa. Suosittelen menemään ihan päivystykseen, pyydät rauhoittavaa, tai mitä lääkäri ehdottaa. Ole rehellinen. Minulle määrättiin pientä annosta tarvittaessa, ja voin hieman paremmin, lisäksi keskusteluapua.

Trauma takaumat voi olla myös tunteita. Olo voi olla epätodellinen. Ja vaikka ei tästä johtuisi, se voi kyllä psykoosin laukaista jos ei nuku. Se kannattaa saada mahd pian kuntoon. Itsekin epäilin jo että "tältäkö tuntuu tulla hulluksi". Se ei ollutkaan psykoottista, vain vanhojen traumojen aikaisia tunnetakaumia, eli eletään uudelleen ne tunteet kuten lapsena. Olo oli epätodellinen. Shokki voi myös aiheuttaa psykoosin. Sen merkit ovat näkö/kuulo/aistiharhat, eikä tiedä mikä on totta. Jaarittelen sen verran vielä, että shokki on normaalitila, mutta käsittääkseni sen pitäisi helpottaa viikossa?

Suosittelen kokeilemaan hengitystä eli lasket hitaasti 4 sisään hengittäessä, 7 ulos. Tämmösiä ahdistuneen ihmisen vinkkejä :)
Elikäs unen määrä kuntoon, juttelemaan asioistasi, ja lääkäriin ensitilassa, voisitko siitä lähteä liikenteeseen?
Jos haluat paremmin selkoa addiktin mielenliikkeisiin, itse sain apua AA auttavasta puhelimesta, sinne saa läheisetkin soittaa. Netistä löytyy oman alueen numero.

Pura tänne vain ajatuksiasi. Hienoa että uskalsit täällä kertoa myös lapsuudestasi! Se on paljon se, joten ole siitä ylpeä!
Lasia ja Metallia ei kirj
 

Re: Kuinka moni täällä on se jätetty osapuoli? (Alkoholisti

ViestiKirjoittaja Epätoivoinen » 22.10.2020 14:37:17

Kiitos linkistä. Luin sen. Aikaisemmin olen luullut olevani suht sujut lapsuuteni kanssa. Tämä ero muutti kaiken. Olen ymmärtänyt miksi en siedä esim. Sotkuista kotia. Vaan pidän sen siistinä vaikka en aina jaksaisi. Siitä tulee tunne että joku asia sentään on hallinnassani. Yli suoritan helposti. En anna itselleni armoa. Töissä olen pidetty uurtaja. En kuitenkaan janoa kiitosta. Ja suoritan koska tunnen pystyväni siihen. Haluaisin luopua epäterveestä kontrollin tarpeesta ja ottaa rennommin. Hyväksyä itselleni sen tunteen ettei kiinnosta. Olen lukenut päiväkirjojani joita kirjoitin vuosia sitten. Huomaan että olen elänyt vuoristorataa. Olen toivonut parempaa. Saatuani sen en kuitenkaan ole osannut nauttia vaan pelännyt tulevaa. Ja sitten taas pettynyt. Nyt en kuitenkaan pysty näkemään mieheni eroamista minusta hyvänä tai helpottavana asiana. Kaipaan häntä. Sattuu. Edelleen pirin veto jatkuu. Nyt ei hän nää syytä lopettaa koska nyt saa tehdä niinku itse haluaa. Riitelimme säästöistämme. Hän haluaa osan. Sanoin että hän on jo vetänyt oman osuutensa säästöistä. Tilanne kuitenkin meni niin että kysyin mitä hän haluaa ja sen kävin hänelle nostamassa. Kysyin ottaako kaiken kerralla johon totesi haluanko minä ettei hänellä ole huomenna enä mitään. Hän myös sanoi että jos haen lapsen yksinhuoltajuutta. Saan hakea elatusavut valtiolta. Hän lopettaa työn teon siihen. Tämä saa minussa aikaan tunteen että nyt se on minusta kiinni ajanko hänet lopullisesti huumemaailmaan jossa töitä ei tehdä.

Hän on lapsellemme kuitenkin hyvä isä enkä halua sitä viedä. Pohja varmasti löytyisi mutta en jaksa uskoa että sieltä itse enää nousisi. Edes lapsen vuoksi.

Kauhean vaikeaa. Vuorotyöni vuoksi tarvin häntä edelleen. En haluaisi hänen lähtevän koska kaikesta huolimatta tarvitsen häntä nyt. Hän hoitaa tällä hetkellä paljon kotitöitä, lapsen ruuat,laittaa aamulla kouluun jos olen jo töissä. Hän haluaa että "tulen kuntoon" kuitenkaan ei enää suhdetta kanssani ei halua vaan on suunnannut jo ajatuksensa toiseen. Kaukana asuvaan naiseen jolta sai tsemppiä minun jättämiseen.

Nyt odottaa että minä pärjään ja sitten lähtee tätä tapaamaan. Pyysi jopa autoani siihen johon en suostunut. Romahdin ja itkin.

Nyt pelkään sitäkin että kun lähtee mitä sen jälkeen tapahtuu. Katoaako se tuki jonka lupasi. Jos piripäissään rakastuu. Onko se aitoa vai katoaako tunne selvänä?

Miten pääsisin omasta rakkaudesta häntä kohtaan eroon. Olisi niin paljon helpompaa. Nyt tunnen mustasukkaisuutta jota ennen en tuntenut. Surua siitä että joku muu voi saada hänet. En haluaisi luovuttaa ja juuri siksi en pääse eteenpäin. Olen sekaisin kaikesta tästä. Tunnen suurta riittämättömyyden tunnetta. Pahaa oloa ja tuskaa. Mies haluaisi kertoa kaikille eron niin että kasvoimme erillemme ja siitä huolimatta pystymme olemaan ystäviä. Minä en halua koska itse en tunne niin. Erostamme ei vielä tiedä kovin moni. Itse olen kertonut vain siskolleni. Hän ei kuitenkaan tiedä mieheni huumeiden käytöstä mitään. Mies kertonut jo useammalle ystävälleen. Yhdelle yhteiselle ystävälle ja varmaan tälle ihastukselleen...

Päivystykseen en ole valmis menemään. Lääkkeitä en halua. Haluan nähdä valoa tukevaisuudessa. Vaikka nyt olen vain pimeässä...kiitos tuesta.
Epätoivoinen
 

Re: Kuinka moni täällä on se jätetty osapuoli? (Alkoholisti

ViestiKirjoittaja Lasia ja Metallia ei kirj » 23.10.2020 13:36:32

Hei taas epätoivoinen!

Kuten olen ehkä aiemmin sanonut, kaikki ihmiset ja asiat saavat väistyä jos asettuu päihteiden väliin. Halutaan vetää ilman syyllisyyttä. Itse kyllä nostaisin sen rahan mitä sovitte, sillä sinä ET OLE hänen edunvalvojansa ja selkeästi käyttää sinua tässä hyväkseen.. Tältä se minusta vaikuttaa. Ei eron jälkeen voi vaatia enää sinua hänestä huolehtimaan, millään tasolla. Varmaan tietääkin että olet rikki, joten hyvin itsekkäältä vaikuttaa. Myös se kommentti itkemisestä, oli minusta todella loukkaavaa.

Ymmärrän hyvin että ahdistaa tuo toinen nainen kuvio. Miten mies edes kehtaa pyytää sinulta autoa lainaan tuollaiseen asiaan? Jos hän on jo pitkään piriä käyttänyt, monesti se persoona jää päihdepersoonan alle. Voi olla, että alkuhuuman loputtua, mieli taas muuttuu tai sitten edessä on samat ongelmat uuden kanssa, kuten teillä. Monet addiktit ovat todella hurmaavia, osaavat vedättää ja vedellä oikeista naruista saadakseen haluamansa. Ehkä uusi nainen ei tiedä piristä, tai käyttää itsekin.

Itselläni oli hyvin samankaltaisia fiiliksiä eron jälkeen monta viikkoa. Ahdisti ajatus, että joku muu saisi sen mitä itse niin odotin. Mutta nyt eron jälkeen, olen huomannut että vetäminen ja ryyppääminen jatkuu vaan, asioita vältellään jne. Itsetuntohan tuollaisessa tallotaan. Kai siksi sitä jää itse edes katselemaan hetkeksikään..

Erostani on nyt 2kk. Valoa en vielä ihan hirveästi ole nähnyt, mutta on ollut hyvä saada tilaa vain oman menneisyyden käsittelyyn. Haluan katkaista tämän kierteen, että päädyn huonoihin suhteisiin, ja uskaltaa itse olla jonkun kanssa joka on oikeasti läsnä. Päihteilijät yleensä ovat sopivan etäisiä, ettei tarvitse ihan niin lähelle päästää. Olisiko minusta edes antamaan sellaista, mitä normaaliin kunnioittavaan suhteeseen kuuluu? Itsekin viime aikojen vastoinkäymisten jälkeen huomasin kuinka paljon lapsuus edelleen vaikuttaa. Luulin siis myös päässeeni siitä eteenpäin.. Harmittaa huomata kuinka kauaskantoiset seuraukset lapsuudella voi olla.

Ymmärrän lääkevastaisuutesi. Itsekin olin sitä vastaan, kunnes pyörremyrsky päässä kesti yli kuukauden ja pelkäsin jo psykoosia unettomuuden vuoksi. En ole sitä lääkettä paljoa ottanut, auttanut ihan ajatus että se on varuulta olemassa. En halunnut myöskään päivystykseen akuutissa tilanteessa, sillä se tuntui liian raskaalta ajatukselta jonottaa tuntitolkulla, ja kuunnella ei oota.

Minusta, tee miten itse näet parhaaksi lapsen kannalta tuon huoltajuuden kanssa. Huoltajuuden hakeminen tähän kohtaan voi olla raskasta. Elatusvelvollisuus on kaikilla, joten se on miehen asia, jos haluaa vaikeuttaa tilannetta heittäytymällä työttömäksi. Taas kiristystä.. Todella kauheaa syyllistää sinua omista valinnoistaan. Sanoisin sinuna miehelle että hän on aikuinen ja tekee kuten parhaakseen näkee. Sinulla ei ole mitään velvollisuutta ottaa miestäsi huomioon tälläisissa asioissa. Hän käyttää kuitenkin piriä, ja ilmeisesti on toinen nainenkin. Anteeksiantamatonta. Kunta kyllä auttaa saamaan lapsenvahdin, miehesi panoksesta tuo ei tule olemaan kiinni. Ja energiaa saattaisi sinullakin vapautua hurjasti jos ei tarvitsisi kuunnella loukkauksia, tai miettiä miehen pirin käyttöä..

Sympatiat on puolellasi! Hyvää viikonloppua, ja toivotaan että pikkuhiljaa päivä kerrallaan saat asioita järjestykseen. Olen huolissani tuosta unettomuudestasi. Toivon, että kertoisit esim siskollesi kaikesta. Häpeä on suuri näissä asioissa, mutta ei sinun häpeäsi kantaa.
Lasia ja Metallia ei kirj
 

Re: Kuinka moni täällä on se jätetty osapuoli? (Alkoholisti

ViestiKirjoittaja Epätoivoinen » 23.10.2020 16:05:27

Olin eilen pois kotoa yhden yön. Yhteisen ystävämme luona. Hänelle kerroin kaiken. Hän on ollut miehen kanssa läheinen ja järkyttyi kuulemastaan. Kerroin kaiken hänelle. Hän sanoi ettei kuulosta yhtään samalta ihmiseltä.

Nostin miehelle tonnin. Huumeisiin alkoi käyttää. Nyt aamuvedot ovat muuttuneet useiksi vedoiksi päivän aikana.

Tästä naisesta sain selville seuraavaa..
Miestä 10 nuorempi narkomaani. Asuu toisella puolella suomea. Mutta opiskelupaikka täällä. Siellä nyt ei ole vaan kotonaan. Mies kuunnellut viime yönä klamydian narkkari rakkautta. Harrastanut puhelin seksiä. Mies hankkimassa tälle naiselle piriä tuliaisiksi. Aikoo ottaa ensiviikolla vapaata töistä ja lähteä sinne. Minulle ei mitään ole mistään näistä kertonut. Tietoni hankkinut olen itse. Haluan olla askeleen edellä. En anna hänen enää yllättää kuten erotessa.

Soitin irti huumeista apu linjalle. Sieltäkin sanottiin,et nyt puhuu huumeet. Ei mies niiden takana. Pelastaa en miestäni voi. Päätös ehdoton. Hän haluaa tätä elämää nyt. Eikä ole valmis ottamaan apua. Ei koe ongelmaa. Tai sen kieltää. Odottaa minun raivostuvan ja käskemään lähtemään jolloin ei kokisi syyllisyyttä itse lähdöstään. Kieltää hyvät muistot jotta ne ei aja syyllisyyteen. Haluaa tehdä lähdöstään syylliseksi minut jotta itse pääsisi omassa päässään helpommalla. Auttaa nyt kotitöissä ym. Koska kuitenkin vielä välittää. Muuten olis jo lähtenyt. Sielläkin sanottiin,että nyt minun pitäisi saada nukutuksi ja syödyksi. Jos syön kiinteää. Oksennan. Pystyn vain juomaan ja yritänkin juoda paljon. Proteiini juomia, jogurttia ym.

Tuntuu,että mieheni näkee nyt tämän lähtönsä niin että syyllinen on se joka lähtee ilman hyväksyntää tai se joka käskee lähteä.

Tuon narkomaani naisen vuoksi alan ymmärtää miksi tämä veto putki eskaloituikin näin. Mies saa päihteiden käytöstään ihailua jota minulta ei koskaan saanut. Piriä rakastanut aina ja nyt vielä joku buustaa toimintaa. On se varmaan hänestä todella ihanaa. Saa vetää kamaa ja silti joku ihannoi.

Tuntuu,että mies yrittää hakea minulta ihan mitä tahansa tunnetta kuin surua. Ei hänkään ole koskaan ennen nähnyt minua näin hajalla. Yrittää saada edes hermostumaan.

Ystävällemme jonka luona olin oli tänään puhelimessa kertonut löytäneensä "punaisen langan" tästä kuulemma haluaa myös minun kanssa tänään puhua. Päihteiden lopetus se ei voi olla... mitään siihen viittavaa en ole havainnut.

Eilen pohdin mistä ihmeestä normaalissa parisuhteessa riidellään... meillä riidat liittyy aina miehen päihteiden käyttöön...
Epätoivoinen
 

Re: Kuinka moni täällä on se jätetty osapuoli? (Alkoholisti

ViestiKirjoittaja Lasia ja Metallia ei kirj » 3.11.2020 17:12:51

Hei epätoivoinen!

Miten jaksat, onko helpottanut olo yhtään? Todella hieno juttu että kerroit ystävällesi asioista. Voisi kuvitella että myös helpottavaa kertoa, eikä vain kantaa sisällään. Hyvä että jaksoit soittaa myös irti huumeista puhelimeen. Sehän se, että päihteiden käytön ollessa erilaista kumppaneilla, siitä tulee sanomista ja arvomaailmakin voi olla siksi erilainen, ja sitten riidellään.

Exä meni eilen katkolle. En sitten tiedä onko kuitenkin liian syvällä tuossa todella "coolissa" päihdemaailmassa, että näkisi asioita kirkkaasti. Eron syyksi hän kertoi että tuntui umpikujalta, ja koki ettei hän ansaitse mitään tai ketään. Hänellä siis on epävakaa persoonallisuus, eli aika tavallinen ajatus.. Luultavasti ratkeamisen jälkeinen syyllisyys oli niin kova, ettei kyennyt sitä kohtaamaan, ja onkin koko 2kk ollut radalla. Hän sanoi että haluaa löytää "balanssin" huumeiden ja arjen välillä, joka nyt hänen tapauksessa on kaukaa haettua, yhtä päivää kykene olemaan selvänä. Katkostakin sanoi, että katkaisee putken, mutta mitään aikomusta yrittää raitistua ei ole. Hän on katkoillut jo ennenkin, joten lopulta ei kai enää oteta edes sisään jos käy vain katkaisemassa ilman aikomustakaan lopettaa. Jospa se auttaisi edes hieman, että avaisi silmiä uudelleen. Vaikeahan se on hyväksyä että se kohtuukäytön juna meni jo, ja se ei häneltä onnistu. Ei onnistunut pari vuotta sitten kun useasti tätä yritti, tuskin nyt ainakaan kun mukana huumeitakin. Ex tarvitsee paljon huomiota ja vahvistusta myös, joten huumepiirit on siihen helppo paikka.

Itse olen voinut hieman paremmin ja saanut nukutuksi ja syötyäkin. Toivottavasti sinullakin tuo helpottaa. Itsellä meni pari kuukautta aika huonossa kunnossa, onneksi nyt pikkuhiljaa alkanut helpottamaan, ja en ainakaan aktiivisesti ole itsetuhoinen. Jännityksellä odotan sitä kun ex lähtee katkolta, luultavasti petyn kun en osaa olla kokonaan toivomatta. Yritän kohdistaa katsetta tulevaan vaihtelevalla menestyksellä, ja pitää etäisyyttä itseni vuoksi, toivon että onnistun suojelemaan itseäni.
Lasia ja Metallia ei kirj
 

Edellinen

Paluu Kotikanava

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa