[SMoisio]

Löysin tämän palstan ja olen lueskellut keskusteluja. Todella rankkoja tarinoita, ja tuntuu vähän "tyhjän valittamiselta" tämä oma tilanteeni, mutta kirjoitan nyt silti kun tuntuu että muuten pyörin vain oman pääni sisällä.

Taustaksi, olen alkoholisti-isän lapsi ja kannan siitä seurauksia nyt vielä 5-kymppisenäkin: olen taipuvainen ahdistumaan, tietyllä tavalla varuillani muita ihmisiä kohtaan, herkästi syyllistyvä muiden mielipahasta ym. Olen itsekin käyttänyt nuorena paljonkin alkoholia, mutta aina biletysmeiningillä, krapularyyppyjä en ole harrastanut eikä koskaan ole ollut vaikeaa olla ilman pidempiäkin aikoja. Iän myötä käyttö väheni ja kymmenisen vuotta sitten lopetin juomisen käytännössä kokonaan, hyvin harvoin saatan ottaa 1-2 olutta.

Olen seurustellut 2,5 vuotta miehen kanssa, joka on aivan ihana, kiltti, herkkä ja rakastava. MUTTA hänen alkoholinkäyttönsä aiheuttaa minulle huolta. Lähes joka arki-ilta pitää saada pari isoa tölkkiä keppanaa, pe ja la 4-6 tölkkiä ja sunnuntaina toki vielä menee muutama. Sen lisäksi hän myös kännää keskimäärin kerran kuukaudessa, ja saattaa silloin juoda 2-3 päivää putkeen. Onneksi hän kuitenkin (ainakin vielä) kykenee melko hyvin hallitsemaan juomistaan, esim. jos käy baarissa kavereita tapaamassa arki-iltana, pysyy muutamassa tuopissa päästäkseen aamulla töihin. Olemme tehneet myös muutaman pienen reissun yhdessä, eikä hän ole pilannut niitä kännäämällä, kuten etukäteen hieman pelkäsin.

Mies on humalassakin kiltti, ei räyhää eikä ole väkivaltainen, mutta noiden juopottelujen jälkeen tulee krapuladepis jolloin hän saattaa olla päivän tai parikin vastaamatta viesteihin tms. Tai jos olen paikalla, mies on maansa myynyt, synkkä ja surkea ja vähäpuheinen.

Meillä on omat kodit, mutta vietän paljon miehen luona aikaa. Juopottelujen aikana oleskelen omassa kodissani. Meillä ei ole toki mitään kiirettä eikä välttämätöntä tarvettakaan muuttaa yhteen, mutta kuitenkin elättelin aiemmin pientä haavetta että joskus tulevaisuudessa voisi olla yhteinen koti. Nyt olen tullut siihen tulokseen, että miehen juomisen takia haluan pitää erilliset kodit. Pidän melko todennäköisenä, että viimeistään eläkkeellä kaljamopo karkaa häneltä käsistä, ja sitten huomaisinkin asuvani rapajuopon kanssa. Ajatuskin kammottaa, mutta samaan aikaan tunnen epämääräistä syyllisyyttä siitä, että tällaisen "pikkujutun" takia en halua muuttaa yhteen.

Mies itse jollain tasolla tajuaa että juominen on riskimitoissa ja hänellä on riippuvuushäiriö, joskus on puhunutkin siitä, mutta kääntää asian sitten kuitenkin "läpäksi" kuinka hän on funktionaalinen alkoholisti. Ymmärrettävästi en jaksa nauraa ko. vitsille... Tiedostan sen, että en voi häntä ulkopuolelta auttaa ellei hän itse haluaa auttaa itseään, mutta silloin kun hän on ottanut asian puheeksi, olen yrittänyt ihan asiallisesti selittää että läheisen alkoholiriippuvuus on läheisille raskasta, vaikkei olisikaan pahapäinen humalassa. Ihan se, että toinen ei ole oma itsensä, ja joka viikonloppu saa jännätä pysyykö määrät pienempinä vai pamahtaako putki päälle, on stressaavaa.

En oikein tiedä miksi tuli tarve avautua tästä teille. Monella tosiaan on tuhat kertaa pahempi tilanne, mutta ehkä minulla on tarve kuulla, etten taustani ja yliherkkyyteni takia pelkästään kuvittele mieheni juovan liikaa, ja että on ihan ok pitää kiinni siitä omasta turvallisesta tilastaan. Olen miettinyt myös käyväni joskus Al-Anon ryhmässä juttelemassa, onko täällä kellään niistä kokemusta?

[juhapetteri]

On hyvä, että päätit kirjoittaa ajatuksistasi Kotikanavalle. Jo se, että sanoittaa tuntemuksiaan kirjoittamalla, voi auttaa jäsentämään tilannettaan ja ikään kuin näkemään sen eri näkökulmista.

Lapsuutesi kokemukset isäsi alkoholismista ja kaikesta siihen liittyvästä sävyttää - halusitpa tai et - koko loppuelämääsi. Sitä taustaa vasten tarkasteltuna on erittäin ymmärrettävää, että pohdit suhtautumistasi seurustelukumppanisi nykyiseen alkoholinkäyttöön ja pelkäät käytön lisääntyvän tulevaisuudessa. Et halua kokea toistamiseen läheisen ihmisen vakavaa alkoholismia ja pelkäät suhteenne syventymistä, vaikka toisaalta toivoisit voivasi muuttaa tulevaisuudessa saman katon alle. Ajatuksesi askartelevat ristiriitaisissa tunnelmissa ja yrität jäsentää niitä järkevällä tavalla. Tosasiassa niin rakkaus kuin alkoholismikin ovat sidoksissa vaikeasti hallittavaan tunne-elämään. On asioita, joita ei voi ratkaista yksinomaan järjellä.

Pelkosi kumppanisi alkoholinkäytön hallitsemattomasta lisääntymisestä hänen siirtyessään aikanaan eläkkeelle ei ole lainkaan aiheeton. Hyvin moni eri tavoin päihderiippuvainen ihminen ei kykene hillitsemään juomistaan vapaa-ajan lisääntyessä. Työssäkäynti pakottaa kontrolloimaan juomistaan. Sidonnaisuuksien väheneminen ja jatkuva "kotoilu" mahdollistavat juomisen putkeen. Työorientoituneelle ihmiselle eläkkeelle siirtyminen voi olla henkisesti kova paikka. Siksi olisi tärkeää kyetä varautumaan eläkkeelle siirtymiseen niin taloudellisesti kuin henkisesti. Äkkinäisten elämänmuutosten vaikutusta voi yrittää pehmentää kehittämällä mielekästä ja merkityksellistä tekemistä jo hyvissä ajoin ennen eläkeikää.

On oikein hyvä, että teillä kummallakin on omat kotinne. Näin te voitte säädellä luontevasti yhdessä viettämäänne aikaa ja pitää suhteenne tuoreena tulevaisuudessakin. Voittehan te olla pidempiäkin aikoja saman katon alla ja kokeilla miltä jatkuva yhdessäolo tuntuu. Mikäli kumppanisi retkahtaisi oikein pahasti, niin silloin sinun olisi helppoa palata jälleen omaan kotiisi kunnes hän taas saisi juomisensa aisoihin.

Ajatuksesi Al-Anon ryhmään menemisestä on ehdottoman kannatettava. Oma puolisoni on vakavasti päihderiippuvainen ja minä olen saanut valtavasti voimaa vertaiskeskusteluista ryhmissä, joissa olen käynyt säännöllisen epäsäännöllisesti vuosikaudet. Vertasit omassa kirjoituksessasi omaa tilannettasi Kotikanavalta lukemiisi rankkoihin tarinoihin. Ei ole olemassa kahta samanlaista tarinaa ja kuitenkin kaikissa tarinoissa ja vertaiskeskusteluissa (kuten Al-Anon ryhmissä) on paljon yhteistä. Juuri näiden yksilöllisten kokemusten jakaminen yhdessä on voimaannuttavaa. Meistä jokainen kokee tilanteet ja tapahtumat eri tavoin. Ihminen myös helposti turtuu kumppaninsa jatkuvaan alkoholinkäyttöön kunnes lopulta murtuu. Kaikilla on katkeamispisteensä. Ihmisen ei ole hyvä elää elämäänsä ahdistuneena kumppaninsa alkoholinkäytön pahentumista peläten. Asioista pitää puhua avoimesti. Silloin kumpikin suhteen osapuolista tietää toistensa ajatukset ja osaa antaa niille riittävästi painoa. Toimiva parisuhde on aina kompromissin tulos. Kumppanin runsas ja jatkuva alkoholinkäyttö on asia, jota pitää punnita tarkasti. Kokemuksesi avulla pystyt harkitsemaan mitä olet valmis sietämään ja mikä puolestaan on lopulta mahdotonta hyväksyä. Minä olen omassa suhteessani punninnut vuosikaudet asioiden eri merkityksiä ja olen yhä yhdessä kumppanini kanssa!

[aaaaaaa]

Lähes joka arki-ilta pitää saada pari isoa tölkkiä keppanaa, pe ja la 4-6 tölkkiä ja sunnuntaina toki vielä menee muutama. Sen lisäksi hän myös kännää keskimäärin kerran kuukaudessa, ja saattaa silloin juoda 2-3 päivää putkeen.

alkoholisti piilottelee aina juomistaan. en tiedä miten olet tietosi saanut (kun olette olleet saman katon alla?) mutta ovatko nämä todellisuudessa hänen juomansa määrät? vai voiko ne olla isompia? voiko hän juoda omalla kämpällään enemmän?

pelkosi alkoholin käytön lisääntymisestä eläkkeellä ei ole aiheeton

[Vieras]

Tuli mieleeni ulkopuolisena, että monellehan miehesi juominen on normaalia, jopa alakanttiin. Ehkä siitä saattaa syntyä hieman naureskeluakin: "Funktionaalisesti alkoholisti." Sitähän se on, vitsinaihe, henkilölle, joka ei koe juomisestaan ongelmia. Ymmärrän sinua kuitenkin hyvin, miksi raittiille ihmiselle asia ei ole näin. Itse pohtisin, mitä olen valmis hyväksymään suhteessa, mitkä asiat ovat ehdottomasti ei, ja voisinko näistä joustaa, toista kun ei pysty muuttamaan, edes rakkaudella.

[joopa joo]

Pari tuoppia tarkoittaa vähintään 4. Ainakin jos kalja maistuu muustakin kun kulinaristisitä syistä.

[Maggie]

Mikä on lievää riippuvuutta? Liki 10 vuoden yhteiselon jälkeen ymmärsin, kuinka vakavasti mieheni oli päihderiippuvainen ja kuinka paljon hän oli juonut ja valehdellut minulle. Salat tulivat julki, kun hän viimein lähti hoitoon. Rehellistä puhetta juomisesta en ollut sitä ennen kuullut.
Olen toiveikas tulevaisuuden osalta. Uskon, että raittius on mahdollista puolisolleni.
Voimia Sinulle, jolla on "lievästi" päihderiippuvainen mies. Pidäthän huolta itsestäsi! Miehesi tilanne ei kuulosta lainkaan hyvältä, mutta vain hän itse voi tehdä ratkaisun sen osalta, jatkaako vai lopettaako juomisen. Sinä päätät sen, millaiset rajat asetat.

[Vieras]

On mielestäni kuvauksesi perusteella miesystävälläsi alkoholiongelma. Voi tietysti ajatella, ettei hänen alkoholinkäyttönsä ylitä kohtuukäytön rajoja (jotka on minusta älyttömän suuret), mutta morkkikset tarkoittaa ettei hän ole itse sinut alkoholin käyttönsä kanssa. Silloin on ongelma joka heijastuu läheisiin ihmisiin. Alkoholiongelma on myös silloin, jos asiaa vähättelee ja siitä valehtelee. Jos saisit miehen ymmärtämään että hänellä on ongelma, voisi sitä alkaa hoitaa. Tämä on sitten pitkä tie, kuten varmasti tiedät. Ei tuo tilanne todennäköisimmin tuosta itsestään parane. On se alkoholismi sellainen takiainen.

[olhu]

aika moni on "Funktionaalisesti alkoholisti." kunnes krooninen etenevä sairaus vie tuon funktionaalisuuden.

niin itsekkin kuvittelin, join paljon mutta hoisin työni ja muut velvollisuuteni kunnes en enää hoitanut. nyt olen hoidon piirissä ja tavoitteena raittius

[Vieras]

Minä en ihan käsitä kohtuukäytön kansallisia rajoja. Miehillä 2 annosta/päivä tai 14 annosta/viikko. Naisilla puolet tästä. Jos siis kerran viikossa vetäisee kunnon kännit, niin kohtuudessa silti mennään. Ei voi ymmärtää.