Nelikymppinen tyttäreni on juonut elämästään parisuhteet, työpaikan, asunnon, säästöt. Nyt hän on sossun kimppakämpässä kohtalotovereiden kanssa. Entiset kaverit ovat vaihtuneet pikkurikollisiksi ja päihteiden käyttäjiksi. Säälin häntä kovasti, mutta en enää tiedä, miten auttaisin. En halua antaa rahaa, koska se menee päihteisiin.
En
voi antaa hänen olla asunnossani yksin, koska hän varastaa kaiken rahan arvoisen. Kännykkää hänellä ei ole, se häviää aina tai varastetaan.
Haluaisin tietenkin, että hän raitistuisi, saisi jonkin suunnan elämälleen. Mutta en tiedä, mitä tehdä. AIkuista ei voi pakottaa, mutta ajatus ahdistaa koko ajan.