[SylviaPlaa]

Putkis! nyt sait mut todella uteliaaksi haaste. koskeeko työhön? johonkin projektiin? jännää.
mulla semmoinen vika, että kun menen loppareiden puolelle aikomuksenani lukea vain laatulankoja (lue: aidosti kiinnostavia) niin sit kuitenkin eksyn myös näille tappelukanaville. tottahan toki siellä on paljon, paljon mukavaa sakkia, en suinkaan tarkoittanut sitä. enivei, sitten kun eksyn lueskelemaan näitä loanheittoketjuja - päivä on pilalla. tosin joskus se kiivaus saa mut repeämään nauruun tosissaan oleva kiivas ihminen on välillä niin koominen.
välillä jumiudun niihin ties kuinka pitkäksi ajaksi. törppöä. mutta toi on se syy miks käyn siellä ainiharvoin.

no älä muuta sano Vilma, se uudistus on just sitä juoksuttamista. pitäisi edellisellä kerralla merkata aina kalenteriin milloin voi hakea seuraavan kerran lääkettä. hei muuten, oonko jo kysynyt miten se sun kasvoissa ollut ihottuma, oletko jo päässyt siitä eroon? mun leuka on nyt ok enkä tartte enää Bepanthenea enkä sitä toistakaan lääkevoidetta. mutta ihmeen sitkeää lajia se oli.

sain unen, vaikkakin Tenoxilla. tällä kertaa jälleen makoisaa unta, ei hikoilua. nyt on levännyt olo. aamulämpö todella ok 36,8. iltalämpö oli nimittäin 37,7. vai oliko se edellisiltana. välillä olen täysin pihalla päivistä.

missäs esim Helenasatanen on, entä Ulpukka. Vilmatsonhan lähti reissuun. Hemis? Hemis on tosin painottanut jo monta kertaa että käy välillä vaan lueskelemassa joten ei siitä huolta, kuten ei muistakaan edellä mainituista. vain sen Icetean tilanne mietityttää. Vilma saattaa olla oikeassa. jos Jäätee pitää tipatonta niin ehkä hän haluaa pitää tipatonta myös Plinkistä. ihan johdonmukaista tämä.
tilpehööripöytä. Wisefool kertoi hankkineensa sellaisen. mulla semmoinen toimii hyllykkö, tai paremminkin lokerikko mikä kuuluu asunnon alkuperäiseen varustukseen. paan siihen aina avaimeni, rahapussini ja sitten siinä on villasormikas-pino. pieni suuri ilo elämässä on se kun kamoilla on aina oma paikkansa. helpottaa suuresti arkea. tosin se taisi olla Myskimalva kun totesi että näille tilpehööripöydille kerääntyy välillä liikaakin kamaa.
vanhemmiten minusta on tullut niin valtavan järjestelmällinen käytännöasioissa. nuorena olin huithapeli näissä(kin) asioissa.
järjestelmällisyys tuo aivan perusturvallisuuden tunnetta. mikään sentään arkisto-ihminen en ole. työnnän kaikki paperit samaan koriin mikä sijaitsee kaapissa. maksetut laskut, sairaskertomukset sun muut, mitä ny posti aina tuo. maksamattomien paperilaskujen paikka taas on entisellä työpöydälläni isokokoisen ja painavan nitojan alla. kylppärin peilikaappiin on kerääntynyt kosmetiikkaa mitä en käytä, mutten raaski heittää niitä roskikseenkaan. ja sitten on tietty vaatekaapit, ja vanhojen kenkien lootat ja laarit. mikä siinä on ettei niitä vaan malta heittää pois. kevään koittaessa tulee se hetki että nyt, nyt lähtee. pesänrakennusvimma purskahtaa, tai pikemminkin pesän purku ja uudelleenrakentaminen. nautin tästä talvestakin, mutta onhan se kevät aina kevät. ne ensimmäiset lämpimät päivät ja jo alkaa tohina.
haaveilin siitä ammattisiivoojasta mutta taloudellisten syiden takia se taitaa sittenkin jäädä haaveeksi. tai sitten kysyn yhdeltä ystävältä, joka on taitava ikkunanpesijä, apua. maksan tietysti palkkion, selvähän se, mutta tiedän että hän tekisi sen mielellään edullisesti, jopa ilmaiseksi mutta semmoiseen en suostu missään tapauksessa.

nyt tartun johonkin kotihommaan. sain tuosta tekstistäni intoa että jotain voisi tehräkin eikä vaan suunnitella kevään projekteja.
kantsii kirjoittaa Plinkkiin!

[Pecorino]

Mites Sylvian pahoinvointitilanne?

Vai että pommi putoaa Putkanvartijalta, Joo kyllä toi pistää uteliaaksi.

Lukaisin Sylvia tuota mainitsemaasi ketjua ja mun täytyy sanoa, että en ymmärtänyt sitä mistä se kuohahdus tuli. Ihan rehellisesti en tajunnut miksi siihen MM:n meni osalla niin hermo. Ihan asiallista keskustelua ja mielipiteiden vaihtoa ja yhtäkkiä hirveä lynkkausmeininki. Mutta en niin seuraa niitä ketjuja, eli saattaa olla pitkä historia tietyillä nimimerkeillä ja heidän ristiriidoillaan.

[SylviaPlaa]

iltaa kaikille,
käsittäisin että se lynkkausmeininki, minkä MM sai valitettavasti kokea, kumpuaa siitä että eri katsontakannat ja näkemykset omaavat osapuolet eivät sitten millään malta olla jatkamatta samasta vanhasta asiasta. MM jankuttaa vuodesta toiseen AA-vastaista sanomaa. se varmasti loukkaa monia, heitä, jotka ovat saaneet AA:sta avun. päivittäin niitä tekstejä lukeskeleva saattaa kokea pelkkää uupumusta ja jo siksikin räjähdysalttius on herkillä. ei voi verrata, koska MM kirjoittaa asiallisesti, mutta kyllähän mekin väsähdämme välillä C:n jankutuksiin, ne kun ovat toisiinsa nähden identtisiä. miksi jatkaa ja jatkaa ja jatkaa? kun tietää mitä siitä syntyy. eripuraa ja pahaa mieltä ja jälleen se on yks kaks kun äkkiseltään koko tilanne eskaloituu.
karkeasti "arvostellen" MM antaa kuvan leppoisasta möksässään asustelevasta rauhaa rakastavasta äijänkörilästä tyyliin te siellä kaupungissa paahdatte hiki hatussa kun minun valintani on tämmöinen seesteisempi ja rauhallisempi.
mutta kenessäpä meissä ei olisi vikoja mitä emme itse hoksaa.
ja tämä mun näkemys on oikeastaan vain mielenjuolahdus mikä nojaa suht vähäiseen kokemukseen koko Lopettajista.

kiitos kysymästä, Peco. pahoinvointi on pysynyt kurissa, kiitos lääkkeiden, mutta iltakuumetta oli taas. peräti 38.7 nukuin. kohta mittaan sen uudelleen. jess, nyt se on 37,7.

tänään tapahtui ihana asia. sain kustantajani kustannuspäälliköltä lämpöisen viestin siitä, että käsis on turvallisesti hänellä. tai pikemminkin kirjeen meilitse. Sylvia rakas, hän aloitti. tuli niin rakastettu ja arvostettukin olo. harmitti nimittäin kun en tajunnut panna saatekirjeeseen pyyntöä että hän kuittaisi parilla sanalla paketin saapumisen. tiedän mikä vilske siellä on enkä epäile etteikö aika monta asiaa olisi kateissa-nimisessä paikassa. hän kirjoitti ettei voi luvata tarkkaa ajankohtaa milloin ennättäisi perehtymään tekstiin. tämä taas ei haittaa minua ollenkaan. en edelleenkään tunne minkäänlaisia paineita taikka stressiä.
pidän tätä suurena asiana. voi sanoa, että jopa kehityksenä. stressitila siitä "kelpaanko vielä" yms yms yms; sitä en tunnista ollenkaan.
sitä en tiedä, että jos tarjoaisin nyt romaania, niin tuskin olisin näin rauhallinen. tai mistä sitäkään tietää. nyt löytyy malttia sekä kanttia odotella rauhassa palautetta.
eikös helmikuussa ole kirjamessutkin Saksassa, vai muistanko nyt ihan väärin. sen(kin) takia palaute tulee kestämään.

langolla tuntui olevan tänään erityisen vaikea päivä. sain vähän hätääntyneenkin tekstarin mikä sisälsi kyssärin miksei minusta ole kuulunut mitään. ei siis sairauteni takia hätääntyneen vaan rivien välistä luettava viesti oli sellainen että olen niiiiiin yksin.
viimeksi tekstailtiin lauantaina, joten ei siitä nyt ihan hirvee aika ole. hän tarvitsisi ehdottomasti keskusteluapua kriisiinsä. mutta ei hän suostu. keskustelu tästä mahdollisuudesta tyrehtyy käytännössä heti. hän on täysin tottumaton ottamaan vastaan apua.
korostin, ties monettako kertaa, että hän voi itsekin soittaa minulle, että vastaan aina vaikkakin ehkä viiveellä. en tietenkään halua pitää puhelinta auki kun nukun. en nimittäin haluaisi ottaa kokonaan vastuuta tästä soittelusta.
"mutta jos häiritsen?", aina tämä sama.

se Esperin juttu on kamala. pomo, joka kohun alettua tajusi sanoa itsensä irti, on tienannut viisi miljoonaa euroa vuodessa
ahneus. vihaa herättävää ahneutta.

nyt taas yöpalaa: mustaherukkasmoothieta. se on valmiina jääkaapissa. en tykkää mustaherukoista ollenkaan vaan ostos oli vahinko kun piti ostaa mustikkaa, mutta banaani pelastaa.

[0132]

Moi Sylvia Plaa.
Olipa kiva toi kustantajan vastaanotto. Minäkin olen saanut taas paljon iloa elämääni kun olen tulevaa reissua valmistellut. Huomasitko kuinka pitkästi aion kävellä, 800km. Aion siis kulkea pyhiinvaellusreitin Jean Pied de Portista Costa del compostelaan. Siitä reissusta ja sen tarkoituksesta kerron hetkeä ennen lähtöä. Olen ladannut kaiken energiani tuohon reissuun. Toivottavasti se onnistuu.
Oikein hyvää yötä sinullekin.
Putkis.

[SylviaPlaa]

hei Putkis, guugletin reittisi. tuo tuleva reissusi kuulostaa taviksesta aikamoiselta rupeamalta. saat elämyksen vailla vertaa. käsitin, että se on ensimmäinen patikointisi sillä suunnalla. ja vielä 800 km! syvä ihailuni. varsinkin, kun olen lukenut menneisyydestäsi kun kalja vei. olet sankari. matkan valmistelu, harjoittelu, kaikki, antavat sulle nyt jo valtavasti sisältöä sekä iloa, kuten tossa kirjoitatkin.
olisitko ikinä voinut kuvitellakaan juovana aikanasi että näin suurenmoista tapahtuu, tuskinpa vain. kaventunut elämäntapa ällöttävän oluen parissa ahdistuksineen on vaihtunut toiseen äärilaitaan.
en voi muuta kuin onnitella! entä kirjoittaminen? onko mahdollista että kirjoittaisit matkakertomuksia matkaltasi? niilläkin kattaisit kustannuksia. juttuja eri retkeily- ja matkailulehtiin? kuvat tietysti mukaan, mikä luonnistuu sulta sekin. tai ehkä tämä onkin suunnitelmasi. toisaalta se saattaisi häiritä itse matkaa, ja sehän ei saa olla tarkoitus. överiksi se ei ainakaan saisi mennä ettei rauha, nautinto itse matkasta, rikkoutuisi.
jatka sitkeästi niiden sponsorien hankintaa. enivei, hehkutan ja peukutan.
sulla lähtee siis kaveri mukaan? käsitinkö oikein? entä kaukanko matka kestää kokonaisuudessaan? mitä se kustantaa suurinpiirtein?

tuo Putkiksen reitin guuglettaminen ja mielikuvat hänen reissusta katkaisi oivallisesti synkähköt mietteeni. nukuin 5 tuntia hikistä ja pätkivää unta. mulla menee hermot tämän hikoilemisen takia, se on niin rajua. ihan kuin sairaus, ja nyt sitten myös sytomyrkyt, oikein rynnivät ihohuokosista. ripeinä juoksevina noroina, enkä liioittele. tyynyn päällä on pyyhe mihin kuivaan välillä puoliunissani kasvojani ja kaulaani. olen taas menossa pyykille seitsemäksi. joku päivä menen ostamaan uuden pinon yöpaitoja. miesten T-paidatkin käy. jos löydän sopivia, ostan niin paljon että varmasti riittää. yksi puhdas yöpaita vuorokautta kohti ei enää riitä. juttu on outo, sillä välillä, tosin harvoin, on myös täysin "kuivia öitä". suihkussa käyn kerran päivässä mutta lisäksi käytän niitä Nivean tai S-marketin puhdistusliinoja. tai sitten pieniä kosteita froteepyyhkeitä. joku sairauskollegoista mainitsi Lidlestä saatavista vauvojen pesulapuista, ne ovat kuulemma tarpeeksi isokokoisia.
voi näitä mun juttuja! mutta tämmöistä tämä mun elämä on. mieluummin kuitenkin tämä hikoilu kun armoton pahoinvointi.
vettä ja vissyä kuluu tietysti huikeat määrät. en ole enää pitkään aikaan laskenut montako litraa menee vuorokaudessa.
sekin pitäisi ostaa, uusi kuplakone. vali vali, tietäisi taas vaan sekin rahanmenoa. ehkä pihistelen toistaiseksi ja tyydyn normiveteen, pullotan sitä jääkaappiin valmiiksi juomalasiin kaadettavaksi, ja lisäksi kaupan vissypulloihin jos ei ole muuta painavaa kannettavaa.

siis mikä mua vaivaa? miks kirjoitan näitä jonninjoutavia hölinöitä. no siksi kun pää kumiseen tyhjyyttään.

okei, nyt sinne pyykille!
sisältörikkaampaa päivää teille muille

[Ulpukka]

Sylvia tallessa olen ja täysissä voimissani, ainakin alkon suhteen. Olen joutunut evakkoon remontin alta. Kännykkä ja nakkisormet on huono yhdistelmä. Palaan kuulumisten kera, kunhan pääsen kotiin ja tabletin kimppuun.

[Vilma1966]

Yöhikoilu on tosi inhottavaa. Itse aloin kärsimään siitä joskus kolmekymppisenä. Jostain luin, että esim refluksitauti sitä voisi aiheuttaa. En nyt ihan samoissa sfääreissä liiku kuin Sylvia, mutta myös herään monesti tyyny aivan litimärkänä. Sitä sitten yritän käännellä löytääkseni kuivan kohdan. Ja rinta (nukun selällä) on aivan täynnä puroja. Unissa sitten tietysti työnnän peittoa syrjään ja hetken kuluttua herään kun olen ihan jäässä. Kyllä siinä unen laatu kärsii. Varmaan sinullakin Sylvia yksi syy miksi tuntimäärissä nukut niin paljon. Kun laatu on huono pitää määrän lisääntyä.
Itsellä kyllä sellainen erikoinen ilmiö, että ihan kuin tuo hikoilu olisi viime aikoiha vähentynyt. Iän puolesta lähenen vaihdevuosia, joten pelkään, että kerääkö kroppa voimia johonkin infernaaliseen vuosien hikoilusessioon . No ainakin luulen tietäväni mitä odottaa. Täytyy vaan toivoa, että ei ala päivisin tulemaan vastaavia hikikohtauksia. On varmasti kiusallista töissä jos näin käy.

Oon samaa mieltä, että Putkiksen pitäisi tehdä matkatarina. Mutta koska patikointiin tuskin läppäriä viitsii raahata niin pieni vihko tai sitten puhelimeen vähän muistisanoja ylös ja tarinaa sitten paperille kun pääsee kotiin.

Sylvia, kiva että sua ei haittaa odotella kustantajan kommentteja, mutta mua kyllä haittaa! Haluan heti kuulla mitä sanoo plinkki tarinasta . Ja sitten elokuvasta haluan ison roolin (tai siis se mun hahmo, en minä) .

[SylviaPlaa]

Vilmari, on sulla tosiaan käsitystä mitä se hikoilu voi olla. just toi peiton kanssa venkoilu ja tyynyn, miten siitä löytyisi kuiva kohta.
yöpaidan päällä mulla saattaa olla vielä huppari, jos oon viluisena mennyt nukkumaan, ja sekin menee märäksi. ja tuttua tuttua, kaulassa ja dekolteessa ja ihan joka puolella juoksee purot. selässä, vatsassa, jopa polvitaipeissa. totta tuokin, uni on ollut jo piiiiiiiitkään mulla varsin huonolaatuista kun ihan ensimmäiseksi kaamos sekoitti vuorokausirytmini. vaikka nukunkin kuin karhu talvella niin sehän tiedetään että määrä ei korvaa laatua.
en muista oletko maininnut hormonihoidoista mitään? plussat ja miinukset? kokeilemallahan se selviäisi. itse en käyttänyt mitään sillä kuten kerroin vaihdevuosien sivuoireet olivat olemattomat.

sovittu, iso rooli sun hahmolle ja muuten, haluan korjata sen verran että totta kai se on pettymys jos se ei kelpaa kustannusohjelmaan, en mä sitä suinkaan kiellä. mutta tämä jonkinlainen ennakoiva tietoisuus siitä ettei se nyt maailmoja kaada ja osaan VIHDOINKIN suhtautua käsiksen tarjoamiseen hermoilematta: se on iso juttu.
aikoinaan se oli aivan elämän ja kuoleman kysymys. just se tunnelma että kelpaanko minä vielä. se tuli jokaisella kerralla, aina.
toisaalta oon kärsinyt siitä "huijarisyndroomastakin". siitä, että kokee kusettavansa kustantajaa jos se erehtyy tekemään sopparin. ihan sairasta. ja herranen aika, tämä käsishän lähti matkaan aivan keskeneräisenä. siis viilaamatta. täysin. tuommoista en olisi ennen vanhaan tehnyt ikinä.

totta, eihän Putkis sinne reissulleen mitään läppäriä voi raahata. voi että siitä tulee jännää. jos hän puhelimen kautta plinkkailee edes joskus jotain matkaltaan niin siinäpä meillekin kiinnostavaa ohjelmaa.

piti kirjoittaa jostain jotain mutta se katosi jo.
onko se perjantai kun kuukausi vaihtuu? eli on. helmikuu on jotenkin ok, mutta maaliskuussa usein sitä sohjoa, yöäk.
huhtikuu on kuukausista julmin, T.S Eliot väitti. no ei ole! se on mun mielestä joulukuu, tarkastelee asiaa miltä kantilta tahansa.

[SylviaPlaa]

ei mitään kirjoitettavaa.
syksyllähän mulla pamahti Plinkki-väsymys päälle, liekö samasta kysymys tällä haavaa. pieni kuplaelämäni on niin vaatimatonta että harvoin tästä irtoaa mitään kirjoitettavaa eikä se päänsisäinenkään maailmani ilman laitoja ole. siitähän on kysymys. vaikka istuisit vankikopissa vuosia, mutta jos yksilön päänsisäinen maailma on tarpeeksi rikas, kirjoitettavaa löytyy kyllä. ei löydy. ainakaan minulla.
melkein harmittaa, että päästin sen Plinkki-pakettini käsistäni. siinähän olisi riittänyt vaikka kuinka paljon muokattavaa ja... niin, tekemistä päiviini. kaikenmoista korjattavaa, poistettavaa, editoitavaa. paitsi heko heko, tässä kunnossa en edes kykenisi niin raskaaseen rupeamaan yksin; sen päiväistä syynäämistä, sanalla sanoen pilkunnus***sta se touhu on. jo pienten kirjainten muuttaminen isoiksi; siitähän tulee kamala homma. en käsitä tätä merkillistä tapaani kirjoittaa kaikki pienellä alkukirjaimella. enkä totisesti tiedä kuka senkin joutuu tekemään jos juttu etenee eli julkaistaisiin.

ystäväkollegat (erikseen) haluaisivat tulla tervehdyskäynnille. sattumalta kaksi meilasi että sopiiko. koska perjantaina on syto, en halua sopia ensi viikoksi mitään, mutta seuraavaksi kylläkin. nyt on ollut sosiaalisen kanssakäymisen ruuhkaa yllättävän paljon. naapurin L:n kanssa kahviteltiin parina päivänä peräkkäin, ensin kahvilassa maanantaina ja tiistana täällä mun luona. kivaa oli mutta väsyttäähän tuo. hei, muuten, hyvä uutinen; en usko että illalla nousi kuume, vaikka nukuinkin enkä voi varmaksi tietää.
tänään labroihin. toivotaan että kaikki olisi kohdillaan edes sen verran että perjantain hoito mahdollistuu.

toisaalta, vaikka kitisen tapahtumaköyhästä elämästäni, niin mitä tässä voi muuta tehdäkään kuin sairastaa? en vieläkään käsitä, miten Ulpukka jaksoi käydä (ja moni muu) töissä sairastelunsa aikana. yksilöitähän me olemme ja sairaudet ovat erit, mutta silti.
entä eräs naapurini! hänhän on sairastanut vuosia syöpää ja on muuten tälläkin hetkellä reissussa jossain kaukomailla. hän pärjää siis pillerilääkityksellä. L kertoi, että hänellä on korkeintaan yksi päivä viikossa - eikä aina sitäkään - kun mielellään vain lepää, mutta muutoin elämä ei rajoitu millään tavalla. ei puhettakaan pahoinvoinnista tms. aivan iskussa koko tyyppi. töissä ei käy koska on ikänsä takia eläkkeellä, ei siis sairauden.
jess, mittasin lämmön 35,9

mieltä painaa lanko. tällä kertaa itsekkäistä syistä siinä mielessä, että kun hänellä ei niitä ystäviä ole, niin koen olevani jotekin vastuussa hänestä. vaikea selittää. eilen illallakin jäi soittamatta koska nukuin. tarkoitus ei olekaan soitella enää päivittäin, kuten kriisin alussa toimin, mutta hänen puolelta toivomus on tietysti se että mahdollisimman usein se hänen puhelimensa kilahtaisi eli minä soittaisin.
kunpa olisi edes yksi minun lisäksi kenen kanssa hän voisi soitella. järkyttävän surun lisäksi hän joutuu kamppailemaan yksinäisyyden kanssa. työkaverit ovat työkavereita. en ole kertaakaan kuullut että hän lähtisi töiden jälkeen työtovereiden kanssa syömään, kaljalle tms.
lisäksi hän on maininnut, että koska ei ole pitänyt yhteyttä vuosikymmeniin nuoruuden ystäviinsä, hän ei kehtaa enää ottaa heihin yhteyttä. olen yrittänyt sanoa, että ties vaikka kuinka ilahtuisivat jos soittaisit. vaikea, vaikea tilanne.
itse koen riittämättömyyden tunnetta. en jaksaisi kannatella häntä. itsekästä, tiedän. ja kieltämättä ne hänen sekavat puheet meidän muka yhteisestä autoreissusta eurooppaan ja se että eihän nainen ja mies voi olla ystäviä, vaikuttaa. ja mitä muuta epämiellyttävää hän vihjaili. nimen omaan vihjaili. loukkaannuin siitä, ihan hirveitä puheita. no, asia sovittiin jo mutta silti. se jäi ikävänä muistona taustalle.

juoruilua. veljen naisystävä kertoi että veli kohtelee häntä kuin "kukkaa kämmenellä" mutta päästää suustaan välillä aikas "raffia tekstiä".
en tajunnut pyytää esimerkkiä, olisi ollut kiinnostavaa kuulla aiheesta vähän seikkaperäisemminkin. mitähän se velikin mahtaa touhuta. minä kun arvioin häntä rakastavana siskona. ties vaikka mikä kovanaama se on naistensa kanssa

jaahas, se on tammikuun viimeinen päivä!!! onnea kaikille menestyneille/tavoitteissaan pysyneille. myös heille, jotka ovat joka tapauksessa petranneet vaikkei sitä kirkasta nollaa olisikaan taulussa.
oma tammikuun saldo: yhtenä iltana 5 siideriä, ja nyt viikonloppuna 3 lasillista kuoharia. eli hyvinhän se meni. mielestäni oli yks tiukempi paikka joku päivä tai ilta kun mieliteko jyräsi hetken, mutten muista mikä sen laukaisi. mutta siis vain yksi!

nyt kahvinkeittoon.
mukavaa sydäntalvipäivää kaikille

[JuuliaS]

Ei sinun Sylvia tarvitse kannatella lankoasi hänen yksinäisyydessään. On hänellä omakin vastuunsa elämästään. Suo anteeksi että kirjoitan näin suoraan, mutta minusta on outoa että hän alkaa heti puolisonsa kuoltua hakkailla vaimonsa siskoa ja melkein vaatia että olet velvollinen pitämään huolta hänestä. Onko hän missään vaiheessa ottanut huomioon sinun sairautesi ja jaksamisesi? Onko kysynyt voiko auttaa sinua mitenkään?

Sinä olet auttanut häntä hautajaisten ja siihen liittyvien asioiden hoidossa. Hänen on itse tehtävä surutyönsä ja elettävä loppuelämänsä. Siihen kuuluu myös ystäväpiirin hakeminen, ei ole sinun tehtäväsi kantaa elämää tarjottimella hänen eteensä.

[Wisefool]

Moi Sylvia! Komppaan Juuliaa. Minä(kin) koen lankosi vihjailevan käytöksen suorastaan vastenmielisenä ja vaikka on tietenkin röyhkeää kommentoida tilannetta, josta ei lopulta tiedä höykäsen pölähtävää, minulle nousee silti aivan tuhoton suojeluvaisto sinua kohtaan!

Niin: suru on voimallinen ja pahimmillaan musertava tunne, joka toisinaan saa ihmiset reagoimaan oudosti(?), tekemään kummallisia asioita ja toimimaan itselleen epätyypillisellä tavalla. Kun niin käy, sekin on aivan luonnollista ja hyväksyttävää, kaikki ymmärrys surevalle. Moni asia on siis aivan ookoo - kunnes ne eivät enää sitä ole. Lankosi on ylittänyt kaiken sopivuuden rajat ryhtymällä vokottelemaan sinua tällaisella hetkellä likaisen seksuaalisella tavalla, melkeinpä irstaasti. Hänen ehdottelunsa on ollut irvokasta ja hävytöntä, eikä sinulla ole minkäänlaista velvollisuutta niellä ja sulattaa moista. Kyllä ihmisen tätyy sanoistaan jotain vastuuta kantaa surun keskelläkin. Hän on toiminut väärin, sinä et.

Suru ei ole sairaus, eikä sitä siksi pidä automaattisesti rynnätä suin päin sorkkimaan ja "hoitamaan". Toisin, kuin vaikkapa masennuksessa (tai ehkä alkoholismissa!) aika on surevan puolella. Monesti riittää, jos läheiset vain kuuntelevat ja ovat läsnä ja käytettävissä. Törkeän käytöksen sietämiseen ei ole perusteita.

Nyt mieleni harhautuu tuumailemaan myös sellaista, että empaattisen henkilön (kuten sinä) ollessa kyseessä, toisten ihmisten tunnemaisema tarttuu helposti omaan itseen tai aiheuttaa vastareaktiona tunnetiloja, joita ei itse asiassa "allekirjoita". Ilmiö on tietenkin itsestäänselvyys, mutta käytännössä asiaa ei ollenkaan välttämättä aina huomaa. Voi olla aavemaista kokea tunnetta toisen puolesta ja havahtua miettimään: "Miksi minä olen vihainen? Miksi näin turhautunut? Miksi minulla on hämmentynyt ja päättämätön olo?" Joskus voi olla tarpeen ihan pysähtyä erittelemään, nousiko jokin tunnetila itsestä vaiko todellisuudessa vain heijastuksena toisen mielialasta. (Moinen analysointihan on psykiatrian kentällä sekä työ-, että itsesuojeluväline.) Asia tuli mieleeni heti, kun sinä Sylvia käytit ilmaisua "vaikea selittää". Sillä jos koet eksyksissä olemisen tunnetta, se voi kuvastaa sitä, kuinka tyhjä, murheellinen ja hämmentynyt olo langollasi on. Tuo ressukkamainen "soita sinä minulle, kun minä olen liian reppana soittamaan sinulle" on varmaan myös omanlaisensa hätähuuto. Tunnen sääliä lankoasi kohtaan, mutta muuten ei minulta juurikaan sympatiaa irtoa: hän on käyttäynyt kuin ääliö moukka. Kantakoot seuraukset.

(Kadotin punaisen langan.) Tiivistetysti: minusta sinulla Sylvia ei ole minkäänlaista velvollisuutta mennä sataan solmuun lankosi takia, ei mitään syytä olla hurskaan anteeksiantavainen, ei ainoatakaan velvoitetta soittaa hänen suuntaansa, jos koet sen kiusalliseksi hänen puheidensa seurauksena. Olet oman surusi ohella tehnyt jo valtavasti asioita lankosi eteen sekä henkisellä että käytännön järjestelyiden saralla. En näe toimissasi enkä asenteessasi yhtikäs mitään itsekästä.


Olinhan nyt varmasti tarpeeksi suvaitsematon ja mustavalkoinen mielipiteissäni?

[SylviaPlaa]

kiitos Juulia ja Wisefool.
Juulian kysymykseen, niin kyllä lanko muistaa kysyä joka puhelussa vointiani ja myös sitä että olisiko mitään sellaisia käytännön asioita, mitä hän voisi tehdä puolestani kuten kauppa-apua, autokyydin tarvetta tai muuta. toisinaan hän haluaa varmistaa, että minulla aivan varmasti on tarpeeksi rahaa kustantaa tarvittaessa Kela-taksi. mutta vaikkei olisikaan, tai tarvitsisin jotain häneltä mitä en toisaalta nyt keksi mitä se muka voisi olla, niin tuskin ottaisin (enää) häneltä "ystävänapua vastaan". koska suhde ei ole enää kyseisen meneen tapahtuman jälkeen täysin rela ja kitkaton. alue on vielä liian herkkä. siihen ei nyt kuulu avunpyynnöt. pitää totuttautua liian tiiviiksi menneen kanssakäymisen purkuun. pikkuhiljaa, askel kerrallaan ottaa välimatkaa. jos hän ei olisi lankoni, eikä tuossa murskaavassa tilanteessa, toimisin toisella tavalla.
Wisefool, en löydä tilanteesta mitään psykologista analysoitavaa. joku yliti törkeästi hyvän käytöksen rajat vain kuukauden kuluttua siskoni kuolemasta. siltikin uskon jaksavani tukea lankoa jatkossakin rajatusti, ja se jatkukoot ainakin toistaiseksi.
tuosta totuttamisesta. olen totuttanut hänet nyt pikkuhiljaa siihen, etten soita enää joka ilta. ilta illalta se alkaa tuntua hänestä luontevammalta. viitteitä tuosta "kehityksestä" huomasin tänään.
on enemmän kuin totta tuo, että hänen on rakennettava oma elämänsä. työkalut siihen ovat vielä tässä vaiheessa täysin kateissa mutta se aika - kyllä se useimmiten tekee tehtävänsä.

nuo langon alatyyliset vihjailut olivat ällöttäviä, joten puhun nyt eri asiasta, mutta olen muutoinkin aina ollut allerginen ripustautuviin ihmisiin. siitä taas ehkä löytyisikin paljon analysoitavaa miksi näin, sillä vastenmielisyyden tunne on voimakas.
kun koen, että elämääni on "tunkeutunut" joku ulkopuolinen, ahdistuin aivan valtavasti. nyt vanhempana osaan jo estää tällaisten "vierailevien tähtien" pöllähtämistä elämääni, mutta nuorempana olin liian kiltti ja miellyttämisenhaluinen. lisäksi olin aina kännissä joten ote lipsui. tarkoitan näillä takertuvilla ihmisillä sekä miehiä että naisia.
kuten eräällä läheisellä ystävälläni on tapana sanoa (nainen) silloin tällöin että olet elämäni tärkein ihminen - ja myönnettäköön että ahdistun siitäkin jonkin verran. toinenkin esimerkki. toisella läheisellä ystävälläni (nainen hänkin) oli joku vuosi sitten henkilökohtaisia ongelmia myös suhteessaan minuun, mistä hän avautuikin. olen liian riippuvainen sinusta, hän pohdiskeli alakuloisena. hän kärsi jatkuvasti jätetyksi tulemisen peloista ennakkoon, ikään kuin "varmuuden vuoksi"; että minä en enää haluaisi olla hänen ystävänsä. nämä tällaiset asiat eivät mielestäni kuulu ystävyyteen. aloin varoa sanojani ja tarkkailin käytöstäni.
ajatus, että ystävyys on ikuista, on vanhahtava. ei se välttämättä ole eikä sen pidäkään olla. on ihan ok, että jos ystävyyssuhde kasaa kerta toisensa jälkeen ongelmia, mitä ei saa ratkottua, sen suhteen aika on päättyä. voikin sanoa, että toisinaan ystävyyttä glorifioidaan. mainittakoon, että edellä mainitut ystävät ovat edelleen rakkaita ystäviäni koska ongelmat saatiin selvitettyä, mutta toisinkin olisi voinut käydä hänen kanssa, joka koki voimakasta riippuvuutta minuun ja sitä kesti sentään aika pitkään. puhutaan vuodesta ja ylikin kun ongelma oli tontilla.
ystävyys on parhaimmillaan (ja pohjimmiltaan pitäisikin olla) vapaa, luottamuksellinen, rentoa. molemmille iloa tuova ihmissuhde. eikä siinä saisi olla parisuhteeseen perinteisesti liittyviä ongelmia kuten mustasukkaisuutta ja takertumista.

huonoja uutisia syöpikseltä. soittiva iltapäivällä että uudet labrat pitää ottaa vielä tuntia ennen sytohoidon aloittamista.
eli syto alkaisi 9.30 mutta käskettiin mennä puoli kahdeksaksi talon omaan labraan ja sitten lääkäri päättää voiko myrkkyä tykittää.
miten ne nyt vuorokaudessa voisivat muuttua oleellisesti? sitä ihmettelen. soitto perustui siis tämän aamun labra-tuloksiin.

huono päivä kaikin puolin. heiveröinen olo. paino on taas pudonnut kilon, se oli tänä aamuna 64,1.
sain väkisin syötyä ison lasillisen mustikkakeittoa, maissihiutaleita ja banaanin, ja kaksi täytekeksiä. tässä kaikki. väkisin ei vaan voi syödä; sehän tulee ylös heti, mitä tosin ei juuri tänään tapahtunut. labran jälkeen menin markettiin ja keksin, että ehkä tomaatti-mozzarella-basilika salaatti voisi toimia. siihen keittäisin lisukkeeksi vähän pastaa. mutta turha toive. ostin myös suosikkileipääni Porkkanakakkoa, mutta tuolla se pussi lojuu avaamattomana.
olin isossa marketissa, mikä sijaitsee kotilabran lähellä, ja ostoksia kerätessä piti taas vaan huilata pariinkin otteeseen. jouduin menemään bussilla ees taas, vaikka talvinen aamu oli niin kaunis. tyyni eikä kovin kylmä. on selvää, että tämä syömättömyyskin aiheuttaa omat ongelmansa jaksamattomuuteeni.

huvikseni muuten selasin netistä näitä ateria-palvelu mahdollisuuksia. mietin, että mitä maksaisi kokeilla systeemiä vaikka vain viikon.
olen kuullut, että kokeilujaksoja on mahdollista saada. mietin, että jos se annos tuotaisiin valmiina eteeni, niin hepottaisiko se tilannetta.
yksityisten firmojen sivustoilla ei tietenkään mainittu hintoja. kai sieltä saisi tilata jonkinmoisen tarjouksen.
kokeilematta on vielä se "kauppakassi kotiin"-systeemi. Vilma mainitsi, että ainakin K-kaupan juttu toimii todella hyvin.
suurin osa rahoistani meneekin ruokaan, varsinkin, kun laskee hävikit. ne ovat törkeissä määrissä. mitä mieltä olette, kehtaisinko joskus panna naapurien kanssa perustettun fb-sivustolle annetaan/lainataan/hae pois-sivulle että haluaako joku hakea sen ja sen tuotteen? itse on hakisi, oon niin epäileväinen keittiöhygieenin suhteen. toisaalta dyykkaavathan jotkut ruokaa roskiksestakin, ei tosin vissiin meidän talosta kukaan, tai mistä minä tiedän. olisi ihana ajatus, että joku rahaton saisi apua.

ai niin, tärkeää. näin äidistäni ja siskostani unta. olimme ruotsinlaivalla menossa Tukholmaan. siskoni oli nuori, kaunis ja vapautunut, hymyilevä. hänellä oli vaaleissa hiuksissaan punainen panta. mukana oli joku vieras nainen. hän oli häijy. pinnallinen paskapää. puhui koko ajan laihtumisesta ja vaatteista ja meikeistä. tunsin yhteenkuuluvuuden tunnetta siskooni ja äitiini. pöyrittelimme silmiämme; kuka toi hempukka meidän seurassa on? sitten hän sanoi minulle, että sinäkin oot niin hoikka nykyisin - saat kiittää syöpääsi. menetin hermoni. viha pääsi valloilleen. kiljuin ja riehuin, aivan tärisin. siskoni ja äitini eivät puolustaneet minua, mutta jotenkin vain tyydyin toteamaan mielessäni että sellaisia he vaan ovat, ovat olleet koko elämänsä.
sitten äitini tuli sanomaan minulle, että aikoo jäädä Tukholmaan asumaan. "minä jätän sinut rauhaan". näin hän sanoi. ajattelin, että saanko vihdoinkin vapauden, mitä äitini sanoillaan tarkoittikin. siskoni se vaan hymyili taustalla, ystävällisesti. se punainen nauha tukassaan. äitikin oli äiti, ei se vihainen nainen. jotenkin sympaattinen.
uni oli tärkeä, heräsin helpottuneena.

nyt hyvää yötä.

ps. toi on hauska Waisseri: olinhan nyt varmasti tarpeeksi suvaitsematon ja mustavalkoinen mielipiteissäni?

ps. sait näköjään uuden lempinimenkin.

[Varjolilja]

Hei Sylvia!
Mä oon nähnyt aika useasti fb sivuilla noita ruokailmoituksia ja aina on niissä ottajia. Minusta on ihan hyvä juttu, että laittaa ruuan "jakoon", sillä jollakin saattaa olla rahat vähissä ja ilmainen ruoka kelpaa!

Ihanaa unta olit nähnyt. Suvun naiset yhdessä pahaa maailmaa vastaan. Siinä oli voimauttavia elementtejä.

Toivon kovasti, että labrat olis ok. Pidän täällä peukkuja sulle ja tietty toivon hyviä vointeja.
Tällainen pikavisiitti tänne!
Voimia!

[Vilma1966]

Samaa mieltä ruoka asiasta Varjiksen kanssa. Etenkin jos on pakkauksissaan olevaa ruokaa niin voisi hyvin jollekin kelvata jos ei ole vanhaksi vielä ehtinyt.

Ikävää kuulla, että heikottaa. Varmaan liittyy osittain siihen, että et saa syötyä ja tietysti itse hoitokin on elimistölle rankkaa. Eikö suklaa maistuisi? Siinä on ainakin paljon energiaa. Vielä kun ottaisit sellaista missä on pähkinää. Tai jäätelö?

Toivottavasti sait myrkyt suoniisi (kauhea toivotus! tuota kukaan ameriikan "death row:ssa" istuva) eikä tule kauhean paljon huonompi olo.

[SylviaPlaa]

ai te olette sitä mieltä että voi laittaa ilmoituksen naapuri-fb:hen ruuasta. hyvä kuulla. juu, totta kai (esimerkkinä) juustoraastepussissa on reilusti päivämäärää jäljellä, pussi tiivis ja melkein täynnä. kerran meni roskiin koko kenno luomumunia ja lähes täysi pinaattilettupaketti. että tämmöistä hävikkiä täällä. hävettää sikana. mutta sairaushan tässä puhuu.
Varjis, hyvä analyysi unestani. suvun naiset vastaan paha maailma. sitä pidin kuitenkin merkittävimpänä, että äitini sanoi sen "jätän sinut nyt rauhaan", ja hän totesi sen ystävällisesti. siinä oli lämmin tunnelma. olen selvästi hyvällä matkalla tuon äititraumani kanssa. kuten kerroin jokin aika sitten koin yllättäen häntä kohtaan "ymmärtäväisiä tunteita". ja nyt tuo uni.

päivä syöpiksellä oli aika rankka. labrat olivat onneksi parantuneet eilisestä sen verran, että lääkäri päätti antaa luvan sytoihin.
pieni suuri ilo sekin, että kun labrojen jälkeen jouduin odottelemaan tunnin, menin sairaalan kahvilaan ja SÖIN aamupuuron! kokonaisen keskikokoisen kulhollisen, ei edes tökkinyt. oih miten vatsa kiitti. osastolla söin vielä jugurtinkin.
mutta sitten alkoi se kanyyli-helvetti. ei saatu suoneen, en edes laskenut montako kertaa yrittivät ennen kuin röntgenhoitaja soitettiin paikalle, vanhempi kokenut hoitaja, joka onnistui. suoni oli kuulemma kuitenkin niin ohut, että litkut pantiin tippumaan hitaimmalla mahdollisella tahdilla. se oli myös aika kivulias koko tiputuksen ajan. koko syöpisrumbaan meni yhteensä melkein 6 tuntia (labroineen).
jossain vaiheessa sängyssäni lepäillen pillahdin itkuunkin. hoitaja huomasi sen ja tuli juttelemaan. sanoin, että itkettää vaan koko sairaus. että ei mitään erityistä siinä. koko ikävä paketti. juteltiin sekavasta unirytmistäni. hikoilusta hän totesi, että se on se juuri maksassa oleva tuumori, samoin sytot, joiden kummankin oireet ovat voimakas yöhikoilu (lue nukkumisen aikana muodostuva hikoilu). valveillaha hikoilemista ei ole.
sovimme, että hän laittaa koneelle myös maininnan/potilaan toivomuksen, josko mulle voitaisiin vihdoin asentaa se kanyyliportti kaulalle. tuokin asia olisi pitänyt hoitaa jo ajat sitten. se on kuulemma helppo ja kivuton homma. sitä en tajunnut kysyä, mitähän se mahtaa maksaa. päiväpoli-homma se kuitenkin on joten yöpymisestä ei ainakaan synny lisäkustannuksia.

nyt on kuitenkin jo hyvä mieli. pitkän päivän päätteeksi vihdoin kotona ja mielikin sen verran virkeä, että ajattelin tehdä perjantain kunniaksi pienen pintasiivouksen. ranskiskahvi kuumalla maidolla maistuu. tänään teen se tomaatti-mozza-salaatin. laajalle vadille niin houkuttelevan näköiseksi että pakkohan sen on maistua! paljon basilikaa.
ai niin, eilen söin sen vaatimattoman ruokalistani lisäksi pienen kahvikupillisen suolapähkinöitä. huomasin, miten kroppa kiitti siitä suolasta. olo jotenkin koheni hetkeksi. teen tänään samoin.

kivaa viikonlopun alkua kaikille! kyllä tämä tästä taas