Olet täällä

Minunkin tarinani, kamppailuni ja ongelman myöntäminen

Haluatko tukea ja keinoja alkoholinkäytön vähentämiseen? Me Vähentäjät on vertaistukeen perustuva keskustelupalsta kaikille, jotka etsivät muutosta alkoholinkäyttöönsä. Kirjoittaminen vaatii rekisteröitymisen.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Minunkin tarinani, kamppailuni ja ongelman myöntäminen

ViestiKirjoittaja Miuku78 » 3.5.2013 12:06:28

Huh, olen lukenut eilisestä illasta saakka kirjoituksia täällä ja olen tosi iloinen, että näille sivuille tieni löysin, mutta samalla on ollut aika kivuliasta katsoa totuutta silmiin. En todellakaan ole pystynyt itselleni myöntämään, että minulla on alkoholiongelma, enkä haluaisi niin myöntää vieläkään. Mähän juon vain sivistyneesti jne. selityksiä todella riittää. Mutta täällä lukiessani teidän tarinoitanne tajusin, että täällähän on aivan samanlaisia ihmisiä kuin minä, samoine kamppailuineen, enkä voi enää olla myöntämättä itselleni tätä ongelmaa, vain koska en voi samaistua niihin puistonpenkille jo aamulla sammuneisiin ihmisiin.

Toistan varmasti itseäni, mutta koin sen hirmu tärkeäksi, silmiä avaavaksi, että tajusin olevani ongelmakäyttäjä, mä kun olen vielä eiliseen päivään asti kieltänyt sen itseltäni viimeiseen asti.

Niin... Mun tarinani. Millloin edes aloin juoda, en tarkalleen muista, pikku hiljaa siis. Ja miten olen saanut ns. salattua sen itseltänikin, niin tämä on tapahtunut lasten myötä, en käy missään kavereiden kanssa bilettämässä ja olenkin voinut siitä syystä ylenkatsoa ystäviäniäni, jotka yhä lasten synnyttyä bilettävät baareissa, pyh mähän en sellaiseen enää alennu. Ehei, mähän tissutan viiniä kotonani, täysin riippuvaisena siitä.

Arkipäivinä en juo, pienetkin määrät aiheuttaa mulle heti krapiulan, joten en voisi mitenkään käydä töissä jos joisin työpäivää edeltävänä päivänä. En myöskään juo päivisin, en siis ole pe tai la päivällä humalassa, ennen siis ihan alkuun join vasta lasten mentyä nukkumaan, mutta siitä olen viime vuosina alkunut lipsua ja iltapalapöydässä olen jo viinilasi kädessä. Ja sitä mä häpeän ja koen morkkista, että lapset näkee ja tietää sen, vaikka samalla esikoinen on siinä iässä, että hän kyselee alkoholista ja annamme valistusta asiasta, koulussa on käsitelty päihteitä jne.

Määrällisesti en myöskään juo paljon, alle puoli pulloa viiniä menee kerralla, mikä on saanut mut ajattelemaan ettei tämä ole ongelma. Ystäväni joille olen asiasta avautunut, on myöskin sanonut ettei noin pieni määrä ole ongelma, joten olen saanut hyvän syyn jatkaa. Mutta se on ongelma, minulle se on ongelma, koska se on PAKKO saada ja koska jo se aiheuttaa krapulaa, nukun todella huonosti, kun olen juonut, joten pilaan vapaapäivänä olemalla väsynyt, päänsärkyinen ja huono vointinen. Ja vihaan itseäni jokaisena sellaisen aaamuna, kun herään siihen vetämättömään oloon. En kykene mitenkään siinä olotilassa lähtemään lasten kanssa uimaan, talvella hiihtämään tai pulkkamäkeen ja miten olenkaan pettynyt itseeni sen vuoksi. En halua olla huono äiti, miten tuskallista tuo onkaan.
Se olotila on kamala ja olen kirjoittanut kalenteriinkin jokaisen edeltävän vapaapäivän kohdalle, että muista se olo, älä pilaa seuraavaa päivää. Mutta kun se tulevan vapaapäivän ilta koittaa, niin saan puhuttua itseni niin taidokkaasti ympäri; juon vain tipan, ihan rentoutuakseni, tämä ihana iltapala ei maistu eikä ole täydellinen ilman viiniä, ansaitsen sen ihanan olon, tulen hyvälle tuulelle, kun juon, saan mukavan hetken itselleni talon hiljennyttyä... Ja niin se pullo on jo auki.

Viiniähän meillä riittää, viinikaappi pursuilee täysinäisenä lahjapulloja ja itse ostettuja.

Minulla on kolme vapaapäivää viikossa ja olen yrittämällä yrittänyt juoda vain kahtena iltana, mutta tosi usein juon kaikkina kolmena. Eilen en juonut, vaikka tänään on vapaa, olin päättänyt sen mutta alkoholin himo oli valtava. Ja miten hullua, vappuna join ja todellakin enemmän kuin sen normisetin eli meni alkukuoharitm ruuan kanssa viinit ja. Loppuillasta siideriä, jopa ennen nukahtamista jonkun pöydälle jättämää viskiä. Keskiviikko oli kamala ja itseinho valtava... Vaikka vappuna tavallaan on lupa juoda, mutta eihän siinäkään ole järkeä, kun se juominen on jatkuvaa, ei se ole enää juhlimista, se on jatkuvaa elämää.
Hulluinta tosiaan se, että keskiviikkoa elämää suurempi krapula ja kävin lopettamista päässäni koko päivän, pidin tselleni kunnon puhutteluja jne. Ja torstai-illan koittaessa oli hirveä himo taas päällänsä, selityksiä taas löytyi... Onhan se viini muka terveellistäkin ja plaa plaa. No mutta en juonut, pitäisi kai onnitella itseään siitä.

Mutta sama kamppailu edessä taas tänä iltana, tiedän sen. Mutta en halua pilata itseltäni tätä viikonloppua ja mitä hauskaa siinä juomisessa loppujen lopuksi on, kun se aiheuttaa näin paljon tuskaa?

Ja tiedän, että nu määrät voivat kummastuttaa jotakuta, mutta olen tosiaan 50 kilonen ja alkoholinsietokykyni on aina ollut huono, nuorempana ajatelin ettei minusta koskaan voisi tulla alkoholistia, koska kesken baari-illan aloin aina oksentaa ja oksensin 12 tuntia putkeen, tämä jo viidestä siideristä. Niinpä lopetin sen baareissa käymisen, mutta miksi ja koska opinkaan sitten tämä tissuttelun? :(

Onkohan tekstini ihan sekavaa, paljon kai jäi vielä sanomatta, mutta ajatukset vaativat jäsentelyä enkä ole ennen tätä näin suoraan myöntänyt missään. Kiitos jos luit! :)

Ai niin, ja miksi lähes kaikissa tv-ohjelmissa ja leffoissa ihmiset juovat niin nautinnollisesi sitä viiniä? Tälläiselle kuin minä ne hetken tv:n edessä ovat lähes kestämättömiä ja suussa alkaa jo maistua viini, kuvitelma siitä miltä se lasi huulilla tuntuu... Sen huomasin, kun yritin olla juomatta ja viettää illat Netflixin parissa, huonosti kävi ( no tämä oli tälläinen "ei niin hauska- kevennys" tähän loppuun).
Miuku78
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 48
Liittynyt: 3.5.2013 11:26:07
Ollut raittiina

Re: Minunkin tarinani, kamppailuni ja ongelman myöntäminen

ViestiKirjoittaja Miuku78 » 3.5.2013 12:23:26

Jatkan vielä... Eli mun pitäisi kai tehdä joku suunnitelma. Täällä luin hyviä ohjeita siitä, miten kannattaisi alkuun olla 3 kuukautta ilman, mutta siihen en usko pystyväni, varsinkaan, kun en jostain syystä edes halua sitä (miksiköhän?), kesäloma on tulossa, joten haluan silloin juoda, vaikka ymmärrän ristiriidan, enän kuitenkaan halua pilata lomaani juomisella.

Alkuun ajattelin nyt olla pari viiikonloppua juomatta, vaikka sitten taas suunnittelin, että äitienpäivälounaalla voisin lasin viiniä juoda. Yleensähän en juo päivällä, joten se olisi eri juttu, enkä voisi enää illalla ottaa, koska vastassa on työpäivä. Mutta toisaalta onko järkeä siinäkään, jos jo valmiiksi koen siitäkin syyllisyyttä.

Haluaisin myös vähentämään määriä niin, että ottaisin vain sen yhden lasin tai korkeintaan kaksi niin ettei se vaikuttaisi seuraavan päivän olotilaani. Mutta eniten haluan pois tästä tavasta ja pakosta, että joka ilta ennen vapaapäivää.
Ehkä tavoitteeni olisi koko toukokuu ilman sittenkin?
Miuku78
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 48
Liittynyt: 3.5.2013 11:26:07
Ollut raittiina

Re: Minunkin tarinani, kamppailuni ja ongelman myöntäminen

ViestiKirjoittaja Miuku78 » 4.5.2013 10:25:23

Ajattelin ensin, että kehtaanko juttuani jatkaakaan jos en saa vastauksia... Mutta taas näitä ketjuja lisää lukiessani oivalsin, että teen ja kirjoitan tätä itseäni varten. Ja musta tuntuu, että olen nyt ensi kertaa tosissani tässä vähentämisessä ja tauossa, kun se on sanottu "ääneen" ja tunnistettu.
Lauantai aamu siis koitti ja olo on hyvä siitä, että en ole juonut, ei ole sitä itseinhoa ja morkkista ja huonoa oloa. Väsymystä kyllä on, toiseen ketjuun jo vastasinkin, kuinka edellisyön valvoin sairaan lapsen kanssa ja viime yön tikka (luulin aluksi palokärjelsi) rummutti talomme ränniputkia melkoisella metelillä, pari kertaa kävin hätistelemässä otuksen pois mutta ain se palasi.
Murphyn lakia kai kohdallani, olen kärsinyt unettomuudesta ja juomisella olen pilannut itse hyvät yöuneni ja aina kun muuten saisin nukuttua niin joku tekijä tulee ja herättää.
Mieheni juuri sanoi miettineensä, että kuinka voi olla, että aina on jotain mikä pitää mut hereillä :(
Mutta huomaan, että tämäkään ei tunnu niin pahalt kuin se tuntuisi juomisen jälkeen, alkoholi vaikuttaa mielialaan kyllä. Saa nähdä miten vielä jatkossa mielialojeni käy, kun selviä päiviä tai jopa viikkoja on takana useampia.
Miuku78
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 48
Liittynyt: 3.5.2013 11:26:07
Ollut raittiina

Re: Minunkin tarinani, kamppailuni ja ongelman myöntäminen

ViestiKirjoittaja Fernetti » 4.5.2013 19:50:01

No toivottelenpa tervetulleeksi kun huomasin että olitkin vain itse vastaillut itsellesi eikä kukaan vielä ehtinyt ensin. Vinkkejä en osaa antaa miten olla juomatta kun se on niin yksilöllistä. Itse olin neljä kuukautta ilman alkoholia ylistämällä YHWH:a mutta en tiedä toimisko se sulla. :roll:

Joku väitti että alkoholistin erottaa ei- alkoholistista siitä että alkoholistilla ei ole täysinäisiä pulloja kaapissa. Ehkä sul on siis vielä toivoa vähentelemisen suhteen. Minä en ole neljän kuukauden alkoholittomuuden jälkeen enää pystynyt vähentämään muuta kuin hymiöiden määrää teksteissäni. (Hymiöiden liikakäyttö yhdessä liian dramaattisen kirjoitustyylin kanssa on aina ollut yksi omista heikkouksistani.)

Sen verran voin sanoa että pidempi kokonaan juomaton kausi ainakin selvittää itselle sen mikä vaikutus alkoholilla on omalla kohdalla kaikkiin mielialoihin ja unettomuuksiin. Lisäksi kun huomaa jossain vaiheessa olleensa pitkän aikaa ilman alkoholia aika alkaa mennä omalla painollaan. Jos pystyy olemaan kokonaan ilman pidemmän aikajakson se kannattaa kyllä kokeilla vaikkei lopettaisi lopullisesti.
Mitä se mulle kuuluu mitä mä teen?
Avatar
Fernetti
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 7311
Liittynyt: 30.12.2007 18:44:04
Paikkakunta: Mailma

Re: Minunkin tarinani, kamppailuni ja ongelman myöntäminen

ViestiKirjoittaja Miuku78 » 5.5.2013 12:12:40

Kiitos ja kiva, kun vastailit!

Olo on hyvä alkottoman viikonlopun jälkeen. Olen iloinen, että pystyin tähän ja suunnittelen nyt olevani täysin ilman koko toukokuun.

Mutta samalla pelkään hirveäst ensi viikonloppua ja helatorstain aattoa, nyt kun pystyin olemaan ilman niin tiedän, että se tyyppi sisälläni alkaa todistella, että eihän mulla mitään ongelmaa ole saati koskaan ollutkaan, kun näin hyvin meni vkl ilman, riippuvuus on vain kuviteltua ja voin siis ihan hyvin ottaa sen muutaman lasin viiniä. Tiedän vanhastaan, että se ääni on niin vakuuttava.

Pitöis nyt kerätä se voima ja varmuus, ettei ala edes kuunnella tuota ääntä ja käydä sitä keskustelua vaan olla nyt päätöksen takana tosissaan ja kunnolla: olen vähintään koko toukokuun ilman alkoholia.
Miuku78
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 48
Liittynyt: 3.5.2013 11:26:07
Ollut raittiina

Re: Minunkin tarinani, kamppailuni ja ongelman myöntäminen

ViestiKirjoittaja gary75 » 6.5.2013 10:19:57

Tervetuloa joukkoon! Tuolta Lopettajien puolelta löytyy paljon vinkkejä juomishimon hallintaan. Asiasta on kirjoitettu myös paljon kirjoja. Itse olen lukenut kolme kirjaa: Mato Valtosen "Rakkaani Alkoholi", Juhani Seppäsen "Selvästi juovuksissa" ja Raimo O. Kojon "Eroon viinasta". Jälkimmäinen on ehkä paras.
gary75
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 21
Liittynyt: 13.12.2012 11:11:39

Re: Minunkin tarinani, kamppailuni ja ongelman myöntäminen

ViestiKirjoittaja minttumaaria » 6.5.2013 11:56:55

Huh huh...onpas siitä aikaa kun oon tänne kirjoitellut ..jossain vaiheessa kirjoittelin tosi aktiivisesti tänne - nyt tää oli jotenkin ihan unohtunut :) Mun ongelmani ei oo oikeestaan muuttunut entisestä mihinkään- no ongelma nyt ehkä hiukan paremmin kontrollissa nykyään - mutta on se sitä samaa kamppailua edelleen - aattelin oisko joku kiinnostunut lähteen mun kanssa tohon AA-han Turussa - kävin siellä muutama vuosi sitten aikas aktiivisesti mutta sekin sitten jäi ja tuntuu , että nyt tarviis olla kaveri mukana jos taas aloittais sinne näin pitkän tauon jälkeen ....
minttumaaria
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1591
Liittynyt: 12.2.2005 13:29:29
Paikkakunta: TURKU

Re: Minunkin tarinani, kamppailuni ja ongelman myöntäminen

ViestiKirjoittaja Miuku78 » 6.5.2013 15:48:01

Mä asun kyllä Turussa, mutta en kyllä uskalla vielä lähteä minnekään ulos kasvoillani tämän ongelman kanssa. Muuten olisi kyllä mikava tsempata mukana ja yhdessä jonkun kanssa. Ja kun mä en oikein alkoholistiksi kai vielä ainakaan tunnistaudu... Ha haa, tai sitten se ääni mun päässä on taas saamassa valtaa, että eihän mulla mitään ongelmaa koskaan ollutkaan. :/

Mutta kiva kun kirjoittelit, kirjoittele toki mielellään lisää ja toivotaan, että kaveri sinne löytyy.
Miuku78
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 48
Liittynyt: 3.5.2013 11:26:07
Ollut raittiina

Re: Minunkin tarinani, kamppailuni ja ongelman myöntäminen

ViestiKirjoittaja Miuku78 » 6.5.2013 15:50:59

Niin ja iso kiitos gary75:lle kirjasuosituksista. Tilasin heti tuon "Selvästi juovuksissa", kun se lähti edukkaimmin nettikirjakauppoja, kun selailin. Toivottavasti se tulisi postissa viikonlopuksi niin saisin uppoutua siihen... Mutta onhan siitä varmaan yhtä suuri apu seuraavanakin viikonloppuna. Jos ja kun sinne asti SELVIÄN.
Miuku78
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 48
Liittynyt: 3.5.2013 11:26:07
Ollut raittiina

Re: Minunkin tarinani, kamppailuni ja ongelman myöntäminen

ViestiKirjoittaja Räkättirastas » 7.5.2013 08:33:43

Ihan kuin minun näppikseltä!

Paitsi että taidan olla sinua vähän vanhempi ja tissuttelu on jo aika jokapäiväistä. Milloin vähemmän, milloin enemmän, aina kuitenkin mietoja kotona illalla. Krapulaa ei tule, mutta väsähtänyt, voimaton olo ja se itseinho. En pidä humalassa olemisesta, en huonosta olosta, en krapulasta. Miksi siis juon? Rentoutuakseni, nukahtaakseni. Ja sitten herään aamuyöstä ja inhoa itseäni kun join. Hölmöä.

Keski-ikäinen tapatissuttelijatäti. Nou tänks! Mulle riitti.

Eilen en juonut. Pari kertaa katse osui punkkupänikkään ja ajattelin lurauttaa siitä vähän lasiin. En lurauttanut. Ei oikeastaan tehnyt tiukkaakaan. Tänään heräsin liian aikaisin ja tosi väsyneenä ja illasta tulee taistelua. Sitä oikein odottaa, että saa istahtaa sohvalle ja ottaa olusen tai lasin viiniä ja rentoutua. Ihan kun sitä ei saisi levätä ja rentoutua ilman. Kyllä ihmisen mieli on kummallinen...
"The only time you should ever look back, is to see how far you've come."
Räkättirastas
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 14
Liittynyt: 7.5.2013 07:43:18

Re: Minunkin tarinani, kamppailuni ja ongelman myöntäminen

ViestiKirjoittaja minttumaaria » 7.5.2013 08:42:11

ja tää on Räkättirastas juuri kuin minä oisin kirjoitellut -aivan täsmälleen :)
minttumaaria
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1591
Liittynyt: 12.2.2005 13:29:29
Paikkakunta: TURKU

Re: Minunkin tarinani, kamppailuni ja ongelman myöntäminen

ViestiKirjoittaja Räkättirastas » 7.5.2013 09:20:32

Ja kuinka paljon aikaa ja energiaa menee ALKOHOLIN ajatteluun. Enkä tarkoita sitä, että heti aamusta alkaisi miettimään koska saa juoda, vaan kaikki nämä ajatukset miksi juon ja kuinka saan vähennettyä ja/tai lopetettua.

Sivullinen voisi sanoa, ettei ongelmaa ole, mutta onhan se ongelma. Itselle. Jos ei olisi, niin lasi täyteen ja kumoamaan, etätyöntekijän kuntoa ei kukaan tule tarkastamaan kunhan työt on tehty. Mutta kun sitä haluaisi tykätä itsestään ja tämän ongelman kanssa ei vaan voi.

Kun ei juo, ei ole ongelmaa. KISS - Keep It Simple Stupid. Tänäänkään en juo!

(ja samalla se ääni kuiskii, että kun en kerran eilen juonut eikä tehnyt tiukkaa, niin ihan hyvin sitä tänään -tai vaikka viimeistään huomenna- voisi sen _yhden_ lasin juoda.....) On tää hölmöjen hommaa :mrgreen:
"The only time you should ever look back, is to see how far you've come."
Räkättirastas
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 14
Liittynyt: 7.5.2013 07:43:18

Re: Minunkin tarinani, kamppailuni ja ongelman myöntäminen

ViestiKirjoittaja Miuku78 » 7.5.2013 10:01:24

Hirveen tuttua! Tuo ääni, joka sanoo että kun ei eilen (minulle viikonluppuna) juonut niin tänäänhän sitten voi.
Kummastin musta tuntuu, kuin jäisi myös jostain paitsi... tai tuokin on ehkä väärin sanottu. Mutta nytkin tulossa on pitkät vapaat niin joudunko niiden jälkeen oikeasti palaamaan töihin ilman, että olisin saanut nauttia viinistä?
Ja silti, mitä enemmän ajattelen, niin tiedostan etten edes halua kokea sitä humalaa, en tykkää siitä olotilasta ja miten tosiaan vihaankaan niitä aamuja sen jälkeen.
Koko ajan käyn kamppailua siitä, että koska mulla taas olisi lupa juoda... miten kauan pitää olla ilman, jotta taas hyvällä omatunnolla voisin ottaa. Siinäpä pulma, oikea vastaus kai olisi, että sitten kun nämä pakkoajatukset ovat poissa. Sitten kun tämä asia ei enää ole mulle niin iso. Jos niin käy koskaan.

No, tällä hetkellä ajattelen, että tosiaan ensin kunnon tauko ja sitten opettelu siihen määrän vähentämiseen, että ihan totta vaan se yksi lasi ruuan kanssa tms. Ei niin, että uni ja seuraava päivä kärsii.

Mutta onhan se hämmentävää tiedostaa miten moneen asiaan se alkoholi kuuluu, saunaan meno ilman olutta? Onko piknik täydellinen ilman kuoharia? Tai kun lapset ovat viikonlopun poissa ja pääsemme miehen kanssa kahden ulos syömään, mitä? Ilman viiniä? Mitä elämää se on? :/
Miuku78
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 48
Liittynyt: 3.5.2013 11:26:07
Ollut raittiina

Re: Minunkin tarinani, kamppailuni ja ongelman myöntäminen

ViestiKirjoittaja Anu67 » 7.5.2013 14:13:50

Moi vaan minunkin puolesta ja tervetuloa keskustelupalstalle !!

Itse olen kyllä aika huono kommentoija sillä, olen satunaisesti ja päiväkirjamaisesti kertonut usean vuoden omista vain tuntemuksistani tänne. Toisaalta se on ollut minulle tärkeä ja olen siitä jotain oppinutkin. Ainakin sen, että minun pitäisi nyt tehdä kiireesti lopettamispäätös !

Mutta olen lukenut myös toisten kirjoituksia ja montesti tuntuu kuin joku täällä kirjoittaisi ajatuksia juuri omasta elämästäni. Tätäkö se vertaistuki sitten on? Tuntuu kivalta. Koska ihmeessä uskaltaisin ihan kasvotusten kertoa asiasta jollekin? En ole tähän päivään mennessä puhunut omasta alkoholiongelmasta kenellekkään läheiselleni tai ystävälleni :( .

Sinun kamppailusi tuntuu niin tutulta; annan itselleni luvan juoda ja sitten sitä juodaan kerralla koko viikon edestä. Ja ajatus ilman viikonloppu ilman viiniä tuntuu ihan ihmeelliseltä. Nytkin on tulossa helatorstaista johtuen pitkä viikonloppu ja monta ottamispäivää. Mä ajattelen että voiko mitenkään rentoutua jos ei ota viiniä?
Anu67
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 39
Liittynyt: 14.8.2007 09:20:05

Re: Minunkin tarinani, kamppailuni ja ongelman myöntäminen

ViestiKirjoittaja Räkättirastas » 7.5.2013 14:34:04

Mä olen nyt pitkän pohtimisen jälkeen päässyt jo siihen tulokseen, etten tosiaankaan jää mistään paitsi vaikken joisikaan. Sen kun sitten muistaisi kun tekee mieli siemasta sitä vinettoa... :roll:

Ystävättäreni lopetti pari vuotta sitten juomisen, ja juuri tuossa jokunen viikko sitten puhuttiin asiasta. Hän kyllästyi siihen ajanhukkaan mikä siinä tissutellessa meni. Ja sitähän se itse asiassa onkin, turhanpäiväistä hengailua "hyvän ystäväni" alkoholin kanssa. Toivottavasti kohta entisen sellaisen!

Mun tavoitteena on nyt pitää taukoa kuun vaihteeseen saakka, sitten tulee pari reissua joilla voin kokeilla miltä tuntuu. Mun ongelma kun ei ole käyttö kodin ulkopuolella, vaikka olisikin ilmaista juomaa tarjolla. Kontrollin pysyminen on taattu. Joskus melkein toivoo, että joisi liikaa ja mokailisi sen verran, että julkinen häpeä pakottaisi tekemään asialle jotain.
"The only time you should ever look back, is to see how far you've come."
Räkättirastas
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 14
Liittynyt: 7.5.2013 07:43:18

Seuraava

Paluu Me Vähentäjät

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa