[Tyttövain]

Olemme viettäneet mieheni kanssa yhdessä 12 vuotta ja alkoholi on varjostanut elämäämme koko sen ajan. Aloitimme juomisen hyvin nuorena sillä olen nyt 26 vuotias. Juominen on ollut humalahakuista nuoresta saakka ja se on painottunut viikonloppuihin ja lomiin. Tuona 12 vuoden aikana ei olla montaa vapaata selvinpäin nähty. Oma juomiseni tuli päätös pisteeseen kun meinasin kuolla humalassa nukkuessani oksennukseeni. Sain vielä mahdollisuuden elää joten olen siitä saakka ollut selvinpäin. Mieheni kuitenkin jatkaa juomistaan.. Onko muilla kokemuksia että alkoholismista olisi selvitty yhdessä vai onkohan ero edessä ?

[juhapetteri]

Tervehdys!

Ymmärrän kovin hyvin huolesi miehesi juomisesta, yhteisestä tulevaisuudestanne ja niistä ehkä ristiriitaisista tunteista ja tuntemuksistasi, joita tähän kaikkeen liittyy. Pohdiskelet onko ylipäänsä mahdollista selvitä yhdessä koettelemuksesta, jossa toinen teistä ei ole lopettanut juomista ja sinä olet. Asian luonnosta johtuu, että varmaa vastausta on mahdotonta antaa. Kyse on paljolti siitä, mitä sinä itse haluat elämältä. Millaisista asioista haaveilet ja millaisia odotuksia sinulla on.

On hienoa, että selvisit hengissä sinua kohdanneesta vakavasta vaaratilanteesta. Koet saaneesi uuden mahdollisuuden - mahdollisuuden, jonka aiot käyttää muuttamalla humalahakuisen elämäntapasi. Tapahtuma muodostui sinun kohdallasi yhden aikakauden päätepisteeksi, josta päätit jatkaa muuttamalla suuntaa. Näinhän se monesti on. On tavallista, että päihderiippuvainen ihminen ajautuu lopulta aika lailla pohjalle, josta päättää viimein ponnistaa ylöspäin tai toisaalta joutuu äkisti ja yllättäen tilanteeseen, jossa joutuu tekemään tiliä itsensä kanssa ja määrittelemään itsensä ikään kuin uudelleen.

Miestäsi tuo kertomasi tapahtuma ei saanut raitistumaan. Hän ei ollut vielä kypsä muutokseen. Hän tarvitsee kaiketi toisenlaisen herätyksen ryhtyäkseen kamppailemaan itsensä irti päihteistä. Tai ehkä hänen mittansa ei täyty koskaan. Sen näyttää aika. Oletko sinä vielä silloin hänen rinnallaan riippuu monista seikoista tai yksinomaan sinun omasta päätöksestäsi jäädä tai lähteä.

En tiedä miten vahva sinun päätöksesi on pysyä raittiina. Toivottavasti olet vahva. Miehesi juominen - vaikka vain viikonloppuisin ja lomillanne - saattaa altistaa sinutkin ryhtymään uudelleen juomaan. Toivottavasti niin ei käy, mutta riski retkahtamiseen on aina olemassa. Se on asia, jota alkoholistit pelkäävät loppuikänsä, vaikka selviä päiviä olisi kuinka paljon tahansa. Alkoholin himo saattaa laueta äkisti tilanteissa, joissa järki vastustaa ja tunne kannustaa juomaan. Tällaiset tilanteet sinun on kyettävä kaikin keinoin tunnistamaan etukäteen, jotta saavuttamasi raittiutesi pysyy ja entisestään vahvistuu.

Toimiva parisuhde edellyttää yhteisiä mielenkiinnon kohteita, yhteistä mielekästä tekemistä ja yhteneviä arvoja. Humalassa ihminen usein toistaa itseään ja tietyn humalatilan saavutettuaan käyttäytyy aina samalla tavalla. Olen kuullut omalta kumppaniltani samat tarinat harva se viikonloppu sanasta sanaan yhä uudelleen ja uudelleen. Sama levy pyörähtää käyntiin muutaman ryypyn jälkeen. Jaksoin pitkään kuunnella ja myötäillä hänen kertomustaan kunnes oivalsin, että minun on pakko keskittyä muihin itseäni kiinnostaviin asioihin. Minulle ei riittänyt vanhan kertaus ja toisaalta: Minulle riitti! Koska kumppanini ei lähtenyt hakemaan itselleen apua, minä lähdin. En jättäyt häntä, mutta etsin itselleni apua ja tukea jaksaakseni jatkaa parisuhteessa hänen kanssaan. Esimerkkini voima sai viimein hänetkin hakeutumaan päihdekuntoutukseen. Muutos ei tapahtunut pian. Alkoholismi oli juurtunut häneen syvälle, joskaan ei lähtemättömiin. Nykyään voimme nauttia toistemme seurasta myös viikonloppuisin. Tarinat ja yhteiset puheenaiheet elävät ja vaihtuvat. Mielenkiinto ja ilo elämään on palannut.

Tiedän - totisesti tiedän - että ei ole kahta samanlaista parisuhdetta ja elämäntilannetta. Siksi ei pidä olla ehdoton kannoissaan ja kertoa totena sellaista, joka ei voi toteutua jossakin muussa tilanteessa; jossakin toisessa parisuhteessa. Ihmiset ovat erilaisia ja dynamiikka parisuhteissa vaihtelee. Kerroin omista kokemuksistani ja totean sinulle, että ero oli todella lähellä, mutta ei sittenkään toteutunut. Sinulla kamppailu on vielä edessäsi. Voit kannustaa ja rohkaista miestäsi raitistumaan, mutta ellei hän sitä halua tai kykene siihen, ei se ole sinun vikasi. Silloin sinun täytyy vakavasti pohtia mitkä ovat sinun kestävyytesi rajat ja milloin sinun mittasi on täysi. Jos päädyt eroon niin pohjusta se huolellisesti. Hae itsellesi ammattiapua ja pehmennä sillä tavoin mahdollista eroasi. Se on aina kova paikka!

[Tyttövain]

Hei! Olen ollut juhapetteri äärimmäisen kiitollinen vastaukseesi ja että avasit teidän elämäänne. En tuona aikana löytänyt sanoja vastata sinulle tai pukea ajatuksiani sanoiksi. Olen käynyt lukemassa vastauksesi monta kertaa.

Olin tapahtuman jälkeen 5 viikkoa juomatta kunnes yhteinen viikon loma koitti. Sen jälkeen olemme juoneet taas kaikki viikonloput ja lomat. Arkena olemme selvinpäin. Elämä on ollut yhtä vuoristorataa.

Löysimme vasta uuden yhteisen kodin ja odotin että uusi elämä alkaisi uudessa kodissa. Olimme alkuun kokonaan juomatta viikonloput, kunnes nyt olen taas samassa pisteessä kuin vuosi sitten: melkein join itseltäni hengen toisen kerran. Nyt olen varma että kolmatta kertaa ei enää tulisi että selviän.

Tämä sairaus seuraa meitä lopun elämän. Muutosta ei tapahdu jos korkkia ei pistä kokonaan kiinni. Kun talossa on kaksi sairastavaa on helpompaa ratketa, kun toinen "antaa luvan". Olo on epätoivoinen eikä oikein tiedä miten jatkaisi eteenpäin... Pelkään tulevaa suunnattomasti.

Meillä on yhteisiä mielenkiinnonkohteita, harrastuksia, tulevaisuuden suunnitelmia ja muuten rakastava suhde. Puhumme paljon kaikista asioista avoimesti ja tuemme toisiamme vaikeina hetkinä. Olemme alkusuhteesta lähtien yhdessä tottuneet että alkoholi on mukana aina niin mukavissa kuin surullisissa hetkissä. Olemme myös yhdessä yrittäneet vähentää ja lopettaa, siinä onnistumatta.