Olet täällä

Kun kaikki kaatuu niskaan

Käyttääkö puolisosi, läheisesi tai vanhempasi alkoholia ongelmallisesti? Älä jää yksin. Kotikanavalla keskustellaan asioista ja ongelmista, joihin voi törmätä kotona alkoholin kanssa.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Re: Kun kaikki kaatuu niskaan

ViestiKirjoittaja Relanna ei kirj. » 8.6.2021 20:41:18

Hei kaikki.
On totta, että vuosien eläminen rippuvuussairaan rinnalla vaikuttaa omaan psyykeeseen ja käytökseen. Itsekin olen uuden äärellä; kuka olen, mikä tekee minut onnelliseksi ja mitä haluan tulevaisuudelta.
On myös totta, että yhtään riippuvaista en aio enää elämääni ottaa, elän vallan paljon mieluummin yksinäni. Ajatuskin parisuhteesta on irvokas; nyt on minun aikani elää lasten kanssa sellaista elämää, kuin haluan. Olen myös sen verta ”vanha” ja lapset tehtynä, ettei minulla ole mitään tarvetta tai painetta myöskään etsiä ketään rinnalleni. Joten nyt keskityn lapsiini ja itseeni. ❤️💪
Sinulle, juoppoa 15 vuotta katsellut; niin minäkin tein. Eroaminen oli helvetin tuskien takana ja uskottelin itselleni, että lasten takia jaksan paskaa parisuhdettani vielä muutaman vuoden lisää. Ja ainahan siihen juomiseen tai perheen ilmapiirin kireyteen löytyi syy musta. 🤷‍♀️
Exä on sitä mieltä, että minun vittumainen käytös ajoi eroon, ei hänen kännääminen tai kännissä riehuminen. Koska eihän hän olisi niin toiminut, jos olisin ollut hyvä ja ystävällinen.
Mutta tiedätkö mitä? Meidän kodissa nauretaan nyt paljon enemmän. Teini ja sen kaverit istuskelee mun kanssa olkkarissa ja jutellaan, koti oli täynnä lasten kavereita. Ja nämä lapset piiloutuivat aina ennen omiin huoneisiinsa. Niin omat, kuin nämä niiden kaveritkin. Me jutellaan, halaillaan ja vietetään aikaa yhdessä. Mä olen parempi äiti nyt, kun en ole kokoajan ahdistunut.
Exä on tavannut lapsia mun kotona parina päivänä viikossa, toistaiseksi se riittää. Enempään hän ei ole valmis. Ehkä jonain päivänä on ja mullakin on sitten sitä kuuluisaa ”lapsivapaata”. Toisaalta lapset on jo niin isoja, että voin käydä lenkillä muutenkin rauhassa ja mihinkään yökerhoihin en kaipaa lainkaan. Kaikki mun aika on mun ”omaa aikaa”.
Ja se aika on nyt hyvää. ❤️
Relanna ei kirj.
 

Re: Kun kaikki kaatuu niskaan

ViestiKirjoittaja Vieras » 13.6.2021 08:33:14

Huomenta. Vastaan vain noin yleisesti en kenenkään kirjoitukseen erityisesti.
olen eronnut kauan sitten juoposta miehestä. Elin kauan ilmapiirissä missä juotiin, vihaisia sanoja, hulvattomia tekoja, muka hauskaa räävittömillä jutuilla, holtitonta seksuaalisuutta, jne. loputtomiin. Kuin usvassa, liejussa, kuplassa olin. Sieltä ulos rämpiminen olikin vaikeaa, ilman tukea muilta jo selvinneiltä en olisi jaksanut vaan olisin luisunut takaisin. Yksnäisyys. Ilman ketään jolle purkaa vihaa ja katkeruutta jota tuntee. Joka on läsnä siellä mistä yrittää päästä eroon. Sitten kun hieman saa valoa, armoa, rakkautta, mitä muuta tahansa kuin sitä entistä niin saa tukevaa maata jalkojen alle ja kun katsoo taaksepäin niin enää ei haluakaan mollata muita, haukkua, arvostella muita. Ihmeellisesti se loppuu. Ei ole enää tarvetta. Yhtäkkiä alkaa hävettämään omakin käytös miten sitä onkaan voinut haukkua aina muita, arvostella ja moittia :oops: . Mutta armon tunne saa sen aikaan ettei luisi takaisin vaan alkaa ymmärtämään ettei muuta voinut, mutta nyt on toisin, nyt ei enää tarvi moittia itseä eikä muita. Askel on kevyempi. Pää paljon seesteisempi, siellä ei ole enää pelkoa eikä tarvi enää olla varuillaan.
kaikkea hyvää ja kesän kauneudesta nautitaan.
Vieras
 

Re: Kun kaikki kaatuu niskaan

ViestiKirjoittaja Meridia » 13.8.2021 11:36:57

Moikka Relanna! Miten teillä on mennyt :)? Viimeisimmässä viestissä olikin jo aika hyvät vibat, mikä on homman nimi nyt?
Meridia
 

Re: Kun kaikki kaatuu niskaan

ViestiKirjoittaja Relanna » 21.8.2021 11:43:33

Hei Meridia!
Elämä on jokseenkin asettunut uomiinsa. Avioero on vireillä ja lastenhoito on saatu sovittua vähintäänkin tyydyttävälle tasolle. Eksä ei voi yhtä hyvin, vaan ollaan jonkinlaisessa kierteessä, jossa hän yrittää hurmata mua takaisin, huomaa ettei se onnistu, räjähtää ja käyttäytyy asiattomasti (yleensä humalassa), jonka jälkeen tulee morkkis, lyhyt tasannevaihe ja kaikki alkaa alusta. Hän ei hyväksy eron lopullisuutta. Kokee, että elämä on nyt lopullisesti pilalla ja ei näe tulevaisuudessaan mitään hyvää.
Olen useasti yrittänyt ohjata häntä kuntamme mt- palveluiden piiriin, mutta ei halua. Olen yrittänyt järkeistää hänelle, että tässä on loppunut vain parisuhde ja että lasten vuoksi pitää hoitaa itseään ja saada elämänsä kuntoon. Mutta ei.
Huomaan ärsyyntyväni, kun hän piipahtelee täällä kotona milloin milläkin verukkeella; hakemassa tavaroita tai moikkaamassa lapsia. Mutta hänellä ei ole taloudellisesti mahdollista hankkia asuntoa, jossa mahtuisi lapset yöpymään ja isän kanssa aikaa viettämään, joten puren hammasta ja sallin nämä vierailut. Lasten vuoksi.
Välillä olen leikitellyt ajatuksella, että aivan pokkana huijjaan tavanneeni uuden miehen, josko hän silloin päästäisi irti, mutta en ole kaksinen valehtelija, joten se ei onnistuisi. Ja mitään uutta miestä minulla ei ole mielenkiintoa-, tai sen puoleen aikaakaan tavata. :roll:
Mutta henkisesti voin hyvin. Minulle eropäätös tuntuu nyt kristallinkirkkaasti parhaalta teoltani vuosiin. Kotona on hyvä olla, lasten kanssa on opeteltu uusia rutiineja ja olen tavannut ystäviäni enemmän, kuin vuosiin. <3 On kiva kutsua omia kavereita kylään, kun täällä ei kukaan ördää kännissä. Myös lasten kavereita pyörii meillä enemmän kylässä ja viikonlopun yökyläilyt on nykyään enemmän sääntö, entisen poikkeuksen sijaan.
Summa summarum, hyvin menee. 🥰
Kuinka sinulla sujuu Meridia?
”Shackles of gold are still shackles.”
Relanna
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 6
Liittynyt: 3.2.2021 17:03:28

Re: Kun kaikki kaatuu niskaan

ViestiKirjoittaja Meridia » 22.8.2021 08:09:35

Kiva kuulla Relanna että teillä menee jo ihan mukavasti. Toivottavasti saatte kyläilyt joskus järjestymään niin, ettei sinun tarvitse ottaa enää miestä luoksesi kylään. Aika hauska tuo takaisinanelukaava. Tuntuu olevan melko klassinen tällaisilla miehillä :D

Meillä on hidas mutta varma pesäero menossa, lokakuussa olen ajatellut muuttaa. Olen ottanut ammattiapuun yhteyttä ja siellä pääsen purkamaan tilannetta. Miehen mielestä kaikki on aina vaan tosi hyvin, ei edelleenkään näe että tässä touhussa on mitään vikaa. Olen sanonut suoraan että tässä on nyt ero tulossa, mutta ei tuo tunnu uskovan. Suunnittelee ja juttelee ihan entiseen malliin?

Kävin tosi lähellä loppuunpalamista, joka oli se viimeinen sysäys saada asioita rullaamaan vauhdikkaammin eteenpäin. Ensivuonna elämä toivottavasti jo hymyilee eri tavalla, nyt jo on toiveikas olo :)
Meridia
 

Edellinen

Paluu Kotikanava

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 5 vierailijaa